Sitten vaikka suohon ;)
 
Maanantaina tulikin suunnitelmiin muutos kun puhelin soi kolmen jälkeen. Pomo soitteli ja kyseli voisinko tulla töihin aikaisemmin tekemään 36 käämin sarjan, jonka piti lähteä seuraavana päivänä. Nythän on niin, ettei iltavuorossa ole ketään kahteen viikkoon. Suostuin menemään töihin aikaisemmin. Harvoinpa mua on tän viiden vuoden aikana pyydetty töihin. Ne kerrat voi varmaan laskea yhden käden sormilla. Lisäksi pekkasen olen saanut aina pyytäessäni, niin miksi sitten en myös itse joustaisi? Eipä siinä sitten muuta kuin pistin äijät pihalle, viimeistelin blogikirjoituksen, söin, tein eväät ja lähdin töihin. Töissä olin viiden aikaan, että oli ihan tarpeeksi aikaa tapella koneen kanssa se pikku sarja valmiiksi. Onneksi ei ollut mikään iso sarja, sillä sitä en olisi voinut varmaksi sanoa, että saanko sen valmiiksi ajoissa. Tuon koneen kanssa se on mahdottomuus kun koskaan ei voi tietää miten se toimii...
 
Tuli sitten tehtyä ekstratuntikin kun en viittinyt jättää sarjaa kesken ja vielä kun näytti, että sen saisi valmiiksi ihan kohtuuajassakin. Sitten kun seuraavana iltana menin töihin, niin tuntui, että mulla oli ollut joku miniloma kun olin päässyt töistä lähtemään tavanomaista aikaisemmin.
 
Siinä kun heräsin klo 11 aikaan, niin oli tullut uinuttua seittemän tuntia. Kävin poikien kanssa tunnin lenkin. Sen jälkeen söin, tein eväät ja muutenkin valmistelin koulutukseen ja töihin menoa. Otin vielä pienet varmistustirsat. En olisi voinut mennä takuuseen, että olisin jaksanut koko yön jos olisin ollut valveilla siitä klo 11 asti.
 
Olin viiden aikoihin lähtemässä Sonyn kanssa ulos kun näin taivaalta tulevan lunta aika reippaasti. “Tänäänhän piti olla poutapäivä”, muistelin säätiedotuksia. Se oli muutaman minsan lumikuuro ja sitten taas paistoi aurinko. Noita lyhyitä kuuroja saatiin Sonyn kanssa kokea muutama lenkin aikana. Mulla oli aikeena treeniä liikkeestä seisomista menosuuntaan ja tullessa sitten maata. Otin pari seisomista ja blondi pysähtyi heti pönöttämään, jei! Kävelin jonkin aikaa ja sitten taas uusiksi. Ekalla kerralla herra jäi seisomaan, mutta sitten piti antaa useampi käsky, ennen kuin pysähtyi. Taas kävelin ja sitten muutama onnistunut stoppi ja piste.
 
Maahan menot jäivät vähäisiksi, sillä huomasin kaukaa lähestyvän vaaran: se ärrieri tuli kaukana takana. Kaasu pohjassa vaan eteenpäin ilman pysähtymisiä. Höh, pilasi meidän treenit. Pihalla otin hyppyä.
 
Sitten Ticon kanssa kohti koulutuspaikkaa. Vähän kyllä arvelutti lähteä niiden kuurojen takia. Mitä jos ne olisivat muuttuneet kunnon sateiksi, niin siinä sitä sitten olisi ihmetellyt, että miten ehtii töihin ajoissa koulutuksen jälkeen. Onneksi siinä “hallissa” on ikkunat, joista sitten päätin vilkuilla tilannetta, että pitikö lähteä pois tavallista aikaisemmin.
 
Lumikuurot olivat kastelleet maan. Lisäksi oli tiepölyä. Nuo kaksi kun lasketaan yhteen, niin saadaan mahastaan musta Tico. En ollut osannut varautua yhtään siihen, että Tico voisi likaantua niin pahasti. Maha oli ihan musta ja sen lisäksi oikeanpuoleinen pöksy myös. Ihmettelin, että miten se oli saanut liattua vain toisen puolen pöksyistään? Eihän herran ollut tehnyt muuta kuin hölkännyt pyörän vieressä ja käynyt välillä veskissä. Tulin sitten siihen tulokseen, että ilmeisesti tiepöly on ottanut kiinni Ticoon kun Ticohan juoksi oikeaa puolta.
 
Tässäkin hallissa (tai ennemminkin se on isohko huone) on mattopohja, niin mietin, että päästäänkö me edes sisälle? Onneksi mulla oli repussa pikku pakkaus nenäliinoja, niin sain sitten niillä putsattua Ticoa. Hyvin niillä saikin putsattua, sillä ei välttis olisi ihan heti uskonut millainen moskakasa se oli ollut pihaan saapuessaan.
 
