Lauantai oli mukava päivä. Heräsin neljältä triplettelemään. Mentiin semmoinen puolentoista tunnin lenkura. Sen jälkeen putsasin ja täytin altaan, joka oli viikolla mystisesti tyhjentynyt. Taaskin sateen jälkeen näytti, että vesi oli huvennut sen sijaan, että sitä olisi tullut lisää. En tajua. Kun en jaksanut täyttää allasta uudestaan, niin kaiketi se loppu vesi haihtui pois.
 
Kun allas oli kondiksessa, pienen pohdinnan jälkeen annoin pojille nappuja. Jos olisi ollut tyhjä lauantai, niin eivät olisi vielä saaneet. Olivat taas herkutelleet luilla edellisenä päivänä ja aikaa oli kulunut vähemmän kuin edellisillä kerroilla. Vähän se mietitytti, että tuliko nappujen antamisesta seuraamuksia. Mutta aikaa oli kulunut jo 14 tuntia ja ennenkin oli mennyt herkuttelut ongelmitta, joten annoin naput. Tavallaan oli myös pieni pakko antaa ne, sillä poitsut tartti energiaa.
 
Kylläiset koirulit pystyi hyvin jättämään kotivahdeiksi, sillä eihän ne silloin huoli esmes murtovarkaan tarjoamaa biffiä ;D Joopa joo. En tiedä onko nuo koskaan niin kylläisiä. Etenkin Sony tuntuu olevan aikamoinen komposti. Viime viikolla multa tippui lattialle kerran haukattu tomaatti. Sony kiirehti paikalle ihmettelemään, että mikä lattiaan mäjähti. Mä en enää tomaatista välittänyt, sillä siinä oli karvoja, jostain kumman syystä. Siispä en kieltänyt kermistä mitenkään kun se kaksi sekuntia ihmetteli tomaattia ennen kuin pisti sen poskeensa : D
 
Polkaisin Kaarinan keskustaan. Kauppa valikoitui jädetarjouksen perusteella. Tietynlaisissa K-kaupoissa on nyt tyrkyllä classic puikot eurolla. Vakken koossa oon käynyt kaks kertaa tuon takia, ja ei se onnistunut puhdistamaan mun mielikuvaa p*skasta kaupasta. Mulle Annika on profiloitunut sellaisena kauppana, että on ihan turhaa lähteä sinne tarjouksen vuoksi. Ei oota vaan haluavat myydä. Näin oli ekan kerran kohdalla. Ei ollut jädejä. Kysyin, että olisiko niillä jossain pakkasessa niitä, mutta ei. Siis täh? Jäätelö on tuote, joka ei mene heti pilalle + ulkona on helle + rajoitus on 10 puikkoa talous = tavaraa voi tilata ihan reilusti, etenkin kun tarjouksen kesto on kuukauden. Johan sen jo järkikin sanoo, että jos saa ottaa 10 puikkoa, niin tuotetta tulee menemään.
 
Menin samaan kauppaan viikkoa myöhemmin jäätelöitä hakemaan. Taas sama juttu: altaat tyhjiä. Kun en löytänyt henkilökuntaa, niin kysyin kassalta, että oliko puikkoja jossain pakkasessa. Kassa yritti soittaa jollekin, mutta kukaan ei vastannut. Mä sanoin, että on ihan turhaa mainostaa tuotetta lehdessä jos sitä ei saa. Sanoin, ettei ollut ensimmäinen kerta kun myytiin ei oota. Olisi tehnyt mieli haukkua se pulju maanrakoon, mutta sanoin vaan nuo asiat. Kassa huikkasi jollekin, että josko se kävisi kattomassa pakkasesta.
 
No wuhuu, jopa yksi laatikko puikkoja löytyi. Uskomatonta toimintaa. Onnekseni oli just sitä sortimenttia, jota olin hakemassa. Mulle kun on vaan olemassa yksi versio classicista: kerrossuklaa.
 
Tuon jälkeen päätin, että on ihan turhaa mennä annikaan, siispä kokeiluun Kaarinan koo. Oli positiivinen kokemus. Siellä oli jokaista sortimenttia jätskikorit täynnä. Oikein esimerkillistä toimintaa : ) Keräsin koriini muutakin ja sitten kohti kotia pyykkäämään letti.
 
