Alunperin oli tarkoitus laittaa tämä teksti samaan tuon kauhean tapauksen kanssa, mutta ei se tuntunut sopivalta, joten höpönpöpölle oma kirjoitus.
 
Viime viikolla oli tietoinen treenitauko oikeestaan kahdesta syystä. Isänpäivänä satoi vettä niin maan perusteellisesti, että koulutukset jäivät väliin. Ei siis tarvinnut käyttää nameja. Lisäksi ti ei ollut agia eikä tokoa, joten senkään puolesta ei tarvinnut pilkkoa Naturista. Ja onhan se välillä hyvä pitää taukoakin, joten tuossa oli kaikin puolin hyvä väli taukoilla.
 
Viime ma käytiin viemässä isänpäiväkortti postilaatikkoon. Olin saanut kortin vasta perjantaina, joten se ei ehtinyt isänpäiväksi. Postin tappelut olivat vaikuttaneet postin kulkuun, joten siksi kortti tuli liian myöhään. Kun vietiin korttia, ei satanut vettä, mutta myöhemmin päivällä taas satoi. Tosi sateetonta olikin ollut, joten luonto ainakin kiitti sadepäivistä.
 
Tiistai alkoi sateisena, mutta sade loppui silleen sopivasti, että päätin lähteä liikuttamaan poikia yksitellen. Jokaiselle kunnon lenkki, niin oli mukavampi jättää ne kotiin. Tietty olisin päässyt helpommalla jos olisin mennyt jonkin pidemmän lenkin kaikkien kanssa, mutta tuumailin pyöräilyn olevan väsyttävämpää karvasammakoille.
 
Ensin lähdin Sonyn kanssa kierrättämään kartonkia. Siihen meni noin tunti. Sitten oli Ticon vuoro. Pyöräiltiin lenkki, jonka kävelyyn menee noin 1 tunti ja 45 minsaa. Olin laskenut, että pyöräilyyn menisi noin tunti, jolloin aikaa olisi ihan riittävästi. Meillä meni 55 minsaa, joten aika hyvin olin laskenut.
 
Sitten oli jompun vuoro. Hyvin pian kävi selväksi, että tämän koiruuden kanssa kyllä päästään nopeammin. Jomi todella tykkää juosta pyörän vieressä. Ehkä vähän liikaakin, sillä sen vauhti on niin kova, että mua vähän pelottaa ajaa sen kanssa. Jo heti kun mä hyppään satulaan, pieni on kaasu pohjassa juoksemassa. Ei mitään hiljalleen kiihdyttämistä, kuten Tico tekee. Ja kun vaihteena on ykkönen, niin hyvin äkkiä sitä jää jälkeen koiruudesta. Eikä oo menty montaakaan kymmentä metriä kun mä jo yritän pysyä perässä nelosella. Silti fleksi stoppailee vähän väliä. Toki yritän hillitä ukkoa, mutta se on liian innoissaan kun saa luvan lähteä liikkeelle. Jossain vaiheessa vauhti hieman rauhoittuu, mutta enimmäkseen koiruus laukkaa. Ravia on huomattavasti vähemmän. Ravin aikana taitaa kai ottaa vähän henkeä, että taas jaksaisi posottaa täysillä. Mieluummin menisin hitaammin, etenkin kun koira on aloitteleva pyöräilijä. Saattaa vielä tehdä tarpeettomia yllätyspysähdyksiä ja kovassa vauhdissa sellainen on vaarallista. Jomilla yllätyspysähdys voi tulla lammikon muodossa. Jokaisessa lätäkössä pitää uittaa kieltä. Eikä tuo johdu siitä, että ukkelilla olisi kova jano vaan on tehnyt tuota ihan alusta asti. Lätäköiden kohdalla mun täytyy vaan olla ekstratarkka. Käännökset myös tuottavat hankaluutta, sillä jompu ei malttaisi hidastaa. Sitten jos sen saa menemään käännökseen hitaasti, niin eipä mene kauaa kun herra taas pistää kaasun pohjaan. Harjoteltavaa tässä asiassa siis on.
 
Jomilla roikkui kieli pitkällä toisesta suupielestä kun päästiin kotiin. Ihmekös tuo kun ukko oli posottanut lenkin reilussa 40 minsassa. Kymmenisen minsaa nopeammin kuin Tico.
 
