Jos kerron, että niitä oli 141 kappaletta, niin onko ihan turhaa yrittää uskotella, että maapallo on turvassa marssilaisten hyökkäykseltä? Jotkut saattaa pitää meitäkin jonkin toisen planeetan asukkeina kun kävellään niin paljon ;)
 
Sääherra oli ihan suotuisa. Muutaman minsan sadekuuroja ripsutteli pitkin aamua. Sama meno jatkui kun tuli aika lähteä liikenteeseen. Se sade ei juurikaan kastellut ja tuuli puhalsi kuivaksi jos sattui kastumaan. En laittanut edes kumppareita vaan luotin, että lenkkareillakin pärjään. Muuten pukeuduin vähän enemmän sateenpitävämpiin vaatteisiin ja reppuun heitin kunnon sadetakin. Pojille en ottanut sadevermeitä. Saivat nyt luvan käyttää ja pärjätä säänkestävällä turkillaan.
 
Puoli kympin aikoihin lähdettiin suunnistamaan kohti Kuralaa. Siellä oltiin klo 11. Mulle oli käynyt pikkuinen fiba ajatusmaailmassani. Mehän oltais hyvin voitu lähteä vasta kympiltä, mutta jotenkin nyt ajattelin, että matkaan menee pari tuntia, vaikka tiesin hyvin, ettei se kestä 1,5 tuntia kauempaa. Noh, siinähän sitten odoteltiin, että pääsi ilmoittautumaan.
 
“Jahas, taas ne menee mätsiin”, saattoi joku nyt ajatella, mutta väärin meni. Ilmoittautuminen oli ilmaista. Mitään nimiäkään ei kysytty. Riitti, kun kertoi montako koiraa oli osallistumassa. Kuulostaa varmaan aika mystiseltä.
 
Kello 12 jälkeen osallistujat starttasivat. Me jäätiin häntäpäähän. Ihan turhaa sitä on mennä suuremman lössin mukana. Reilu puoli tuntia osallistujat ahersivat ja sitten sai kahvitella ja syöttää koiralle ruokamaistiaisia. Jokainen osallistuja sai pari näytepussia kotiin viemiseksi. En välittänyt hakea sellaisia pojille, sillä en pidä kovin suuressa arvossa RC:n myrkkysapuskaa. Lisäksi jokainen osallistunut koira sai frisbeen. Sen sentään huolin ;) Tapahtuma oli sponsoria lukuunottamatta tosi kiva ja hieno. Mennään kyllä toistekin jos vielä uudestaan tuollainen järjestetään ja jos sää on suotuisa.
 
Jaa, siis missä me oltiin??? Noh, viikolla bongasin lehdestä jotain, joka vei mut ajatuksissa –90 luvulle. Silloin järjestettiin muutaman kerran Koirien Kymppi. Oltiin systerin kanssa taluttamassa tuossa tapahtumassa tyttöjämme. Silloin lähtö tapahtui Turun Messukeskuksen luota. Jokainen osallistuja sai kivan kassin, mutta sen sisältöä en kyllä enää muista. Se oli kiva tapahtuma. Nyt lehti ilmoitti Koiramarssista. Samantien merkkasin sen mun pääkopan kalenteriin. Päätin, että sinne mennään, jos vaan sää sallii. Ja niin me päästiin tapahtumaan mukaan kun ei ollut ihan kökkö ilma.
 
Kun lähdettiin liikkeelle, niin alkuun pojat vetivät ihan mielettömästi. Nenukkeihin varmaan suorastaan tulvi kaikkia uusia hajuja. Sitten ne pikku hiljaa alkoivat kävellä paremmin. Siis ihan kunnialla selvittiin tuosta marssista :)
 
Tosi kivaa, jos tuo Koirien Kympin kaltainen tapahtuma taas elvytetään henkiin. Ainoa pikku miinus on ihmetys, jonka aiheutti takaisintuloreitti. Liikkeelle lähdettiin Liikekeskuksen takaa menevää tietä pitkin oikealle. Sitä sitten käveltiin suoraan jonkin matkaa, kunnes ylitettiin tie ja tultiin takaisin tien toista puolta. Musta parempi reitti paluuseen olisi ollut kulkeminen Hämeentien vieressä olevaa kävelytietä. Sitten lenkistä olisi tullut sellainen kiva ympyrä. Vähän pidempi lenkistä olisi tullut, mutta tuskin nyt sentään kellekään liian pitkä. Muuten kyllä hieno tapahtuma, jolla kerättiin ruokaa Turun eläinsuojeluyhdistykselle. Jokainen osallistunut koira lahjoitti osallistumisellaan 2 kg ruokaa eläinhoitolalle, että vielä sitten tehtiin hyvää ittemme (lenkki) lisäksi muillekin 4 kg:n edestä. Ja kun osallistujia oli 141, niin eläinhoitola sai 282 kiloa sapuskaa :)
 
Kun kerran K-kaupan vieressä oltiin, niin pakko oli käydä tsekkaamassa saisinko lempparimehua. Se on nyt tyrkyllä ja ilmeisen hyvin menee kaupaksi, sillä sitä ei ollut. Muita laatuja kyllä, mutta ei Tropicanan Ruby breakfastia, joka on se paras Tropicanan mehu. Se on normisti niin kallista, etten kyllä muuten sitä osta. Oon yrittänyt kokeilla halvempia samantyylisiä mehuja, mutta ne on joko liian väkeviä tai liian makeita.
 
Sittari oli ihan pienen matkan päässä, niin päätin vielä kiertää sieltä kautta, mutta sieltäkään en saanut sitä mehua :( Noh, sitten vaan talsittiin kotiin sadekuuroissa. Kaivoin mun i-bägistä sadetakin reppuni suojaksi. Heh, joillakin on i-padi, mutta mulla on i(slis)-bägi :D Mun lakas reppuli, joka on ollut mukana jo monessa reissussa <3
 
Kotona oltiin kolmen aikaan. Sony piti pyykätä ja nyt se nukkuu tuossa ulkoilun ja pesun päälle. Eipä meillä oo kiirettä ulos vielä moneen tuntiin. Ticokin vetelee hirsiä. Kiva, kun nuo jaksavat näitä meidän välillä pitkiäkin ulkoiluja. Islikset on ihania <3