Perjantaina Jomsku täytti neljä kuukautta. Sinänsä se ei ole mikään ihmeellinen juttu, mutta mainitsinpa nyt asian kun sen otsikkoonkin tungin. Sitten kun kirppu tulee puolivuotiaaksi, niin sitten on aihetta pieneen juhlintaan. Koirille viime viikko oli aika tylsä, sillä maanantaina jääkaappi päästi semmoisen äänen, että ihan pelästyin. Otin johdon irti seinästä, sillä ääni oli niin kamala. Puoli tuntia johto oli irti seinästä. Sen jälkeen kaappi oli ihan “normaali”. Sitten taas tiistai aamuna kaappi päästi tuon kamalan äänen. Johto oli irti seinästä toista tuntia. Sen jälkeen aloin kattella jääkaappi-pakastinyhdistelmien tarjontaa netistä. Notkuin netissä tunteja, mutten kuitenkaan löytänyt sellaista kuin olisin halunnut. Mä tahtoisin, että jääkaapissa olisi kaksi vihanneslokeroa. Yksi on mun mielestä ihan tyhmä juttu, sillä kaikkia rehuja ei voi laittaa toistensa joukkoon. Esim. ompuissa ja tomskuissa on etyleeniä, joka vanhentaa muita rehuja. Noh, ei näytä enää olevan tarjolla kaappeja, joissa on kaksi lootaa. Nykyisessä on ja se on mahtava juttu. Toinen vaatimus oli, että jääkaapilla ja pakastimella olisi omat virrankatkaisijat. Taas tarjottiin nouta. Ihan kökköä, että lämpöä säädellään samasta napista! Ainakin tuo nykyinen romu piti kesällä pitää niin kylmällä kuin mahdollista, jotta maidot sun muut eivät kävelleet ite ulos kaapista. Kun jääkaapin lämpö oli kylmin, niin myöskin pakastimen, ja esim. jäätelöä isommista pakkauksista sai yrittää ottaa taltan ja vasaran kanssa. Siis pakastin oli aivan liian kylmä! Tietty voi olla, että tuohon jotenkin vaikutti se, että kaappi on romu. Se on meinaa jo jonkin aikaa pitänyt semmoista ylimääräistä ääntä. Ääni ei ole ollut mikään paha, mutta on aina välillä käynyt mielessä, että tarttisin uuden. Sitä sitten vaan siirsi ja siirsi asiaa, kunnes kuului nuo pahemmat äänet. Enää en uskaltanut siirtää asiaa. Uusi kaappi on tilauksessa ja se kaiketi tulee huomenna. Toivottavasti tuo vanha ei järkkää mitään oikosta sitä ennen... Vähän kyllä harmittaa, etten löytänyt vaateisiini sopivaa kaappia. Täytyy koittaa kestää yksi loota ja yhteinen nappi ;)
 
Niih, viikko sitten menikin kaappeja kattellessa, joten eipä tullut tehtyä mitään kovin ihmeellistä koirien kanssa. Jomi sai vähän ekstraa kun pihallamme vieraili tkamun islikset ja bordercolliepentu parin tunnin ajan. On tuo koiruus kyllä vähän hämmentävä tapaus kun mieluummin imuroi maata, kuin leikkii kavereiden kanssa. Tico ja Sony eivät olleet tuollaisia pentuja. Jomista tulee mieleen Disneyn yhdessä lyhytpiirretyssä esiintyvä lehmä, joka kulkee verkkaisesti ja syö heinää. Kyllä Jomi välillä leikkikin, mutta vain hetkellisesti. Herkkuja muisti käydä kerjäämässä. Visiitistä en ottanut kuvia, sillä kamerani oli töissä. Työkaveri halusi ehdottomasti nähdä kuvia Islannista NYT, eikä vasta sitten joskus, kun saan teetettyä paperikuvia. Vein sitten kamerani töihin, niin sai sitten kattella kuvia muistikortilta. Kolme yötä tauoilla se niitä kuvia katteli. Oli ihan ihastuksissaan näkemästään. Niin ja, kuulostan nyt varmaan ihan pissapäältä, mutta työkaverikin sanoi sen, mitä moni muukin on mulle sanonut, että osaan ottaa kuvia. Onhan tuollaista mukava kuulla, mutta en sano tätä pahalla: en ymmärrä mitä sillä oikeesti tarkoitetaan, sillä mun mielestä kuvaaminen ei oo vaikeeta. Kun näkee jotain kivaa, zoomaa sen mieleisensä näköiseksi ja sitten painaa nappia. Eiköhän tuon osaa melkein kuka vain? Vielä, että tkamu otti miitistä kuvia, mutta en osaa laittaa niitä tänne. Jotenkaan vaan homma ei toimi, kuten on ennen toiminut...
 