Tunnin tirsat ja sitten loppuvalmistelut. Siskon tultua pihaan kysyin, että minkä kokoinen häkki mahtui mukaan. Jes, isompikin mahtui. Mun MV-tuolikin olisi mahtunut, mutta tuumailun jälkeen päätin jättää sen kotiin. Funtsin, etten ehtisi juurikaan istumaan.
 
Siskolla on koiraperäkärry. Isoset on siihen jo tutustuneet, mutta Jomille se oli uusi juttu. Mitäköhän mahtoi tuumia reissatessaan siellä?
 
Metsämäki oli määränpää. Siellä oli joka mustin kiihdytyskisat. Kun saavuttiin parkkipaikalle, ihmettelin kuollutta näkyä. Sisko sanoi, että kaiketi porukka on ajanut autonsa lähemmäs. Niin olivat kuulemma tehneet viime vuonna.
 
Etittiin autolle varjoinen paikka ja sitten purkamaan kuormaa. Ilmo oli alkanut kympiltä. Kello oli jotain yli 11 kun saavuttiin paikalle. Olin kuvitellut, että populaa olisi kuin pipoa, mutta ei. Tosi kuolleen näköistä oli. Ilmo päättyi klo 12, siis jo siihenkin nähden tosi vähän näkyi koirakokita. Mitä ihmettä? Oli pakko kystä, että oliko paikka Metsämäki, eikä Vätti. Kun katsoi ympärilleen, niin ei olisi uskonut, että alkamassa oli joku koiratapahtuma.
 
Vietiin ekana jotain kamoja, häkki ja Sony. Sitten tein ilmoittautumiset ja haettiin loput kamat ja koirat. Tämän jälkeen en ehtinyt tekemään juuri muuta kuin virittää MV-varjon varjostamaan häkkiä ja sitten piti suunnata infoa kuuntelemaan.
 
Se alkoi myöhässä, joten onneksi löysin varjopaikan, jossa odotella. Mulla oli Jomi mukana. Infon jälkeen takaisin häkin luo tekemään sotasuunnitelmaa.
 
Sony oli ensin. Sisko poikansa kanssa meni maaliin huutelemaan ja ottamaan Sonyn vastaan. Mä olin siskontytön kanssa lähettämässä koiruutta. Olin huomannut, että osallistujilta kysyttiin oliko koira juossut aiemmin. Satuin näkemään vain koiria, jotka olivat. Sony on kerran vieheen perässä mennyt, mutta se on tosi vähän, siispä sanoin ettei se ole juossut. Vieheestä kiinnipitänyt totesi, että sitten voi olla hankalaa. Mä olin odottanut, että kun sanoo, ettei koira ole juossut, niin sille näytetään viehettä, mutta ei. Vätissä viehettä näytettiin ja se lähti lähempää.
 
Eihän Sony sitä viehettä huomannut. En enää muista miten se loppujen lopuksi lähti liikkeelle, mutta mä sain “työntää” herran maaliin. Sony meni vähän mun edellä ja mä hoputin sitä menemään. Näin jälkiviisaana funtsin, että ehkä se olisi ollut nopeampaa toimintaa jos olisin juossut pallukkaa karkuun. En kai vaan uskaltanut jättää sitä “yksikseen”. Kiitos kuvasta Suvi Ylikojolalle.
 
 
             sony-normal.jpg
 
 
Välissä oli pari koiraa. Muutettiin hommaa niin, että sisko lähetti ja mä olin maalissa. Noh, eipä se toiminut sen paremmin Ticon kohdalla. Kyllä se maaliin sitten lopulta tuli. Juoksun jälkeen joku pikkurakkien omistaja pahoitteli, että oli saattanut pilata Ticon juoksun. Olin ihmeissäni. Omistaja kertoi, että oli ollut aidan vieressä ja sen koirat olivat haukkuneet. Kuittasin asian lähinnä olankohautuksella. Kiitokset kuvista Suvi Ylikojolalle.
 
