Sunnuntaina herätys oli kuudelta. Olin laskenut, että ehdin tehdä tunnissa kaiken tarvittavan ja niin myös kävi. Taas kerran mittarin vilkaisu yllätti, sillä nyt pakkasta oli vain -5 astetta. Lisäksi satoi lunta. Mä silti pistin päälleni kaiken sen mitä olin suunnitellut vaikka se tuntui ylipukeutumiselta. VAIKKA tiesin, että lenkin aikana tulisi kuuma, niin silti vaatekertoja taisi olla kuin kerroshampparissa kerroksia konsanaan : D
 
Ja kuumahan sen noin tunnin kävelyn aikana tuli. Mutta mun laskelmat pitivät sen verran hyvin kutia, että jäi aikaa jäähdytellä ennen autoon menoa. Se me tehtiin junaradan alikulun alla. Se oli passeli paikka kun oltiin suojassa ihanalta lumisateelta, mutta kuitenkin pystyin näkemään, että koska tkamu tuli. Ainoa mitä jännäsin, oli, että joku koira saattaisi tulla siitä. Yksi koira oli kai siinä aikeissa, mutta sen omistaja teki onneksi uukkarin. Sen on semmonen räksy-japsi. Onneksi ei tarvinnut kohdata sitä.
 
Mä olin ollut ihan varma, että kun tkamu tulee, niin pojat alkavat haukkua ja saan mennä persluisua niiden vetureiden perässä. Vaan niin ei käynyt. Vasta lähempänä autoa tuli yksittäisiä kommentteja, mutta homma meni huomattavasti rauhallisemmin kuin olin olettanut : ) Eivät vissiin olleet osanneet odottaa autoa kun sillan alla kökittiin.
 
Semmosen parin tunnin ajelun jälkeen oltiin perillä. Tico oli ollut joku reilut 50 km hiljaa ja sitten alkoi kuulua kuiskimista. Mä olin varautunut tähän vesipullolla. Siinä missä Jomi on sitä mieltä, että arska sulattaa pieniä isliksiä, niin Ticon mielestä sen tekee vesi. Suihkaus vettä ja herra sokerinen oli hiljennetty. Matka siis meni aikalailla ilman äänitehosteita : )
 
Oltiin ajeltu islisten rally-päivään. Se oli alkanut jo ysiltä, mutta me oltiin lähdetty vasta kasin jälkeen. Siispä valitettavasti missasin kaksi ekaa ja miltei kolmannenkin suorituksen. Mutta ei kannata valittaa vaan pitää olla tyytyväinen, että edes pääsin päivään osallistumaan.
 
Me jätettiin koirat autoon ja mentiin halliin. Yllättäen koulutus oli heti oven edessä. Ihmettelen, että miksi, kun kauemmaskin ovesta sen olisi saanut. Ellei sitten se tyhjänä ollut tila ollut jotenkin muutoin varattu. Vaikka alkuun paikka tuntuikin hölmöltä, niin loppujen lopuksi homma pelitti ihan hyvin. Tietääkseni se ei aiheuttanut ongelmia kenenkään kohdalla.
 
Kaivoin repusta kameran ja heti ekana vaihdoin putken astetta lyhyempään. Halli ei ollutkaan niin iso kuin olin olettanut, joten lyhyemmälläkin obiskalla saattoi pärjätä ihan hyvin. Se olikin kiva, sillä tuo on mun valovoimaisin obiska. Muutama näpsyn jälkeen olin tyytyväinen vaihtoon. Kuvat näyttivät ihan hyviltä. Kiva, että onnistuin saamaan komistuksen kaverista muutaman kuvan : )
 
Seuraavana vuorossa oli Ticon toisen pentueen tytär. Neidillä oli tekemisen intoa, siis ticomaisia piirteitä oli nähtävissä. Tytöstä oli kasvanut hyvännäköinen neiti. Harmi vaan, että purenta ei ole ideaali. Oli kyllä kiva saada nähdä Ticon jälkikasvun tekemistä : )
 
 
             r40.jpg
 
 
Vielä jättis treenimään ja sen jälkeen oli puolen tunnin tauko. Sain nähdä Ticon morsiamen & tyttären omistajan uusimman perheenjäsenen, joka on puolivuotias islisneito. Tokihan siitäkin piti ottaa kuvia. Laitoin poikien häkin pystyyn, jonka eräs ihana ihminen oli rontannut halliin. Kiitos <3 Sitten lähdin lenkuroimaan poikien kanssa. Taas sain yllättyä kun autosta ulostulo oli varsin hiljainen. Vähän kermis yritti kommentoida, mutta lopetin sen alkuunsa ja tällä kertaa herra uskoi.
 