Mitäpä meitin nelikuinen? Hää on oikein hiano poju! On todella uskomatonta, että pieni jaksaa olla tassut ristissä mun töissäoloajan. Se helpottaa elämää suuresti kun saa nukkua suhtkoht hyvin. Jomsku ylensi ittensä omatoimisesti. Olin koneella ja katoin sivulleni, “jaa, Sony ja Jomi hammastelee.” Kohta taas katoin mitä koirat touhusivat, “jaa, Tico ja Jomi hammastelee.” Meni vielä tovi, ennen kuin hokasin jotain: Jomi oli sohvalla! Mua huvitti se, miten kauan mulla oli kestänyt hokata se :D Koirat siis hammastelivat sohvalla maaten. Hampaista puheenollen... Jomilta on alkanut vaihtumaan hampaita. Ylhäältä ja alhaalta on vaihtunut jo muutama.
 
Noh, meni pari päivää, ja sitten Jomi hyppäsi mun sänkyyn. Sänky on vähän korkeampi kuin sohva. Sen jälkeen herra onkin viihtynyt ahkerasti mun sängyssä ja on tullut pusuttamaan kun oon nukkunut. Kesällä sain isommat uskomaan, ettei mun sänkyyn tulla. Mua alkoi inhottaa hiekkalaatikossa nukkuminen. Nopeesti poitsut uskoivat, ettei mun sänkyyn saa tulla. Noh, nyt kun Jomi hyppii mun sänkyyn, niin tietty isommatkin. Kieltämättä on ollut suloinen näky kun Sony ja Jomi ovat nukkuneet ihan kylki kyljessä mun vieressä, mutta täytyy yrittää muistella miten inhottavaa on, kun koira tuo sänkyyn hiekkaa. Jos vaikka sitten onnistuisin kovettamaan itteni ja häätämään ihanat karvapallot sängystäni. Ihanat, puhtaat, kuivat jajaja... <3 EI, ei noin, vaan näin: kuraiset ja hiekkaiset inhotukset ;) Näistä ylennyksistä voisi päätellä, että Jomi on kasvanut korkeutta jonkin verran tulonsa jälkeen. Muuten en kyllä oo varma, että onko se kasvanut lainkaan...
 
Torstaina oli rokotus-show. Show se oli, sillä kaikki turrikat kävivät lääkäritädin tutkittavina ja pistettävinä. Äipältä sain kyydin, niin pystyin sitten viemään kaikki kerralla, kun kerran siihen oli tarvetta. Noh, Sonylla oli rokotukset voimassa tammikuuhun asti, mutta sama se oli ottaa nyt mukaan. Päivä oli todella sateinen. Välillä tuli tosi rankkoja kuuroja. Tuota taustaa ajatellen on onnekas olo, sillä lääkärireissun aikana ei satanut! Koiruus kerrallaan vein tsekattavaksi ja pistettäväksi. Kaikilta katottiin hampaat, korvat, silmät, tunnusteltiin jotain takaa (en tiedä mitä. Jomin kohdalla varmaan pallukoita, mutta että isoiltakin?) ja kuunneltiin sydämet. Kaikki olivat ok, paitsi Sonyn korvasta löytyi jotain ylimääräistä. Ei kannata pelästyä tai huolestua, sillä tuo ylimääräinen osoittautui Jomin tekemäksi naarmuksi. Piikit upposivat niskoihin vaivatta. Vaikka mulle syötettäis karkkia, pitsaa, sipsiä, jne., jne., niin silti muhun ei upotettaisi piikkiä ongelmitta.
 
