Tuolla tavalla otsikoitu sähköposti kolahti mun sähköiseen postilootaan. Luettuani viestin alkoi sydän hakata tuhatta ja sataa ja adrenaliini nousta. Vähällä oli, etten olisi pomppinut innosta ja miltei piti nipistääkin itteään, ettei vaan kyse olisi unesta. Viestissä tarjottiin kyytiä islistapahtumaan! Eipä kuulkaas tarvinnut pitkään miettiä kylläkylläkyllä –vastausta. Jos vaan mahdollisuus tulee, niin tottakai rotumeininki kelpaa :) Sitten kun uskalsin olla saletti noin ihanasta mahdollisuudesta, kyselin, josko Ticon toisen pentueen tyttären & morsmaikun omistaja tulisi sinne myös. Hän oli heti innoissaan ajatuksesta. Valitettavasti kuitenkin loppujen lopuksi kävi niin, ettei hän päässyt paikalle, sillä tapahtumaa siirrettiin viikolla eteenpäin kovien pakkasten vuoksi. Ensin työ, sitten huvi, niinhän se sanontakin menee...

Päädyin ottamaan mukaan Ticon. Valinta ei sinänsä ollut vaikea, sillä Sony nyt oli ollut niin paljon framilla, että kyllä jo oli Ticon vuoro välillä. Kyllähän mukaan olisi saanut mahtumaan molemmat, mutta tunti kuulosti sen verran lyhyeltä ajalta, ettei siinä juurikaan ehtisi tekemään mitään per koira. Kaikkein vaikeinta olisi ollut malttaa lähteä vaihtamaan koiraa kesken kaiken.

Perjantaina lähdin Kotzonen perässä polkemaan Kaarinan keskustaan. Siellä taisi olla lähin Kotipizza ja Kotzone oli tarjouksessa. Tuo onkin ainoa tuote, jota sieltä suostun ostamaan, sillä ne pizzat ovat todella onnettomia kun niistä pitää ettiä täytteet mikroskoopilla. Kotzone on hyvää, mutta ilman tarjousta en oikein sitäkään osta. Normihinta on vähän turhan suolainen.

Kaarinan keskustassa bongasin pienen lemmikkieläintarvikeliikkeen. Mulla oli ajatuksissa hommata uusi täyttöpullo suihkepantaan reissua ajatellen. Extempore päätin käydä tsekkaamassa, että saiskos siitä pienestä putiikista sellaisen. Kyllä löytyi. Maksun yhteydessä liikkeenpitäjä hämmensi mua sanomalla “etkös sä ole sieltä koulutuksesta?” Mä olin vaan, että ??? ja aloin käydä läpi koulutuksia, joissa oon käynyt. Ei sytyttänyt. Nainen kertoi, että hänellä oli appenzelleri. Edelleen mulla löi tyhjää. Sitten se alkoi miettiä, että mikäs koira mulla olikaan. Oikein tiesi rodun. Tunnustin, etten tunnistanut naista. Sitten hän sanoi nähneensä mut niissä näyttelytreeneissä ja johan sytytti. Juteltiin sitten hyvän aikaa roduistamme ja koiristamme. Juttelu loppui vasta kun tuli asiakas. Muutoin kai oltais pölpötetty liikkeen sulkemisaikaan asti. Eihän siihen klo 18 niin pitkä aika enää ollut ;) Tuon juttelun aikana olin todella yllättynyt tajutessani miten harvinainen rotu “appeni” on. Mä olin kuvitellut sitä paljon yleisemmäksi. Kai se mielikuva on tullut jostain siitä kun oon nähnyt lenkeillä enemmän niitä kuin oman rodun edustajia, vaikka appenit on harvinaisempi rotu.

Sitten sinne Kotipizzaan. Siellä ei sinänsä ollut paljon asiakkaita, mutta yksi ainoa heppu töissä. Se liikkui kuin nopeutetussa filmissä sauhuten sinne ja tänne. Kotipizzassa on tullut käytyä viimeksi joskus vuonna kivi ja miekka ja silloin ei ollut meininki sellainen, että sapuskat piti vääntää asiakkaiden silmien alla! Kyllä mua ahistais leipoa jotain pizzaa tai ylipäätään mitään kun tuntisi siinä samalla pistävät katseet. Kai siihenkin sitten ajan myötä tottuu? Ajatuksena tuntuu kyllä aikas mahdottomalta. Omaa tuotosta sain odottaa jonkin aikaa. Ei mulla sinänsä ollut kiire, mutta se vähän huoletti kun en ollut ottanut mukaani valoa pyörään. Kuvittelin selviäväni reissusta noin tunnissa, mutta mistäpä sitä olisi osannut ennustaa, että törmää johonkin tuttuun...