Koirat jäivät kimpassa kotivahdeiksi kun mä polkaisin hallille. Oli tiistain agiryhmäläisten vuoro järjestää epikset. Siinä syy miksi agi & toko jäivät väliin... Mä olin avoimen radan ratahenkilö, siis ihan helppo homma. Rata vaikutti hauskalta. Oli ohjauksellisesti vaikeampi kuin Jomin episrata. Ekana oli hyppy ja sitten heti oikealla kepit. Ei siis ollut helppo keppikulma. Keppien jälkeen oli hyppy, jonka jälkeen koira piti saada nopeasti oikealla olevaan putkeen. Sitten oli kolme putkea peräkkäin. Nopeiden koirien kohdalla kävi sääliksi ohjaajia, jotka armotta jäivät jälkeen. Kun koira oli menossa kolmanteen putkeen, niin ohjaaja oli vielä ekan putken luona. Kolmannen putken jälkeen oli hyppy, että kiirettä sai pitää, että ehti ohjaamaan hypylle. Tuo hyppy oli niin kuin ohjaajaan päin ja sen hypyn vieressä oli hyppy, joka tehtiin ohjaajasta poispäin. Seuraava hyppy oli takaa kierrolla ja sitten taas putki. Pari hyppyä ja sitten piti saada jarrua koiralle, jotta se kykeni tekemään uukkarin eikä karannut kepeille. Uukkarin jälkeen oli keinu ja sitten hyppy poispäin ohjaajasta ja toinen hyppy ohjaajaan päin. Vielä olivat jäljellä aa, putki ja hyppy ennen maalia.
 
Mun vastuulla oli neljäs putki ja pari hyppyä. Kertaakaan ei tarvinnut nostaa arseaan korjatakseen jotain. Ehkä kerran tai pari mun olisi pitänyt nostaa pudonnut rima, mutta tuomari oli sen verran vikkelä, että nosteli pudonneita rimoja. Mahtoikohan se muistaa, että oli vain tuomari eikä tuomari + ratahenkilö ; )
 
Toisinaan kisojen seuraaminen oli tylsää, jopa harmitti. Jotkut ottavat agin niin tosissaan, ettei sellaista ole kiva seurata. Etenkin mineissä oli monta ohjaajaa, jotka päättivät ottaa hylyn jos aan kontakti ei mennyt niin justiinsa. Aan jälkeen olisi ollut vain putki ja hyppy ennen maalia, mutta silti piti alkaa hinkata kontaktia siinä. Ja takana ihan puhdas rata... Joillekin ei riittänyt, että koira osui kontaktiin vaan hylky otettiin jos koira ei jäänyt automaattisesti pönöttämään kontaktille. Noissa tilanteissa oli helppo nähdä miten ohjaajien pään päälle nousi musta pilvi kun kontakti ei mennyt niin justiinsa. Onko tuollainen sitten kivaa koirastakaan? Meinaan jos ihminen voi nähdä, että toista harmittaa, niin kyllä sen huomaa koirakin. Tiukkapipoja löytyi jokaisesta kokoluokasta ja jopa nuoret tytöt sortuivat tuohon. Jotkut ottivat hylyn jos koira ei pysynyt lähdössä. Vaihtoehtoisesti menetelmät olivat, että joko koira kainaloon ja pois radalta tai sitten koira kainaloon ja uudelleen istuttaminen lähtöön.
 
Valitin eilen tkamulle tuosta tiukkapipoagista. Häneltä sain selityksen, jota en ollut osannut ajatella. Jotkut koirat käyttäytyvät todella paljon erilaisemmin kisoissa kuin treeneissä, niin epikset sitten ovat paikka harjoitella noita juttuja. Tiesin kyllä, että epikset on paikka treenata, mutta mieluummin kattelisin iloista agia kuin ryppyotsa-agia. Ehkä mä sitten oonkin tässä se ryppyotsa ja kukkahattu, tiedä sitten...
 
Työntekijöille oli taas tarjolla evästä. Oli kääretorttua, suklaata, erilaisia naksuja ja leipää päällysteineen. Mä tein kunnon kinkku-juustovoikkarin rehuilla. Oli kylä namia. Etenkin kun juustoa en oo ostanut sitten töiden loppumisen. Yritän säästää mistä vaan ikinä voin, jotta voin olla idiootti. Ehkä kannattaisi ennemmin panostaa kunnolla syömiseen kuin sielunravintoon...
 
