Arvatkaapa, mitä Jomsku painaa? 14-15 kg, veikkaisin. Ehkäpä vielä vähän vähemmän kun punnaus tapahtuisi aamu-uiskentelun jälkeen. Lähdin puoli kahden aikaan yöllä kohti litsiä. Jäätiin laiturikohtaan. Siinä sai kätsysti hihnat sidottua, jotta ei ukot viilettäneet pää viidentenä tassuna. Nyt oltiin vaan tylsästi uimassa. Tai no, vain yksi taisi olla tuota mieltä, kun taas kaksi on vesipetoja. Yksi jopa uimamaisteri. Ensin veteen pääsi kermis. Heittelin hetken keppiä ja sitten pääsi irti synttärisankari. Talviturkit käytiin vippaamassa jo tiistai-aamuna, mutta silti poitsun into oli samaa luokkaa kuin ensi kertaa pitkästä vettä näkevän. Hyppi ja loikki vedessä. Sitten kun kierrokset oli hieman laskeneet aloin heitellä keppiä. Jomi lähti suurella innolla kauhomaan kohti keppiä. Joskus intoa oli niin paljon, että keppi jäi huomaamatta. Eipä hätää vaan sitten hommiin herra uima-maisteri. Vaikkei Sony nähnyt kepin molskahtavan veteen, niin silti joka kerta poju toi kepin pois vedestä! Vähänkö on taitava ja nokkela!
 
Ticoa ei kai olisi haitannut, vaikka uiminen olisi jäänytkin väliin. Uimataitokin oli päässyt ruostumaan sitten viime kerran. Tico osasi ainakin joskus uida nätisti, mutta nyt meni paniikkipolskinnaksi kun tietty syvyysraja ylitettiin.
 
Joka kerta Jomin oli ensin hetki riehuttava vedessä kun oma vuoro osui kohdalle. Intoa oli vaikka Ticolle jakaa. Kivahan sitä oli katella, että toinen nautti, mutta ei olisi tarvinnut kastella muakin. Hömpy ei malttanut odottaa kepin heittoa vaan hyppi niin, että mä kastuin. Oli sinänsä sama, että oliko mulla kumpparit vaiko ei : D
 
Näiden kahden uintireissun jälkeen karvapallojen turkit on kestäneet kastumisen, mutta Tico varisee. Se olikin ihan odotettavaa, sillä se tuppoili jo edellisellä viikolla. Jospa Jomin turkki kestäisi vielä pari kuukautta tämmösenä, niin sitten saisi vaikka kaljuuntua. Meinaan olisi ihan kiva, jotta gentlemanni saisi nähdä Jomin turkin kanssa. Sen takia vähän funtsinkin tuota uittamista, mutta kyllähän toisen pitää päästä polskimaan kun niiiiiii-in siitä tykkää.
 
Töiden jälkeen yritin ottaa synttärisankarista jonkinlaista kuvaa. Noh, saatiin jonkinlaisia räpsyjä. Yhdessä kohtaa olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan kun onnistuin nappaamaan kuvan, jossa Jomi käyttää Ticoa esteenä. Jomi juoksenteli ympäriinsä possu suussaan ja kun nurtsikylpyä ottanut Tico osui kohdalle, Jomi hyppäsi näppärästi yli : D
 
 
             kakkonen3-normal.jpg
 
 
Huomenna olisi tarkoitus antaa pojille selkärankoja. Vähän se jänskättää, sillä sain ne siskoltani kun hänen koirien mahat menivät niistä sekaisin. Saas nähdä millaiseen kökkörumbaan saatan niiden vuoksi joutua...
 
Mutta, päivän ehdottomasti tärkein kirjoituksen aihe on mun hömpsis-pömpsis. Hää täyttää tänään kaksi vuotta! Ajatella, että pikku-poika alkaa olla jo miähen ikäinen. En tiedä osaanko koskaan kattoa tuota koiruutta ja nähdä samalla komean uroksen. Syytä lienee olisi, etenkin tämän aamun jälkeen. Vaikka koinkin pienimuotoisen shokin ennen töihin lähtöä, niin silti hömpy on mun mielestä koira, jolle tekee mieli alkaa leperrellä kun sen näkee.
 
