Perjantaina pyykkäsin ja tein isukille kortin. Alunperin olin ajatellut, että oon laiska ja ostan sen, mutta valikoima oli tosi huono. Mikään ei säväyttänyt, joten päädyin sitten kuitenkin tekemään kortin ite. Pikkusen kalliimpaa se silleen on, mutta siinä samalla isukki sitten saa muutaman uuden kuvan mun koirista. Ei ollut mitään erityistä ideaa, joten siinä meni hyvän aikaa kun selailin valokuva-albumeitani miettien, että mitä kuvia käyttäisin. Ja sitten piti vielä kelpuuttaa jokin korttipohja. Mun mielestä valikoima on vähän huono. Mutta kortti tuli väkerrettyä.
La aamulla mulla oli aikomus käydä hallilla poikien kanssa, mutta pe pyykätyt takit eivät olleet kuivuneet, joten ei sitten menty. Hallilla käynti olisi ollut silleen kiva juttu kun ite lähdin päivemmällä käymään mummin luona. Useampi tuntihan siellä meni, kuten yleensä.
Sunnuntaina sitten oli tiksun vuoro loistaa. Ja hieno se olikin : ) Taas mentiin pyörällä ja eka puolituntinen tapeltiin vauhdista. Nyt oltiin lähdetty puolisen tuntia myöhemmin liikenteeseen. Oli aika nappiaika, sillä hallilla oltiin noin puoli yksitoista. Puoli tuntia on ihan hyvä levähtämisaika ennen koulutusta. Periaatteessa voisin lähteä vieläkin myöhemmin, sillä semmonen 20 minsaa loppu matkasta mä työnsin pyörää. Kun ei kerran ollut kiire, niin sai ukkeli vessailla kunnolla. Näin on ollut aina kun oon Ticon kanssa mennyt tuonne. Silti en halua nipistää tuota 20 minsaa pois lähdöstä, sillä koskaan ei tiedä mitä matkalla voi sattua.
Nyt näyttiksessä oli hieman vähemmän porukkaa kuin viimeksi. Pikkukoiria oli vähemmän. Kouluttajina olivat sellaiset, jotka taisivat olla ite treenimässä edellisellä kerralla. Ensin mentiin pari yhteiskierrosta ja sitten oli pujottelua. Pujottelu uusittiin kun kouluttajan mielestä handlerit olivat liikaa kallellaan vasempaan. Ei ihan kaikki, mutta suurin osa. Ticon kanssa molemmat pujottelut menivät hyvin. Me mentiin sellaista näyttelyvauhtia.
Siinä missä ukkeli oli ollut nätisti viime kerralla, niin nyt sitten ei malttanut olla. Kun tultiin tutkimaan, niin haukahdusta uhkasi pukata pojan halutessa esitellä ite ittensä. Se oli sellainen hiljainen “vuh”, mutta eipä olisi tarvinnut kuulua sitäkään. Ticolla kun tuppaa nousemaan kierrokset helposti. Kai se johtuu alati vispaavasta hännästä. Ei kai siinä sitten voi pysyä kierrokset alhaalla ; )
Sitten mentiin yksin kolmio + seisotus. Myöhemmin oli yksin ympyrä, et + seisotus. Molemmat menivät hyvin.
Yhteisympyrää oli vielä jonkin verran. Loppuun saatiin juosta peräti kolme kierrosta. Ei se helppoo oo koiran esittäminen ; )
Tämä koulutus oli paljon antoisampi kuin viimeksi. Kävipä lopussa vielä toinenkin kouluttaja tutkimassa koiria kun pikkukoirat olivat jo lopettaneet. Taas Tico meinasi esitellä ite ittensä. Tässä vaan täytyy koittaa olla ite tarkempi.
Pääasiassa tiksulilla meni taas hyvin. Parijuoksukin meni ihan nätisti. Taas oli tollukka parina, mutta en tiedä kumpaa sukupuolta se oli. Tollukoita tuolla oli useampi kpl. Hassua. Edelleenkin odottelu on Ticosta tyhmää. Kuiskausvikinää tuppasi pukata.
