Treeniputki, mitäs muuta luulitte? ;)
 
Lauantaina lähdin Jomin kanssa kauempana olevaan metikköön. Se on aika iso, ja sinne on helpompi mennä kuin tuohon lähempänä olevaan löytömettään, johon ei mene mitään kunnon polkua tms. Matkalla saatiin muutama ohitus, jotka menivät hyvin.
 
Hanki oli melko kantava. Ainoastaan silloin tällöin jalka vähän upposi, mutta ei se haitannut ollenkaan kulkua. Alussa oli iso puuton alue. Kun katselin hangella kirmaavaa Jomia, tuli kameraa ikävä. Aurinkoisella säällä siitä voisi saada kivoja vauhtikuvia. Onneksi oli pilvistä, joten ei niinkään harmittanut kameran puuttuminen.
 
Metikkö on tuttu jo hyvin pitkän ajan takaa, joten muistoja välähteli mieleen kun kävelin tuttua reittiä. Se onkin suurinpiirtein ainoa osa, mitä siitä metiköstä on enää jäljellä :( Muuten se onkin melko pitkälti raivattu taloille. Surullista, että kaikki paikat pitää rakentaa täyteen. Sitten vielä kehdataan itkeä kun petoja alkaa näkyä enemmän ja enemmän. Onko se ihmekään kun ihmiset vievät niiden kodit?
 
Nähdessäni yhden pellon olin saada sydärin. Viimeksi pellon nähdessäni se oli pelkkä pelto. Kerran melkein jäi saappaat kiinni siihen peltoon kun syyskuralla sillä pellolla tarvoin kaverin ja koirien kanssa. Nyt se pelto on täynnä taloja, huoh.
 
Kuulin ääntä, joka muistutti pulkan, tms. vetämisestä lähtevää ääntä. Varmasti Jomikin sen kuuli, mutta ei se lähtenyt minnekään. Pysyi mun lähellä kun mulla oli kädessä nami :) Muutenkin Jomi oli oikein ihana mettäreissulla. Se juoksenteli vähän omia polkujaan, mutta piti myös yhteyttä. Ja muisti kerjätä.
 
Harmikseni arska tuli esiin, eli sittenkin olisi voinut kokeilla kuvaamista siinä puuttomassa kohdassa...
 
Lenkkiin meni reilut pari tuntia. Ehkä sen olisi voinut päästä nopeamminkin jos Jomi ei vetäisi. Vaikka se tuntuukin oppivan juttuja nopsaan, niin vetämisestä se ei oikein näytä haluavan luopua. Se on joko tai: joko se vetää tai sitten se tassuttelee mun vasurissa kuin mikäkin tokokoira. En nyt ihan sellaistakaan haluaisi. Semmonen tuntuu jotenkin tylsältä. Mutta välimuotoa ei näytä olevan tarjolla. Ihan käsittämätön juttu tämä hinku vetää...
 
Kotona jätin Jomin isosten kanssa pihalle. Aikomus oli syödä jotain, vaan eipä ollut nälkä. Bansku reppuun, niin eiköhän sillä sitten pärjännyt. Kun reppu oli pakattu, niin Jomi sai jäädä laskemaan lampaita, ja isoset pääsivät ulkoilemaan.
 
Pojille oli ensin tiedossa reilut pari tuntia kävelyä. Sonylla oli päällä kurapuku, vaikka ei ollut kuraista. Arska oli ollut esillä just “sopivasti” sen mettä reissun ajan, hpmh. Sen jälkeen veti taas pilvipeiton päälleen, eikä enää näyttäytynyt. Siispä tietkään eivät päässet sulamaan. Silti oli ihan hyvä, että Sonylla oli se puku, sillä paikka paikoin paistoi jo asfaltti, ja niissä kohdissa oli tiepölyä.
 
Hallilla juotin pojat ja kuorin Sonyn makkarankuorestaan. Olin ajatellut, että kun meen hallille hyvissä ajoin, niin voin kokeilla miten onnistuu, jos jätän toisen häkkiin. Enpä sitten kokeillut, sillä halli oli varattu. Ihmettelin, että mihin mä sitten oikein tartten avainta? Mulla oli hallin avain, jaiks.
 
