Hyppisitkö ilosta? Purisitko kovaa näkkileipää? Tai pystyisitkö ylipäätään olemaan normaali jos sulla olisi jomottava hammas? Mun vastaus kaikkiin on, että ei onnistuisi. Mä tekisin niin totaalista kuolemaa ja kaiketi kaivelisin hautaa itelleni. Unohtamatta sitä valituksen ja draaman määrää. Mutta koirat, vai pitäisikö puhua vain harvoista ja valituista koirista, jotka eivät anna pienen luunpalan häiritä elon ihanuutta. Vai ovatko nuo koirat todella hyviä näyttelijöitä? Näitä asioita olen pohtinut monen monta kertaa kuluneella viikolla, enkä vieläkään ole lakannut ihmettelemästä sitä, miten kaikkea ei vaan aina voi nähdä.
 
Sunnuntaina huomasin Ticon oikean silmän alapuolella patin. Ekana tuli mieleen, että patti liittyi hampaaseen, joten kurkkaus suuhun. Eläinlääkäri en oo, enkä sellaiseksi pysty koskaan tulemaan, koska en kykenisi tekemään niinkin “pientä” operaatiota kuin rokotusta. Leikkauksista tai lopetuksista puhumattakaan. Ticon suussa oli niin kamalan näköinen hammas, että mun diagnoosi oli tehty. Ja samalla helpottui päätös lähteä Jomin energiaa purkamaan.
 
Maanantaina heti kasilta soitin lääkäriin. Puoli ysi olisi ollut aika, mutta enhän mä niin nopeasti sinne päässyt, joten tiistaina kasilta. Ei siis rallya tällä viikolla...
 
Patin huomaamisen jälkeen aloin ihan tarkkailla Ticoa, että käyttäytyikö se jotenkin eri tavalla. Samalla mietin, että oliko ollut nähtävissä jotain pullotusta silmän alla rally-kisoissa? Vai oliko patti seurausta hyökkäyksestä? En kai sitä nyt ihan niin puusilmä voi olla, että olisi mennyt yli viikko sen huomaamiseen...
 
Tico höselsi ja sähelsi yhtä innokkaana kuin ennenkin. Nappulatkin se rouskutteli kuten aina ennen. Rally-kisoissa oli vedetty lelua ja Tico oli ollut kunnon vastus mulle. Niin kuin se on aina. Tico osaa vetää ja se on hienoa, että olipa sen veto miten kiihkeässä kohdassa tahansa, se irrottaa heti, kun sanon “irti”. Ei siis ollut mitään poikkeavaa käytöksessä. Ilman pattia en olisi osannut soittaa lääkäriin. Eikö tuollainen muka aiheuta kipua? Onko Tico jotenkin poikkeuksellinen? Jäikö se ilman kipuaistia kun sellaisia jaettiin? Mä en kerta kaikkiaan vaan voi käsittää, että miten voi vetää lelua, vaikka suussa on kamalassa kunnossa oleva hammas! Joskus muinoin oltiin sitä mieltä, etteivät eläimet tunne kipua. Jos vastaan tuli tälläisiä yksilöitä, niin toisaalta en ihmettele miksi niin luultiin. Ite kyllä oon sitä mieltä, että KYLLÄ eläimet tuntevat kipua, vaikka mun uskoa onkin kovin yritetty horjuttaa kuluneella viikolla.
 
Töiden jälkeen karvapallot lenkille ja sitten Ticon kanssa kohti lekuria. Bussin aikataulua kun en osaa tulkita, niin ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kävellä. Onneksi oli kiva ilma. Tuuli oli kylmä, mutta oli kuivaa.
 
Kun Tico bongasi ojasta kunnon jääkertymän, niin herra alkoi innoissaan kieriä. Ei ollut niin mitään tietoa kököstä hampaasta. Luurilla kuvasin Ticon touhua ja siitä näkeekin tosi hyvin miten kivulias herra on ;D
 
 
 
 
Lääkärissä laitoin Ticon puntariin. Ihan sama istuiko vai seisoiko koiruus, niin häntä sen kuin vaan vispasi. Täten puntarin numerot eivät koskaan pysähtyneet. Eniten pyörivät siinä 16,8 kg:n kieppeillä, siis herra on saanut massaa (tai lihonut). Yllätyin tuloksesta, sillä niin pitkään Ticon paino on ollut 15,5 kg, että luulin sen olevan Ticon lopullisen painon. Mutta, näköjään Ticon tapauksessa pätee sanonta “hiljaa hyvää tulee” ; ) Olipa kyse sitten läskistä tai jostain muusta, niin se on mulle se ja sama. Ticolla on varaa kasvattaa painoa. Ei mua koskaan ole haitannut Ticon sporttinen olemus. Aina välillä oon tuonut asiaa esille, sillä se on vaan huvittavaa, miten erilailla isä ja poika voivat kehittyä : D Toinen syntyy lähestulkoon valmiina ja toisen valmistuminen kestää koko elämän. Huvittavaa!
 
