Lähdin käyttämään poikia pienellä lenkuralla viime lauantaina siinä puolenyön aikaan. Koskaan aiemmin ei olla törmätty keneenkään kotitiellä, mutta nyt yllättäen sitä lapukkaa ulkoilutettiin (yleensä tähän aikaan niiden talo on pimeenä). Isoset vähän haukahtelivat, mutta lopettivat kun kielsin niitä. Jomi jatkoi vielä muutaman haukahduksen verran. Tässä ei ollut kaikki lenkin aikainen möly.
 
Tehtiin pieni lenkura. Takaisin päin tullessa meitä vastaan tuli auto. Yleensä niitäkään ei öiseen aikaan näe. Auto hidasti meidän kohdalla. Vähän ihmettelin asiaa ja aattelin, että kai siellä oli joku tienkyselijä. Auto pysähtyi ja kuski avasi oven sanoen mun nimen. ? Sitten tajusin, että se oli mun työkaveri. Pojat vetivät kuskin luo ja olivat hiljaa, mutta vain hetken, ennen kuin alkoivat meluamaan. Mää jo luulin, että ne olisivat olleet hiljaa.. Melu lähti siis isosista. Jomi oli koko ajan hiljaa ja hyppäsi tilaisuuden tullen kuskin syliin. Kun sitten maanantaina kohtaamisesta puhuttiin, niin työkaveri sanoi, että olisi voinut ottaa Jomin mukaankin.. Että sitten sattuikin just silloin liikkumaan täällä päin.
 
Maanantaina tehtiin puolentoista tunnin lenkura ja pysähdyttiin koululla treenimään. Otin Jomin jättöä. Näyttäisi, että Jomilla on tietty matka, jonka se kestää hiljaisena. Sen yli jos menee, niin sitten saan kuulla kunniani.
 
En enää muista mitä pientä otin Jomin kanssa erikseen. Sonyn kanssa sitä 360 v ja peruuttavaa askelsarjaa. Hyvin meni. Ticon kanssa himmailua. Nyt taisin päästä käännöksissä niin, ettei Tico jäänyt seisomaan.
 
Tiistaina oli Sonyn vuoro rallyilla seuraavanlaisella radalla: 270 v –> spiraali o –> 270 o –> eteen, takaa, liikkeelle istumatta –> istu, juoksuun –> normivauhti –> sakukäännös –> istu, yhdessä tiivis käännös oikeelle, istu –> pujottelu –> peruuttava askelsarja –> 360 v.
 
Mua huvitti, että radan kaksi vikaa kylttiä olivat just ne, joita on Sonyn kanssa hiottu viime aikoina :D Kaikki radat blondiliini meni ilman hihnaa. Käytin sanaa “kaikki”, koska Sony meni kolme rataa. Eka rata meni nappiin. Niin kivaa, että etenkin nuo kaksi viimeistä sujuivat hyvin! :)
 
Kouluttaja oli laittanut kylttien väliin namipurkin ja lelun. Siis kyseessä ei ollut varsinainen houkutus vaan ne olivat siellä muuten vaan ekstrana. Tykkäsin ideasta, sillä usein koirat huomaavat poikkeavat jutut. Kerrankin olin jättänyt mun pyörän eri paikkaan kuin yleensä. Kun sitten lähdettiin lenkille, niin johan sitä piti ihmetellä. Tosiaan ekalla radalla Sony ei kiinnittänyt huomioita ekstrajuttuihin, mutta tokalla meni pujottelun alku plörinäksi kun siinä lähellä oli kirkkaanlila lelu. Sony vähän lähti kohti lelua ja näin ollen ei ollut messissä kun piti alkaa pujotella. Kaatoi ekan tötsän. Peruuttavassa askelsarjassa eka askel meni hyvin. Tokalla jäi seisomaan. ? Kolmas sitten meni iiiiihan pannariksi. Otettiin se uudestaan ja mä kaivoin namin käteen. Hyvin meni.
 
Kolmannella taas se lelu sai Sonylta silmäyksen. Nyt ei kaatanut tötsää, mutta vähältä piti, etteikö olisi taas sitä kaatanut. Kun kyseessä oli jo kolmas rata, niin namitin Sonya enemmän. Pääasia, että karvapallolla oli kivaa. Johan se oli suorittanut kaksi rataa. Askelsarjassa taas tuli takkua.. ?
 