Kohta näinkin tutun pumin omistajan. Hän kävi kurkkaamassa ja sanoi sen jälkeen, että hallissa oli paljon koiria. Siispä piti sitten odotella, että edellinen ryhmä tulee pois. Lunta alkoi satamaan enemmän ja enemmän. Mietin, että millainen kotimatka meillä mahtoi olla edessä?
 
Sitä ennen meillä oli edessä pari tuntia hallilla. Silloin kerranhan multa oli kysytty, että kiinnostaako mua tulla tokoryhmään, niin nyt se oli toteutumassa. Jomin sijasta olin ottanut isoset kun kuulin, että voin ottaa kaksi koiraa + tiesin, että hallilla on muutama häkki.
 
Sony sai ensin häkkivuoron. Vähän se meuhkasi, mutta loppujen lopuksi olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hiljaa Sony oli häkissä :)
 
Meidän lisäksi koirakoita oli kolme (yksi puuttui). Alkuun otettiin ohittelua. Siitä kuitenkin luovuttiin melko pian kun parilla koiralla ei oikein synkannut.
 
Vaihdettiin yksilöliikkeisiin. Silloin mulle tuli olo, että ehkei ryhmä ollutkaan oikein mua varten. Jokaisella oli aikaa 20 minsaa treeniä mitä ikinä halusi. Siis piti ite päättää, eih, ei oo mun juttuja tommoset koulutukset. Päässä löi vaan tyhjää kun yritin keksiä jotain treenimistä. Mulle sopii paremmin sellainen, että sanotaan, mitä tehdään. Kyllä sitä sitten itekseen tekee sitä sun tätä, mutta siinäpä se kai onkin. Mulla kun ei oo mitään kilpailullisia tavoitteita tokon suhteen, niin eipä sitä sitten ole tarvetta hioa yhtään mitään.
 
Jaoin sen 20 minsaa poikien kesken. Ite en osannut alkaa tekemään yhtään mitään, joten sain sitten opastusta (luuseri). Molempien kanssa otettiin häiriötreeniä. Koirakko oli perusasennossa ja joku teki häiriönä kaikenlaisia liikkeitä ja eleitä. Alkuun kumpikin oli lähdössä moikkaamaan häiriöntekijää, mutta lopulta se arse pysyi maassa – jopa Ticoltakin.
 
Luoksetuloa otettiin molempien kanssa. Ennen varsinaista liikettä piti tehdä lyhyitä jättöjä ja sitten palata palkkaamaan koiraa. Ticolle koitettiin tehdä vauhtiluoksetulo, eli apuri piti kiinni koirasta kun mä menin poispäin. Kun Ticon oli aika tulla mun luo, se ei tullut. Liikettä ei oo koskaan tehty noin ja se kai hämmensi Ticoa. Vapaaksi päästyään se alkoi nuuskia maata eikä tullut mun luo. Mitä lie matossa oli, sillä Tico vaihtoi palloleikinkin maton nuuskutteluun. Hmm, ja Tico kun ei yleensä nuuski maata kesken kaiken.
 
Kun piinaavat 20 minsaa olivat ohi, niin sain seurata muiden treenejä, sekä tarvittaessa auttaa. Kaksi muuta harjoittelivat innolla ruutuakin ja vaikuttivat hieman hämmästyneiltä kun kuulivat, etten ole ikinä sellaista ottanut. Mitäs tohonkin sitten sanois? :D
 
Jäi vielä aikaa ja mun käskettiin ottamaan molemmat koirat ulos häkistä. Mietin, että mitäköhän siitäkin sitten tulee. Alkuun se oli just sellaista häsellystä kuin olin odottanutkin. Tarkoitus oli ohitella bortsuparia. Muutaman ohituksen jälkeen homma alkoi sujua ja pojat ohittelivat varsin mallikkaasti :)
 
Sitten parit laitettiin makoilemaan parin metrin päähän toisistaan (hihnat omistajien käsissä). Omistajat tekivät koirilleen häiriöitä ja välillä palkkasivat. Hyvin meni. Tämä lopputreeni oli tosi kiva :)
 