Lääkärissä on tosi näppärä pöytä kun sen saa alas. Pöytä laskettiin matalalle ja herra utelias oli heti pöydällä. Pöytä alkoi hiljalleen nousta ja sitten vähän jänskätti toista. Lääkäri alkoi tutkia Ticon korvia, silmiä, kuunteli sydäntä ja muuten tunnusteli, ennen kuin kurkkasi suuhun. Tosi fiksua, ettei heti tartuttu kuonoon vaan tavallaan Ticoa vähän valmisteltiin.
 
Mä en leikkinyt lääkäriä ja alkanut heti latoa omia diagnooseja. Annoin lääkärin tehdä päätelmänsä ja sitten mä puhuin. Lääkäri oli tullut samaan tulokseen kuin mä; eli patti johtui hampaasta. Hammas oli lohjennut ja siksi tulehtunut, josta oli aiheutunut hammasjuuripaise. Lääkäri katteli muutkin hampaat. Ne näyttivät ihan hyviltä. Vähän hammaskiveä, mutta ei muuta. Paitsi toisen puolen poskihammas. Siitä oli katkennut kärki, joten se saattaa aiheuttaa joskus vastaavanlaisen patin toiselle puolelle. Mutta myöskin voi olla, ettei koskaan tule mitään.
 
Miten sitten kökköhammasta hoidettaisiin? Juuri niin kuin olin olettanutkin: poistamalla se. Sitä lääkäri suositteli ensin. Sitten kertoi antibioottivaihtoehdosta. Vaiva saattoi parantua antibiooteilla, mutta myöskin se saattoi myöhemmin uusiutua. En edes harkinnut lääkekuuria, sillä se hammas oli niin kamalan näköinen + lohjennut. Eihän sellaista voinut jättää suuhun.
 
Mulle tuli yllätyksenä se, ettei hammasta poistettu heti. Olin olettanut niin. Mutta, ensin pitää syödä muutama päivä antibioottia (syytä en enää muista...) ennen kuin hampaan pystyy poistamaan. Eli kotiin vetämään nappia muutamaksi päiväksi ja sitten perjantaina kunnon tillintallit. Maanantaina tai tiistainakin olisi ollut mahdollisuus saada aika, mutta valitsin perjantain, niin sai hoidettua hampaan pois yöviikolla. 
 
Kun mitään kummempaa ei tehty (paitsi kidutettiin mun tiliä. Lekurihinnat ovat karanneet käsistä!), niin kävelin Ticon kanssa takaisin. Lepoon poikaa ei tarvinnut laittaa. Kotimatka kesti puolitoista tuntia ja yhtään bussia ei mennyt meidän ohi. Siis oltiin kotona nopeammin kävellen! Ihan älytöntä. Nythän on tuloillaan suuri bussilinja uudistus heinäkuussa. Odotan innolla, että tuleeko parannusta tähän linjaan. Se on tosi mahtava juttu, että uudistuksen jälkeen käy sama bussilippu esmes Turun ja Kaarinan busseissa. Nyt ei ole niin.  
 
“Ticolla oli oikealla puolella hammasjuuripaise. Oikea ylä P4 hammas oli vaurioitunut ja olisi hyvä poistaa. Antibioottikuuri aloitetaan ohjeen mukaisesti. Ticolle on varattu aika hampaan poistoon pe 14.3. klo 10.30. Sen tulisi olla syömättä vähintään 10 tuntia ennen toimenpidettä.”
 
Tämmönen “arvostelu” tältä reissulta ; )
 
Kaksi antibioottia kahdesti päivässä juustoon kätkettynä meni alas ilman ongelmia. To menin töihin noin kasiksi. Olisin mennyt aikaisemmin, mutta ymmärsin, että koneelle oltais tehty jotain repareerausta. Kukaan ei ollut koneen kimpussa kun menin töihin. Vähän se harmitti, sillä nyt jäi vähemmän aikaa nukkua ennen lekuria.
 
Olipa taas yö! Puolet yöstä meni tapellessa hankalahkon työn kanssa. Mua alkaa väsyttämään (olipa mikä vuoro tahansa) jos työ ei suju suitsait sukkelaan. Sitten sain vaihtaa helpompaan ja mukavampaan malliin ja heti piristyin. Homma sujui niin mukavasti, että ellei olisi ollut lääkäriin menoa, olisin ehkä tehnyt sarjan kokonaan. Mutta nyt oli pakko lähteä ajoissa.
 