Nyt pääsi punainen pöhkö käymään veskissä välillä kun mä löysin ulos : D
Poikkeuksellisesti toko oli tällä kertaa tosi kivaa. Ei menty sen saman kaavan mukaan : ) Luoksepäästävyydellä aloitettiin. Mitenköhän tuo koiruus malttoi viimeksi pysyä paikoillaan kun nyt nousi takamus ylös? Kouluttaja sanoi, ettei se haittaa jos koira nousee. Mä sanoin, että eihän tuota enää ole, ettei se senkään puolesta haittaa. Mutta kyllä sen hakun pitäisi istua paikallaan jos niin sanotaan. Tapahtuipa mitä ihanaa tahansa. Mua ei haittaa vaikka tuota luoksepäästävyyttä on edelleen. On oikein hyvää malttitreeniä : )
Makoilua seuraavaksi. Koirat laitettiin yksitellen maahan. Nyt menin kauemmas Ticosta, mutta en kuitenkaan niin kauas kuin suurin osa. Hihnankin sille jätin. Ticon vieressä oli berniuros, joka ei pysynyt paikoillaan. Miten me aina saadaankin viereen tälläiset koirat? : D Mutta hyvää treeniä tuommoinen on. Tico pysyi maassa : ) Koiria ei nostettu yksin ylös. Eikä sitä korjattu. Kukaan ei huomauttanut.
Luoksetulo meni hyvin ja hiljaisesti. Ihan samaa ei voi sanoa kun tuo tehtiin lopussa uudelleen. Tuli äänitehosteiden kera mun luo...
Paljon oli ympyrässä seuruuttamista. Musta se oli hyvä juttu. Ticon seuraaminen on kyllä aikas hajalla. Edistää ja hajurakoakin pitää. Jos piti ottaa vain yksi askel johonkin suuntaan, niin nämä menivät hyvin. Hitaat osuudet myöskin menivät hyvin. Kerran piti jättää koira istumaan ja kiertää ite ympyrä. Vähän mä mietin, että uskallanko, mutta tein niin kuitenkin. En kyseenalaistanut sitä niin paljon kuin aiemmin. Ehkä oon touhunnut liikaa Jomin kanssa, sillä vähän ihmetyttää, että suht helposti luotin siihen, että kyllä mä voin lähteä kiertämään ympyrän. Koko ajan pidin Ticoa silmällä. Siinä se istui kuin tatti. Sitten tehtiin sama kun koirat olivat maassa. Nou roopleem. Ympyrämuodostelmaa käytettiin hyväksi myös pujottelussa. Vuoroin koirat istuvat, seisoivat tai olivat maassa kun joku pujotteli. Ympyrän aikana kouluttaja kysyi, että oliko jollain kapula mukana. Ei ollut, joten sitten kouluttaja totesi, ettei voi harjoitella pitoa. Okei, asia piffi, mutta miten olisi ollut kehoitus, että ottakaa kapulat mukaan ensi kerralla? Mä aion ottaa. Katotaan, että tarvitaanko sitä enää ; )
Makoilu uusittiin ja nyt kouluttaja muisti myös nostaa koirat yksitellen ylös.
Koulutus päätettiin kaukoihin. Niitä sai tehdä omaan tahtiin ja kouluttaja kävi sitten kattomassa. Alkuun Tico ei meinannut nousta istumaan, mutta kun muutaman kerran teki niin, niin ukko oli hieno : ) Koko tokon ajan Tico oli hieno, kuin myös näyttiksen. Tuli tunne, että Tico se vaan paranee kun vanhenee : )
Musta on kyllä tosi kiva kun noita koulutuksia on aikaistettu tunnilla. Vaikka just nyt mulle ei oo niin väliä mitä kello milloinkin näyttää, mutta jotenkin on kivaa olla kotona jo kolmen aikoihin. Neljän aikoihin tuntuu jotenkin mälsemmältä. Kieroutunut ajattelutapa ; )
Maanantaina kävelin itekseni hallille kun sää sen salli. Isoset laitoin säilytykseen siksi aikaa kun tkamu vähän treeni agia Jomin kanssa. Pikku-ukko ei oikein keskittynyt. Sen tietää siitä, että se ei onnistunut helpossakaan asiassa. Siis jos kolme hyppyä on peräkanaa, niin ei pitäisi olla ongelmaa. Vaan kuitenkin oli. Muutaman kerran kipitti kohti mua, mutta teki uukkarin kuultuaan mun toistelevan kolmekirjaimista sanaa (hus). Oli pikainen treeni eikä kuvia tullut paljon kun nyt halli oli pimeämpi. Viikko sitten ulkona paistoi aurinko, mutta nyt oli pilvisempää. Heti huomasi kuvissa. Yritin ettiä säätöjä ite, mutta en onnistunut. Meni vaan pimeemmäksi kuvat : D
Isoset säilytyksessä.