Kotona oli eteisessä vastassa iloinen vaalea hahmo. Jooh, se oli avannut oven. Haka oli pettänyt, mutta se on nyt vähän huonosti kiinni. Se toinen pää ei enää pysy siinä reiässään ja lähtee tosi helposti irti. Mä sain joululahjaksi semmoiset ihanat ja lämpimät töppöset. Yritän säilyttää niitä koirien ulottumattomissa. Sonysta ainakin ne on ihanat. Äijä oli intoa täynnä kun niitä töppösiä ensimmäisiä kertoja käytin. Olisi kelvannut hänellekin oikein hyvin. Noh, kun herra oli tullut eteiseen, niin oli päässyt myös vessaan. Veskinoven suussa näin toisen töppösen ja olin vaan, että apua! Töppönen oli ehjä – Sonyn onneksi – meinaan kyllä herran turkista olisi saanut uuden tilalle ;)

Sunnuntaina herätys sitten oli puoli kuusi. Menin äijien kanssa tunnin lenkin, sitten vähän söin, pakkasin ja silleen. Se vähän huoletti, että miten Tico mahtoi matkata? Hankkisiko se porttikiellon siihen autoon? Kyllähän te tiedätte miten herra vinkuhyrrä matkustaa yleensä. Olin kovin koittanut varoitella, että mitä saattaisi olla odotettavissa. Töistä nappasin korvatulpat siltä varalta, että kuski tarttis hermolepoa. Niin ja toki Tico sai kaulaansa sen suihkepannan. Vielä ennen lähtöä käytin Sonya vähän ulkona, sitten jätin äijän huoneiden puolelle ja tarjolle nappukupin, –pullon, possunkorvan & savulumpion. En viittinyt laittaa Sonya eteiseen kun kuitenkin kyse oli useamman tunnin yksinolosta. Noh, eihän se hiljaa kohtaloaan niellyt. Sitten kun se näki ikkunasta meidät, niin piti sanoa oma mielipide asiaan.

Kaverilla oli hyvä idea Ticon varalle: Tico laitettaisiin häkkiin, niin siellä ei ainakaan sotkeentuisi mihinkään, vaikka hyörisikin. Alkumatkasta Tico vähän vinkui, mutta kun suihkautin, niin lopetti siihen. Muuten äijä olikin nätisti. Jopa niin nätisti, että välillä piti tarkistaa, että oliko se Tico mukana.

Lunta sateli jonkin verran, muttei se juurikaan haitannut ajamista. Silloin oli vähän ikävää kun joku auto pyyhälsi ohi ja sen jälkeen pöllysi irtolumipilvi. Perillä oltiin aika näpsäkkään aikaan. Siinä ehti vähän koiria pissattaa ennen tunnin alkamista. Tico kiipesi ison lumikasan päälle. Ensin herran alkoi muussata etutassuillaan lumikokkaretta ja sitten kieriskeli sen kasan päällä. Kieriskelyä esiintyi myös sisällä. Ticosta taisi se matto olla sopivan karhea kun niin innolla veti siinä useamman kerran urinakierinnät :D

Paikalla oli joko 9 tai 10 islistä. Osan tiesin entuudestaan ja muutama oli tuntemattomampi koiruus. Ensin mentiin yhdessä ympäri. Sitten käveltiin silleen “limittäin”, että tuli niinku ohittamista kun mentiin vastakkaiselle reunalle (missä ite oli). Sitten taidettiin laittaa sakki puokkiin ja nyt en enää muista missä järjestyksessä tehtiin mitäkin, mutta oli kehäkiertelyä, pujottelua, edestakaisin menoa (yksin), luoksetuloa, paikallaanoloa ja taas lisää kiertelyä. Tuota kiertelyä oli aika paljon ja kyllä mielessä kävi, että se olisi ollut Sonylle hyvä juttu. Arkitottelevaisuutena tuota “markkinoitiin”, mutta aika näyttelypainoitteinen kuitenkin oli. En silti valita, sillä pääasia oli se, että sai olla mukana touhuumassa oman rodun edustajien parissa! :)  Kaikkein haastavinta tuolla koulutuksessa taisi olla ajoittain se, ettei kuullut, mitä treenin vetäjä selitti :D Mutta oli myös hetkiä, jolloin oli hiirenhiljaista, eikä olisi uskonut, että paikalla oli haukkuherkän rodun edustajia.

Tico oli täpinöissään koko tunnin. Häntä vispasi koko ajan niin mahdottomasti, että hyvä ettei se lähtenyt irti. Ainakin herralla tuntui olevan kivaa ja oli tosi mukavaa kun Tico pystyi tekemään muiden koirien joukossa juttuja :) Jospa sitten siellä toisessakin koulutuksessa taas pystyisi olemaan oma iloinen itsensä? Mutta joo, Ticolla meni hyvin. Muutaman kerran haukkui, mutta pannalla sai lopetettua. Aina ei edes tarvinnut suihkauttaa.