 
             Tico2-normal.jpg
 
 
 
             Tico1-normal.jpg
 
 
Jomi... Tuo pikku piruhan survoi ittensä kavereiden luo kun oli Vätissä tullut maaliin. Metsämäessä radalta poistuttiin keskikohdasta ja siinä ei ollut kunnollista porttia. Mua vähän huoletti, että huomaako hömpy sen.
 
Jomi lähti vieheen perään. Juoksu keskeytyi kun se meni kattomaan aidan vieressä olleita koiria. Sain aikani kutsua herraa ennen kuin se malttoi jättää koirat ja juosta maaliin. Huomasin, etten ollut ottanut Jomille mukaan hihnaa, joten mini syliin ja menoksi. Kiitokset kuvista Suvi Ylikojolalle.
 
 
             Jomi1-normal.jpg
 
 
 
             Jomi2-normal.jpg
 
 
Ite en sitä nähnyt, mutta siskolta kuulin, että se sama tun ämmä oli ollut taas rakkeinensa aidan vieressä. Kyllä otti päähän kuulla se. Nyppi kun ensin muka ollaan niin pahoillaan ja sitten ei opita mitään vaan edelleenkin ollaan aidan vieressä räkyttävien rakkien kanssa. Oikeesti!!! > : ( Niitä rakkeja Jomi oli mennyt kattomaan, ärrrrrh!
 
Vätissä pidettiin huolta, ettei toisten koirat olleet ihan kiinni aidassa. Näiltä järjestäjiltä oli äänentoistolaitteet rikki, joten ei ollut mitään kuulutuksia. Noh, tämä oli muutenkin jotenkin outo tapahtuma. Tätä oli tosi vaikeaa löytää netistä. Ilmeisesti kuvittelivat fb:n riittävän. Sieltä sisko tapahtuman bongasi. Ei kuulemma edes järjestäjien omilla sivuilla ollut tapahtumasta tietoa. Lisäksi kuulin, ettei siellä fb:ssa ollut viitsitty vastata ihmisten kysymyksiin. Niin no, ei tapahtumia ole pakko järjestää. Vähän väkisin väännetyltä tuo tuntui. Tapahtuman markkinointi oli kyllä mennyt totaalisesti pieleen. Tai ehkeivät ne oikeasti halunneet sinne ketään? Hassua tässä on sekin, että tapahtumalla oli tarkoitus kerätä rahnaa. Näinhän se onnistuu...
 
Vaikka tuo oli järjestelyiltään kököin koiratapahtuma, jossa oon ikinä ollut, niin ei mua silti harmita, että osallistuin. Järjestelyitä ja niitä räkyttäviä rakkeja lukuunottamatta oli ihan kivaa olla Metsämäessä. Saipahan ukkoset erilaisen päivän ja oli tosi kivaa, että kaikki pystyivät tulla mukaan : )
 
Pidettiin pieni eväshetki. Mittarin mukaan alueella oli +36, joten bon aquan sitruuna-lime oli namia. Lisäksi söin yhden linttuun menneen croissantin. Kävelytin vähän poikia. Siskotyttö vähän kokeili Jomin handlaamista. Oli vielä vähän liian jännää, joten ei vielä kehiin ; )
 
 
             mm8-normal.jpg
 
 
Kamoja vähän kasaan ja kohti leikkipuistoa. Sillä välin kun sisko oli leikkipuistossa jälkikasvunsa kanssa, mä kävin lähellä olleessa vesipisteessä kastelemassa ukkoset. Tosi kiva, että oli tuollainen mahdollisuus. Kiva juttu oli sekin, että ihan puiston vieressä oli varjoinen kohta, niin siinä oli hyvä odotella. Odotellessani kulautin lisää sitruuna-limeä ja söin loput kaksi croissua.
 
Puistohetken jälkeen koirat autoon ja hakemaan loput kamat.
 
Pihaan päästyään karvapallot molskahtivat heti altaaseen, josta muuten oli selkeästi vähentynyt vesi sitten aamun. Mitä ihmettä? Ei vesi nyt noin nopeasti haihdu. Sonyn olisi kovin tehnyt mieli mennä maate altaaseen, muttei sitten kuitenkaan tehnyt niin.
 
