Maanantain aamuvuoroon alkoi valmistautuminen jo sunnuntai-iltana klo 22. Nukkumaan olin mennyt joskus klo 17 aikoihin. Ekan aamuvuoron jälkeen olin ihan raato. Hetkellisen piristyksen sain yhdestä sähkäristä, mutta petiin oli kömmittävä joskus klo 16-17 välillä.
 
Jossain vaiheessa avasin silmät ja olisin voinut vaikka nousta, mutta päätin koittaa jatkaa unia. Olihan kello herättämässä.
 
Seuraavan kerran silmien auetessa katsoin sitten kelloa. Äääh, vasta iltaysi. Ei vielä voi nousta. Ei, jo senkään takia, että en halunnut taas valvoa läpi yön odottaen, että pääsisi joskus töihin. Onnistuin venyttämään unia aina yhteen asti, jolloin kello soi. Sitten kohti koulua ukkosten kanssa.
 
Keskiviikkona jaksoin valvoa peräti iltakuuteen! Siltikään nukkuminen ei mennyt toivotunlaisesti. Heräsin joskus iltakympiltä ja se harmitti. Yritin silti matkata höyhensaarille. Ei onnistunut ja kun vielä kahdentoistakin aikaan olin ihan pirteä, lähdin ukkosten kanssa ulos. Ulkoilun jälkeen sain nukuttua pari tuntia, on-nek-si.
 
Torstaina silmät eivät pysyneet enää auki klo 17 kieppeillä, joten ei kai sitten muuta kuin kaivauduin aah, niin ihanien peittojen väliin. Tuosta ihanuudesta nautin about 5 tuntia ja sitten taas olin niin pirteä, että energiaa tuntui olevan vaikka maratoonin vetäisyyn. Murrrh!
 
Yritin jatkaa unia. Lueskelin hetken ja sitten taas uutta yritystä kehiin. Ei juma, taas näytti, että valvon läpi yön. Mietin, että menisinkö käymään poikien kanssa ulkona kun kello läheni kahtatoista. Sitten alkoi vähän tuntua, että saisin unta ja niin kävi.
 
Kello oli soimassa taas yhdeltä, mutta kun se soi, en noussut vaan siirsin sitä tunnilla. Senkin jälkeen torkutin sitä puoli kolmeen.
 
Aamuvuoro ei vaan näytä enää sopivan mulle. Pännii kun kotona ei oikein jaksa tehdä mitään töitten jälkeen. Korkeintaan tunnin tai kaksi pysyn hereillä. Eikä tilanne ole sen parempi, vaikka virittäisin herätykseni myöhemmäksi. Ihan sama juttu: töistä kotiutuu raato. Sen takia oonkin virittänyt herätyksen niin aikaiseen, että ehtii touhuta ja olla poikien kanssa kun töitten jälkeen ei oikein jaksa. Mua kun ei näillä seuduilla pelota olla ulkona, olipa kello mitä hyvänsä, niin sama se sitten on touhuta ennen töitä. Harmittaa silti, että kaikki vapaa-aika menee siihen, että koittaa saada unta edes sen verran, jotta jaksaisi töissä :/ Viikko tuntuu toooooooooooooooodella piiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkältä ja perjantaina oonkin ihan zombi.