Juotin pojille vettä niin, että kuppi oli häkissä. Pojat lipittivät vettä häkin suuaukolla seisten. Sony pisti pakin päälle saatuaan tarpeeksi vettä. Herra peruutti suoraan kohti ilman korkkia olevaa pulloa. Great. Siirsin pullon sivummalle ja käskin pojat mukaan hakemaan vessasta jotain, millä kuivata vesi. Siitä seurasi lisää kuivattavaa, sillä jompikumpi kumosi pullon uudelleen. Onneksi suurin osa vedestä meni paljaalle lattialle, joten kuivaaminen oli helppoa.
 
Ulkona oli melkoinen lumimyräkkä. Mulla meni aikaa kun piti lukita ovet tai oikeastaan vain ovi. En vain heti tiennyt sitä. Piti pistää viestiä, ennen kuin tiesin, että vain toinen lukitaan.
 
Olin kahden vaiheilla, että kävelenkö, vai koitanko tuuriani bussin suhteen. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että miten busseja menisi, joten päätin kävellä. Lunta pyrytti joo, mutta se ei ollut märkää lunta. Senkin takia päätin kävellä, että tuntui kivalta ajatukselta antaa isosille oikein kunnon lenkura, niin sitten olisi seuraavana päivänä paremmalla mielellä treenimässä Jomin kanssa.
 
Teitä ei ollut aurattu, joten se oli 2-3 tuntia kahlaamista. Tarkkaa aikaa en tiedä. Ticolla riitti puhtia hyvin. Sony taas alkoi selvästi väsyä. Se laahusti mun perässä. Kun tuli tien ylitys, jolloin lunta ei ollut nilkkoihin asti, niin silloin huomasin miten hyytelönä mun jalat olivat. Jännä, että kahlatessa sitä ei tuntenut. Viimeinen puoli tuntia oli kyllä aika tuskainen. Tosin mulle se on muutenkin inhottava, kun siinä on semmoinen piiiiiiitkä suora ja sellaista on tylsää kävellä hyvälläkin säällä. Jopa pyöräilykin saa nenän ryppyyn.
 
Kotona otin isoset sisälle ja päästin Jomin pihalle. En viittinyt jättää isosia pihalle, sillä tiesin Sonyn olevan väsynyt, ja silloin se tuppaa olemaan kiukkuinen jos ei saa olla rauhassa. Eihän Jomi viihtynyt yksin pihalla vaan oli hyvin pian oven takana haukkumassa hylkäämistään.
 
Ja niinhän se blondiliini oli kiukkuinen kuin ampiainen, vai pitäisikö sanoa, että oli kuin persiille ammuttu jääkarhu? ;) Jomi yritti painia Sonyn kanssa, mutta Sony vaan näykki Jomia tavallista kiukkuisemmin. Ticoltakin tuli murinaa, kun Jomi koetti onneaan Ticon kanssa. Ticon murina johtui siitä, että Jomi laittoi kuononsa väärään paikkaan. Ticon aarteita ei saa nuuskia kukaan muu kuin hän itse. Oli se kuka tahansa, niin Tico murisee harmistuneena ja kävelee pois. Ei Tico näytä hampaita tai tee muitakaan eleitä. Mahtoi Jomi olla ihmeissään kun kaverit olivat tuollaisella päällä.
 
Mä koetin helpottaa Jomin oloa antamalla sille aktivointipullon, jossa oli nappuja. Lopputuloksena oli, että naput hävisivät Jomin mahaan ja niin kai osa pullostakin. Pullon irrotettavaa pohjaa en ole löytänyt mistään. Olisiko tuo aasi oikeasti syönyt sen?
 
Sunnuntaina tuo aasi muuttui hämähäkiksi. Jomi kiipeili pitkin seiniä kuin pieni hämyri. Tiedä sitten oliko se tylsistynyt, turhautunut vaiko nälkäinen tai sitten noita kaikkia, mutta aika levoton se oli. En noteerannut Jomin meininkiä, vaan aattelin itekseni, että kohta pienellä olo helpottaa. Sitä ennen mun piti lenkittää isoset.
 