Ilma oli upea! Pakkasta joku –12 ja aurinko paistoi. Siis oikein kiva kuvailusää ; ) Perjantain hyvien otosten jälkeen mulle oli tullut oikein polte päästä testaamaan, että vieläkö pystyin tekemään ite säädöt ja silti saamaan parhaimpia talvikuvia ikinä!? Siis, jos ei lasketa valmiilla ohjelmalla (tai lähinnä tuurilla) kuvattuja kuvia... Mutta nyt piti koittaa sammuttaa sitä poltetta sisällä hallissa. Ei toki omien säätöjen kuvia, mutta jotain kameran kanssa näpräilyä kuitenkin ; )
 
Meitä ennen oli yksi koirakko ja sitten mä sähelsin tunnin ajan triplen kanssa. Ite oli pitänyt esittää toiveita koulutuksen suhteen. Äh, mä en oo tässä kovin hyvä, mutta loppujen lopuksi onnistuin keksimään jotain. Alon & avon kyltit tuntuivat aika tutuilta, eikä ihme, sillä aikoinaan niitä on tullut ehtyä paljon. Niitä kylttejä osasin siis lukea, joten halusin tutustua voittajan kyltteihin. Lisäksi halusin treeniä houkutusta. Se olikin varsinainen houkutus kun sinne istutettiin iso pehmogorilla ja kuppi, jossa oli metallikapula. Kiva olisi ollut kokeilla sitä kaikkien kanssa, mutta tällä kertaa vain Sony pääsi kiertelemään noiden lähellä. Herra oli siis ekana.
 
Alkuun Sony olisi halunnut mennä ihmettelemään isoa pehmoa, mutta sen jälkeen tuli hienosti. Jopa silloinkin kun koiruus oli oikealla puolella. Kuun tein kääntymisen oikeaan, niin, hups, haukku hävisi. Kermis oli yrittänyt mennä vasemmalle puolelle. Noh, eihän tuo oikea puoli ole kovin vahva, joten ei ihme.
 
Seuraavaksi tutustuttiin kylttiin, jossa koira ensin istuu sivulla, sitten seisoo ja menee maahan. Mahtoikohan se vielä nousta ylös? Treenimäärään nähden se meni ok. Maahan menoa piti viilailla. Oikealla kun tuota teki, niin koiruus vinotti. Kuulemma ihan normia jos oikea puoli ei ole kovin tuttu. Tässä taisi olla kermiksen osuus.
 
 
             y2.jpg
 
 
 
             y3.jpg
 
 
 
                              y4.jpg
 
 
 
                              y5.jpg
            
 
Sitten oli Ticon vuoro. Vaikka häkin päällä oli peitto näkösuojana, niin silti kermis osoitti mieltään. Mielenosoitus loppui kun kävin kopauttamassa häkkiä. TIcon kanssa piti tehdä puolen vaihtamista takaa. Vasemmalta oikeelle me oltiinkin jo jonkin verran tehty, mutta toisinpäin ei vissiin koskaan. Tico kävi kierroksilla ja keskittyminen oli vähän niin ja näin. Yllättäen lähti rundaamaan. Kun komentaminen ei auttanut, menin hakemaan ukon. Naps, kiinni pannasta ja sitten takaisin oppitunnille. Myöhemmin lähti vielä toisenkin kerran livohkaan ja kävi moikkaamassa ihmistä. Taas kävin hakemassa. Onneksi herra ei alkanut juosta karkuun.
 
Kun puolen vaihtoa takaa oli vähän kokeiltu, niin sitten puolen vaihtoa jalan alta. Tätäkin oltiin joskus tehty oikealta vasemmalle, muttei koskaan toisinpäin. Ei mulle ollut koskaan tullut mieleenkään, että asiat pitää osata molemmilla puolilla! Aina vaan kuvitellut, että joka luokassa tulee joitakin uusia kylttejä, mutta eipä asia olekaan niin. Aina siis oppii uutta.
 
Ticon kanssa vissiin vielä kokeiltiin jotain sellaista, jossa molemmat tekevät liikkeessä käännöksen joko oikealle tai vasemmalle. Silloin koiran seuruupuoli muuttuu. Tämä oli mulle taas niitä “aivot solmuun –kylttejä”. Ei siinä liikkuessa enää muistanut, että missä oli oikea ja missä vasen. Toisinaan unohdin, että minne mun piti kääntyä : D Ticoa taisi turhauttaa kun omistaja vaan sähläsi. Sorii.
 
 
                              y7.jpg
 
 
 
             y8.jpg
 
 
Jompun kanssa kokeiltiin tuota vielä jonkin aikaa ja sitten tupla-sakua. Sitäkin oltiin joskus tehty. En kyllä oo varma, että oonko tehnyt Jomin kanssa koskaan. Käännös ei ollut riittävän tiivis, joten sitä sitten hinkattiin. Ei kai tehty muuta sen 20 minuuttisen aikana. Jokaisella oli 20 minsaa aikaa tehdä jotain. Puoli tuntia olisi ollut tarjolla, mutta se tuntui pitkältä ajalta. Ei kai se olisi ollut pitkä aika kun se 20 minsaa meni nopsaan. No, mutta tälleen vein vain kahden koiran tilan kun puolentoista tunnin sijasta käytinkin vain tunnin. Käsittääkseni tämä päivä täyttyi nopsaan, joten yksi koira enemmän pääsi mukaan. Aikis ainakin oli tosi tiukka. Ei ollut yhtään liukumavaraa. Hallin piti olla tyhjä neljältä, sillä silloin alkoi muut treenailut. Ja viimeisen koirakon aika oli 15.30-16.00.
 