Niin, mä muistin punnata ukot ennen ruokintaa. Tulosta oon ihmetellyt pitkin päivää ja kyllä, oon myös epäillyt puntarin paikkaansa pitävyyttä. Se kun väittää Jomin painavan 16,4 kg! Oikeesti, onko se muka noin painava? Mikä tuossa pienessä muka noin paljon painaa? Kai se sitten on pienen koiran suuret ajatukset ; ) En olisi uskonut, että tuollaisen tuloksen punnauksesta saisin. Synttärisankari yllätti mut : D
 
 
             kakkonen7-normal.jpg
                                            2 vuotta ja 16,4 kiloa.
 
 
Sony oli 19,3 kg. Tico 17,9 kg! Nytkö se pöhköliini alkaa kerryttämään massaa? Tai sitten tuo puntari saisi myöskin mennä litsiin uimaan..? Tico painoi 16,8 kg kun oli se hammashässäkkä. Senkö jälkeen on tullut noin kilo lisää? Ja niiiiiiiiiiii-in monta vuotta vaaka näytti 15,5 kg : D
 
 
             kakkonen6-normal.jpg
                                         Noin 5,5 vuotta ja 19,3 kiloa.
 
 
             kakkonen5-normal.jpg
                                             8 vuotta ja 16,8 kiloa!
 
 
Mutta, palataan päivänsankariin, joka ei saanut mitään lahjaa. On tainnut olla vähän tuhma poika. Tai sitten herraa on lahjottu pitkin vuotta. Ehkä vähän liikaakin kun on ollut kurssia parissa muodossa ja uusia kokemuksia pidemmän reissun muodossa. Mukku, mukku hömpy on painonsa arvoinen kultaa ja oon huomannut, että musta alkaa tuntua pissapäältä puhuessani pojusta. Sitä alkaa niin helposti kehumaan, että on niin hieno, upea ja mahtava koiruus. Tuntuu, että voisin loputtomasti kehua miten intoa löytyy tekemiseen kuin tekemiseen. Koulutuksissa on mukana vähintään 110 %: sesti ja siksi ei jää huomiotta. Taitaa olla vähän sellainen opejen suosikki ; )
 
Jomin olemuksessa on jotain todella vastustamatonta. Jotain, mitä en osaa selittää. Se, miten se tulee tietsikkapöydän reunalle notkumaan, korvat päähän liimattuna hyvin anteeksipyytelevän näköisenä, ja sitten jos sitä silittää hetken, niin pieneen kirsuun tulee tippa <3 Se on jotenkin tosi söpöä! Emmää kestä <3
 
Sitten vielä kun luonnekin on tosi kiva, niin kyllä Sunnusteins Íslandsljómi on aikalailla täydellisen koiran ilmentymä. Oon monelle sanonut, että Jomista ei koira enää paljoa parane. Ehkä on vähän väärin sanottu, sillä en osaa kuvitella parempaa koiraa. Tähän mennessä en ole nähnyt koiraa, johon voisin vaihtaa Jomin. En yksityishenkilöllä, en staralla, en missään leffassa... Turha on haaveilla ja kadehtia eteviä ja kauniita leffakoiria, sillä hömpystäkin saisi sellaisen ihan heittämällä. Vähän kouluttamista ja siinä meillä olisi Lassie, Rin Tin Tin, Beethoven, Susikoira Roi, Benji ja ties mitä muita koiria leffoissa onkaan ollut. Noh, ehkei edes kouluttamisella saisi kuolaa irtoamaan niin paljon kuin Beethovenilta, ja voisi joidenkin koirien kohdalla vähän katu-uskottavuus kärsiä ;D
 
Siis loppuun lyhyesti ja ytimekkäästi se, minkä olisi voinut sanoa lyhyemminkin: paljon, paljon onnea ihanalle koiruudelle, joka juuri tänään tuli kauniiksi kakkoseksi <3 <3
 
 
                             kakkonen14-normal.jpg
                                             Synttärivirnistys.
 