Teitä ei ollut aurattu sitten lumentulon alkamisen. Taivaalta tuli lisää lunta. Päätin käydä kattomassa, että onko sivistyksen alettua aurattu teitä. Taas me kahlattiin, mutta kuten olin arvellutkin, niin maaseutu-osuuden jälkeen tuli helpompaa liikkua.
 
Kotona yllätyin siitä, että tuohon tsekkailureissuun oli mennyt miltei tunti. Se pisti suunnitelmat uusiksi, sillä enää ei ollut aikaa syödä puuroa, kuten olin suunnitellut. Pari banskua poskeen ja yksi reppuun. Isosille naput. Jomille laitoin takin kaiken varalta, ettei toinen kastuisi läpikotaisin ja sitten paleltuisi. Onneksi lumi ei ollut sellaista märkää lunta.
 
Alussa jouduttiin kahlaamaan, mutta sitten helpotti. Hallilla oltiin jo tunnin kuluttua, joten jäi ylimääräistä aikaa. Treenin Jomin kanssa sitä sun tätä. Erityisesti koitin kiertää Jomia sen seistessä. Se on nyt niin “tarrautunut” tuohon 360 v käännökseen, että lähtee helposti mun mukaan jos koitan kiertää Jomia vastapäivään. Kyllä mä kuitenkin lopulta pääsin kiertämään Jomia.
 
Isoja koiria oli Jomin lisäksi vain yksi. Harvinaista. Pieniä koiria olikin enemmän. Koulutus aloitettiin pujottelulla. Hyvin Jomi antoi toisten mennä ohi ja sen oma pujottelu myöskin meni hyvin.
 
Yhtä hyvin ei mennyt ympyrän juoksu. Jomi veti. Toisaalta se on mukavaa, että Jomi näkee ympärillään vain kavereita, mutta toisaalta taas...
 
Kuten olin arvellutkin, niin hammastsekissä oli taas tullut takapakkia. Vähän Jomi silleen liikutteli päätä kun sen hampaita kateltiin. Hampaat katottiin kahdesti tuon koulutuksen aikana.
 
Kolme kertaa mentiin parijuoksua ja Jomi meni hienosti, vaikka kaveri vähän hyppi. Kerran piti mennä niin, että koirat olivat vierekkäin kun mentiin et. Tästäkin Jomi suoriutui hienosti.
 
Kolmio meni ok. Ympyräjuoksusta alkoi tulla parempaa loppua kohden. Tosin kun mä en halunnut kävellä pienten koirien tahtiin, niin menin Jomin kanssa juoksemaan ympyrän sisälle, ja ketään ei ollut Jomin edessä. Ympärillään liikkuvista koirista Jomi ei välittänyt.
 
Tunnin jälkeen käytiin vähän ulkona. Vaihdoin Jomin hihnan ja söin banskun. Sitten olikin edessä tunti tokoilua tai jotain sinnepäin...
 
Jako tehtiin omistajan tietojen mukaan. Jos tiesi liikkeet, niin sitten kuului edistyneempien ryhmään. Tälläisellä jaolla saatiin ryhmistä tasakokoisemmat.
 
Ensin oli se tuomarin lähestyminen. Jomi istui ensin, ja sitten nousi rauhallisesti häntä heiluen moikkaamaan kivaa ihmistä. Kouluttaja sanoi, ettei Jomin nousu haitannut kun se oli sen jälkeen niin rauhallinen (ei hyppinyt vaan seisoi paikoillaan kuin joku näyttelypuudeli).
 
Seuruu meni plörinäksi, sillä Jomi innostui nuuskimaan mattoa. Jomille ei sovi mattopohjat ;) Kun päästiin poispäin Jomia kiinnostaneesta hajusta, niin seuruukin alkoi sujua paremmin.
 
Liikkeestä maahan hihnanmitalla meni hyvin. Samoin seisominen. Palkkasin Jomia sen pysähtyessä seisomaan. Tämä juttu on vielä vaiheessa kun ei olla niin hirveästi tätä treenitty.
 