Kyllähän tuosta Jomista näkee, ettei se ihan samalla tavalla tee juttuja kuin tekee mun kanssa. Esmes kontaktit, niin niihin se jää seisomaan vaikka juoksisin Jomin ohi. Tai ei liiku kun palkkaan sitä. Tkamun kanssa liikkuu, mutta kontaktille pysähtyy, joka kuitenkin on se pääasia. Ja sitten se rengas kisoissa. Ikinä ei oo mun kanssa hypännyt sitä väärästä välistä. Mutta eiköhän tuo tuosta ala suttaantumaan ajan kanssa : )
Ideaaliasento kontaktilla.
Olin kyllä yllättynyt, että Jomilla meni niin kuin meni, kun kisoissa oli ollut niin hieno. Tkamu heitti ilmaan ajatuksen, että ehkä Jomi on tottunut siihen, että tuossa hallissa touhutaan mun kanssa. Voi olla. Ei tiedä mitä pienessä päässä liikkuu.
Hallilta mentiin taas Halisiin. Matkalla sinne alkoi rapistua se edellispäivän fiilis siitä, että ticoli vain paranee vanhetessaan. Kyllä oli taas niin paljon itkun aiheita punaisen pöhkön maailmassa, että! : D
Käveltiin taas Aurajoen lähellä. Nyt lähdettiin eri suuntaan kuin viimeksi. Tämäkin oli kiva lenkki. Tosin viimeksi taisi olla enemmän maisemallista silmänruokaa. Pelloilla olevat linnut saivat Sonyn kihisemään kiukusta. Tirpat taisivat olla jo tottuneita koirien mielenilmaisuihin kun eivät ne juurikaan reagoineet koiruuden pääkallokieleen.
Nyt mulla oli kamera kaulassa kera lyhyemmän putken, mutta en ottanut paljoa kuvia. Kun kädessä on kolme koiraa, niin se asettaa kuvaamiselle omat haasteensa. Ja aikaa menee jos koittaa saada ne vähemmän häiriköiviksi mahdollisen kuvaamisen aikana. Mä en halunnut olla hidaste vaikka eihän meillä mikään tulipalokiire ollut. Yksi penkki oli liian houkutteleva ja kysyin tkamulta, että oliko aikaa yrittää ottaa kuvaa kun mun koirat istuu sillä penkillä. Aikaa tarvitaan kun Tico messissä. Ne korvat, ne korvat... Herra liimaa ne päähän just heti kun pitää alkaa posettamaan ja korvia on tosi vaikeeta saada ylös. Tkamun avustuksellakin se oli hankalaa.
Ticooh...
Nami!
Oliks se nyt sit niin vaikeeta? ; )
Toisen kerran halusin koittaa ottaa kuvaa pojista ison luun päällä. Taas ne korvat... Onko sun Tico pakko pilata mun kuvat? ; D Taas tkamu sai yrittää avustaa, mutta Tico vaan oli, että hv teille vaan ; ) Tällä kertaa Tico voitti, mutta mua jäi kaivelemaan asia. Niin kiva luu ja sitten yksi on hankala. Sanoinkin tkamulle, että jos olisin ollut yksin, niin siitä ei oltais lähdetty ennen kuin Ticokin olisi ollut yhteistyöhaluinen.
Ylläolevassa kuvassa Ticolla on korvat pystyssä, mutta tutuskuorma on painanut koiruuden kasaan ja se näyttää poppoon pienimmältä vaikka onkin isoin : D
Sää ei ollut ihan niin hieno kuin viime ma, mutta kiva kuitenkin ja tosi lämmin. Jos meikä tarkenee ilman pitkiksiä, niin silloin ON lämmin ; D Kun saavuttiin autolle, niin ilta-aurinko värjäili pilviä vaaleanpunaisiksi ja kultaisiksi. Ihan kuin aurinko olisi alkanut paistamaan paremmin juuri silloin kun sen oli aika laskea. Hienon näköistä oli.
Auringonlaskun värittämää taivasta saatiin ihailla lähipellon yllä. Niin hienon punainen oli. Sanoin tkamulle, että siitä pitää koittaa ottaa kuva, kunhan koirat on saatu pois autosta. Tkamukin napsi muutaman kuvan.
