Lauantaina kellon soitua kuuntelin sadetta ja harmitti. Vedin peiton vielä puoleksi tunniksi korville, mutta ei se saanut sadetta lakkaamaan. Siispä tein ensin muut aamutoimet siinä toivossa, että sade loppuisi. Pahasti alkoi näyttämään siltä, että vakkelle pitäisi kävellä sateessa. Muistin rulla-altaan ja levitin sen pihalle. Jotenkinhan sateesta piti hyötyä, eli sääukko sai täyttää allasta mun puolesta. Allas olisi pitänyt levittää pihalle aikaisemmin, sillä melkein samantien loppui sade. Sittenkin pääsin isosten kanssa aamulenkin kuivana.
 
Jomille piti laittaa puku jo senkin vuoksi kun oli märkää. Tosin en tiedä miten paljon “pelkkä nahka” olisi likaa kerännyt. Vähän tyhmältä se tuntui mennä näyttelyyn moisen nakupellen kanssa, josta edelleen lähti karvaa. Mutta pitihän sitä käydä kattomassa, että mitä kyseinen tuomari muuten Jomista tuumasi.
 
Junamatka oli kummallisen hiljainen ja alkoikin tavallista poikkeavalla tavalla. Junan piti lähteä 09.05. Näin myös kuulutettiin kun sen aika tuli. Ainoa vaan, että juuri tuolloin ei laiturilla ollut junaa! Sydän pomppasi kurkkuun tuon kuulutuksen myötä ja piti tarkistaa, että olinko oikealla laiturilla. Juu, ja niin olivat ne kymmenet, ellei jopa sadat muutkin. Todella kummallista, että tuo lähtökuulutus tuli, vaikkei junaa ollut. Kummallista oli sekin, ettei mitenkään infottu junan olevan myöhässä tai että MIKSI se oli myöhässä!?!? Junahan ei tullut mistään vaan se kasattiin asemalla, että miksi sitten se lähti 6 minsaa myöhässä, niin jaa-a. Ja miksei koskaan kerrottu, että mikä asema oli seuraavana? Onneksi on tullut reissattua sen verran, että suunnilleen tiesi missä järjestyksessä asemat tulevat, mutta ekaa kertaa matkaavalla ei varmasti ollut kiva tunne.
 
Noiden lisäksi matkasta teki muistettavan se, että kerrankin mulle oli myyty paikka siihen isoon lemmikkipaikkaan! Piti oikein vielä tarkistaa, että istuinko oikealla paikalla kun menin lipun osoittamalle paikalle. Jos mulla olisi vielä sellainen konkreettinen päiväkirja, niin sen väliin se lippu päätyisi ;D
 
Sidoin Jomin hihnan seinäpidikkeeseen, niin sain ukkelin pois käsistä ja itellä oli mukavampi matkustaa. Jomi kun ei ollut kovin lepäilevällä tuulella. Jos se näki ihmisen menevän ohi, niin pieni ponkaisi pystyyn kuin sotilas häntää heiluttamaan. Jokaista ohi menijää olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Välillä Jomi katteli ikkunasta. Kyllä se yritti nukkua, mutta yrittämiseksi se jäi.
 
Pienen empimisen kera Jomi meni rautaportaat mennen tullen. Kiva juttu, ettei sitä tartte enää nostella. Tkamu olikin jo Toijalassa meitä venaamassa. Erkkarivkl:na hänen ehdotuksesta mun näyttelyreissu Hämeenlinnaan helpottui huomattavasti. Ja tietty muuttui mukavammaksikin kun sai laatuseuraa :)
 
Sadetta ripsutteli kun saavuttiin näyttelypaikalle. Auton paikka ei olisi voinut olla yhtään parempi, sillä se oli ihan ilmoittaumispisteen vieressä :D Siitä oli näppärää käydä ilmoittautumassa ja palata takaisin autoon pitämään sadetta.
 