Keskiviikkona vaan lenkuroitiin. Lenkin jälkeen jätin ukot pihalle ja vähän siivoilin. Kun lattiat olivat kuivat käytiin kimpassa kattomassa yläkerrasta, että oliko siellä pala mattoa, kuten muistelin. Olihan siellä ja vieläpä juuri sellaista kuin tarttin. Keittiönlattia on niin liukas, että siinä on hankalaa pitää mattoa. Matto ei pysy paikoillaan kun pojat rymistelevät vauhdilla sen yli. Etenkin sisälle tullessaan juoksevat ja silloin matto liukui loiskuttamaan vesikuppia. Aloin sitten pohtia, että olisi hyvä, että maton pohjassa olisi jonkinlainen liukueste. Muistelin, että aikoinani olisin vienyt ylös palan mattoa, jossa on liukueste. Nyt tuo pala on keittiönmaton alla eikä matto oo enää liukunut niin paljon.
 
Torstaina kävin kaupassa Jomin kanssa. Taas herra posotti niin kovaa kuin vaan tassuista irtosi ja laukaten meni suurimman osan matkasta. Jopa tulomatkalla.
 
Kaupan jälkeen Jomi sai jäädä kotivahdiksi kun lähdin isosten kanssa tunnin lenkuralle. Laitoin molemmille fleksin ja kylläpä ukot olivat iloisia. Pientä ripsintää saatiin, mutta ei kastuttu. Ja onneksi sade ei yltynyt, sillä silloin olisi ollut kysymysmerkki se, että missä pojat olisivat syöneet luunsa. Ennen kuin lähdin Jomin kanssa kauppaan, laitoin luut sulamaan. Ei niitä olisi ollut kiva laittaa takaisin pakkaseen noin kolmen tunnin sulattelun jälkeen. Onneksi ei tarvinnut. Vaikka luita olikin sulateltu jo kolmisen tuntia, niin silti niitä piti hakata vasten tiiliä, ennen kuin irtosivat toisistaan.
 
Vkl yritin ettiä yhtä paperia, mutta en löytänyt. Kaikkea muuta enemmän vähemmän tärkeää kyllä löysin, mutten kyseistä paprua. Noh, jos ei muuta, niin tulipahan siivottua vähän paikkoja. Kassillinen paperiroskaa irtosi vintille kuskatuista laatikoista. Olisi niissä ollut enemmänkin heitettävää, mutta ehkä sitten joku toinen kerta. Hyvinhän nuo tuonne vintille vielä mahtuvat ; ) Mutta pääasiassa laatikoissa oli sellaista mitä en ollut kaivannut vuosiin. Että jos ne olisi vaan sokkona heittänyt menemään, niin ei olisi ollut mitään hajua mitä tuli heitettyä. Vaan kun piti mennä kattomaan, niin ei kaikkea tarpeetonta pystynyt vaan heittää menemään. Ehkä sitten joskus jos tulee tarve tehdä oikein kunnon tehosiivous.
 
Sunnuntaina sää salli lähteä treenimään. Oli aurinkoinen ilma. Sinisellä taivaalla pilviä siellä täällä. Se näky teki vaikeaksi uskoa radiossa luettuun sääennusteeseen: monin paikoin sadetta. Pikku hiljaa pilviä alkoi kertyä enemmän, joten ehkä sittenkin ennustus ei ollut ihan puuta heinää. Olin varautunut sateeseen kumitakilla enkä muutoin. Sama se jos kastui kotimatkalla.
 
Vaikka aurinko paistoi, niin mikään kovin lämmin ei ollut. Oli jotenkin kalsa ilma. Mulla oli päällä ohuempi takki. Sen päällä oli kumitakki auki, mutta silti mua alkoi viluttaa. Kun aloin työntämään pyörää, kuten loppumatkasta aina oon tehnyt, vilutustaso oli ehtinyt mennä yli kriittisen pisteen. Se tarkoittaa sitä, että silloin ei tule lämmin kovin helpolla.
 
