Maanantaina käytiin taas kierrättämässä kartonkia. Sataa tihutti, mutta jäin silti treenimään siinä lähellä olevalle nurtsille. Jälleen kerran luonnonvoimat ottivat mun sormista voiton ja Sonyn osuuden jälkeen niihin sattui kylmyys. Ticon treenit menivät sitten lelun kanssa, niin sai sitten pakittamiseen toimivammat sormet. Ja Jominkin kanssa tarkeni tehdä jotain, ainakin hetken. Vähän tuntui, että se treeni oli mennyt penkin alle kun niin vähän tuli tehtyä kahden muun kanssa. Ehkäpä sitä pitäisi tämmösillä säillä muuttaa treenimisjärjestystä, jotta ainakin joskus jokainen saisi kunnollisemman treenin.
 
Kotiuduttuani ei mennytkään kauaa, kun sain kaveriltani ihanan viestin ja sen jälkeen netteily oli tärkeintä.
 
Jo aamulla mulla oli ollut vähän nuhainen olo, mutta en siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Töissä oli vähän vetämätön olo ja jalat tuntuivat hyytelöiltä. Ajattelin sen olevan jonkin laiskuuskohtauksen. Kotiin polkeminen ei tuntunut tavallista raskaammalta. Silmissä vähän poltteli, joten kaivoin kuumemittarin esiin. Tulos 38,2 yllätti mut. Ei musta tuntunut yhtään siltä, että olisi niinkin paljon lämpöä. Mietin seuraavan päivän rallyn kohtaloa. En halunnut olla pois sieltä ja toisaalta tällä kertaa riitti, että selviytyi hallille. Kotimatka kun tulisi sujumaan todella kevyesti.
 
Kunnolla vaatetta päälle ja sitten kahden peiton alle. Kuumeisena kun tuppaa paleltamaan. Nenä oli puoliksi tukossa, eli vielä pystyi hengittämään suu kiinni. Hirveetä tuhinaa siitä aiheutui, mutta mieluummin suu kiinni kuin, että suu kuivuisi.
 
Se oli levoton yö: pyöriskelyä ja tuhinaa. Alkoi huolettaa, että saanko nukuttua ollenkaan pidempiä pätkiä ja miten sitten jaksaisi töissä? Puoli kolmelta oli vähennettävä vaatetusta kun oli kuuma. Mittasin lämmön ja se oli 38,1. Edelleen toivoin kyseessä olevan sellaisen pikakuumeilun, joita mulla on muutaman kerran ollut.
 
Kolmelta nenä aukesi kokonaan ja sitten sain nukuttua kellon soimiseen asti. 38,1 väitti kuumemittari. Tein aamutoimia ja valmisteluja ja uusi mittaus ennen lähtöä. 37,4, hyvä hyvä, tämä sittenkin oli sellainen pikajuttu. Epäilen sen johtuneen stressistä. Aamuvuorot kun...
 
Bussissa meidän lähelle tuli nuori tyttö äitinsä kanssa. Tyttö oli ihan innoissaan, että bussissa oli koira. Silitteli Jomia ja Jomi nuoleskeli ja antoi pusuja. Tuomikirkon kohdalla tyttö sanoi, että Jomi on söpöin koira mitä hän on koskaan nähnyt. Mulle tuli mieleen se tapaus messarissa, jossa multa yritettiin ostaa Jomia. Ihan kuin tyttö olisi lukenut mun ajatukset, sillä sitten se kysyi “voidaanko me ostaa tämä koira?” Sanoin, että ei ole myytävänä. Tytön äitikin komppasi mua. Tyttö ei näyttänyt pettyneeltä vaan hymyili edelleen. Eikä alkanut jankkaamaan asiaa. Kohta olikin jo meidän pysäkki.
 
