Mun ei pitänyt kertoa käynnistäni Top Dog Show:ssa kun omat koirat olivat kotona. Tapahtui kuitenkin jotain kertomisen arvoista. Niin ja eilisessä raapustuksessa puhuin virheellisesti Winter Dog Show:sta. En ikinä muista kumpi näyttely on vuorossa. Mutta joo, aamulla heräsin puoli viisi ja ulos katsoessani yllätyin: ulkona satoi lunta. Aatella, että Suomen talvessa sataa lunta ;) En vaan jotenkaan ollut osannut ajatella sitä asiaa. Lenkki jäi aiottua lyhyemmäksi. Ei lumen, vaan Sonyn takia. Se oli ihan pöhkö. Kiskoi fleksin päässä ja välillä haukkui. Ilmeisesti oli saanut hajun jostain ötökästä. En jaksanut alkaa tapella herran kanssa asiasta, joten tein uukkarin.
 
Lunta oli tullut muutama sentti, joten tein lumitöitä ennen lähtöä. Se 3,5 tunnin lumihomma kummitteli muistuttavasti mielessä. Sonya selvästi hermostutti mun lähtövalmistelut.
 
Kävi tuuri, sillä huomasin, että lumisade oli lakannut kun lähdin. Pystyi polkemaan hyvin kun muut eivät olleet sotkeneet lunta. Pyöräilin kaupan pihalle ja jätin sinne pyörän. Ajatus tunnin kävelystä ilman koiraa tuntui ihan kamalalta, joten päädyin tälläiseen ratkaisuun. Pyöräillessäni punoin juonia Ticon pään menoksi. Voi Tico parkaa, jos sen huomenna toteutan... Linja-autoa ei tarvinnut kauaa odottaa. Keskustassa tarvitsin apua löytääkseni messariin menevän auton pysäkin. Sain ihan privaattikuljetuksen messariin. Linja-autossa ei ollut muita.
 
Messarissa oli ihanan rauhallista. Kiertelin myyntikojuja. Se on vaarallista puuhaa! Ja kyllähän sitä teki mieli ostaa pojille vaikka mitä. Huomasin tarvitsevani uuden liivinkin... Siellä oli niin paljon kaikkea kivaa. Enkä selvinnyt kierroksesta sortumatta: ostin pojille sellaisen muutaman euron raatolelun. Sitten huomasin kehänumerot ja totesin, että isliskehä oli lähellä. Jopas sattui! Muissa halleissa ei tarvinnut käydä lainkaan kun kojutkin olivat vain siinä yhdessä kohtaa kuulemma.
 
Samoihin aikoihin kehän laidalle ilmestyi yksi tyttönen. Otin siitä muutaman kuvan. Sitten näin uroksen, joka oli ollut Raisiossakin. Kävin jututtamassa sen omistajaa ja yllätyin kun kuulin niidenkin olleen Seinäjoella. Silloin en osannut koiraa tunnistaa. Seuraavaksi suunnistin tytön luo, jonka näin Porissa viimeksi. Juttelin sen omistajan kanssa niin kauan, kunnes bongasin sen kermapojan! Seuraavaksi sitten sinnepäin. Otin pojasta kuvia ja juttelin omistajan kanssa. Sanoin sille, ettei sen koira ollut Sonya juurikaan pienempi. Säkä on aika samoissa. Sony eroaa siitä pojasta paksumman turkin ja vahvemman pään vuoksi. Jos pojat olisivat vierekkäin, niin kyllä pystyisi hyvin tunnistamaan kumpi on kumpi. Väri on samanlainen.
 
Sitten kuvailin koiria kunnes bongasin kehässä tuplatreenaamassa kaksi tyttöä. Samassa muistin, että hekin olivat paikalla. Siis seuraavaksi jututtamaan Ticon puolisiskon ja –morsiamen omistajaa. Ticolla on kivan kokoinen puolisisko. Tykkäsin. Löysin tyttösestä ticomaisia piirteitä ja tietenkin sen isääkin.
 