Kun oltiin hallilla lähdin kävelemään Ticon kanssa, mutta vilutus ei häipynyt. Eikä tullut lämmin vaikka näyttiksessä juostiinkin jonkin verran yhteisympyrää. Tuon lisäksi siellä oli kerran pujottelua. Tässä mua ärsyttää se, että ei anneta yhden pujotella rauhassa vaan seuraavan pitää lähteä vaikka joku vielä pujottelee. Miksei voida odottaa, että pujottelija pääsee paikoilleen? Ihmisillä on kuitenkin erilaiset vauhdit ja toiset koirat pujottelevat sujuvammin, niin tuosta ryhmäpujottelusta tulee vaan turhaa sumaa. Olemassa on myös vaara, että törmää toiseen jos se toinen pujotteleekin “eripäin”. Kolari meinasi tulla kun takana tullut tollukka pujotteli eripäin kuin me. Pitikö sitten lähteä niin kiireellä meidän jälkeen? Omalla vuorolla mä yritän odottaa reilua väliä edellä olevaan, mutta sitten alkaa kuulua hoputusta. Ei kouluttajalta vaan muilta. En tajua miksi on olevinaan niin kiire? Mrrh!
 
Sitten oli kerran yksin kolmio + seisotus ja et + seisotus. Kouluttaja kävi useamman kerran tutkimassa koiria ja Tico malttoi olla hiljaa. Liikkuessaan ei aina ollut. Yksittäisiä haukahduksia kuului. Jaja, olikohan vielä muuta? En ainakaan muista. Ehkä aivot oli niin jäässä, etteivät ne rekisteröineet enää mitään ; )
 
Näyttiksen jälkeen piipahdettiin pihalla ja sitten Tico sai tankata. Vaihdoin hihnan ja sitten oltiin valmiit tokoon. Bongasin valkoisen pienen koiran. Hetken päästä tajusin, että mummukka oli tullut tokoilemaan : ) Tosi kiva juttu! Menin moikkaamaan häntä ja vaihdettiin siinä kuulumisia.
 
Meillä oli tokossa kouluttajana sama mies, joka oli ollut näyttiksessäkin. En ollut nähnyt tuota miestä aikoihin. Viimeksi kun näin sen koulutuksessa, hän oli puolet isompi. Joskus oon nähnyt sitä näyttelyissä työskentelemässä ja silloin jo oon huomannut hoikentuneen ulkomuodon.
 
Mies ei ollut perillä uusista säännöistä. Oli ottanut mukaan kirjasen, jossa säännöt olivat. Kirjasesta sitten räätälöi kullekin koirakolle sopivaa treeniä. Yksi oli voittajaluokan koirakko, yksi avon ja loput aloa. Kirjasen lisäksi oppilaat valistivat opettajaa.
 
Aloitettiin makoilulla. Mies oli laitattamassa koiria maahan ryhmässä, kunnes yksi valisti, ettei enää tehty niin. Jätin Ticolle hihnan, mutta menin kauas. Siinä se pysyi maassa.
 
Sitten oli seuraamista tason mukaan. Tico oli tuntunut koko päivän jotenkin vähän fletkulta ja tokossa se alkoi näkyä selvemmin. Ticon seuraaminen oli ihan pohjamutaa. Herraa sai milteipä hihnata! Siis Ticoa! : O Ei se oo kahdella muulla kerralla ollut noin kamala seuraamisessa. Olikohan koiruudella jotenkin huono olo? Seuraamista lukuunottamatta se teki jutut ihan kivasti.
 
Liikkeestä seisomisessa taas se seuraaminen oli järkyttävää. Muuten meni oikein.
 
Luoksetulo meni hyvin ja hiljaisesti. Olikohan sitten vielä muuta? Voi olla, ettei ollut, sillä paljon oli aikaa höpöttää mummukan kanssa ja nojata patteriin : D
 
Kotimatkallakaan ei satanut, joten hyvin kävi. Tosin edelleen olin jäässä ja kotona piti mennä peiton alle. Siellä sitten tärräsin itteni uneen. Se on jos meikäläinen pääsee vilunvärinäasteelle, niin lämpiäminen ei tapahdu helposti.
 
Eilen karvasammakot saivat mennä agia tkamun kanssa. Ensin meni Tico ja hyvin meni. Ticolle ei tullut kertaakaan mua ikävä. Hän on jo niin itsenäinen ; ) Mutta eipä Jomikaan keskeyttänyt rataa sen takia, että olisi tullut mun luo. Hyvin siis meni. Paljon paremmin kuin viimeksi. Tiedä sitten tuliko Jomille halu näyttää katellessaan Ticon menoa? Ja voihan sekin vaikuttaa kun ei oltu tehty yhtään mitään vähään aikaan. Oli miten oli, niin hyvin meni ja siellä alkoi olla jo näkyvissä sitä Jomia, jonka kanssa mä treenin. Esim. keinun kontaktille jäi automaattisesti pönöttämään. Kyllä se siitä alkaa pikku hiljaa löytyä : )
 