Hetki istuksittiin ja sitten päätettiin lähteä kävelyttämään koiria. Tkamu oli ottanut omat pojat turisteiksi. Sade oli niin vähäistä, etten jaksanut laittaa Jomille pukua. Itteni suojasin Maailman Voittaja sateenvarjolla. Olin jättänyt teltan kotiin ja päättänyt testata tuota varjoa kun sade ei ollut niin kovaa. Iso se ainakin on jos se ei muuta. Sellainen olisi ollut tosi hyvä silloin kun pissatin pikku-Jomia vesisateessa pihalla. No, mutta onpahan pissatusvarjo sitten sille talvipennulle. Four seasons ja silleen ;D
 
Näyttely oli isolla nurmikentällä, joka ei ollut vielä ehtinyt muuttua kuravelliksi, joten koirien kävelyttäminen oli puhdasta touhua märästä säästä huolimatta.
 
Kehäkään ei ollut kaukana autosta. Ei kuitenkaan ollut käynyt ihan niin hyvä mäihä, että autosta olisi nähnyt kehään. Kyllä meidän piti mennä kastumaan kehän laidalle. Onneksi sade loppui eikä sitten tarvinnut odottaa sateessa koko aikaa. Tosin, edelleenkään sade ei ollut kovaa.
 
Yhdeltä mieheltä kuulin, että tuomarilla ei ollut kovin hyvä päivä. Perusteli sitä sillä, että yksi inttivalio oli saanut T:n. Niin no, Sony, joka on useimmiten ollut roppi, on myöskin saanut T:n, että ei nää asiat aina ole niin yksioikoisia. Se, että koira on inttivalio ei tarkoita, etteikö siinä silti voisi olla jotain vikaa, josta joku tuomari ei tykkää. Mutta kyllä tämä kehässä oleva tuomari tuntui jakavan H:ta ja EH:ta, mitä aina välillä muistin kehää seurata.
 
Näyttelyyn oli ilmottuna toinenkin koiruus. Pieniä arvailuja oli, että minkä kennelin koira voisi olla kyseessä. Nähtiin se koira kun oltiin menossa kävelyttämään koiria. Se oli junnu-uros, joka näytti ihan erkkarin voittaneen tytön pennulta. Silti tkamun mielestä kyseessä ei ollut sen koiran pentu. Hän kävi kysymässä, että mikä oli uroksen nimi. Yksi mun veikkaus oli ollut, että se toinen koira olisi Katimon kennelistä ja sieltähän tämä poju oli. Mutta hupaisaa kyllä miten saman näköinen se uros on sen erkkarin voittaneen kahden urospennun kanssa! Yksi narttukin on saman värinen, mutta sentään erotan nartun uroksista. Vaan laittakaapa nuo kolme urosta vierekkäin, niin vaikeeksi menee tunnistaminen.
 
Tuomari piti ennen isliksiä tauon. Tauon jälkeen huudettiin islikset kehään. Kun pääsin aloituskohtaan, niin olin ihan, että häh? Kehässä oli matala, suorahäntäinen ja luppakorvainen koira, jonka vuoksi tuotiin pöytää kehään. Hetken olin ihan ihmeissäni. Toista islistä ei näkynyt kehässä. Se oli mennyt kehän laidalle. Kävin kysymässä, että mikä oli meininki. Tuomari arvosteli jonkun myöhästymisen takia väliin jääneen koiran ennen isliksiä. Kehät olivat todella isot ja me tultiin kehään eri suunnasta kuin kilpakaveri. Tämän vuoksi onnistuin missaamaan sen, ettei islisten vuoro ollutkaan vielä.
 
Ensin pojat pistettiin juoksemaan yhteiskierros, eli ihan normaali aloitus oli. Jomi meni ihan kivasti toisen pojan perässä. Tätäkin osuutta olin etukäteen miettinyt kun kehän laidalla Jomi olisi taas halunnut moikata ohi meneviä koiria. Ehkä mä vielä joskus uskon, että tuosta huolimatta herra osaa olla kehässä ihan ok. Nimensä vuoksi Jomin edessä on aina joku, jos kehässä vaan on muita uroksia.
 
Tuomari kysyi Jomin ikää ja alkoi tutkia Jomia. Sitten et ja olikohan sen jälkeen kierros ympäri? Vai tuliko se myöhemmin kun jotenkin muistaisin, että mun piti laittaa Jomi kahdesti tuomarin eteen seisomaan. Mutta jotain tämmöstä kehässä tehtiin oli järjestys mikä tahansa.
 