Jokainen turrikka punnattiin. Jomille vaaka näytti lukemaa 8,885, kun toinen istui puntarille kuin mikäkin huippuunsa koulutettu koiruus kuultuaan “iin”. Edellinen punnaus oli vähän niin ja näin kun pieni ei pysynyt paikoillaan puntarilla, joten en tiedä ihan tarkkaan mitä Jomi silloin painoi. Arvioni menee 7-8 väliin. Tuossa välissä ne numerot pyöri. Siis painoa olis sitten tullut lisää vain 1-2 kg? Tosin, täytyy kyllä muistaa, että Jomi oli pikkuisen pullukka tultuaan Suomeen. En muista mitä nuo painoivat Jomin ikäisinä. Sonysta voi jotain dokumenttia löytyäkin, mutta Ticosta en oo varma.
 
Sony tarkkaa painoa en muista, mutta jotenkin mieleeni tulee luku 17,7 ja jotain. Luku oli mulle pikku järkytys, sillä odotin näkeväni jotain 16+ numeroa. Voiko tuo muka vieläkin saada lisää massaa? Ei kannattaisi, sillä kevyempi rakenne olisi Sonylle parempi...
 
Ticon tulos oli pieni positiivinen yllätys, sillä painoa näytti olevan 16 kiloa, sitten kun iloisesti heilunut häntä antoi vaa ´an numeroiden pysähtyä . Siis puoli kiloa on tullut lisää painoa sitten edellisen rokotuskerran. Sony voisi antaa mahdolliset tulevat kilot isälleen ;)
 
Jomin nopeasta oppimisesta sain viime viikolla lisätodistetta. Siinä, kun odottelin vieraita pihalleni, niin seisoin ja hoin Jomille maata. Ei näyttänyt hokaavan. Otin avuksi käden ja sitten kokeilin uudelleen ja sen jälkeen Jomi meni maahan pelkällä sanalla! Tuota maata hoin Jomille eläinlääkärin odotushuoneessa. Huoneeseen tuli dalmis ja Jomi huusi. Otin Jomin huomion ja pyytelin sitä maahan sen aikaa, kun koiruus oli mennyt ulos. Ahmatti teki työtä käskettyä. Jomilla on hassu tapa mennä maahan: se ikäänkuin venyttää etutassujaan mennessään maahan. Ihan kuin se yrittäisi tavoitella jotain, vaikkei sen edessä olisi mitään. Nyt maa –käsky on tauolla, sillä Jomi tarjoaa sitä automaattisesti heti, kun vaan on jotain vinkkiä namista.
 
Jomi edusti isliksiä lääkäreissulla. Tulin ulos maksettuani laskun ja näin äipän juttelevan jonkun miehen kanssa. Jotain juttelivat koirista. Mies katteli sisään autonikkunasta takapenkillä istuvia Ticoa & Sonya. Jomi oli ulkona hihnassa. Otin Jomin ja se mies alkoi esittää kysymyksiä rodusta. Sillä itellään oli pohjanpystykorva ja musta tuntui, että välillä kysymykset viittasivat metsästykseen: “haukkuuko se lintuja, oravia?” “Meneekö se veteen?” Itelleen mies ei kuulemma ollut rotua suunnittelemassa. Sen tytöllä oli koiruus hakusessa ja mies aikoi ehdottaa islistä. Jomi vaan istui maassa kun mies tenttasi mua. Ettei mies olisi saanut maassa möllöttävästä Jomista väärää kuvaa rodun temperamentistä, niin sanoin, että mun kaksi muuta ovat vilkkaampia.
 
Nyt kun jääkaappi-asia on hoidettu, niin ehkäpä ens viikolla ehdin olla aktiivisempi koirien kanssa. Ilman äippää en olisi saanut pystynyt tilaamaan kaappia jo nyt, sillä mun pakkasessa oli aikalailla tavaraa. Koko viikon oon sitä tyhjennellyt, sillä se pitää saada tyhjäksi. Vanha kaappi kun lähtee pois samalla autolla, jolla uusi tulee. Äippä otti mun pakasteita omaan pakkaseen, niin sain nopeutettua prosessia.
 