Luoksetulo hihnanmitalla hyvin myöskin. Makoilu ajalla x palkkauksilla suoritettiin oikeaoppisesti. Aika oli vähemmän kuin kaks minsaa sen tiedän.
 
Kotiin ei tarvinnut kävellä, sillä meitä tultiin hakemaan. Jomilla oli edessä pieni testi: kävely hallille, pari tuntia treenimistä ja sen päälle koirakamun tapaaminen. Oliko Jomista tuohon kaikkeen? Sisko oli päättänyt ottaa sen riskin, ettei Jomista olisi seuraksi hänen roopermannilleen. Jos ei muuta, niin se ilmainen kalenteri pääsisi perille ja me saatiin pidettyä miitti. Aikataulujen sovittamisessa on vähän hankaluuksia, joten enää ei käy “koska vaan” (yövuoro...). Miitin piti olla jo viikko sitten, mutta möllöttelyt muutti suunnitelmia.
 
Jomi pääsi ihan kunnon koirille tarkoitettuun häkkiin. Siellä se välillä vinkui tai haukkui. Hiljeni huomautuksesta, tosin usein vain hetkeksi. Se oli yllättävää, että Jomi oli ollut hiljaa sillä välin kun lapioin pois kökkökasan, joka esti mun pihalle pääsyn. Trakto oli näköjään käynyt.
 
Pojat painivat ja aina välillä juoksivat. Jomin kiivetessä lumikasan päälle roopermanni tuli korkeintaan kasan puoliväliin. Monta kertaa se yritti, mutta jänskätys esti valloittamasta huippua heti. Lopulta pentunen voitti ittensä ja valloitti huipun.
 
Tuo kolaamani kasa on ollut kaikkien pihalla kävijöideni mielenkiinnon kohteena. Siskoni tytär ei tehnyt asiaan poikkeusta. Sekin laski muutaman kerran kasan päältä. Jomi vähän ihmetteli sitä. Tyttärellä oli jotain muutakin mielenkiintoista: hiekkaämpäri. Tyttö oli laittanut siihen lunta ja näin tehnyt lumikakkuja. Kerran Jomin ollessa vauhdissa poikakaverinsa kanssa, Jomi nappasi pienen ämpärin suuhunsa. Se piti ottaa pois Jomilta, sillä todennäköisesti ämpäri olisi tuhottu. Mokomakin terminaattori...
 
Roopermanni ei voi ymmärtää ulkona juomista ja se kävikin muutaman kerran ihmettelemässä vadissa olevaa vettä Jomin juotua siitä. Varsinainen hurjimus: kasan valloitus jänskättää, vettä ei voi juoda ulkona :D Aika herttainen tapaus dobberiksi. Kivaa on, että ainakin vielä pojat tulevat toimeen hyvin :)
 
 
             sunday17-normal.jpg
                                    "Iiiiih-hi-hi-hi-hiiiih. Sä kutitat mua."
 
 
             sunday11-normal.jpg
                                                    Tanssahteluhetki.
 
 
             sunday46-normal.jpg
                                                     Vauhtihetki.
 
 
             sunday57-normal.jpg
                                  "Näytän sulle kieltä kun veit mun lelun."
 
 
             sunday37-normal.jpg
                                     Jomi poimi mukaansa hylätyn ämpärin.
 
 
                                sunday34-normal.jpg
                                               "Miten sä sinne pääsit?"
 
 
             sunday38-normal.jpg
                                                  "Sussa on uusia hajuja."
 
 
             sunday49-normal.jpg
                                                        Lumitassu.
 
 
             sunday58-normal.jpg
                                        Tulihan se huippu valloitettua.
 
 
Alla on mun lemppari näistä kuvista. Se on kuin joku kaverikuva. Just ja just voi nähdä, että dopsun tassu on Jomin yli, eli ihan kuin se olisi kaapannut Jomin kainaloon kuvaa varten ;)
 
 
                                   sunday28-normal.jpg
                                                       "Nyt hymyä kamu."
 