 
                              y10.jpg
 
 
 
                              y9.jpg
 
 
Niin kuin yllä olevista kuvista näkee, että mekin jouduttiin paparazzatuiksi. Siitä piti huolen tkamu ;)
 
Oli kyllä mielenkiintoista kuunnella kouluttajan neuvoja. Lisäksi oli kivaa yrittää kuvata kun kuvista näytti tulevan ihan hyviä. Tosin loppua kohden värit alkoivat vinoilla ja sitten tuli kamalaa jälkeä. Mä luulen sen johtuneen siitä kun ulkona päivän pimettyä, laitettiin sisällä päälle valo. Kirkas valo heijasti maton vihreyttä koiriin. Mitä pimeämpää tuli ulkona, sen vihertävämpiä tuli kuvista. Erityisesti tämä harmittaa viimeisen koirakon kohdalla. Mulla olisi ollut mahdollisuus ottaa heistä kuvia, mutta taidot eivät riittäneet. Siispä heistä ei ole kuvan kuvaa :///
 
Kun geimit näyttivät olevan ohi, lähdin triplen kanssa pienelle lenkuralle. Taas sain yllättyä kun häkistä ulos tuleminen sujui äänettä. Jätin häkin halliin ja ajattelin hakea sen lenkin jälkeen. Mutta eipä mun tarvinnut taaskaan roudata häkkiä kun tkamu teki sen mun puolesta. Tänksis : )
 
Kiva päivä oli Ylöjärvellä päättynyt. Mukava oli nähdä muita isliksiä ja niiden omistajia : ) Tää on sen verran harvinaista herkkua, että kun on mahdollisuus, niin täytyy nauttia täysillä.
 
Kuvat, jotka ovat käytettävissä ehdoin TripleTan
 
Ylöjärvellä pakkasta oli –17 ja kotopuolessa vain –9. Lunta ei enää satanut. Eikä sitä loppujen lopuksi ollut tullut paljon. Autokolossa oli vissiin johonkin nilkkoihin asti lunta. Kiitokset taas tkamulle vkl:n kuskailuista : ) <3
 
Aloin heti touhuta kuvien kanssa. Mulla on tapana ottaa liikaa kuvia, tiedän. Törmäsin ongelmaan, jollaista en ollut osannut koskaan ajatella. Kun olin ladannut kuvat koneelle ja yritin kattoa mitä poistaisin, niin ruudun alalaidassa vilkkui teksti, joka kertoi levytilan olevan todella vähissä. Voi ei! Mitäs sitten kun koneelle ei enää mahdu kuvan kuvaa? Ja just nyt olin löytänyt ihan uuden palon kuvailuun... Tiesin, ettei tilanne ollut ihan niin kriittinen, sillä joukossa oli paljon poistettavia kuvia. Kaikki vihreät koirat lensivät roskiin. Jonkin aikaa poistettuani kuvia, teksti lakkasi vilkkumasta. Mutta jossain vaiheessa se vielä tulee palaamaan... Apuuva!
 
Kuvien lataaminen oli tosi vaikeaa. Nelisen päivää siihen meni. Kone oli päällä lähes tauotta. Monia kuvia piti ladata useamman kerran. Nyt asioista tietämättömänä ihmettelen, että vaikuttaako liki täynnä oleva kovalevy netin toimintaan? Siitäkö koneen viime aikainen hitaus johtuu? Tosin on se joskus aiemminkin hidastellut, mutta ei kai näin “säännöllisesti”.
 
Kuvien latailu ei ole ollut ainoa kuviin liittyvä juttu männä viikolla. Maanantaina satoi lunta, toisinaan sakeastikin. Mun piti kuitenkin lähteä liikenteeseen postittamaan hyödytön -lappu. Että vihaan sen täyttöä!
 
Hetkittäin sade loppui, joten funtsimisen jälkeen pakkasin reppuun kameran ja pari obiskaa. Jos vaikka pysähtyisi matkan varrella olevaan mettään ja yrittäisi kuvata... Se ei kyllä tuntunut enää vaihtoehdolta kun oltiin lähdetty liikenteeseen. Taas tuli lunta. Hyvä, että eteensä näki. Joo, ei sellaisessa säässä viitti kuvailla kun kamera kastuu.
 
Läheltä on viety postiloota, joten pitää kävellä vakkelle asti. Jo ennen vakkea sade loppui ja sitten taas alkoi suunnitelmat kuvaamisesta. Postituksen jälkeen sateli vähän, mutta lopulta mentiin siihen metikköön, jossa otin Ticon 9 vee kuvat.
 
