Eilen tuli lunta. Kyse ei ollut mistään lumipyrystä vaan lunta sateli hiljaksiin pitkin päivää. Tuli sitä sitten taas muutama sentti lisää. Lumisade pisti miettimään, että päästäänkö koulutukseen Ticon kanssa. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että millaisessa kunnossa tiet olivat, joten vähän arvalla lähdettiin liikenteeseen. Jos ei muuta, niin ainakin Tico saisi vähän juosta pyörän vieressä. Satanut lumi oli tehnyt teistä sellaista puuroa. Onneksi se oli pakkaslunta eikä “plussalunta”. Polkea pystyi ihan ok, mutta vähän raskasta se oli. Hyvin pysyttiin aikataulussakin.

Ennen koulutuksen alkua otin Ticon kanssa liikkeestä seisomista ja istumista ja ne menivät ihan kivasti. Muutama kerta tuli väärä asento. Hyvin meni v-käännöksetkin. Sitten odoteltiin sisälle pääsyä. Siihen tuli myös pitkäkarvainen kiinanharjakoiranarttu ja Tico oli ihan ihastuksissaan. Se narttu ei ollut kovin ihastuksissaan Ticosta ja sanoikin sen sille, mutta Ticoko uskoisi tyttöjä? Hetken näytti, että se harjis olisi ainoa koira meidän lisäksi, mutta sitten alkoi porukkaa pikku hiljaa pukata ovesta lisää. Oli meitä lopulta viisi koirakkoa paikalla.

Kun näyttelypuheet oli saatu puitua, niin sitten kerrottiin päivän sisältö. Tiedossa oli luoksetuloa ja paikallaan makuuta. Yksi ryhmäläisistä oli käynyt kokeessa ja kertoi siitä. Heillä oli ollut ongelmia kun tuomari oli tullut koiran lähelle. Ohjaajansa sivulla istunut koira oli nostanut hirveen mekkalan. Se on vähän epävarma vieraiden suhteen. Tuosta johtuen aloitettiinkin “tuomarimeiningillä”. Mä olin vaan, että jes!!! Ite sai päättää seisooko vaiko istuuko koira. Mä laitoin Ticon seisomaan niin kuin näyttelyissä seisotetaan. Kaiken kaikkiaan neljä eri ihmistä kävi tutkimassa Ticoa (jotkin koiranomistajat tarjoutuivat tutkimaan myös). Kyllähän se Tico haukkui jokaisen kohdalla, mutta uskoi aika hyvin kun kielsin sitä. Silloin kun odotettiin seuraavaa tutkijaa, niin seisotin Ticoa paikoillaan. Kiertelin sen ympäri suuntaa vaihdellen ja hyvin Tico pysyi paikoillaan. Kouluttajakin sen huomasi ja kehui Ticoa. Sitten se teki Ticon takana tömähtävän hypyn. Tico säpsähti, mutta ei liikuttanut tassujaan milliäkään. “Se pysyy tosi hyvin paikallaan”, sanoi kouluttaja.

Koirat laitettiin riviin ja sitten jokainen tasonsa mukaan teki paikallaanoloharjoitusta. Yksi koirakko harjoitteli muiden edessä luoksetuloa. Alkuun piti vähän lämmitellä ja innostaa koiraa peruuttamalla ja kutsumalla luokse. Tico kyllä tuli sivulle, mutta tosi innottomasti. Yritettiin jonkin aikaa, mutta Ticon tehot eivät parantuneet. Sitten kouluttaja käski juosta toiseen päähän leikkimään Ticon kanssa. Tico juoksi, muttei leikkinyt! Voih, eikö Tico enää pysty leikkimään muiden koirien lähellä? :( Toivottavasti tuo on jotain ohimenevää, on meinaan tosi kökkö juttu jos Tico ei enää pysty koulutuksessa leikkimään :(

Paikallaanolo sen sijaan meni loistavasti. Alkuun olin muiden lähellä, mutta sitten vaihdoin paikkaa vähän kauemmaksi, sillä halusin testata pysyikö Tico maassa jos menisin siitä kauemmas kuin hihnanmitta. En kuitenkaan uskaltanut jättää Ticoa “vapaasti” makaamaan, joten mentiin lähelle patteria. sidoin hihnan patteriin ja jätin Ticon makoilemaan. Tico pysyi maassa loistavasti, vaikka sen edessä harjoiteltiin luoksetuloa. En osaa sanoa miten pitkiä aikoja Tico makoili, mutta ainakin 5 min kerrallaan. Mun taas piti lähteä pois hieman aikaisemmin ja kun ilmoitin asiasta kouluttajalle, se sanoi, että Ticolla meni tosi hyvin paikallaanolo :) Mitäpä muuta siihen olisin voinut sanoa kuin, että “ niin meni”. Oot sä Tico hieno äijä :)

Teitä ei ollut aurattu, joten puurossa sujui paluumatkakin. Kotona nappasin Sonyn ja painuin pellolle banaania popsimaan. Sitten pojille iltapiimä ja taas polkemaan. Kun pääsin valaistulle alueelle, niin olipa kiva huomata, että tie oli aurattu. Se harmitti, että vaihteet olivat jäässä. Ei voinut posottaa täysillä kun kerrankin olisi uskaltanut, nääs.