 
Loput kuvat ovat nähtävillä täällä

 

Jomi jaksoi viihdyttää vierastaan, että ei senkään energia ihan heti mene punaisen puolelle. Vieraiden mentyä päästin isoset pihalle ja Jomi peuhasi hetken niidenkin kanssa. Hallissa olon aikana sää oli muuttunut aurinkoiseksi, joten sain kuvia Jomista poikakaverinsa kanssa. Muutaman kuvan sain isosistakin, mutta valo alkoi olla jo sen verran vähissä, että se näkyi kuvien laadussa. Vein kameran ja Jomin sisälle. Jomilla oli turkki aika jäässä ja tassuissa kunnon lumikököt. Putsasin pienen ja jätin sen sisälle. Jomi olikin väsynyt. Ennen ulos menoa laitoin kuvia latautumaan. Muutan minsan istuskelun jälkeen Jomin simmut alkoivat painamaan.

 

 

              sunday60-normal.jpg

                                   Nyt Jomsku on vauhdissa isosten kanssa.

 

             sunday72-normal.jpg

                                             Liikuntaa liuskan kanssa.

 

             sunday75-normal.jpg

                                               Kahinaa kasan päällä.

 

             sunday68-normal.jpg

                                             Pyörimistä kasan päällä.

 

             sunday76-normal.jpg

                                                  Kasan muokkausta.

 

             sunday61-normal.jpg

                                                 Arvokkaasti astellen.

           

Aikeena oli tehdä lumityöt. Lunta oli tullut joku 20-30 senttiä, joten kolattavaa oli. Kolmen banskun antama energia riitti autokolon putsaamiseen. Enempää en jaksanut, joten piti mennä sisälle syömään. En enää palannut jatkamaan hommia.
 
Maanantaina tuli lisää lunta. Kotimatka töistä oli aika veemäinen. Pisti miettimään illan suunnitelmia kerran jos toisenkin. Vaikkei lumisateessa pyöräily saanut mua heittelemään voltteja, niin silti koitin pitää niistä kiinni. Kun kerran edessä oli pyöräilyä lisää, niin päätin jättää pyörän sivistyksen ja maaseuvun rajamaille. Ei inspannut ajatus siitä, että työntelen pyörää eestaas.
 
Kotona tankattuani lähdin karvapallojen kanssa rämpimään metikköön. Rämpimistä se todellakin oli, sillä upottavimmillaan jalka upposi kinokseen polveen asti. Polkua ei mennyt, joka olikin hyvä juttu, sillä karviksille se oli rankempaa ja myös väsyttävämpää. Umpihangesta huolimatta Jomissa riitti vauhtia. Sony oli hihnassa, jota olin jatkanut Jomin hihnalla kun unohdin ottaa fleksin mukaani.
 
Karvikset saivat jäädä punomaan keskenään juonia. Välillä tuntuu, että noilla kahdella on joku liittouma tai jotain. Ovat niin samanoloisia. Ticon ei välttis tartte seurata mua kuin hain laivaa, mutta nuo kaks on kyllä siellä missä mäkin, ellen toisin sano. Jos vetoleikki alkaa kolmen koiran kera, niin yleensä se lopulta muuttuu Sonyn ja Jomin väliseksi vetämiseksi. Niillä sitten onkin kunnon kiskomiset kun oikein kumpikaan ei tahtoisi luovuttaa.
 
Ticon kanssa kävelin pyöräni luo. Vähän jänskätti, että oliko se säilynyt siinä paikassa, johon sen olin jättänyt. Siellä se odotteli meitä. Oli kiva huomata, että sivistyksen puolella oli teitä aurattu. Silti tiet olivat paikka paikoin tosi pehmeitä ja silloin pyörä vikuroi. Ticolla taas riitti vauhtia. Mä en halunnut pitää kiirettä, sillä tiet olivat aurattu ja lumisadekin loppui. Olin varannut matkaan aikaa 2,5 tuntia. Loppujen lopuksi se oli liikaa, mutta mistäpä tuota olisi voinut tietää.
 