Sitten lähdettiin yhtä lukuun ottamatta koko sakki kävelemään. Ihan kävelytietä piti mennä ja sitäkin niin, että piti uukkarilla tulla takas. Vähän on huonot lenkkimaastot sen hallin lähellä, mutta menihän tuo noinkin. Oli kivaa jutella islisten omistajien kanssa. Ticokin taisi löytää sielunkumppanin yhdestä tytöstä. Se oli kans villi tapaus ja voi että, kun heillä oli kivaa hihnoja solmiessaan. Tuo ja yksi toinen tyttö haistoivat taskussani olevat sydämet ja alkoivat tiiviisti napittaa, jos vaikka se olisi edesauttanut herkun saantia. Omistajien luvalla saivat tytöt maistiaiset.

Kotona oltiin joskus kahden aikaan, että semmoinen kuusi tuntia reissuun meni. Oli kyllä tositosi kivaa, että kiitokset järjestäjälle ja kyydin tarjoajalle  Tämä oli kyllä jotain todella upeaa (maksoi muuten vain 4e per nuppi), sillä en ole islistenpalstalla käynyt koulutus- & tapaamisosiossa. Se olisi vain liian tuskallista tietää, mistä kaikesta kivasta jää paitsi. Tässä tapauksessa todellakin voi sanoa, että tieto lisää tuskaa. Mutta, ehkäpä nyt ainakin hetken voi sielläkin käydä :)

Kotona menin pikku lenkille molempien kanssa. Eipä noista kumpikaan tehnyt oikein mitään. Sony oli syönyt ne muutamat naput kupista ja possunkorvan (ellei sitten ollut kätkenyt sitä jonnekin). Luuta ja nappupulloa oli ainakin liikuttanut. Mutta siinä se sitten onkin tainnut olla. Mitään tuhoja ei ollut tehnyt.

Ticolla ei ollut päällimmäisenä mielessä nukkuminen vaan alkoi jyystää luuta. Sony kans innostui harjaamaan hampaita. Hyvä juttuhan se.

Seuraavan kerran tavattiin jo heti seuraavana aamuna, eli tänään. Nyt oli Sonyn vuoro treeniä. Se oli taas kiertelyä, ympyrää (liideriä vaihdellen) ja yhdessä et. Hyvin meni. Sony ei ollut paljon äänessä. Välillä piti kommentoida tiellä liikkujia, mutta sitten kun tehtiin jotain, niin silloin oli aina hiljaa :) Herra iillä tuntui olevan vähän enemmän asiaa. Kai se raportoi Sonylle eilisestä miitistä ;) Niin sitä reilu tunti taas hurahti. Juttuakin riitti, vaikka vasta eilen oltiin juteltu automatkan ajan. Ticolta jäi jonkin verran sydämiä eilisestä. Mä jatkoin niitä lisäämällä pussiin nappuja maustumaan yöksi. Näin naput saivat vähän ekstramakua ja voisin olettaa, että kelpasi yhtä hyvin kuin sydämet.

Herra ii meinasi, että treeni oli liian lyhyt, kun hän taas veti pohjaan nelitassujarrutuksen. Hassun koiruus :D En ollut ehtinyt Sonyn kanssa kovin kauas kun muistin yhden jutun, jonka takia piti vielä palata koululle. Sony oli tehnyt kasan treenien aikana ja vähällä oli, että se olisi jäänyt koulunpihalle. Onneksi muistin siivota sen eikä siitä sitten tullut kenellekään harmia tai mielipahaa.

Kotona odotti lumihommat. Lunta oli sadellut maltillista tahtia semmoiset viisi senttiä. Vajaa tunti työskentelyyn meni. En olisi raaskinut mennä sisälle lainkaan kun Tico innostui jyrsimään luuta takahampailla. Tico useimmiten käyttää etuhampaita, mutta hyvä olisi käyttää takahampaitakin.

Ja vettä tulee taas hanoista. Oli kyllä ihan nautinto tiskata ja pyykätä. Vika oli pumpussa ja onneksi vessanpönttö ei alkanut jokeltaa. Jospa tämän pumpun kanssa pärjäisi pikkuisen pidempään kuin reilun vuoden? En vaan tiedä mitä vielä voisin tehdä kun näköjään patteri ei auttanut ehkäisemään tätä tragediaa... Jooh, oon asunut tässä noin puoltoista vuotta ja jo kahdesti on vaihdettu pumppu :(