Meidän vakikouluttaja meni pihalle kokeisiin osallistuvien koirakoiden kanssa. Muiden kanssa jäi toinen kouluttaja. Ennen pihalle menoaan kouluttaja oli kysellyt, että mikä oli ongelmana tällä hetkellä. Mä sanoin, että Tico voisi olla vähän kärsivällisempi. Tällä viittasin siihen, ettei herra malta oikein vaan pelkästään istua tai maata mun vieressä. Koko ajan pitäisi olla äksöniä. Tämäkin kouluttaja ihaili Ticon energisyyttä ja tuumasi, että se on toisaalta hyvä, että koira on innokas, että se tykkää tehdä. Onhan se tietty noinkin ja kivahan sitä on kattoa häntäänsä heiluttavaa Ticoa. Me sitten jäätiin treenimään tätä meidän ongelmaa toisen kouluttajan kanssa. Treeni piti toteuttaa lähinnä just niin kuin olin jo itekin tehnyt: vaihdella aikoja ja palkkauskohtia, jotta koira ei koskaan tietäisi mitä tuleman pitää. Välillä myös piti lähteä liikkeeseen sivulle pyytämisen jälkeen.
 
Noh, alkuunhan Ticolla oli vaikeuksia olla siinä mun vieressä, mutta kun oltiin sitä aikamme treenitty, niin sitten tuli mukaan malttiakin. Ainoa vaan, että kokeessa ei voi treeniä puolta tuntia pelkkää sivulla olemista ennen suoritusta. Voi Tico Tico :D
 
Mä otin muutakin kuin mitä piti treeniä. Musta tuntui tylsältä ajatukselta, että pelkästään tuota olisi pitänyt tehdä. Otin liikkeestä asentoja ja makoilua. Hyvin menivät. Ticolla oli makoilussa häiriönä muutaman metrin päässä luoksetuloa harjoitteleva uros. Ainakin tuossa hallissa Tico on aikamoista ticomiittiä. Onhan tuo paikka jo tuttu Ticolle. Kohtahan se nähdään, että pitääkö paikan olla tuttu, ennen kuin herran parhaat puolet tulevat esille...
 
Sitten kun vakikouluttajamme tuli sisälle, niin en enää muista mitä piti tehdä. Sen muistan, että se jossain vaihessa katteli, että Ticolla on aavistuksen vino perusasento. Mä tiesin, että se on sitä joskus, mutta pääasiassa Tico istuu suoraan. Siksipä tuntui vähän turhalta treeniä sitä kun kerta toisensa jälkeen Tico istui suoraan. Sitten kun kouluttaja tuli taas meitä kattomaan, niin sanoin, että nyt Tico on istunut pelkästään suoraan. Sai itekin todeta sen.
 
Keskiviikkona mulla oli aikomus mennä töihin niin, että olisi lähtenyt pois sieltä joko yhdeltä tai kahdelta. Kyselin työkaverilta, että koska se lähtee pois töistä. Odotin kolme tuntia, enkä saanut vastausta, joten laitoin uuden viestin. Kohta soi puhelin ja sain kuulla, että oli lähtenyt pois jo puol neljä. Noh, aioin silti kiertää sittarin kautta kun menin töihin. Sittari on ihan lähellä, ettei siitä nyt niin hirveästi tullut lisäaikaa. Silti harmitti, sillä olisin mielelläni mennyt päättämään viikon aikaisemminkin. Sittarista hain vain tarjouslaatikoita, sillä tiesin, etten olisi jaksanut lähteä hakemaan niitä muuten vaan, niin nyt meni kätsysti työmatkan yhteydessä.
 
Mutta, ehkäpä niin oli tarkoitettukin, että menisin töihin seiskaksi? Meinaan jos olisin voinut mennä töihin niin kuin olin suunnitellut, niin en olisi kuullut ennen kolmen uutisia radiosta The Captain And The Kid –biisiä. Se, että kuulin tuon biisin, laski harmituksen määrää. Joo, pitäkää vaan hörhönä, mutta EJ:ssa on vaan sitä jotakin. Aina kun sen biisin kuulee radiosta, niin se on kuin muutaman minsan matka pois jonnekin. Silloin sitä vaan keskittyy niin siihen biisiin, että unohtaa kaiken muun. Eikä sillä ole väliä vaikka ne biisit onkin jo “muutamaan kertaan kuultuja” :D Ne vaan on aina niin piristäviä. Ei niihin voi koskaan kyllästyä.
 