Koira lennosta eteen, sivulle, istu –> 270 o –> käännös v –> spiraali o –> pysähdys perusasentoon, koira istuu ohjaajan harpatessa askeleen oikeelle, sitten koira pyydetään sivulle –> istu, juoksuun –> pujottelu et –> käännös o –> normaali vauhti –> 270 v –> istu (maa / seiso) koiran kierto –> hieman ohi kyltin, perusasento, yhdessä askel oikeelle –>360 o –> maali.
 
Hiljattain oli tullut sellainen sääntömuutos, että voi joutua juoksemaan useamman kyltin sarjan, ennen normivauhtiin paluuta. Mua mietitytti, että mahtaakohan Tico malttaa pysyä hiljaa kun piti juosta niin pitkä pätkä. Sanoin epäilyistäni kouluttajalle ja se neuvoi mua palkkaamaan Ticon heti kun lähdetään juoksemaan. Näin tein ja Tico oli hiljaa :) Rata oli lähestulkoon täydellinen. 360 Ticolla meni kuono hetkeksi alas (jotakuinkin tuota kohtaa Tico nuuskutteli lauantaina), joten ei ollut paha moka. Koiran kierron tein istu-asennossa (vaihtoehtoisesti sai kiertää seisovan tai makaavan koiran).
 
Toinen rata oli myöskin miltei täydellinen. Normivauhtiin siirtymisen jälkeen meinasin tehdä käännöksen väärään suuntaan. Tico kipitti taaskin hiljaa ja rata mentiin ilman namia :) Sinänsä Tico on hieno äijjä, mutta vielä hienompi se olisi ilman välisooloja...
 
Jäi vielä aikaa, joten jos halusi, niin sai mennä radalle tekemään siitä osaa. Mä otin Ticon kanssa sitä, kun pysähdytään perusasentoon, jätetään koira istumaan kun ohjaaja ottaa askeleen oikeelle. Tein sitä niin, että palkkasin Ticoa sen pysyessä istumassa.
 
Kouluttaja otti taas puheeksi takapään liikkeet. Neuvoi yhdelle koirakolle miten sen koiran takapään liikkeitä voisi parantaa. Mä kaivoin ajankuluksi semmoisen kumityynyn esille. Halusin kokeilla, että miten Tico tekisi sen jutun tyynyllä. Viimeksihän sillä oli ollut sellainen “vati”. Tyynyssä on nystyröitä. Kun heitin tyynyn Ticon eteen, Tico hyökkäsi tyynyn kimppuun silleen hypähtäen etutassuilla ja alkoi tökkiä tyynyä tassuillaan. Ticosta se oli kiva lelu :D Meni hetki, ennen kuin sain Ticon etutassut pysymään tyynyllä. Sen jälkeen Tico pyörikin varsin mallikkaasti ympyrää etutassut tyynyllä. Vasuriinkin pyöriminen sujui jotenkuten.
 
Kouluttaja neuvoi myös, että takapään toimintaa voi harjoittaa myös pyörimällä paikoillaan. Otin sitäkin ja hyvinhän Tico tämän tekee. Sitten kokeilin jääviä (omaksi huviksi). Hienosti Tico pysähtyi.
 
Loppuun kokeiltiin mennä spiraali juosten. Sekin voi olla mahdollista radalla. Eipä tässä ollut ongelmaa.
 
Kotimatka sujui melko nopsaan. Paikka paikoin oli teitä auraamatta, mutta pääasiassa pääsi hyvin eteenpäin. Ticolla riitti vauhtia. Välillä ihan hengästyin kun yritin pysyä Ticon vauhdissa kakkosvaihteella. Mistä sillä riittää tuota virtaa? Hassu haukku.
 
Että tämmönen putki tällä kertaa. Onhan noita ollut aiemminkin, mutta nyt oli helpotuksena se, että kahtena päivänä ei ollut töitä.
 
Herra virtasesta tuli viime viikolla ukki toistamiseen. Saattaa se olla tripla-ukkikin. Odottelen vahvistusta asian suhteen.
 
Jomi saavutti tänään junnuiän täyttämällä 9 kk. Punnasin sen aamulla ja kolmesti tuli sama lukema, joten eiköhän 12,6 kg ole aika oikea luku.
 
 
 
 
Höh, miks osaan kuvista tekstin sai nätisti alle ja osaan ei?