Kehän aikana yritin kuvailla koiria. Se oli jo siksikin hankalaa kun en oikein löytänyt hyvää paikkaa. Mun näkökulmasta koiria seisotettiin väärään suuntaan ;) Paikan vaihtaminenkaan ei olisi auttanut kun sitten edessä olisi ollut koiranomistaja. Noh, kai sitä sitten jotain kuviakin tuli... Uudet näyttelysäännöt eivät kirkastuneet yhtään. Ensinnäkin olin kovin keskittynyt kuvaamiseen ja toiseksi kehäsihteeri ei ilmoittanut tulosta (niinkuin yleensä on tehty). Narttujen parhaaksi valittu koira kyllä yllätti! Se oli ainoa narttu, joka rähjäsi kehässä muille. Mun silmissä se ei olisi ollut voittaja eikä syy ole pelkästään ääni. Mun mielestä kauneimmat tytöt olivat se Porissa ollut musta tyttö ja sitten Turun lähellä asuva kaunis vaalea tyttö.
 
ROPin valinta oli äänekästä. Se nartut voittanut tyttö jälleen rähjäsi kehässä ja siihen yhtyi myös paras uros. ROPpi meni urokselle. Vähän tyrmistyneenä käsittelin näkemääni: tälläistäkö se on isliskehässä? Oman koiran ollessa mukana se kehä menee jotenkin ohi. Nyt kehää katseli ihan eri silmin kun ei tarvinnut kytätä koska on oma vuoro yms. Ja seuraavaksi tulee se syy miksi tästä piti kirjoittaa tänne. Seisoin kehän laidalla katsellen parasta urosta ja narttua juttelemassa toisilleen. Olin huomannut jo aiemmin, että viereisessä kehässä oli kehäsihteerinä tuttu mies. Se oli huomannut mut ja tuli mun luo. Se sanoi “Sä kun olet niin huolissas koirasi haukkumisesta, niin katsopa tätä. Kyllä täällä muutkin haukkuvat.” Mä sanoin, että näköjään haukkuvat ja että turistina sitä kehää katselee ihan eri silmin. Mahtaakohan se mies sanoa mulle jotain kun seuraavan kerran nähdään koulutuksessa? :D En sitten tiedä oonko mä liian tiukka kun haluan, että mun koira on hiljaa kehässä? Rotu on haukkuherkkä, mutta ei kai nyt kehässä tartte? Oonko mä sitten ollut aiemmin kuuro kun on tuntunut, että mun koirat on ainoita kun haukkuvat... Lisäksi huomasin, että moni koira piti asettaa seisotuksessa uudelleen kun tuppasivat istuutumaan tai muuten vaan “nuupahtivat”. Hmm... jotenkin oon aina kuvitellut, että kun kehään mennään, siellä käyttäydytään hyvin ja seistään niin kauan kuin on tarvis. Tämä reissu oli kyllä varsin avartava kokemus!
 
Kehän laidalla juttelin sen kermapojan siskon omistajan kanssa ja olipa kiva kuulla, että he asuvat Turussa! Harmi vaan, että kuitenkin liian kaukana meistä. Tuskin tullaan lenkeillä törmäämään. Tämän omistajan kanssa juttelin bussimatkalla keskustaan. Olin kai sen verran täpinöissäni kun jäi lippukin ottamatta. Yhtäkkiä huomasin, etten löytänyt lippua mistään. Päätin mennä kysymään kuskilta sitten kun auto pysähtyy. Oltiin ihan edessä ja kuski oli sen verran fiksu, että antoi mulle sen lipun jo ennen kuin ehdin sitä kysyäkään. Hyvä, että se löytyi. Pääsin sitten sillä lipulla seuraavaan autoon.
 
Poikkesin kaupassa ja törmäsin taloni entisten omistajien lapsiin. En ensin tuntenut kun yhtäkkiä nainen tervehti mua nimeltä. Miehen olisin kyllä tunnistanut, mutta se ei sillä hetkellä ollut paikalla. Tuli vasta myöhemmin. Kerroin vesitilanteestani kun kysyivät, että miten on sujunut.
 
Oli tosi kivaa käydä katsomassa isliskehä. Vielä mukavampaa se on jos tunnistaa koiria. Paljon siellä olikin jo entuudestaan tuttuja, mutta opin pari uutta. Että tämmönen vieraissa käynti ;)