Kuvailin jonkin aikaa vähän eri paikoissa ja sitten jatkettiin matkaa. Pakkasta oli kai joku –10, mutta paapukka alkoi palella. Pakko oli lähteä liikkeelle. Kävellessämme kattelin ympäristöä kuvitteellisen linssin läpi. Poikkesin polulta syrjään, sillä usein sellaisista paikoista löytää hienoja kuvailukohteita. Täällä sitten tapahtui irtokoiraepisodi...
 
Kuulin, että joku koira lähestyi haukkuen. Otin pojat lyhyemmälle hihnalle. Kohta se äänenlähde ilmestyi näkyviin. Jäi jonkin matkan päähän kattelemaan. Alkuun pojat haukkuivat, mutta sain ne hiljaisiksi. Koira alkoi lähestyä ja mä tein äkillisen, hyökkäävän liikkeen. Onneksi tämä ärrieri pelästyi sitä. Huusin, että rakki kiinni. Kului jonkin aikaa, mutta ketään ei näkynyt. Ärrierikin oli taas alkanut lähestyä meitä. Huusin ja hyökkäsin kohti rakkia. Se pelästyi taas, onneksi, mutta ei tarpeeksi, sillä kohta taas se alkoi lähestyä. Jonkin ajan päästä miehen suvaitsi saapua paikalle. Ei pitänyt mitään kiirettä. Voi jumalauta, että homo sapiens on tyhmä laji > : ( Meni kyykkyyn ja alkoi maanitella koiraa luo. Joo, oikein oiva tilaisuus alkaa harjoitella luoksetuloa, ärrrh! > : ( Ärrieri ei juurikaan maanitteluista välittänyt vaan alkoi taas lähestyä meitä. Mä sanoin miehelle, että en kyllä maksa yhtään mitään jos jotain sattuu. Sitten miehelle tuli vähän paniikkia, mutta silti jatkoi luoksetulon harjoittelua. Ei voi olla totta... Lopulta sai rakkinsa kiinni eikä kellekään tullut mitään – paitsi ehkä mulle suunnaton tutus ihmisten typeryydestä.
 
Kyllähän tuo episodi aikalailla söi mun kuvailufiilarit. Silti koitin vielä hetken aikaa kuvailla ennen kuin lähdettiin kohti kotia.
 
Kotimatkalla sain taas muistutuksen, että mun vasemmalla puolella on jotain häikkää. Sattuminen ei ole oikea sana kuvaamaan sitä, mutta tosi inhottavalta se tuntuu. Nykyään aika usein vasemman puolen kohta, jossa pää ja hartiat liittyvät toisiinsa alkaa tuntua kun kanniskelen reppua. Tai vedän häkkihökötystä. Joskus aikoinaan tuli toisinaan vaan jonkinlaista tuntumaa alemmas hartiaan, mutta nyt tuntuu ylempänä, enemmän ja vähemmästä rasituksesta. Romu mikä romu ; )
 
Reilut neljä tuntia reissuun meni. Tuliko haluttuja kuvia? Emmä tiijä. Noh, lumessa ne pönöttää joo, mutta jotain silti puuttuu... Mutta kiva oli se, että taas toimi omat säädöt suht hyvin.
 
 
             sp127.jpg
 
 
 
             sp129.jpg
 
 
 
             sp128.jpg
 
 
 
Ei tuo asento oikein toiminut Ticolle...
 
Metässä otetut kuvat piti laittaa koneelle, jotta sain tehtyä tilaa muistikortille. Sekin alkaa pikku hiljaa täyttyä, mutta se ei ole ongelma, sillä sitten vaan ostan uuden kortin. Tuolla kuitenkin koitan pärjätä mahdollisimman pitkään. Lisäksi mua kiinnosti katella, että olinko valinnut oikeat valotukset sun muut. Olin ottanut kuvia vähän eri valotuksilla, jotta pystyin sitten vertailemaan niitä.
 
Tiistaina sitten vihdoinkin pääsin hoitamaan lumivuorentaimea, joka onkin ihan kivasti kasvanut viikon aikana. Kasvuolosuhteet ovat siis olleet suotuisat : ) Vaikka olin kolannut viimeksi pe ja lunta oli sen jälkeen satanut, niin silti meni vaan noin reilu tunti kun kolaushommat oli tehty. Pätkä “mun” tietä olikin aurattu la, mutta sitten sen jälkeen ei. On kyllä aika kirjavaa tuo, että koska aurataan ja koska ei.
 
Lumihommien jälkeen oli kuvailun vuoro. Sää oli pilvinen, kello vajaa kakstoista. Yllätyin, kun perjantain säädöt eivät nyt toimineet. Silloinkin oli pilvistä, mutta satoi lunta. Tästä päättelisin, että lumisade vaikutti säätöön. ?
 