Olin suunnitellut, että olisin hakenut poikien kanssa vakkelta tomskuja ennen treenimiittiä. Nyt oli kirsikkatomskut tosi tyrkkyhintaan: 2 rasiaa eurolla! Nykyään jo se, että saa rasian eurolla on tarjous, mutta, että peräti kaks, on jo sama kuin melkein ilmatteks saisi. Noh, olin mennyt nukkumaan puol viiden jälkeen ja kun herätyskello käski reilun tunnin päästä sängystä ylös, niin ei se tomskutarjous tuntunutkaan enää miltään :D
 
Koulunpihalla olin joku kymmenisen minsaa ennen miittiä. Otin Ticon kanssa minitreenin. Seuraaminen oli löysää, mutta muuten Tico teki mitä piti. Sitten äijä puuhun kiinni ja Sonyn kanssa treeniä. Sony seurasi ja meni maahan ihan kivasti. Sitten kun yritin liikkeestä seisomista, niin pipariksi meni kun just silloin ilmestyi treenikamun auto ja Sony ei osannut enää keskittyä.
 
Pikku-neiti ei ollut mukana. Oli vaihtanut maisemaa jo edellisenä iltana. Sää oli aurinkoinen, joten mun oli ollut helppo jättää kamera kotiin. Aloitettiin kiertelyllä. Yritin makuuttaa Sonya sivulla. Nousi aika usein. Sonylla tuntui olevan taas puhelias miittikerta. Paljon oli puhinaa. Joskus kykenee olemaan hiljaa, mutta toisinaan taas ei.
 
Sitten Sony liidasi pari ympyrää ja sinänsä hyvin meni. Herra oli äänetön, mutta edisti ihan törkeesti. Mä luulen, että Sonylla on kiire päästä kierrokset loppuun kun se tuntuu kiihdyttävän siinä kohdassa, johon kierros lopetetaan jos lopetetaan. Silloin on tiedossa namia. Auttaiskohan se, jos palkkaisi liikkuessakin? Tai sitten pitää välillä lopettaa kierrokset eri kohtaan, hmmm...
 
Hyvin meni kun rotukaveri liidasi ympyröitä. Tico myös oli hienosti. Kerran piti suihkauttaa, muutoin riitti, että näytin vesipulloa. Kumma, että tuo vesi on noin tehokas. Ei Tico muuten mitenkään kammoa vettä. Sen saa pestyä ihan hyvin. Itseasiassa se tulee odottamaan omaa vuoroaan kun pesen Sonya. Harmi Ticon kannalta kun sitä ei tartte pestä yhtä usein kuin Sonya. Sama on kun kuivaan Sonya. Silloin hieron Ticoakin pyyhkeellä – ihan vain sen takia kun herra on tullut siihen häntä heiluttaen odottamaan omaa vuoroaan. Ihana höppänä.
 
Ehdotin koirien vaihtoa, sillä halusin nähdä, että liikkuuko Sony jonkun muun kanssa. Lähteekö se ylipäätään kenenkään muun mukaan? Treenikamu meinasi, että hänen koira on parempi viedä autoon, sillä se ei hyväksyisi toista handleria. Tulisi hirmu ikävä mamin perään. Sony oli ihan onnesta mykkyrällä kun annoin hihnan treenikamulle. Noh, enpä ollut pitänyt kovin todennäköisenä sitä, etteikö Sony lähtisi toisen matkaan. Ihminen kuin ihminen kelpaa ja hyvä niin :) Sony suorastaan hehkui intoa ja oli hieman vaikeuksia alkuun pystyä juoksemaan kierroksia Sonyn kanssa. Sony hyppi ja pomppi kuin pieni pentu. Ihan kuin ei olisi ikinä kuullutkaan ravaamisesta. Treenikamukin nauroi into piukalla olevaa Sonya. Toinen yritys meni paljon paremmin, mutta intoa vielä oli nähtävissä – niin ja Sonyn kuono oli kiinni namissa. Varmasti olisi liikkunut ilmankin namia, mutta miten, se sitten onkin toinen juttu. Sony sai silityksiä ja pääsipä äijä ihan syliinkin. Ticoa myös käytiin moikkaamassa. Kiitokset taas kerran treenikamulle kivasta ajasta :) Kuulin, että meitin islismiitti saattaa kasvaa yhdellä isliksellä. Sitä en todellakaan pistäisi pahaksi. Saapa nähdä, että onko koulunpihalla parhaillaan peräti viisi islistä, iiiiiiih!!! Tuo on jo siitäkin hyvä paikka kun on parkki- ja treenitilaa. Messiin vaan jos on mahdollisuus ja kiinnostusta löytyy :)
 