Keskiviikkona oli aikomus mennä sinne keitaan lähellä olevalle ostarille treenimään. Kuitenkin poikien oli tyytyminen ohariin. Tiistai oli ollut tuulinen päivä, tuulta riitti yölläkin ja keskiviikko valkeni tuulen puhaltaessa. Osa pihan nurtsista oli niin pitkää, että siellä kököttävästä jalkapallosta näkyi vain vähän. Inhottavaa. Kun oli niin optimaaliset olosuhteet, niin zzznnnnnnng!
 
Mulla oli vaikeuksia muistaa, että miten olin virittänyt koiranhihnan keventämään siimuria. Jomi taas ei näyttänyt muistavan, että oli nähnyt siimurin aiemminkin. Kun käynnistin vempeleen Islannin idiootti alkoi haukkua ja juosta mun ja siimurin ympärillä. Sammutin vempeleen ja vähän nykien Jomi tuli kattomaan sitä. Sen jälkeen sai siimuri olla. Ainakin hetken, sillä aina välillä oli pakko tulla haukkumaan sitä. Luulen, että sitten oli jo kyse pelkästä haukkumisen riemusta, sillä ei Jomi näyttänyt enää pelkäävän sitä.
 
Aloin siimuroimaan, vaikka oli uhkailtu sateella. Mulla oli hiipunut usko sääennustuksiin kun sadetta piti tulla viikonloppunakin oikein ukkosen kera. Maanantainakin piti tulla vettä ja reippaasti. Taas meni metikköön ennustus. Eli tilanne oli kuin sadusta Pekka ja susi. Nyt oli Pekka huutanut liian monta kertaa sutta ilman syytä, joten en uskonut keskiviikon sade-ennustuksiin.
 
Olin saanut siimuroitua lähes kaiken mitä olin aikonutkin kun tunsin ekat vesipisarat. Pistin vauhtia hommaan, mutta ihan turhaan, sillä sade loppui (jos edes kunnolla alkoikaan). Aina välillä tuli muutama tippa, mutta en lopettanut, sillä näytti, ettei mitään kunnon sadetta olisikaan tulossa. Jos olisin ollut niin sokerinen, että olisin lopettanut muutaman tipan vuoksi, niin kyllä olisi harmittanut, sillä mitään kovaa sadetta ei tullut.
 
Pari tuntia hommaan meni. Koko nurtsia en siimuroinut, sillä toinen puoli nurtsista oli vielä lyhyttä. Oli muuten mukavaa huomata, että mun pihalla kasvoi valkovuokkoja! Jotenkin tykkään siitä, vaikken mikään puutarhaimmeinen ookaan. Sinivuokot kans olisivat kivoja!
 
Tein kaikki niin valmiiksi kuin vain oli mahdollista ja sitten koitin ummistaa silmät hetkeksi. Ei mua väsyttänyt, mutta halusin varmistaa, että jaksan töissä siimuroinnin jälkeen. Loppujen lopuksi en osaa sanoa, että nukuinko yhtään. Ehkä muutaman minsan joka oli ihan riittävä. Töissä ei tuntunut tavallista raskaammalta.
 
Torstaina tulikin sitten pyöräiltyä! Kävin kaupassa. Vettä satoi, muttei pahasti. Sama meininki jatkui kun tuli aika lähteä töihin. Pistin teltan päälleni. Eli siis eri takki kuin yleensä.. Työpaikan lähellä tajusin, että hemmetti sentään, työpaikanavaimet ovat sen toisen takin taskussa! Mietin hetken, että mitä hittoa mä nyt teen!?!? Vaihtoehtona oli joko ovella päivystäminen, että pääsisi sisälle. Entä sitten pois lähteminen? Silloin ei enää ole niin hirveästi sakkia ja sitten se voikin olla vaikeampaa. Ja turvakengät, kuulosuojaimet, työhousut, vesipullo ja muut on mun kaapissa. Töistä saa kyllä korvatulppia, mutta sitten mun olisi pitänyt olla koko päivä kumppareissa ja ilman vesipulloa.. Niin paljon kuin se harmittikin, niin pakko se oli lähteä hakemaan niitä avaimia. Myöhästyin töistä semmoisen puoli tuntia tämän kommelluksen vuoksi. Mahtoivat poitsut ihmetellä mun pikaista pistäytymistä. Onneksi oli sinänsä se ja sama, että saiko ne siitä hepulin vaiko ei. Kun ei oo seinänaapureita, niin ei tarvinnut murehtia sen asian vuoksi. Ihan hissuksiin ne tuntuivat jäävän kun kävin vaan kääntymässä.
 