 
Ihmisillä on toisinaan tapana onnitella päivänsankaria kädestä pitäen. Tico, joka on koira, teki sen tassusta pitäen. Siis punainen pöhkö piti kiinni Jomin takatassusta samalla kun kiepsautti ittensä selälleen. Jostain syystä mulla ei ole lopputuoloksesta kuvaa, mutta eiköhän sen silti näe kuvista. Jomi hauskasti pitää kiinni possunhännästä koko episodin ajan.
 
 
             kakkonen24-normal.jpg
 
 
 
             kakkonen25-normal.jpg
 
 
 
             kakkonen26-normal.jpg
 
 
 
Karvapallot geimasivat possun herruudesta.
 
 
             kakkonen12-normal.jpg
 
 
 
             kakkonen11-normal.jpg
 
 
 
             kakkonen2-normal.jpg
 
 
 
"Sitä sun tätä" räpsyjä.
 
 
             kakkonen9-normal.jpg
                                                On ne vissiin...
 
 
             kakkonen10-normal.jpg
                                       ...jotain sukua keskenään :D
 
 
             kakkonen8-normal.jpg
                                Turkki kuntoon synttäreiden kunniaksi.
 
 
             kakkonen27-normal.jpg
                                               Ylväs synttärijuhlija.
 
 
 
Karvasammakoiden hupailua.
 
 
             kakkonen15-normal.jpg
 
 
 
             kakkonen19-normal.jpg
 
 
 
             kakkonen20-normal.jpg
 
 
 
             kakkonen21-normal.jpg
                                                         <3
 
 
 
Jokainenhan tahtoo kuvaan synttärisankarin kanssa.
 
 
             kakkonen22-normal.jpg
 
 
 
             kakkonen13-normal.jpg
 
 
Eilen 6.6. pojat saivat possun selkärangat. Tosiaan sain ne siskolta kun hänen koirat eivät kestäneet noita. Luut maistuivat hyvin ja tulivat tarpeeseen. Nyt kun lattialla ei enää pyöri savuluita, joilla hömpy voisi harjailla hampaitaan koska vaan, se näkyi hampaissa hammaskivenä. Rangan syönnin jälkeen hampaat olivat puhtaat. Onneksi myöskin kämppä säilyi puhtaana. Kerran pelästyin kun Jomi teki yllättäen sellaisen "oksu-yskäisyn". Heti tuli mieleen, että nyt tulee herkku ylös. Siskon koirilla oli tullut oksua ilman ennakkokakomista. Vaan suihkunnut suusta. Luulin, että Jomi teki niin, mutta ei suusta tullut kuin muutama pieni limaläntti. Taisi olla vain astetta kovempi yskös.
 
Pojat on nyt saaneet piimää ja sitä keitinlientä eikä edelleenkään ole tullut mitään ylös. Hyvin siis selvittiin tästä kokeesta, eikä sisko päässyt laittamaan vahinkoa kiertämään, hähäh ;D Illalla saavat nappuja jos linja säilyy yhtä siistinä. Eikä tässä kai enää pitäisi olla mitään vaaraa kun on jo yli vuorokausi kulunut. Kunhan saan tämän tekstin valmiiksi, niin poitsut pääsevät keittiökaranteenista pois. Pitihän sitä varautua sotkuun ja siksi pidin pojat helposti siivottavalla alueella.
 
 
             luu1-normal.jpg
 
 
 
             luu3-normal.jpg
 
 
 
             luu2-normal.jpg
 
 
 
             luu5-normal.jpg
 
 
 
             luu4-normal.jpg
 
 
 
             luu6-normal.jpg
 
 
Eilen kävin ostamassa Jomille uuden altaan. Piti ihan Hong Kongista asti hakea. Nykyään reissaaminen on niin nopeeta, että ehdin sieltä asti kotiin vielä samana iltana ;D Hetken pohdiskelin, että ottaako sama koko vaiko pienempi. Pienemmässä mietitytti suhteellisen matalat reunat: 25 cm. Isommassa taas  taas se koko. On vähän turhan iso vain yhdelle koiralle. Ei siitä isoset innostuneet samalla tavalla kuin Jomi. Sony saattoi joskus käydä kahlailemassa. Otin pienemmän kun ei siinä isommassa voi uida, eli kahlaamiseen ovat molemmat.
 