Hallilta suunnistettiin Lausteelle. Siellä käveltiin pururataa ja asfalttiteitä. Kolmea minsaa vaille tunti meni lenkurointiin. Mulla ei ollut kameraa mukana ollenkaan. Vaikka taaskin onnistuttiin välttämään sade, niin oli pilvistä, siispä tuskin olisi tullut kovin kummoisia kuvia. Mutta kivaa oli ja kiitokset taas tkamulle siitä : )
 
Viime viikolla tuli vähän valmisteltua joulua. Kalenterit ja joulukortit tulivat. Lisäksi tilasin uusimman isliskalenterin ja vähän muutakin. Tällä kertaa toimitus oli todella nopea. Tuotteet tulivat jo samalla viikolla : ) Kivaa oli, että nyt taas sain isliskalenterin. Ihan mukava ylläri, että isoset olivat päässeet kalenteriin, vaikken nyt ollut yhtään kuvaa lähettänyt. Melkein voisi sanoa, että siellä oli Jomikin kun se yksi narttu on niin Jomin näköinen : D
 
Viime viikolla päivänä eräänä pojat alkoivat taas bilettämään keittiössä. Alkavat usein peuhaamaan jos mä teen jotain keittiössä. Onkohan se jotain sijaistoimintaa kun eivät muuten kykene pysymään turkeissaan? Anyway, sitä on hauska kattoa kun ne leikkivät sellaista äänetöntä pumpulileikkiä. Karvapallot aloittivat peuhaamisen ja Tico, herättyään uniltaan, liittyi joukkoon. Välillä Jomi leikki sammakon kanssa (vihreä lelu). Ticosta kumiset lelut eivät ole koiria varten, joten punainen pöhkö kiikutti keittiöön narulelun.
 
Monta kertaa oon harmitellut kun ei ole ollut kameraa siinä hollilla. Nyt ajattelin kokeilla, että miten käy jos haen kameran. Onneksi leikki ei keskeytynyt. Alla kuvia keittiöbiletyksestä.
 
 
             ki3.jpg
 
 
 
             ki4.jpg
 
 
 
             ki2.jpg
 
 
 
             ki5.jpg
 
 
 
             ki6.jpg
 
 
 
             ki7.jpg
 
 
 
             ki8.jpg
 
 
 
             ki9.jpg
 
 
 
             ki10.jpg
 
 
 
             ki11.jpg
 
 
 
             ki12.jpg
 
 
 
             ki13.jpg
 
 
 
             ki14.jpg
 
 
 
             ki15.jpg
 
 
 
             ki16.jpg
 
 
 
             ki17.jpg
 
 
 
Yhtenä päivänä bongasin mun kermiksen nukkumasta kera lammastyynyn. Voiko paimenella enää parempaa tyynyä olla? ; )
 
 
             ki1.jpg
 
 
 
 
 
Sitten vielä tuosta haasteesta, jonka sain joltakin tuntemattomalta bloggarilta. Voin vastata kysymyksiin, mutta mun osalta haaste pysähtyy tähän, sillä en tiedä 11 bloggaria, joille laittaa tuo haaste. Yhä useampi blogi tuntuu kuihtuvan pois. Mutta alla vastaukset haastajan kysymyksiin.
 
 
1. Missä päin maailmaa asut? Suomessa...
2. Minne haluaisit matkustaa? Islantiin <3
3. Oletko jo valmistellut joulua, vai onko se kauhistus? Juu, on tullut tehtyä jouluun liittyviä juttuja.
4. Oletko lukija vai kirjoittaja? Tuo on paha kun molempia tulee tehtyä aika paljon. En osaa sanoa.
5. Mitä harrastat? Kaikenlaista touhuilua koirieni kanssa.
6. Oletko duunailija vai ostatko uutta? Uutta ostan todella harvoin, mutta enpä kyllä juurikaan tuunaile, että tiedä sitten...
7. Onko tyylisi vintage vai moderni? Kyllä se vintageen kallistuu enemmän.
8. milloin viimeeksi kävit teatterissa ja mitä katsomassa? Joskus tooooodella kauan sitten. Näytelmän nimi oli joku Merlin tai sinne päin.
9 Entäs elokuvissa? Voi herranen aika. Tästä on vierähtänyt aikaa. Ehkä 2010?
10. Oletko uinut avannossa? Jep.
11. Kissa vai koira? Koira. Ehdottomasti koira <3