Isoset sisälle, jotta roopermanni pääsi pihalle. Tarjosin porukalle classicit ja sitten vaan siskon kanssa istuksittiin kattelemassa mitä koirat tai lapset tekivät. Tosin Jomi oli tylsää seuraa. Oli sillä leikkihetkensä, mutta aika paljon se istuskeli mun vieressä. Mutta onneksi dobsulla oli silti tekemistä. Pallon hakua tai altaassa touhuamista. Kun katteli koiruuden allas iloittelua, niin ei uskoisi, että viime kesänä se lähinnä kauhisteli kun Jomi oli altaassa. Nyt tuo härr toopermanni pistää päänkin veden alle jos pallon saaminen sellaista vaatii : D
 
 
             mm16-normal.jpg
                                                          Taas on kidat auki :D
 
 
             mm45-normal.jpg
                                                           Tuolla se pallo on!
 
 
             mm37-normal.jpg
                                                         Yksi sulle, kaksi mulle ;)
 
 
Loput kuvat
 
 
En tiedä kauanko oltiin Metsämäessä, joten en tiedä kauanko olivat pihallani. Anyway kello oli puoli seiska kun sisko alkoi tehdä lähtöä. Kun toopermanni oli viety autoon, päästin isoset pihalle. Siskotyttö oli ihan innoissaan kun näki taas lempikoiransa, joka on yllätys, yllätys Tico! On se vähän yllättävää kun yleensä se on jäänyt vähän karvapallojen varjoon. Siskotyttö kyseli äidiltään, että voisiko Tico muuttaa heille : D
 
Illalla ysin aikoihin alkoi ukkostamaan ja sen jälkeen tuli vettä rankasti. Oli mukavaa olla sisällä katellen väsyjä poikia. Ei tarvinnut miettiä lenkille lähtöä. Kunhan vaan oli ja touhusi omiaan. Mitäpä muuta meikäläinen voisi tuollaisen päivän jälkeen touhuta kuin laittaa kuvia latinkiin ; ) Oli kyllä kiva päivä, kiitokset siskolle : ) <3
 
 
 
 
Sunnuntaina herätys oli puoli kuusi. Reppu lähtövalmiiksi ja kohti agihallia. Viikolla gentlemanni oli kysellyt, että olisiko mulla agikuvia. Ei ollut, mutta ainahan niitä voi yrittää järkätä. Piti jo viikolla mennä, mutta sateen uhka esti mua ulkoiluttamasta kameraa. Jos olisin tuolloin mennyt, niin sitten olisi tullut kuvia vain Jomista. Isosia en olisi uskaltanut enää iltasella pitää irti kun tuolloin hallilla harvemmin saa olla yksin. Että oikeestaan ihan kiva, ettei kuvaaminen onnistunut tuolloin. Halusin vaan asian nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
 
Aurinko paistoi, joten valoa oli riittävästi jo aamuseiskankin aikoihin, jolloin hallilla oltiin. Kamera valmiiksi ja aloittamaan kuvailusessio kepeistä. Olin kuvitellut, etten voisi kuvata isolla kiikarilla. Melkein jätin sen kotiin, mutta hyvä, että otin kuitenkin mukaan. Pikkukiikarilla ei tehnyt mitään vaan kuvat otin isommalla.
 
Keppien ajan aurinko jaksoi paistaa. Kepeillä kyllä meni aikaa kun etin hyvää kuvakulmaa. Sen löydyttyä yritystä yrityksen perään. En tiedä monestiko Jomi meni kepit : D
 
Pilvet purjehtivat taivaalle. Äh, sitten kun niitä ei tarvittaisi, niin sitten niitä on... Jatkoin silti yrittämistä putken, hypyn ja puomin kanssa. Oon mä aika nipo nipo kun mua häiritsi putkikuvissa se, että Jomi kattoi maahan tullessaan ulos putkesta. Tietty sen silmät tuijotti sinne, sillä siellä oli namia, mutta silti se häiritsi. Siispä namit korkeammalle ja heti näytti paremmalta.
 
 
             agi21-normal.jpg
                                  Kuvan luoma fiilis muuttuu heti katseen mukana.
 
 
             agi26-normal.jpg
                                                                        Eikös?
 