Tälle viikolle on suunnitelmia. Nyt toivon, ettei sää olisi yhtä kökkö kuin oli viime viikon puolen välin jälkeen: vettävettävettä. Etenkin perjantaina sitä tuli. Kauppaan pääsin vasta iltasella (gaad, että inhoon käydä kaupassa perjantairuuhkan aikaan!), meinaan päivällä vettä tuli iiiiiihan mielettömästi. Iltaan mennessä jotkut pellot olivat muuttuneet järviksi, että päätelkää siitä. Kaupan jälkeen olin koirien kanssa tunnin pihalla. Tuon tuokion jälkeen mulla oli kaksi pestävää. Tico on niin helppohoitoinen, että sitä ei tarvinnut pestä. Päätin jättää isoset ulos siksi aikaa, kun pesen Jomin. Oli siis oikein loistava tilaisuus treeniä makoilua. Käskin isommat maahan – tai niin ainakin oli tarkoitus. Yllätyksekseni maahan menikin kolme koiraa! Jomikin päjäytti maahan yhtä kuuliaisesti kuin isommatkin :D Tico & Sony pysyivät maassa sen aikaa, kun pesin Jomia. Hienoa poitsut :)
 
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisenä kerron jotain aiv-van mahtavaa!!! Kirjoitus kuorrutetaan kertomalla, että mun kaveri oli onnistunut löytämään Islannista sen isliskirjan, josta yhdessä kirjoituksessa höpisin. Uuuuh huuuh uuuula laaaah, mulla on ihan kokonainen kirja isliksistä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! <3 Se on ehdottomasti mun kirja numero 1! Kiitokset suuret kamulleni
 
 
 
                                                                 
                                                                                                       
 
 
 
 
 
P.S. Niin... Kirjoituksen ensimmäinen sana oli “eilen” aina tähän päivään asti. Tekstin tein jotakuinkin valmiiksi lauantaina. Sitten päätin kokeilla, että kauanko kestäisi Islannin reissukuvien lataaminen ifoloriin. Siellä on nyt jotain tarjousmeininkiä ja kiva olisi saada näyttää isällekin kuvia Islannista. Isällä kun ei ole konetta, joten ajattelin teettää kirjan. Kuvien latautuminen kesti reilun päivän, että siinä sitä taas oltiin “jumissa”. Konetta en voi muutoin käyttää silloin tai lataus kosahtaa. Mun viikonloppu oli niinkin hilpeä, että istuin tylsistyneenä koneen vieressä kattellen, että miten homma sujuu. Onneksi mun triple tarjosi mulle virikettä touhuumalla keskenään. Tai nukkumalla. Eivät ne aina nyhjää kylki kyljessä, mutta aika usein kuitenkin. Seuraavaksi laitan kuvia, joita oon räpsinyt kun oon nököttänyt koneen vieressä. Otin muutaman videonkin. Ennen kuvia vielä höpötän, että la & su aamuna käytin tripleä ulkona ja ihan kivasti meni. No, la isommat huomasivat jonkin ötökän, kissa?, ja sitä sitten huutamaan puoli kuuden jälkeen aamulla, ehm.. Jomi ei osallistunut tuohon konserttiin. Su aamuna oli havaittavissa pientä hihnassa roikkumista Jomilta. Oli tosi vähäistä, mutta Jomi onkin hitaasti syttyvää tyyppiä. Tuntuu, että tää on tosi sekava kirjoitus kun osa on jo kirjoitettu aikoja sitten. Menkööt silti tämmösenään, niin onpahan sitten jotain höpinää viime viikosta.
 
 
 
                                         
                                          Kumikoira nukkuu  (Jomin päässä on nokea)
 
 
                                         
                                          Sohvanvaltaajat
 
 
                                         
                                          Sony pilaa muuten hyvän yhteiskuvan ;) (Näyttääpä Jomi isolta!)
 
 
                                         
                                          Nyt on Sonyn pää ylhäällä, mutta... :D Ilkeitä otuksia ;)
 
 
                                         
                                          Kiss over Tico
 
 
                                         
                                          Mun ihanaiset
 
 
 
Vielä videoita muutama kappale. Niistä näkee, että Jomi on varsinainen soffakingi. Koko ajan pitää pönöttää siellä. Toisen, minkä noista pätkistä näkee hyvin, on se, ettei Tico tykkää kun hänen praiveettia nuuskitaan. Saa hirveen hepulin, vaikka onkin selällään.
 
 
youtu.be/fV6sV5tB-Hk   Jomi repii Ticoa mm. hännästä
 
youtu.be/uKIRjHRH9fk   Ticon & Sonyn herkkä hetki
 
youtu.be/Wa7pmsIDVQ4   kolmikko leikkii