Tänäänkin oli aikomus mennä sinne ostarille, mutta taas sysäsin koiruudet nurkkaan ja leikin muita leikkejä. Siis tein oharin nummero 2. Eilen ihan sattumalta huomasin, että portti oli irronnut tukipuustaan. Se oli mukava huomio, sillä portti oli ollut vähä hankala talven jälkeen. Siispä kiinnitin portin uudestaan tukipuuhun ja hieman korotin leveämpää porttia ja johan taas pelaa portti hyvin :)
 
Puuhastellessa olin kattonut sivusilmällä poikien touhuja. Tuli hinku kuvata. Sitä ei ookaan tullut tehtyä vähään aikaan. Siis ihan kamera kourassa istumista. Lumien lähdettyä piha oli niiiii-in ankeen näköinen, että melkein itketti. Ei sellainen tausta houkuttele kuvaamaan. Nyt ei enää oo niin harmaata, joten innostuin räpsimään.
 
Ilmeisesti oli vähän turhan pilvistä, sillä koko ajan sai koittaa ettiä sitä oikeaa säätöä, jolla kuvata. Enpä löytänyt. Silti laitan kuvatuksia tänne, sillä niiden sisältö on kivaa katottavaa. Ymppäämpä tänne vielä pari videopätkääkin, joista näkee, että ukkelit tulevat edelleenkin vallan mainiosti toimeen. Siitä oon kyllä yhtä hymiötä :)
 
Jomi vauhdissa
 
Kolmikko vauhdissa
 
Jotain leikkimistä
 
 
Jomista lähtee nyt ihan sikana karvaa! Joka päivä pitää imuroida tai muuten ahistaa sukkiin tarttuvat karvat. Jos tarkkoja ollaan niin parikin kertaa saisi imuroida. Koskaan aiemmin ei oo ollut tälläistä karvanlähdön aikaan. Ticolla alkaa jo rauhoittumaan. Sonylta ei edelleenkään irtoa mitään.
 
 
             baa21-normal.jpg
                                        Tico on nyt "turkiton", mutta tupoton.
 
 
             baa9-normal.jpg
                                               Sony pitää kiinni karvoistaan.
 
 
             baa4-normal.jpg
                                              Hui kamala Jomin turkkia nyt!
 
 
             baa14-normal.jpg
                                             Häntä on vielä hyvässä karvassa.
 
 
             baa10-normal.jpg
                                                Vanhuksen kävelykeppi ;)
 
 
             baa6-normal.jpg
                                                         "ET saa tätä!"
 
 
             baa5-normal.jpg
                                                        Pusi Ticolle.
 
 
             baa1-normal.jpg
                                      "Hah! Se oli helppoa napata pallo ekana."
 
 
             baa2-normal.jpg
                                                    Mun karvapallot <3
 
 
             baa18-normal.jpg
                                                   Taistelua pöheiköstä.
 
 
             baa19-normal.jpg
                         "Ääää-ää-ä-äää! Mä en ala kun te viette mun pöheikön."
 
 
             baa20-normal.jpg
                                             "Äläs nyy. Tää on vaan leikkiä."
 
 
             baa11-normal.jpg
                                               Tauko rundaamisen jälkeen.
 
 
Yhdessä vaiheessa Jomia alkoi janottaa. Mulla oli kellarinovi auki. Jomi tepsutteli tyhjän entisen jääkaapinlokeron luo ihan kuin siinä olisi aina ollut vesipiste (ei vaan ole koskaan ollut). Ei enää tuon selkeämpää merkkiä vedentarpeesta voisi koira antaa! Juotuaan Jomi koitti laittaa tassunsa veteen, mutta korkea reuna esti lotraamisen.
 
 
 
             baa12-normal.jpg
                                            "Tajushan se antaa mulle vettä."
 
 
             baa13-normal.jpg
                                            "Varpaani ovat viilennystä vailla."
 
 
Kun mentiin sisälle, niin laitoin vesiastian päälle vanerin, ettei veteen menisi ötököitä ja likaa. Sekunneissa vanerin päällä oli yksi ötökkä ja sivuilla kaksi. Pojat meinaa kiinnostuivat vanerista heti. Jomi hyppäsi sen päälle ja isoset tutkivat sivuja. Ei mennyt kauaa kun se vaneri oli pudonnut maahan. Uteliaita? Miten niin :D
 
Jomia kiinnostaa linnut ja ainakin vielä se jahtaa niitä hiljaisena poikana. Tooosin maanantaina se Sonyn esmestä alkoi huutamaan. Kiitti vaan turkkipallo... Tänään Jomi juoksi ympäri pihaa katsellen taivaalle. Se siis seurasi lintuja maasta. Seuraavat kuvat ovat Jomin lintujahdista.
 
 
             baa7-normal.jpg
                                                               "Lintu!"
 
 
             baa8-normal.jpg
                                                            "Perään!"
 