 
Kun Jomin kanssa oli hyvä tovi esteitä hinkattu, hieno malli pääsi tauolle ja Tico sai näyttää taitonsa. Ekana kokeilin, että menisikö herra keinun vaikken ite ihan siinä vieressä menisikään. Meni se. Tosin, ainoastaan tuon yhden kerran. Sen jälkeen se oli aikamoista... mitenköhän sitä kuvailisi? Teatteria? Noh, kuvista näkee mitä tarkoitan. Ei Tico varsinaisesti pelännyt keinua. Reippaasti meni kun ite menin vieressä, mutta kaukona se ei enää onnistunut. Heh, karvapallot näkyy taustalla.
 
 
             agi34-normal.jpg
                                           Ensin ihan täydellinen suoritus keinulla.
 
 
             agi37-normal.jpg
                                      "Nyt tuli tämä kohta, joten rauhallisesti vaan."
 
 
             agi40-normal.jpg
                                          "Onko nyt hyvä?" "Mene, mene, mene."
 
 
             agi42-normal.jpg
                                            "Siis eteenpäin sanoi koira keinulla."
 
 
             agi43-normal.jpg
                                       "Nyt tämä lauta alas. Hiljaa hyvä tulee."
 
 
            agi44-normal.jpg
                                                "Hihih, tähän istahtaa voittaja."
 
 
Sitten hyppyä 50 cm:n yli. Ticon heiniä oli rengas, sillä maxina sen renkaan suoritus näyttää paremmalta kuin Jomin. Aatakin hinkattiin pilvistä huolimatta.
 
 
                              agi52-normal.jpg
                                        Olispa ollut pikkuisen valoisampaa...
 
 
Jälleen yksi hieno malli tauolle ja uusi malli framille. Sony sai mennä putkea, matalaa hyppyä ja puomia. Hienosti toimi tämäkin malli.
 
 
                              agi70-normal.jpg
                                                "Tulipas äkkiä kirkasta!"
 
 
                              agi81-normal.jpg
                                                       Iloisesti puomilla.
 
 
Loput kuvat
 
 
Sitten tauko, jolloin juotiin koko konkkaronkka. Aloin selailla kuvasaalista. Juuri tuolloin arska tuli kunnolla esiin. Olin iloinen, että sittenkin sain hoidettua kuvailun kerralla eikä tarvinnut raahata kameraa enää uudestaan hallille. Siispä uutta kierrosta ukoille esteillä, joilla pilvisyys harmitti.
 
En tiedä olisinko osannut lopettaa, elleivät namit olisi loppuneet. Kolmisen tuntia hallilla hurahti eikä nähty ketään. Eikä onneksi lähellä olevalla tiellä mennyt juuri ketään.
 
Matkalla kotiin huomasin, että mun oikea kantapää oli hiertynyt auki. Höh, siihen loppui sukattomuus. Kengän sisäpuolella on juuri kantapään kohdalla rikkinäinen kohta. Aikani kestin sitä ikävää tunnetta, mutta joka askeleen jälkeen tunne oli entistä ikävämpi. Piti koittaa saada viritettyä jotain kengän ja jalan väliin. Mutta mitä? Mielessäni kävin läpi taskujen sisältöä ja en keksinyt kuin yhden potentiaalisen ehdokkaan: pussi, jossa oli ollut nakinpalat. Alkuun tuntui, että se tulisi liukumaan ulos kengästä, mutta sitten se pysähtyi ja näin pääsin mukavammin kotiin.
 
Reissuun meni viitisen tuntia. Karvapallot molskahtivat altaaseen. Tällä kertaa Sony kylmän viileästi pisti veteen maaten. Hauska näky : D Pakkohan se oli kaivaa kamera esiin. Aikana altaassa lojuttuaan herra pomppasi kiehnäämään itteään vasten puskaa. Kävi läpi molemmat kyljet. Jomi kiehnäsi nurtsilla ja Tico tyytyi viilentelemään itteään sammakkona.
 
 
             agi82-normal.jpg
 
 
Kuvat latinkiin ja suihkuttelua. Sen jälkeen paistamaan lettuja. Viikko siinä meni, että letunpaistoidea kypsyi toteutusasteelle. Ei kaikki aina mene niin kuin tahtoisi... ; )
 
Kuvat lähtivät latautumaan kivaa vauhtia. 56 kuvaa ladattuaan picasa alkoi takkuilla. Mietin jo, että pitääkö paistaminen keskeyttää ja sammuttaa kone, käynnistää se + laittaa latautumatta jääneet kuvat uudestaan latinkiin. Onneksi homma näytti alkavan taas pelittää, joten paistaminen sai jatkua. Ainakin hetken. Taikinaa oli enää niin vähän jäljellä, että päätin paistaa loput letut ennen kuin alan leikkiä compun kanssa.
 