Siinäpä sitten taas hurahti reilu tunti kuvaillessa. Olin taas tyytyväinen kuviin. Miten eläviltä koirat niissä näyttivätkään! Siis jos vertaa aikaisempiin talvikuviin. Niissä koirat ovat lähinnä näyttäneet “puhkipalaneilta”. Etenkin Ticosta tuli hyviä & hauskoja kuvia. Tuntui, että kamera suorastaan rakasti pientä punaista pöhköä. Ja liikekuvatkin onnistuivat kivasti.
 
 
             sp44.jpg
 
 
Kun viime perjantain kuvissa lumi ei ollut juurikaan sinertänyt (paitsi kun valo alkoi vähetä), niin yllätyin, että nyt sinersi. Ei kuitenkaan niin räikeästi kuin viime to otetuissa kuvissa. Mun mielestä sinerrys oli ihan siedettävissä rajoissa. Tummiahan kuvat on, mutta eipä sitä voikaan odottaa valoisia kuvia pilvisellä säällä. Tummuudesta huolimatta oon kuss... eiku pissinyt hunajaa kun oon laittanut kuvat koneelle ja katellut niitä suurennettuina. Siis se, miten eläviltä koirat näyttävät, on vaan niin uuh-la-laa! Ero on huomattava jos vertailee viime viikon ke otettuja kuvia (löytyy aiemmasta kirjoitusesta). Silloin olosuhteet olivat suht samanlaiset. Suurennettaessa ke kuvat ovat epätarkkoja eivätkä koirat niin elävän näköisiä, kuten kuluneen viikon ti otetuissa kuvissa. Toki räpsin tiistainakin epätarkkoja kuvia, mutta jopa niissäkin koirat näyttävät paremmilta.
 
Keskiviikkona oli pakko käydä kaupassa. Lisäksi pakko oli ostaa jotain kunnollisempaa syötävää, sillä kai tässä on menty turhan köykäisillä eväillä viime ajat. Vaikka nukkumaan mennessä ei ookaan ollut nälkä, niin herätessä on ollut heikko olo. Olo on parantunut puuron jälkeen, mutta kai sitä silti pitää vähän venyttää budjettiaan. Silti edelleen kaikki maitotuotteet pysyvät kaupassa ainakin jonkin aikaa vielä.
 
Piti polkaista postiin, sitten Skanssiin hakemaan Naturista. Toivottavasti nyt sain parempaa laatua, sillä silpuksi hajoava Naturis ei oo kiva juttu. La iltana leikkelin yhden pötkön sunnuntain treeneihin. Jo leikatessa se hajoili pahasti. Eikä sille varmaan tehnyt hyvää se, että se oli päivän mun taskussa. Treeneissä sitä ei paljon mennyt. Yritin käyttää murusia kun ma kuvailin, mutta se oli ällöä. Sormet olivat likaiset vaikka miten varovasti yritti moskaan koskea. Pyyhin sormia milloin hankeen, milloin puihin, milloin lapaseen, jotta kamera ei menisi likaiseksi. Silti kameran obiskassa näki Naturis-murusia.
 
Tuo sama moska oli mulla mukana ti agissa, mutta eipä sitä siellä paljon mennyt kun jompu ei tarvinnut välipalkkaamista. Lopussahan se aina saa fileen. Päätin, että syötän lopun moskan pojille lumikasan kautta. Että, joo, toivottavasti tosiaan sain nyt kiinteämpää herkkua.
 
Skanssista risman kautta kotiin. Pitäisköhän laittaa risma pannaan vähäksi aikaa? Siellä tehdään laajennusremppaa ja kaikki on sekaisin. On vähän vaikeaa löytää ettimiään tuotteita :/
 
Pakkasta oli ollut joku –12 kun lähdin kotoa. Mietin kevyempää vaatetusta, mutta päädyin kuitenkin toppaan. Auringon noustessa kun tulee kylmempää. Noh, ei tullut niin kylmää, että toppaa olisi tarvittu. Mistäpä tuon olisin tiennyt.
 
Reissuun meni reilut kolme tuntia. Ulkona oli aurinkoinen ja pilvetön sää. Tokihan sitä piti kokeilla kuvailemista sellaisissa olosuhteissa. Olinkin odottanut, että koska pääsisin kokeilemaan, että tuleeko aurinkoisella säällä vielä tarkempia kuvia. Ja näin pian sain siihen mahdollisuuden.
 
Mun piha on siitä haasteellinen, että vaikka aurinko paistoi, niin piha oli silti varjossa. Puut varjostivat. Noh, mutta tässä taas yksi uusi setti opetteluolosuhteita. Miten niin oon innostunut kuvaamisesta? Ei kai sitä voi rivien välistä lukea ;D
 
Pääasiassa tuli kuvailtua koiria, jotka syövät Naturis-moskaa lumikasasta. Siihen se reilu tunti meni. Pidempääkin olisin halunnut pihalla olla, mutten tarennut. Pojilta sain idean yrittää ottaa kuvaa, jossa ne lähtevät yhdessä juokseman, mutta Tico näytti kuvissa taas siltä, että, huoh. Edellispäivän kuvista näkee, että koiruus on varsin kuvauksellinen, mutta herra ei vaan tykkää posettaa tietoisesti kameralle. Useimmissa kuvissa sen kyllä näkee.
 