Kiitettyäni tkamua kivasta lenkistä ja lenkkiseurasta alkoi kuvaaminen. Mä otin ekan kuvan automaattisella ohjelmalla, mutta en ollut siihen tyytyväinen. Taivaan kauniit värit olivat kadonneet lähes tyystin. Piti sitten koittaa omilla säädöillä. Samalla kokeilin oivallusta, jonka sain kun kuvasin kermistä sen synttäripäivänä. Sen avulla sain taivaaseen väriä. Tosin sitten meni kaikki muu ihan mustaksi, mutta se ei haitannut. Pääasia oli se kauniinvärinen taivas. Väri tummui sitä mukaa mitä kasvatin yhtä numeroa. En tiedä mikä sen nimi on : D Mutta lopputulos tyydytti mua. Ja lopulta halusin mukaan enemmän taivasta, jottei kuva olisi ollut suurimmaksi osaksi pelkkää mustaa.
Mihin katosivat värit?
Nyt ollaan lähempänä totuutta!
Tiistaina kun odoteltiin ennen agia meidän ohi meni yksi nainen ja kysyi onko Jomi islanninlammaskoira. Kuulutuaan myöntävän vastauksen hän sanoi, että hänen kaverillaan oli islis. Kun kuulin koiran nimen aloin kaivella muistista omistajan nimeä. Sitten kysyin, että oliko kyseessä kenties sen ja sen niminen henkilö? Jep, oikein meni. Sanoin tietäväni ihmisen ja koiran. Koiran olen vain nähnyt kuvissa ja olihan siinä samaa näköä kuin Jomissa.
Agissa aiheena oli niisto. Alkuun mun oli vaikeeta hahmottaa, että mitä se tarkalleen ottaen oli. Eikä se oikeestaan ihan kokonaan mulle selvinnyt. Siis kyllä näytettiin, että miten tehdä ja näin, mutta musta se ei jotenkaan ollut niin selkeä juttu kuin aiemmat.
Hyppy, hyppy, niistolla kolmannelle hypylle, josta takaa kierrolla toisena hypätylle hypylle ja siitä niistolla kolmantena hypätylle hypylle : D Sitten putki, hyppy, hyppy, josta niistolla puomille. Hyppy, hyppy, aa, pituus, putki, hyppy, rengas, hyppy, josta niistolla takaisin renkaalle. Sitten vielä putki ja hyppy.
Ekalla kierroksella harjoiteltiin viittä ekaa estettä. Neljännen hypyn jälkeen kouluttaja halusi lisätä pj:n ihan vaan treenin vuoksi. Pj:ä ei käytetty radalla. Ensin otettiin vain kaksi ekaa estettä. Mä jäin liian kauaksi, jotta se olisi ollut niisto. Ihan oikein Jomi silti tuli, mutta nyt piti tehdä niisto. Sitten kun tuo sujui, niin sitten loput. Ja joo-o sen persjätön sovittamisen kanssa.
Toisella kierroksella mentiin koko rata. Meni yllättävän hyvin. Niistotkin sujuivat oikein. Jomilla oli hyvä meininki eikä hyppinyt rengasta miten sattui. Mentiin rata toisen kerran ja nyt Jomi hyppäsi jotenkin hassusti törmäten renkaan jälkeisen hypyn rimaan. Laitoin riman takaisin ja sitten uusi yritys renkaalta. Ei jäänyt mitään traumoja vaan pikku kaveri tuli ilman ongelmia. Toinenkin rata meni ihan hyvin.
Tokossa oli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa. Ekana otettiin ruutua. Kokeilin, että lähtisikö Jomi menemään ruutuun ilman namia. Sanoin “ruutu” ja pieni lähti. Kohta kuitenkin pysähtyi ihmettelemään, että minne hänen pitikään mennä. Vein sitten namin ruutuun ja sitten sujui. Ilman erillistä käskyä Jomi jäi seisomaan. Palkkailin sitä heittonameilla kun ukko oli ruudussa. Kouluttajaa huvitti kun Jomi lähti niin täysillä menemään ruutuun. Melkein sutien lähti : D
Sitten istumista. Aika oli 1,30 minsaa ja hyvin meni. Vaikka kerran kävin ihan kisoja kattomassa, että miten avon liikkeet menee, niin silti mulle tuli yllärinä, että avon istumisessa pitää ensin mennä koiran taakse ja sitten vasta sivulle. Tuota taakse menemistä treenittiin erikseen. Jomilla ei tuossa ollut ongelmaa.
Seuraamiseen päätettiin. Kouluttaja käskytti, mutta halutessaan sai palkata koiran ihan silloin kun huvitti. Hyvin meni.
Aussilainen ei ollut paikalla, joten saatiin kouluttajalta kyyti. Kiitokset : )
Kommentit