Onneksi edellisenä iltana oli saatu vähän valkoista maahan, niin Jomi ei ollut ihan kamalan törkyinen. Hallilla odotti ylläri: me oltiin ainoat. Oli kuulemma tullut paljon viimehetken peruutuksia. Mä mietin mun kuumeilua ja sitten, että olisi vaan pitänyt jäädä kotiin lippua varaamaan ; )
 
Se kaveri, jolta olin saanut EJ-viestin, hän myös tuli rallyyn kattelemaan. Tästä oli sovittu jo sunnuntaina. Annoin Jomin hänelle kun ope esitteli mulle radan. Istu, seiso, istu –> spiraali o –> 270 o –> eteen, takaa sivulle, liikkeelle –> hitaasti –> pujottelu –> käännös v –> 360 o –> normivauhti –> askelsarja peruuttaen –> liikkeestä maahan –> eteen, takaa sivulle, istu –> molemmat kääntyvät oikeaan –> puolenvaihto jalan ali –> käännös o –> 270 v –> maali.
 
Heti ekalla kyltillä tuli kämmi. Mä nyt jotenkin kuvittelin, että siinä piti mennä istu, seiso maa. Jomi teki noin ja kun Jomi oli maassa, vilkaisin kylttiä, ja ihmettelin ääneen, että mitä mä oikein teen. Opekaan ei ollut huomannut, että väärin meni. Sekin oli unohtanut, että kyseessä oli istu, seiso, istu. Hän ite kun oli vähän kauempana. Siis uusi aloitus ja sitten meni hyvin aina siihen asti kunnes molempien piti kääntyä oikeaan. Ennen rataa olin yrittänyt pähkäillä, että mitenkäs tämän saan sujumaan. Ei se ollut kovin sujuva käännös. Alituksessa Jomi ei heti hokannut, että mitä siltä halusin. Ope pyysi ottamaan sen tuplaoikeaan käännöksen uusiksi.
 
Siinä välissä ope touhuili oman koiransa kanssa. Sitten oli taas meidän vuoro. Taas tuli sählättyä ekalla kyltillä. Mä en nähnyt treeniliivin takaa, että seisoiko Jomi. Oli kuulemma seissyt, mutta tosi lyhyen aikaa. Otettiin sitten taas tuo kyltti uusiksi. Tuplaoikeassa sähläsin seuraavaksi. Käännyin ite vasempaan : D Alitus sujui ilman ongelmia.
 
Kun aikaa oli, ope ehdotti tokoilua. Kysyi, että olinko ottanut Jomin kanssa makoiluharjoituksia. Olinhan mä niitä jonkin verran tehnyt. Otettiin siis makoilutreeni. Koirilla oli kunnon välit kun niitä makoilutettiin. Ope toimi liikkeenohjaajana. Tehtiin kaksi makoilua ja hyvin Jomi pysyi maassa : )
 
Sitten tehtiin sellaista, että ope makoilutti koiraansa edessään ja mun piti tehdä häiriötä. Ensin piti hiljaisella äänellä sanoa “tänne”. Sitten vähän liikkua ja kutsua ja lopussa mennä kyykkyyn kun kutsuin.
 
Open koiralle tehtiin leluhäiriötä, ennen kuin tuli Jomin vuoro. Ensin ope saneli käskyjä. En muista, että reagoiko Jomi yhteenkään, mutta korkeintaan kerran, jos reagoi. Jomi makoili semisammakkona ja heilutti häntäänsä.
 
Toisessa osiossa ope tiputteli nameja maahan. Ekalla kerralla Jomi lähti kohti namia. Parilla seuraavalla kerralla Jomi yritti ensin napittaa opelta lupaa ottaa nami. Kun ope ei heltynyt, niin Jomi alkoi katella mua. Nopeasti Jomi hoksasi, ettei maassaolevasta namista kuulu välittää, vaan kun kattoo omistajaansa silmiin, niin sieltä saa namia. Taaskin semisammakko makoili häntää heiluttaen.
 
Se oli kivaa ja yllätyin miten hyvin Jomi kesti häiriötä. Välillä kun tuntuu, että tuo huomaa ympärillään kaiken ja myöskin reagoi niihin.
 
Saatiin kyyti kotiin, luksusta! Kaveri oli tullut tuomaan vähän herkkuja pojille ja mä olin kysynyt, että voiko sitten heittää mut kotiin, että voin koittaa hommata lippua keikalle. Mä kun en ollut ihan varma, että mihin aikaan lippujen myynti alkoi. Se sopi hänelle. Jonkin aikaa löpistiin autossa, ennen kuin hän jatkoi omille menoilleen. Kiitos paljon kyydistä, herkuista ja korviksista <3