Aikaisin tänä aamuna viritin altaan pihalle. Allas-apina sai olla mukana. Isoset olivat sisällä, sillä ei vielä niin aikaisin tarvinnut alkaa melskata ja se olisi ollut todennäköistä jos kaikki olisivat olleet pihalla.
 
Pienen mutkan - kirjaimellisesti- jälkeen allas saatiin täytettyä. Tosiaan, viritin letkun ja väänsin hanan tappiin. Silti ei tullut vettä. Ihmettelin kun pumppu oli hipihiljaa. Kattelin, että letku oli ilman mutkia tai taitoksia. En tajunnut, että miksei allas täyttynyt. ?
 
Letkua oli ulkona ihan riittävästi, mutta silti päätin vetää sitä vielä vähän enemmän ulos. Letkupa ei tullut ja tuolloin mulle selvisi miksei vettä tullut. Se, mistä letku tulee ulos, niin siellä letku oli taitoksella. Tämän jälkeen täyttö sujui kuin vettä vaan.
 
Ukkeli oli ihan innoissaan. Täytön jälkeen piti tietty ottaa allaspose. Otin avuksi vesilelun, että jos sillä saisi vähän menevämmän posen. Jomi villiintyi lelusta ja alkoi heitellä sitä hyppien lelun perään. Äkkiä kamera videopuolelle, sillä hömpyn touhu oli niin hassunnäköistä. Tässä on teille tarjolla pari pätkää Jomin aamuhupailusta. Toisessa hömpy tekee pari vauhdikasta kierähdystä. En ole pyytänyt, mutta silti Jomi kiikuttaa lelun mulle lopuksi.Tämän olin unohtanut Jomin ylistyslistalta: herra fiksu ja filmaattinen on myöskin hauska :D <3
 
 
 
 
 
 
 
             allas1-normal.jpg
 
 
            allas2-normal.jpg
 
 
            allas3-normal.jpg
 
 
Tänä aamuna oli aikomus mennä poikien kanssa litsille. Nyt olisin ottanut mukaan kameran kun aiemmin se ei ole ollut. Uimakuvia tietty olisin räpsinyt, mutta eniten halusin kuvata pojat yhden kukkapuskan edessä. Noh, nukkumaanmeno venähti eikä musta ollut nousijaksi kun kello käski. Jossain vaiheessa kuulin rännin laulavan ja olin ihan hyvilläni, etten ollut lähtenyt.
 
Myöhemmin lähdin leikkuuttamaan lettiäni. On sitä jo tullut suunniteltua jonkun reilun kuukauden ajan. Vapun tienoilla melkein menin, mutta kun edessä oli se Moletain reissu, päätin, että en mene leikkuuttamaan vaan vasta joskus sen jälkeen. Kun ei tiennyt millainen hotelli oli edessä, niin pitkän letin sai helposti kiinni ponnariksi ja sitten olikin kehälookki valmis.
 
Tänään sitten raahauduin non stoppiin. Mielessä kävi kyllä siirtäminen maanantaille. Mutta ehkä sain silti lähdettyä kun reissuun oli muitakin kannustimia.
 
Pääsin ekana. Emmä tiiä. Kai pitäis ens kerralla mennä jonnekin muualle. Ei puhuta samaa kieltä parturin kanssa. Letti jäi vähän liian pitkäksi ja ei se muutenkaan ole sellainen kuin tarkoitin. Vika ei ole parturissa vaan mussa, joka ei osaa selittää mitä haluaa. Mutta kun se täti on vielä kovakourainenkin... Noh, onpahan nyt ainakin vähän siistitty päätä.
 