Edellinen koira oli saanut EH:n. Satuin kuulemaan perusteluiksi kehittymättömän taka-osan. Ja kun oli ollut juttua siitä tuomarin “hyvästä päivästä”, niin oletin, että nyt tuli pelkkä väri tällä kertaa. Etenkin kun satuin kuulemaan tuomarin sanovan, että Jomin pään tarttee vielä vahvistua. Jotenkin kuvittelin tuomarin olevan sellaisen, joka rokottaa yhdestäkin “virheestä”.
 
Jomi seisoi hienosti ja jännityksellä odottelin arvostelun loppua. Sitten huudettiin, että “saa ERI:n ja SA:n” ja olin yllättynyt. Ja kohta ilmoitettiin, että on roppi. Siis sittenkin taas tuli pääsylippu ryhmäkehään. Tuomari sanoi mulle, että Jomi on erinomainen koira, jonka pään tarttee vielä voimistua ja onnitteli vielä kädestä pitäen. Jomin pää ei tosiaankaan ole kovin maskuliininen, kuten Wilma oli asian nähnyt. Mun mielestä Jomin pää on sikäli hassu, että edestä se näyttää tosi maskuliiniselta, mutta sivusta ei niinkään. Arvostelu alkoi taas “erinomaisen tyyppinen...” Että kai hän sitten on erin koira, vaikka mun silmissä onkin aikamoinen rimpula.
 
Se oli kyllä mukavaa, että se toinen uros oli ensin, niin tietää sitten, ettei Jomi vienyt sen sertiä. Valitettavasti olisi jäänyt ilman sertiä muutenkin.
 
Kehä oli kai joskus klo 14 aikoihin, eli vielä piti odotella parisen tuntia ryhmiksiä. Odotellessa haettiin palkinnot. Se paikka oli vähän piilossa ja ihan sattumalta sen huomasin. Oltiin menty sellaisista porteista sisään ja satuin vilkaisemaan oikeelle. Siitä todennäköisesti myydään lippuja tanssilavalle, muta nyt tuosta kopista sai palkinnot. Otin poksun & M&M lahjakortin. Sen jälkeen ostettiin letut ja tkamu osti Hurtan viilennystakin. Niistä oli aika hyvä tarjous. Sitten vähän käveltiin ja istuksittiin. Vähän myöhemmin ostin makkaran kun alkoi vähän viluttaa. Lämmin makkara oli siihen oiva lääke.
 
Junnahandlerit pisti järjestykseen Esa Ruotsalainen ja olin ihan, että jee, Esa on täällä :D Esahan oli Jomin tuomarina pentunäyttelyssä ja se “esiintyy kuin kuningas” lause teki musta Esa-fanin ;) Vielä tuolloin en tiennyt, että Esa oli viitosen tuomarina myös!!! Se oli musta kivaa. Ensin se kulki katellen läpi kaikki koirat. Sen jälkeen juoksutti jokaista koiraa erikseen pienen ympyrän. Tämän jälkeen vielä Esa teki uuden kierroksen katellen koiria. Jomi taisi jonkin verran kiinnostaa, sillä Esa katteli “pitkään” Jomia. Noh, katteluksi se sitten jäikin, sillä ei tehty muuta kuin käytiin isossa kehässä.
 
Satuttiin osumaan sellaiseen rakoon, että ei mennyt junaa tai bussia. Molemmat menivät seuraavan kerran samoihin aikoihin, joten juna oli nopeampi vaihtoehto. Sitä piti odottaa semmonen vajaa tunti... No, mutta oli kuitenkin kivaa nähdä jälleen tkamu ja hänen koirat :) Ja kiitos jälleen kerran avusta!!! :) <3
 
Paikkaa ei ollut isoon lemmikkipaikkaan, mutta siihen menin silti. Vaunu oli lähes tyhjä ja oli hyvin epätodennäköistä, että vielä joku siihen paikkaan oikeutettu olisi tullut kyytiin Toijalan jälkeen ennen Turkua. Ei tullut. Nyt Jomi malttoi nukkua.
 