Siis alla oleva luomusommitelma sai mut yrittämään sen alla olevan kuvan kaltaista kuvaa. Parissa kuvassa Ticon ilme oli ihan ok, mutta sen jälkeen näytti aikas tuuntuuntuneelta... Mä olisin halunnut koittaa ottaa vähän tarkempia vauhtikuvia. mutta, ehkä sitten joku toinen päivä :)
 
 
             sp90.jpg
 
 
 
             sp95.jpg
 
 
Taas oli huomattava ero laadussa verrattuna viime viikon to otettuihin kuviin. Vaikka silloin onnistuin saamaan kuvia koirasta, joka sattui olemaan aurinkoisessa kohdassa, silti suurennettaessa se paljastui epätarkaksi. Viime viikon kuvat näyttävät pääasiassa ihan julkaisukelpoisilta, mutta viime aikoina otettujen kuvien myötä mun rima on noussut hieman ylemmäs. Tiedä sitten onko tämä vaan jotain tuuria vai voisiko mukana olla vähänkin taitoa? Se jää nähtäväksi ; )
 
Kahden päivän kuvaharjoitelmat löytyvät linkistä
 
Ke iltana pakkanen narisutti lunta askeleiden alla –22 asteen voimalla kun yöllä käytiin puolen tunnin lenkura. Oli tosi kirkas kuutamo, mutta silti pilvistä, joten ei ollut toivoakaan nähdä revontulia, joita keskiviikkona olisi saattanut täälläkin nähdä. Pilvet olivat siinä metänrajan yläpuolella, joten korkealle kiivennyt kuu pääsi loistamaan todella kirkkaasti pilvistä huolimatta. 
 
To ei tullut kuvailtua kun piti päivystää nokipekkaa. Mulla oli käynyt ajatusvirhe ja nokipekan tulopäivä tuli vähän yllättäen. Ti oli laittanut lapun, että tulee 21. päivä (hirmu lyhyt varoaika, anyway). Mä olin laskeskellut, että se päivä on siis pe. Poikkeuksellisesti heräsin eilen jo puoli seiska. Ihan itekseni. Päätin alkaa kirjoittelemaan kun on tässä sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Kone lataili kuvia, joten se oli heti käyttövalmis. Satuin vilkaisemaan päivämäärää ja samalla havahduin, että “ei hitto! Se tuleekin jo tänään!” : D Sitten vähän keittiötä siistimään ja matto pois sieltä.
 
On ärsyttävää kun se aikaväli on tosi laaja (8-14.30 välillä). Eikö sitä muka jo vuosien kokemuksella pysty yhtään arvioimaan, että koska suunnilleen? Ennen kasia linnoittauduttiin poikien kanssa olkkariin. Nokipekka tuskin halusi kolmea apulaista ; )
 
Se sitten tuli puoli yhden aikoihin. Pojat olivat hiljaa eivätkä reagoineet edes ovikelloon! Vähän ne kuulostelivat kun nokipekka kolisteli katolla, mutta eivät kommentoineet asiaa. Kun nokipekka oli lähtenyt päästin pojat pihalle. Piha oli varjossa vaikka arska paistoi pilvettömältä taivaalta. Olisi tehnyt mieli lähteä kuvailemaan, mutta nyt oli jo aika koittaa päivittää bloksua – etenkin kun latailuhommat alkoivat olla valmiita. Varmaan suht äkkiä pihalla olisi tullut kylmä kun asteita oli –14.
 
Toko siis on siirtynyt torstaihin ja tosi myöhäiseen ajankohtaan. Kun tuli aika alkaa tehdä lähtöä, mittari näytti –21. Okei... Hetken mietin, että lähteäkö vaiko jäädä. Päätin lähteä kokeilemaan, että miten meitin kävisi. Jomille laitoin päälle takin, jossa on fleecevuori. Ehkä olisi pärjännyt ilmankin, mutta kun kävelyä oli semmoset 45 minsaa, niin jos ei muuten, niin oman mielen lämmikkeeksi Jomi sai päälleen kunnon takin.
 
Alkuun oli tuskaista kävellä kun nenään vähän sattui. Lapaset on tehty niin, että peukku joutuu olemaan yksin. Alkoi palella peukkuja vaikka kädessä oli kunnon rukkaset. Jonkin ajan päästä helpotti. Joko tultiin vähän lämpimämmälle alueelle tai sitten sitä oli jo niin jäätynyt tai, ehkä vaan tottunut. Ehkä se kylmyys iski kunnolla päin naamaa kun tulin sisältä ulos. Ja voihan olla, että alkuun oli kylmempää kun täällä päin on noita peltoja, jolloin asteet putoavat hieman alemmas verrattuna paikkaan, jossa ei ole niin aukeaa.
 
Anyway, loppujen lopuksi oli mukava kävellä. Ei ollut kylmä, mutta ei myöskään kuuma. Vaatetta oli siis varsin passelisti.
 
Olin laskenut lähdön niin, että ulkona ei tarvinnut kauaa odottaa. Eikä me siellä odotettu kuin joku viis minsaa. Sitten päästiin halliin sisälle. Olis sinne kai voinut mennä vaikka edellisillä oli treenit kesken, mutta kyllä siinä ulkona vähän aikaa tarkeni.
 