Poitsut saivat jäädä keskenään kun lähdin kauppaan. Matkalla pohdin, että olinko niin ahkera, että jaksaisin polkaista Turun keskustaan. Ajatus ei kyllä yhtään inspannut, mutta sää oli hyvä ja lisäksi mulla oli ekstra vapaailta, joten päätin olla niin ahkera. Sen seurauksena löysin itteni valokuvausliikkeestä kyselemässä vastavalosuojaa. Olihan niitä. Myyjä tiedusteli objektiivin kokoa. Suojukset olivat kuulemma objektiivikohtaisia. Rahastusta? Siltä se ainakin maistui... En muistanut kuin toisen objektiivini koon. Siihen en aio ostaa mitään suojaa. Tiirailin esillä olevia objektiiveja ja näytin mikä mielestäni oli samanlainen kuin mullakin. Sen mukaan sitten laitettiin suojus ostoskoriin. Laskua piti kasvattaa hieman lisää kyselemällä linssinsuojuksen perään. Löytyi niitäkin ja ihan yksittäiskappaleina. Noni, nyt olin saanut yhden päänvaivan pois vaivaamasta.
 
Kun kello oli jo niin paljon, että Kupittaan Subway oli auki, niin pitihän sinne mennä käyttämään yksi kuponki. Ostin kolme puolikasta subia kahden hinnalla. Yksi meni heti. Sitten polkaisin kauppaan ennen varsinaisen kotimatkan alkamista. Kotimatkalla keräilin vähän pajunkissoja ja lähempää kotia leskenlehtiä. Mulla oli mielessä kuvailusessio, johon noita tarvittiin. Pitihän sitä vastavalosuojaa testata ;)
 
Tico ei ollut tuosta samaa mieltä. Se oli taas sillä tuulella, että “ttu mua mitään kuvata. Eikä ainakaan korvat pystyssä”. Se ei vaan tykkää posetuksista, joihin hänet varta vasten asetellaan. Korvat on niin kiinni päässä kuin vaan voi olla ja silmät sirittää. Jos katse voisi tappaa, en kirjoittaisi tässä nyt. Niin tuiman ilmeen herra vetää päälleen. Tico yritti sabotoida mun pääsiäiskuvan, muttei täysin siinä onnistunut. Sain pojista kuvan, jossa ne ovat ihan kivasti. Ainoa vaan, että jos olisin siirtänyt kameraa pikkuisen enemmän vasemmalle, niin se olisi hyvä kuva. Muutta jos pitää keskittyä muuhunkin kuin tähtäämiseen, niin tuloskin voi olla sen mukaista. Sanoilla en saanut Ticon korvia nousemaan. Kokeilin sitten sellaista, että heittelin pikkukiviä ilmaan samalla kun olin valmiina painamaan nappia toisella kädellä. Siis kamera oli vain yhden käden varassa. Tällä kertaa korvat saatiin ylös noilla kivillä. Sony oli taas oikein nätisti. Se on helppo kuvattava.
 
Yritin selvittää, että oliko siitä vvs:sta mitään hyötyä. Mihinkään satavarmaan päätökseen en tullut, mutta välillä tuntui, että se oikeesti paransi kuvanlaatua. Eiköhän sen sitten viimeistään kesällä näe, että pitääkö mun kamera Sonya valkoisena vaiko kermana ;)
 
Sitten kun kylmä tuuli pakotti menemään sisälle, niin olikin aika ahmaista toinen subi. Muutama tunti lepoa ja iltalenkillä suunnistettiin Kohmon K-kauppaan. En ollut osannut unohtaa sitä tomskutarjousta, joten niiden perässä Kohmoon (vakkelle ei enää niin myöhään). Kello oli liki kasi kun kaupalle saavuttiin, niin pisti mietityttämään, että mahtaako enää saada mitään. Välillä kun tuntuu, etteivät kaupat halua palvella aamu- ja ilta-asiakkaita. Ite käyn yleensä kaupassa just tolleen ja törmään siihen, että myydään ei oota. Tomskuja vielä sai, jei.
 
Kotimatkalla otin tuplatokoa. Tico jäi joka kerta seisomaan. Sony istui monta kertaa, ennen kuin jäi seisomaan. Maahan molemmat menivät ongelmitta. Hoh hoijaa, saapa nähdä mitä mölleilystä loppujen lopuksi tulee... Aikataulutkin on jo saatu. Startti-luokka on klo 14 ja möllit klo 16. Eli ei tule olemaan kiireinen aamu. Ehtii hyvin pyöräillä Ticon kanssa ja muuta. Kumma, ettei mua ainakaan vielä yhtään jännitä!?!? Ehkäpä se iskee vasta ihan viime metreillä ja sitten sitä onkin niin kipsissä, ettei mistään tuu mittään. Se jää nähtäväksi. Aika on sen verran vähissä, että ei tässä enää mitään isoja taikoja ehdi tekemään, joten näillä mennään...
 
 
 
                                        
                                         Ei se nyt ihan lakana oo...
 
 
                                        
                                         Pääsiäistervehdys meiltä kaikille teille, jotka tämän näkevät :)