Uusi latausyritys. Kun konetta ei voi käyttää sen ladatessa kuvia, piti keksiä lisää tekemistä. Oli siis oikein hyvä rako keittää sydämiä pakkaseen. Tuona aikana kuvat vihdoinkin latautuivat ja sitten alkoi kierrätys. Kierrätyksen aikana huomasin picasan laittaneen joukkoon sellaisen vilkkukuvan ja nyt uutuutena kehystetyn kuvan. Huoh, miksi se tekee tuollaista. Uskon, että nuo ekstrat on syynä latailun takkuamiseen. Ovat isoja tiedostoja ja jo pelkkä niiden avaaminen kestää jonkin aikaa.
 
Kun kuvashow oli ohi, niin sitten vastaamaan gentlemannin sähkäriin. Ruosteisella enkulla se vei oman aikansa. Sen jälkeen kirjoittelin sähkärin suomeksi ennen kuin tarkistin, että löysinkö mielestäni virheitä enkunkielisestä sähkäristä. Kyyyl...
 
Kaiken tuon jälkeen mulla oli tietsikkamitta ihan täynnä ja oikein odotin, että sain sulkea koneen. Ajatella, että kuvien latailuun meni lähes koko päivä. Noh, nyt se on tehty ja jään odottamaan, että mitä gentlemanni meinaa kuvista.
 
Mitäs sitä muuta? Sony sai lauantaina viimeiset silmätipat. Ei enää ole useampaan päivään siristellyt ja se samea pistekin näyttää lähteneen pois : )
 
On nuo aika luttanoita. Toisinaan hoivailevat toisiaan niin huolella, että miltei halkean kun katon sitä söpöilyä. Pestään toisten korvia tai huolehditaan haavoista. Ticolla on rinnassa pieni haava. Kun ekan kerran näin herra punarinnan multa meinasi tulla ylös just syöty sapuska. Piti kerätä rohkeutta, jotta uskalsi kattoa miltä karvojen alla näytti. Ei onneksi ollut paha. Aikanaan karvapallot bongasivat tuon haavan myös ja ensin sitä hoivasi hetken toinen ja sitten toinen. Yhdessä toisessa tapauksessa Jomi vei toisesta huolehtimisen ihan omalle tasolle kun yritti putsata Sonyn turkkia. Mä ihmettelin, että mitä hömpy oikein yrittää syödä kermiksen turkista. Lähempi tarkastelu paljasti, että Jomi oli yrittänyt ottaa pois pienen pieniä vihreitä heinänsiemeniä. Ei oikein onnistunut. Siemenet jäivät ja Sonyn turkki kastui tuosta kohtaa.
 
Ainnih. Viime la alistuin ja köyhdyin uusien puutarhasaksien verran. Hinnankirvely loppui kun ekan kerran kokeilin saksia. Se oli rakkautta ensinipsaisulla. Miten keveät kädessä pitää ja käyttää! Siispä ylätasanteen kimppuun. Siellä odotti ylläri kun en ollut aikoihin käynyt siellä. Jösses, miten pitkää heinää siellä oli! 2,5 tunnin nipsuttelun jälkeen näytti paremmalta ja Ticokin tykkäsi. Ainakin se ihan innoissaan kieriskeli maassa. Eikä kuulkaas tullut rakon rakkoa käsiin. Hyvät sakset.
 
 
             mm58-normal.jpg
                                       Viidakon valtiaat menettivät viidakkonsa...
 
 
             mm59-normal.jpg
                                                               ... 2,5 tunnissa.
 
 
 
 
 
Okei. Nyt on taas ollut sellaista tappelua tän compun kanssa, että en jaksa, enkä oikeestaan ehdikään tapella kuvien tekstejä kohdilleen. Ehkä sitten myöhemmin, jos jaksan...