Meidän lisäksi oli vain kaksi koirakkoa. Molempia en ollutkaan nähnyt aikoihin. Siis tavallaan uusia koiria treeniseuraksi. Missä lie muut aiemmat ryhmäläiset? Eikö uusi aika sopinut heille?
 
Aloitettiin jäävillä. Piti tehdä pari jäävää ennen palkkaa kaikkea mahdollista vaihdellen, että koira ei pystyisi ennakoimaan. Eka meni nappiin (seiso). Toka meni maaksi vaikka mun toiveissa oli ollut istuminen. Kouluttajan mukaan olin aiemmin sanonut lyhyemmin käskyn. Kiva, jos muistaa tuollaisia juttuja : D Kokeilin sitten lyhyempää iitä ja herra istui. Tämän jälkeen menivät kaikki jäävät nappiin. Jaah, oliskohan se sitten niin, että oon sanonut sanan väärin ja siksi jäävät on olleet vähän arpomista? Tosin yleensähän se on ollut istuminen mikä herralle on jäänyt päälle. Tiedäpä sitten.
 
Pidin pienen tauon ja kokeilin peruuttamista. Mitä sitä enää jääviä tekemään kun kerran oltiin niin hyviä ;D Jomi pakittaa hienosti, mutta ei vielä osaa lähteä siihen liikkeestä tai istualtaan. Mutta pitkä pätkä näyttää menevän ihan suoraan : ) Hmmm... tässähän voisi sitten alkaa harjoitella evl:n pakkia, joka on pitkä kera kulman. Ja sitten voi nauraa varsin räkäisesti. Just nyt ei oo mitään suunnitelmia evl:n suhteen. Kattoo nyt jos joskus avosta selvitään.
 
Pienen tauon jälkeen treenittiin taas jääviä ja hyvin meni.
 
Sitten oli henkilöryhmää kera kolmen ihmisen. Alkuun Jomi meinasi mennä moikkaamaan yhtä, mutta sitten seurasi varsin mallikkaasti. Tehtiin kahdesti kasi ja pysähdyttiin keskelle. Sitten ryhmäläiset alkoivat hitaasti pyöriä paikoillaan. Vähän jompu vilkuili ihmisiä, mutta ei lopettanut seuraamista. Pieni oli hieno : )
 
Seuraavaksi sai ottaa joko hypyn / hyppynoudon. Kouluttaja kysyi, että halusinko ottaa hyppynoudon, johon sanoin, että enpä tiedä kun ei Jomi aina välttämättä nouda edes tasaisella maalla. Kouluttaja sanoi, että jätetään vaan yksi lauta. Totesin, että tokihan asiaa saattoi kokeilla. Otin ensin koenoudon ja se meni hienosti. Sitten heitin kapulan ja käskin Jomin hypätä. Se kirjaimellisesti hyppäsi vaikka ylitettävänä oli vain yksi lauta : D Kapulan ottamisessa oli vähän jotain, mutta hyvällä otteella ukkeli sen toi takaisin ylittäen esteen. Hyvin siis meni. Toisella kertaa heitin kapulan vähän lähemmäs ja nyt meni ilman ongelmia. File oli ansaittu.
 
Makoilu tehtiin poikkeavalla tavalla. Koirat eivät olleet rivissä vaan jokainen sai ottaa hallista ns. oman tilan. Omistajien tehtävänä oli tehdä häiriötä koiralle. Mitä ikinä päähän pälkähti, niin sai toteuttaa jos oli sitä mieltä, että kyllä koira kestää sen. Ensin vaan seisoin ja sitten koitin keksiä vaikka mitä häiriötä. Hypin, raaputin maata, menin kyykyyn, juoksin ympäri, Jomin ohi, yli, konttasin Jomin ympäri, menin Jomin viereen makoilemaan, menin Jomin eteen kyykkyyn ja taputin maata. Siinä nyt oli jotain millä yritin häiritä pientä. Välillä palkkasin. Jomi makoili sammakkona ja heilutteli häntää. Kertaakaan ei edes vihjannut, että aikoi nousta ylös.
 
Päätettiin merkin kierrolla. Ensin lähetin lähempää ja hyvin meni. Sitten vähän kauempaa ja taas meni hyvin. Sitten vielä kauempaa ja kyllä se poika vaan kiersi merkin : )
 
Saatiin kouluttajalta kyyti laatikoille, joten isosten tartti olla möksävahteina vain 2,5 tuntia : )
 
Vielä sepustusta tiistain agista. Agissa oli edelleen aiheena helikopteri. 16 esteen radalla sai muuten tehdä mitä halusi, mutta kaksi helikopteria piti tehdä tietyissä kohdissa. Eka jo heti tokalla hypyllä ja toinen esteellä nro 11, joka myöskin oli hyppy. Eniten mua radassa mietitytti kolme putken hässäkkä. Mietin ja mietin, että miten kannattaisi ohjata kolmannelle putkelle. Tuntui, että jos tekisin näin, niin sitten aa olisi tarjottimella. Toisaalta jos taas olisin tehnyt noin, niin sitten olisi ollut yksi putken suu tarjolla ennen oikeaa reikää.
 
