Pakkasta oli reippaasti alle kymmenen astetta ja aurinko paistoi, joten mieli oli korkealla kun lähdettiin lenkille. Jos olisin tiennyt, että sen auringon eteen purjehtisi tumma pilvi, en olisi lähtenyt lenkille juuri silloin. Vaan mistäpä olisin voinut tietää mitä oli tulossa. Hitsi, kun en omista vieläkään minkään sortin kristallipalloa, vaikka joskus haluaisinkin. Pojat olivat tuttuun tyyliinsä “next” –käskyn alla. Kuulin kun koiraa huudettiin. Sitten näin sen bostoninterrierin (uros), joka on toistuvasti ollut viittä vaille tulossa mun koirien luo. Aina se oli viime tingassa saatu huutelulla kääntymään. Odotin kauempana poikien kanssa, että se kuriton koira otettaisiin kiinni. Pojat olivat ihan nätisti. Se koira vaan läheni ja läheni. Nyt alkoi pahasti näyttää siltä, ettei se koira totellut edes sen vertaa mitä oli aiemmin totellut. Aloin häätämään sitä koiraa, vaan sepä lisäsi vauhtia ja ylitti sen kynnyksen, jolloin pojat alkoivat toimia. Rähinähän siitä tuli, voi vittu!!! Onneksi se koira saatiin siitä pois nopeasti. Kun jatkoin matkaa huudahdin harmistuneena: “voi saatana kun ei noista irtokoirista pääse eroon!!!”. Toivottavasti se muija tajuaa nyt pitää sen rakkinsa kiinni kun se ei kerran tottele! Mä en kyllä mitään lääkärilaskuja ala makselemaan jos ei nyt tuosta viisastunut ja ala pitää sitä kiinni. Kun ei tottele, niin ei tottele, prkl! Kaikkein paskinta tässä on se, että tuo rakki liikkuu kotitiellä. Kunpa tästä ei nyt tulisi mitään sotaa. En jaksaisi sellaista... Tää irtokoirajuttu tuntuu kyllä niin loputtomalta suolta. Jos mulla olis rahaa tarpeeksi muuttoon saarelle, niin sen kyllä tekisin. En enää jaksa noita tyhmiä ihmisiä!

Kyllä tuo sitten veti mielen matalaksi. Mielessä jo kävi, etten menisi koulutukseen. Sekin tuntui niin turhalta touhulta – varsinkin kun nyt oli varmasti tullut TAAS takapakkia. Mutta kun olin hommannut jo sydämet valmiiksi, niin käytin Sonyn yksin lenkuralla ennen kuin lähdin Ticon kanssa koulutukseen. Mun oli tarkoitus kotoilla Sonyn kanssa, mutta jostain syystä mun sormet olivat aivan jäässä jo heti kun olin mennyt ulos. Sitten kun lähdin Ticon kanssa, niin sormiin alkoi ihan sattua. Sattui niin paljon, etten oikein tiennyt miten päin olisin ollut. Mulla oli kädessä ihan rukkaset, mutta silti tuntui kamalalta sormissa. Pakkasta oli –15, eli viis astetta vähemmän kuin maanantai aamulla, jolloin sormet kyllä hyvin tarkenivat.

Olin lähtenyt jonkin verran myöhemmin kun ei Tico näytä tarttevan mitään lepoa ennen koulutusta. Päästiin heti sisälle ja kun siellä ei ollut ketään, niin testailin Ticoa. Tico leikki ja tuli sivulle innolla ja ilolla kun peruutin. Leikkimistäkin palkkasin sydämillä.

Koulutuksen aiheena oli kaukokäskyt. Jokainen teki niitä tasonsa mukaan. Kouluttaja taas kävi jokaisen luona erikseen kattomassa. Tico istui tai meni maahan ihan kivasti, joten kouluttaja käski mun laittaa Ticon hihna seinässä olevaan koukkuun jos en uskaltanut päästää hihnasta irti. Ensin otettiin asennon vaihtamista ihan läheltä, sitten pikku hiljaa kauempaa ja kauempaa. Tico vaihtoi hyvin i & m –asentoa. Heittelin Ticolle palkaksi sydämiä ja Tico koppasi niitä. Kouluttaja kehui Ticoa ja sanoi, että mun pitäisi opetella luottamaan siihen, ettei se lähde minnekään, vaikkei olisikaan kiinni. No niinpä! Tottahan se on, etten uskalla päästää hihnasta irti kun pelkään, että Tico menee jonnekin jotain soppaa keittelemään. Mutta irti pitäisi uskaltaa päästää jos joskus meinaa kisata. Ticossa kuulemma olisi potentiaalia... Loppuun vielä otettiin kellotettu paikallaanolo. Ticon viereen tuli uros, joten laitoin Ticon kiinni patteriin. Se uros oli ihan alkeissa ja sitä kehuttiin ja palkattiin koko ajan. Tico katteli sinne koko ajan. Välillä näytti siltä, että menee hakemaan sieltä namia. Tico alkoi hermostua ja haukkui, jolloin nousi myös ylös. Ticon ajaksi tuli 1 min 30 sek. Viidestä koirakosta vain yksi pystyi makaamaan sen 2 minsaa. Kerrankin koulutus loppui ennen kuin olin lähtenyt. Sen jäljelle jääneen kymmenen minsan ajaksi saivat halukkaat päästää koiransa riehumaan. Yksi uros ja narttu leikkivät niin, että toinen vinkui. Tico alkoi haukkua kumeasti niiden koirien touhuja. Taisi olla epämiellyttävä tilanne Ticolle. Kouluttaja tietää mitä Ticolle on tapahtunut, joten se kehotti niiden koirien omistajia ottamaan koiransa kiinni niin pitkäksi aikaa, että me oltiin päästy ulos. Niin ja, Tico ei enää sen alun jälkeen oikein leikkinyt. Lähti kyllä hakemaan, mutta ei tuonut vaan piti maanitella ja toistaa. Vetämään ei alkanut (yleensä alkaa) :(

Kotona oli mikrossa valmiina puurohiutaleet vedessä, joten mikro päälle, valmiiksi tehty leipä messiin ja Sonyn kanssa kävelylle. Tuon kävelyn aikana syötin Sonylle loput sydämet, joita oli jäljellä peräti kolme kappaletta, että aika hyvin meni. Olin syöttänyt niitä jo aamulla testimielessä ja molemmille oli kyllä kelvannut. En ollut kypsentänyt niitä mitenkään. Toisaalta antaisin mieluummin niitä raakana, mutta kypsennettyinä niitä voi myös laittaa pakkaseen, jos niitä jääkin koulutuksesta yli. Tuorepalkassa on sekin mutka, että se laittaa Ticolle tassut ristiin. Kun herra pääsi aamulla ovesta ulos, niin heti teki kaks pitkää pissaa. Olin vähän pelännyt, ettei Tico jaksaisi pidätellä, mutta ei se ollut tehnyt sisälle. Luulin kyllä, kun pissamainen haju kohtasi mun tullessa kotiin. Se sama haju oli ollut jo eilenkin, joten se haju tuli niistä sydämistä. Noh, täytyy kattoa, että miten annan niitä jatkossa. Puolitan ne ainakin, olivat vähän turhan isoja kun antoi kokonaisen sydämen. Noin 625 gramman pussi maksoi 2,95, joten ei se silleen ole paha hinta. Suunnilleen saman verran maksavat tonnikalapalat ja niitä saa vain 100 grammaa sillä hinnalla.