 
Sonylla on tapana pyöriä puun ympäri niin, että sillä on kylki ihan kiinni rungossa. Monet kerrat oon yrittänyt saada tuota pöhköä toimintaa videolle, mutta vielä en oo onnistunut. Vielä joskus kyllä tärppää! Tänäänkin Sony hinkkasi itteään ja vieläpä pallo suussa. Kun vaihdoin videopuolelle, niin miltei samantien Sony lopetti. Ihan kuin se tietäisi, että sitä kuvataan. Kuvan onnistuin nappaamaan ennen videopuolelle laittoa.
 
 
             baa3-normal.jpg
                                                  "Pistä se kamera pois!"
 
 
Kaivoin esiin poikien lampaan. Ihan muuten vaan sanoin “push”. Sony oli siinä lähellä (Jomi myös). Yllätyksekseni Sony tassutteli lampaan luo ja tönäisi sitä nenällä! Näköjään vielä muisti, että mitä sana tarkoitti. Tico tuli myös paikalle ja sekin muisti sanan. Jomia jättipallo hieman jänskätti, mutta nopeasti se oli sinut sen kanssa.
 
 
             baa16-normal.jpg
                                         "Eikös se "push" tarkoittanutkin tätä?"
 
 
             baa17-normal.jpg
                                           "Kai sitä tassuakin voi käyttää?"
 
 
             baa22-normal.jpg
                                                    "Pois mun pesästä."
 
 
Kuvailu loppui kun huomasin lampaan tallissa kolme tennispallon kokoista pesää. Jonkin piikkipepun aikaansaannoksia ne olivat. Sen kummempaa lajinmääritystä en halunnut tehdä. Kävin pukemassa päälleni teltan ja palasin ulos Raidin kanssa. Suihkutin sitä pesiin ja sitten tartuin harjaan, jonka varrella sohin pesät irti katonrajasta. Yhdestä tuli kaksi asukkia ulos ja molemmilla kerroilla meikä sai nopeasti jalat alleen. Onneksi ei käynyt kuten piirretyissä tai sarjiksissa, että ne olisivat lähteneet perään ;) Pörräsivät hetken ympäriinsä ja sitten hävisivät jonnekin. Sen jälkeen oli hyvä jatkaa sohimista. Yhtä lukuun ottamatta sain pesät pudotettua ja sen jälkeen liiskattua. Yksi jäi sellaiseen välikköön.. Sohin sitä liiskaksi harjanvarrella, mutta en tiedä sainko tuhottua pesän täysin. Just tuosta pesästä tulivat ne kaksi pörriäistä. Täytyypä seurailla, että kasvaako se tai jotain muuta.
 
En tiedä mistä innostus lähti, mutta pesien tuhoamisen jälkeen aloin nipsiä pihalla rehottavaa kasvustoa. Nipsin sieltä täältä ja talon seinustan vierestä. Vielä joskus mä hommaan siihen niitä kiviä, ettei siinä kasva mitään. Ja jos olisin joku öykyrikas julkimo, niin ne kivet kuljetuttaisin jostain Islannin rannoilta ;)
 
Sony kantoi oman kortensa kekoon istumalla voikukkien keskellä. Sieltä kuului napsahdus toisensa jälkeen kun kukankukinto katosi bumbelbeen suuhun. Se oli söpön näköistä <3 Onkohan Sonyssa ripaus jotain kimalaista tai jotain kun sitä kiinnostaa kukinnot? Tänäkin vuonna se on imuroinut pajun siitepölypalleroita kupuunsa jos on niitä löytänyt. Tänä vuonna niitä on näkynyt tosi vähän. Ainoastaan kotitiellä yhdessä kohtaa eikä muualla. Ja sitten nuo voikukat. Niitä herranen napsuttelee suuhunsa. Jokaisella on tapansa kerätä hunajaa ;)
 
Kuulin viikolla Jomin sisaruksista. Tanskan sisko oli taas kyykyttänyt muita isliksiä nappaamalla ROPin! On se kyllä aikamoinen neiti!!! Jomin Ruotsissa asuva veli oli käynyt ensimmäisen kerran kehässä ja saannut ROPin! Sain veljestä kuviakin ja komea on poika! Maskuliinisemman näköinen kuin Jomi. Se oli jotenkin hassua, että katsoessani velipojan kasvoja näin sen ilmeessä jotain samaa kuin Jomin ilmeessä. Velipoika näyttäisi olevan aavistuksen verran punertavampi ja lyhyempikarvainen kuin Jomi. Ihanaa kun on tuollainen kasvattaja joka jaksaa pitää yhteyttä! <3