Mitenkäs nyt näin kävi? Enpä olisi ikinä uskonut...!
 
Olin lopettelemassa netissä notkumisen maanantai- iltana, kun huomasin uutisiin päivittyvän tiedon. Se oli sen verran kiinnostava, että sitä piti klikata. Uutinen sai mietteliääksi. Pian jo oli haku päällä. Ja siitä hetken päästä mun silmieni edessä oli jotain uutta. Jotain, jonka näkeminen oli aiemmin aiheuttanut jopa sen, että saatoin vaikka vaihtaa huonetta, jos näystä ei muuten päässyt eroon. Mua ei kiinnostanut urheilu. Sen kattominen oli / on musta tylsää. Ainoastaan jotain taitoluistelua tai tanssia voisin kattoa, mutta vain jos ne sattuvat silmieni eteen. Ei niin, että lähetysaika pitää laittaa korvan taakse, jotta olisin ajoissa valmiina näkemään.
 
Ei mun pitänyt... En edes tiennyt... Mutta vaikka mun ei pitänyt, enkä edes tiennyt koska matsi oli, niin silti päädyin kattomaan sitä. Siis, kyllä, tunnustan, että katoin maanantai-iltana jalkapalloa! Ihan vapaaehtoisesti. Ja katoin matsin loppuun. Alusta jäi jonkun verran pois kun matsia ei ollut merkitty mun kalenteriin ; ) Mulla ei ollut mitään käsitystä, että kauanko matsi kestää, mutta mikäs siinä kattoessa kun ei ollut kiire nukkumaan.
 
Jos pelaamassa olivat Islanti ja Englanti, niin ei liene vaikeaa arvata kumman lippua heilutin? ; ) Ja Islanti oli tietty se syy miksi ylipäätään aloin matsia kattomaan. Viimeisten minuuttien aikana kyllä jännitti, että pysyikö tulos loppuun asti 2-1 Islannin hyväksi. Ja kun Islanti voitti, hymyilin. En mitenkään isommin tuuletellut, vaan hymyilin ja olin iloinen Islannin puolesta.
 
Matsin tauolla oli hienoa nähdä meininkiä Reykjavíkista. Siellä olisi ollut kiva olla... Hienoa oli myös nähdä miten innolla islantilaiset kannustivat maataan paikanpäällä. Jo pelin aikana olin huomaavinani islantilaisten omalaatuisen kannustustavan. Se oli muista poikkeava, joten alkuun mietin, että olinko kuullut ja nähnyt oikein. Matsin jälkeen selvisi, että aistini olivat tehneet oikeanlaiset rekisteröinnit. Pelipaikalla olivat jäljellä enää Islannin joukkue ja heidän kannattajansa. Pelaajat alkoivat tehdä sitä, mitä olin nähnyt kannustajien tekevän, ja heti kannustajat lähtivät siihen mukaan. Sitä oli hienoa kattoa! : )
 
Ja nyt tämä, jonka mielestä urheilun näyttäminen töllössä on tyhmää, aikoo kattoa tämän päivän Islanti-Ranska matsin. Hassua. Kisaeväät hommasin samalla reissulla, kun kävin siinä haastattelussa. En oo aiemmin hoksannut, että mun lempisipsipussin väri on islantilainen ; ) Muutenkin kisaeväät ovat sinipunavalkoisia: sini-voittoinen sipsipussi, punainen dippipussi ja kermis on valkoista : D
 
Toiveissa olisi ollut nähdä matsi Guðmundur Benediktssonin selostamana, mutta yrityksistä huolimatta en ole onnistunut löytämään sivustoa, jolla matsin voisin nähdä :/ Noh, täytyy koittaa kuvitella herran selostamista ; ) Oon kuullut niitä selostuksia. Ekan (Islanti – Itävalta) kuulin nettiradiosta ja kyllä hymyilytti kuulla miten toinen oli innoissaan. Aikamoista tunteiden purkautumista! Niin luonnollista, niin islantilaista... Maanantain matsin tunteiden purkaukset kuulin täältä
 : D <3
 
Nykyään tuntuu, että moni asia nousee nopeasti nettihitiksi. Niin kävi myös “Gummi Benin” selostusten ja islantilaisten voitontanssin kanssa. Mua kyllä vähän ihmetyttää, että mediassa puhutaan tanssista. Ite en sitä semmoiseksi miellä. Puhumattakaan siitä, että se olisi jotenkin hyytävä. En saa siitä sellaista millään. Heti, kun olin sen kuullut, mulle tuli Viikingit mieleen siitä, mutta ei se siltikään kuulosta hyytävältä. Ilmeisesti Viikingeillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, eikä se ole islantilaisten itse keksimä juttu. Oli miten oli, niin se sopii hyvin islantilaisille : )
 
Jos tuolla Ranskassa pelaisi Suomi, ei kiinnostaisi pätkääkään. Koskaan ei oo kiinnostanut Suomen jäkispelit, tai Suomen menestyminen niissä. Olankohautuksella kuitattavia juttuja mulle. Samoin oli Suomen viisuvoitto. Lordi voitti, kertoivat muut mulle, johon totesin, että “jaa.” Lordin aikoihin en ollut näin “islantilainen” kuin nyt, että ei se välinpitämättömyys johtunut Islannista. Ehkäpä se on siitä, ettei Suomi ole koskaan tuntunut niin omalta kuin Islanti tuntuu. Sille maalle sykkii mun sydän. Jos voisin, olisin siellä nyt. Sääkin on ollut siellä mukavampi:+11, +10, +13... Täällä taas on kevyesti pitänyt lisätä ainakin +10 noihin asteisiin : s
 
Mitä nyt on tullut seurattua Islannin EM-taipaletta, sen myötä mulle on tainnut aueta yksi juttu... Pelien kulku on yllättänyt kaikki (paitsi islantilaiset). Islantilaisissa on siis taikaa. Jomi on Islannista, joten tässäkö on selitys, että pikku-ukko tuntuu pärjäävän vähän kaikessa? Jomissakin on ripaus aitoa Islannintaikaa...
 
 
 
 
Mutta nyt:             Áfram Ísland!!
 
 
             ai.jpg