Hyppy, hyppy helikopterilla, okseri, hyppy, hyppy, putki x3, aa, hyppy helikopterilla, kepit, hyppy, putki, hyppy, rengas ja hyppy. Helikopteri meni ihan ok. Kolmen putken hässäkässä sain Jomin oikeisiin reikiin ilman, että se meni aalle. Tosin se teki turhia kaartoja, mutta mitäs sitä pienistä ; ) Kolmannen putken jälkeen olin unohtanut radan xD Piti hetki miettiä ja sitten lähetin Jomin uudestaan kolmanteen putkeen. Sitten meni hyvin aina renkaalle asti. Sen Jomi ohitti. Johtui kuulemma mun omasta linjasta. Höh, ainoa mahdollinen este, joka edessä oli eikä sinne mennyt ; ) Toisaalta kai hyvä, että lukee vartalonkieltä kun joskus voi olla, ettei edessä olekaan vain yksi este. Miten se pystyy juoksemaan ja lukemaan vartalonkieltä? Kuitenkin menee jonkin verran mun edellä. Emmä taju ;D
 
Muutamaa sähellystä lukuun ottamatta rata oli ihan hyvä. Ekana katottiin uusiksi keppien jälkeiseltä hypyltä loppuun. Mun on ihan turhaa mennä Jomia vastaan putkelle (kuten olin tehnyt ja siksi linja oli ollut kökkö ja siksi Jomi oli ohittanut renkaan). Kouluttaja laittoi mulle rajan, jota en saanut ohittaa. Näin tein ja nyt loppu rata meni ilman ongelmia.
 
Sitten mentiin kattomaan putkihässäkkää. Mun linja oli kuulemma ollut aalle, että siitä tuli turha kierros Jomille, vaikka ei aalle mennytkään. Kokeiltiin sitten toisella tavalla ja nyt meni paremmin. Kouluttaja ehdotti, että seuraavalla kerralla kokeilisin niin, että käyttäisin vaan yhtä kättä. Käden vaihto oli turha. Okei.
 
Toisella kerralla mä olin jossain kolmannen esteen luona kun Jomi viiletti jo kohti vitosta. Siis ihan mieletön vauhti! Mä yritin saada sen hyppäämään vitos esteen, mutta herra meni putkeen, Se hyppy oli vähän vinossa sivulla. Mutta siis, mörmeliseni. Radalla pitäisi tehdä yhteistyötä eikä sellainen ole yhteistyötä, että paahdetaan täysillä ;D Aika oli vähissä, joten mä vaan jatkoin. Kouluttaja alkoi huutelemaan, että otettais alusta. Kysyin, että vieläkö ehti. Joo, joten alkuun. Kouluttaja teroitti, että mun on oikeasti koitettava juosta. Sanoin, että helikopteri vie niin paljon aivokapasiteettia, että siinä vauhti hidastuu. Mutta yrittää piti. Selvittiin oikeaa reittiä putkille asti. Kouluttajan ohjeistamana käytin vaan yhtä kättä, mutta se ei toiminut Jomille. Meni väärään reikään. Muutaman kerran kokeilin, mutta ei. Kouluttaja ehdotti, että teen niin kuin olin alussa tehnyt ja sitten onnistui. Kolmannen putken linja aalle ei ollut suora vaan vähän vino ja “töksähtävä”. Tämä ohjaus ei mennyt kovin mallikkaasti ja kouluttaja opasti miten kannattaisi tehdä. Siispä uusi yritys. Aan jälkeiselle helikopterille ohjaaminen ei oikein sujunut (miten tästä ekalla kerralla selvittiin? ;D) kun se hyppy oli vähän niin kuin aan lopun “takana”. Sitten kepit ja hyppy. Puomin alku oli houkuttelevasti ennen putkea. Edellisellä kerralla jompu ei mennyt puomille, mutta nyt meni. Johtui taas mun linjasta. Jaah. Siis tuurilla selvittiin edellisellä kerralla ; ) Puomi houkutti pientä kovin, mutta sitten kun ukko saatiin putkeen, niin loppu rata meni hyvin.
 
Kouluttaja kehui meidän menoa (?) ja kysyi, että koska mennään kisoihin. Mä kerroin karmaisevasta putkiralli-kokemuksesta. Joo, ei, en oo vielä valmis kisaamaan.
 
Klo on nyt kolme yöllä ja pakkasta on ulkona –26. Taas pakkanen puree ihan kunnolla. Mahtaakohan otsikot kohta kirkua, että “tammikuu oli poikkeuksellisen kylmä!”, kun jo toisen kerran on kylmä viikko. Hohhoi. Jooh, tosi poikeuksellistahan se, että talvella on pakkasta. Mihin tässä vielä joudutaan ;DDD