Sen jälkeen suunnistin Kaarinan keskustaan. Vettä sateli, mutta ei se haitannut mua. Vielä kun taivas näytti kirkkaalta, niin tuumailin, että kyseessä oli vain jotain kuuromeininkiä.
 
Kaarinan Centeristä hain sitruunajättiksiä. Meikä on ihan koukussa tuohon uutuuteen. Mukavan sitruunainen, jossa on himpun kirpakka punainen hillosydän. Tyksin! Eilen tuli sattumalta tehtyä kauppakierros. Olisin halunnut ostaa tuon jäden, muttei sitä ollut missään kun tarjousten perässä poljin. Ah, ihanaa, että Centerissä oli. Ne on nyt siellä tyrkyllä, joten piti muutama tuutti kotiuttaa. On ihan mukavaa vaihtelua suklaisiin jätskeihin, joita tulee muuten syötyä. Tuostapa tuli mieleen, että Magnum on tuonut markkinoille takaisin Yoghurt Fresh puikon. Joskus 2000-luvun alussa söin tuota jädeä, ja paljon. Sitten se vietiin pois markkinoilta. Tietty olin ihan innoissani kun mulle selvisi, että jäde tulee takas. Kahdesti oon sitä ostanut, enkä tiedä tuleeko kolmatta. Nimestään huolimatta se ei ole se sama puikko. Hillo on hailakampaa ja näin ollen maistuu vähemmän.
 
Jädejen kanssa polkaisin M&M: iin. Piti ostaa uusi öljypurkki ja tsekata josko JO saisi broiskun tykyttimiä. Niitä ei ole saanut kuukausiin. Tässä on joku sellainen, että noita tykyttimiä toimittaa vain yksi firma ja on ollut raaka-ainepulaa. Monesti oon noiden perään kysellyt. Kerran tuo kyseinen M&M myi taas ei oota, mutta sanoi, että loppuviikosta pitäisi olla tulossa. Myyjä tarjoutui laittamaan mulle tekstarin. Hienosta palvelusta huolimatta jäin ilman tykyttimiä. Niitä ei tullut.
 
NYT OLI TULLUT! Vihdoinkin, ja olin sellainen "ihana" asiakas, jollaiseen on vaikeaa varautua. Napsin myyjän avustuksella kassiin kuusi pakettia tykyttimiä. Sitten vielä säkki ruokaa ja kassalle köyhtymään. On näppärää, että ottavat vastaan tyhjät ruokapussit. Siitä saa 50 senttiä hyvitystä jos ostaa samalla sapuskaa. Hyvitystä sain myös lahjakortin verran. Mulla on nyt eräänlaisena missiona saada kulutettua ne pois. Ensin pitäisi koittaa keskittyä niihin, jotka ovat voimassa vain tämän vuoden loppuun. Sitten mulla on kortteja, joissa ei ole voimassaoloaikaa. Kai noita kortteja on kaiken kaikkiaan joku 10 kpl. Niitä ei vaan muista ottaa mukaan. Kai tässä lähiaikoina tulee pari uutta Jomin kahdesta ceestä.
 
Kotona alkoi sydänten keittely. Breaking Hearts soimaan ja hommiin. Valitsin tuo cd:n, koska to radiosta tuli "Sad Songs Say So Much" (enkä siksi, että nimessä mainitaan sydän ; )  ). Mutta joo, on meikä taas varsinainen fani. Se oikeesti kesti, että muistin millä lätyllä kyseinen biisi on! Noloa.. Kyllä tuollaiset pitäisi tulla automaattisesti... Tarttee kai pitää EJ-sulkeiset ; )
 
Keittelin kolme pussia ja annostelin ne pakkassatseiksi. Keitinliemen pojat saivat lipittää sen jäähdyttyä.
 
Te ihanaiset, jotka olette viestittäneet, että pitäisi kirjoitella useammin, niin lupaan koittaa parantaa tapani. Yritän kyllä!