Kotona käytin isosia pienellä lenkillä, söin ja aloin suunnistamaan kohti höyhensaaria. Aamulla oli aikainen herätys, sillä halusin lenkittää pojat kunnolla ennen lähtöäni. Sen myös tein ja puol viis lähdettiin mettäilemään. Jomi ja Sony kävivät läpi kaikki eteen osuvat ojat ja olivat taas sellaisia islanninmetsäsikoja. Jomi jopa yritti kieriä ojassa, jossa oli vettä semmonen 20-30 senttiä. Pöhkö. Ojan vedessä oli sellaista vihreää töhnää. Jotain levää? Onko vaarallista? Jomin kieriskelyaikomuksen jälkeen herran pää oli ihan vihreä tuon töhnän vuoksi.
 
Litsi oli ollut harkinnassa kun lähdin mettäilemään, mutta kyllä sielläkin piti käydä. On kätevämpää ja helpompaa dipata kolme possua järveen kuin että pesisin jokaisen erikseen ja sen jälkeen kämppä lotisisi puolimärkien koirien jälkien vuoksi. Litsillä käynti teettää tunnin pidennyksen lenkkiin, mutta koen sen silti mukavammaksi vaihtoehdoksi. Halukkaat saavat uida, koirat puhdistuvat ja kotiin kävellessä ehtivät hyvin kuivahtaakin.
 
Kolmen tunnin aamulenkin jälkeen oli ihan hyvä mieli jättää ukkelit kotiin kun äippä tuli hakemaan. Honkkarin kohdalla kyytiin hyppäsi äipän sisko ja äiti. Äipän veljen perässä ajeltiin Hesaan äipän toisen veljen 60 vee synttäreille. Mulla oli mukana peitto kun olin uskaltautunut laittamaan päälleni hameen. Pitkään mietin, että tarkenenko sen kanssa kun tiesin, että mummin takia ilmastoinnin oli oltava täysillä. Jalassa mulla oli sellaiset varvassandaalit ja yhdessä vaiheessa alkoi varpaita paleltamaan. Onneksi oli mukana se peitto.
 
Synttäreillä oli paljon porukkaa ja moni henkilö oli sellainen, jota en ollut koskaan ennemmin nähnyt. Tuttujakin toki oli ja serkun kanssa lyötiin lukkoon miitti. Tarjoilut olivat ruhtinaaliset! Oli neljää eri voileipäkakkua, kaksi erilaista mansikkakakkua, cocktailpiirakoita, pullaa, keksejä... Etenkin lohi- ja savuporovoileipäkakku olivat todella hyviä ja harmittikin kun jaksoi syödä niin vähän. Niitä olisi voinut viedä kotiinkin NAMMM!!! Kaikkea maistoin, mutta enimmäkseen keskityin noihin kahteen kakkuun ja coktailpiirakoihin kera munavoin. Oijoi, kun oli hyvää!!! Ahdoin itteni niin täyteen, että kotona ei enää tarvinnut syödä yhtään mitään ennen aamua.
 
Synttäreiden jälkeen kiikutin ämpärikaupalla vettä siihen altaaseen kun sääherra ei ollut suvainnut jeesiä ;) Täytin sitä sen verran, että pohjaan tuli vettä. Kokeilen ensin alkuun, että mitä altaasta meinataan. Kyllä Jomi oli siitä kiinnostunut ja siellä altaassa se pomppi. Vähän koitti kaivaa ja iski hampaita reunoihin. Kiinnostusta altaaseen näyttäisi olevan. Tico & Sonykin kävivät siellä ihmettelemässä.
 
Siinä pihailun ohessa otin Jomista jonkinlaisen palkintokuvan. Oikeestaan ei olisi kiinnostanut napata kun ei ollut mitään kivaa posetusideaa, mutta ei sitä osaa olla ottamattakaan. Eipä tästä puutu enää kuin se kuva ja Soile Bisterin sanat.
 
“Erinom. tyyppinen hyvin kaunislinjainen nuori uros. Pää saa vielä vahvistua. Hyvin kehittynyt. Hyvät kulmaukset. Hyväasentoinen häntä. Niukka hyvä karva. Erinomaiset liikkeet. Ihastuttava luonne.”
 
 
                                  hl1-normal.jpg
 
 
 
 
 
Peeässs. Jomin synttärikuukausi on nyt ohi ja on taas aika laittaa otsikon alle kuva kolmikosta. Ei nyt oo mitään kivaa kuvaa, mutta tuo saa kelvata siihen asti, kunnes tulee parempi.