Tuo yö sisälsi ainekset pahempaankin soppaan. Mua harmitti, ettei paksu alumiini tahtonut totella mua. Tuntui, etten saanut kiristettyä käämiä tarpeeksi. Kerran sitten yritin vetää oikein piukan teippauksen käämin ympäri. Teippi katkesi. Siinä kun olin tietoinen, että nyt tapahtui horjahdus, mietin takanani olevaa pöytää, jolla olivat valmiit käämit. Ja niiden pakkojen teräviä liuskoja. Vaikka kaikki tapahtui todella nopeasti, ehdin miettiä noita ja pelästyä, mitä vahinkoa liuskat saattaisivat aiheuttaa. Teippi lensi, meikä horjahti vasten pöytää ja tunsi liuskat selässä ja kyynärpäissä. En voivotellut tai muutakaan vaan yritin olla kuin ei mitään. Tunnustelin, että miltä tuntui selässä tai kyynärissä. Ei pahalta. Toisessa ehkä enemmän, mutta pienen nollauksen jälkeen homma jatkui kuin ei mitään.
 
Myöhemmin huomasin, että vasemman kyynärän kohdalla paidassa oli reikä. Ilman pitkähihaista olisi saattanut tulla syvempi vekki kyynärpäähän. Toinen hiha oli ihan ehjä. Selän kohdalla mulla oli tuplapaita, joten sinne ei tullut mitään, mutta kevyempi vaatetus tai T-paita, niin aijai.
 
Oli kyllä niin ihanaa olla taas yökkösessä. Etenkin kun viikon aloitti lempparijuontaja ar. Harmi, ettei ollut muina öinä. Tiistaina sain kuunnella miten EJ:n elämä on nyt helpompaa kun “The Weight Of The World” on poissa harteilta. Yössä sitä kuulee parasta musiikkia! Miten sitä taas osaa palata karuun arkeen...
 
3,5 tuntia unta, karvapallorumbaa ja tankkausta ennen kävelyä kohti lääkäriä. Tico taas innostui kierimään sen jään päällä. Olin edellisenä iltana katellut, että oliko Tico jotenkin vaisumpi. Se osoittautui harhanäkemykseksi, sillä kun päästin pojat käymään pihalla, hömpy sai Ticon peräänsä kiertämään taloa. Että, niin pipi se Tico oli : D
 
Musta oli koko viikon tuntunut kamalalta ajatella, mitä Ticolla oli edessä. Pieni joutui menettämään hampaan eikä se tiennyt sitä. Varmaan tuntui inhottavalta herätä kivuliaana (?) ja olla ilman hammasta. Jotenkin tuntui pahalta puuhailla tuolleen toisen selän takana, mutta toisaalta se oli sen parhaaksi. Ja jos multa kysytään, niin ite mieluiten haluisin hampaan poiston tietämättä siitä.
 
Hassu sattuma oli, että taas kun tie vei kohti lekuria, oli kylmä tuuli. Tapani mukaan oltiin hyvissä ajoin perillä. Siinä ehti hyvin hengitys tasaantua sun muuta ennen sisälle menoa. Sisällä ei tarvinnut kauaa odottaa lääkärin kutsua. Musta on tosi kiva, että nykyään kutsuvat sisään koiran nimellä. En tykännyt sukunimikäytännöstä.
 
Nyt ei ollut hissipöytää, mutta Tico oli silti utelias ja laittoi etutassunsa pöydän reunalle. Lääkäri pyysi nostamaan Ticon pöydälle. Pidin kiinni, kun Ticoon tuikattiin neula. Reipas poika. Sitten herra lattialle. Lääkäri lähti pois huoneesta. Tico olisi mieluusti mennyt perään. Hetken aikaa höselsi. Sitten käskin sen maahan ja Tico lässähti sammakkona lattialle. Silittelin Ticoa sen vaipuessa tiedottomaan tilaan. Ihan hölmöä, mutta vähän tuli palaa kurkkuun. Siinä lattialla makasi mun pieni punainen ilopilleri lempiasennossaan.
 
 
             Kuva0114-normal.jpg
                                         Sammakoksi rauhoittunut.
 
 
Kohta lääkäri tuli, katteli missä kunnossa Tico oli, ja sanoi, että voisin tulla hakemaan Ticon klo 14 aikoihin. Alunperin oli puhuttu puoli yhdestä ja nyt yhtäkkiä oli tullut puolitoista tuntia lisää. Sinänsä se ei mua haitannut, sillä kyyti kotiin oli järjestetty ja itseasiassa tämä uusi aika sopi paremmin. Paitsi... Mä olin jo ihmetellyt, että miten ihmeessä saan Kaarinan “suuren suuressa” keskustassa kulumaan kaksi tuntia? Nyt piti koittaa kuluttaa liki kolme ja puoli tuntia. Nälkähän siinä ajassa ehtii tulla, joten sitä ennakoimaan Heselle kuponkimegalla. Mua hämmensi, että Hesessä mainostettiin megaa bonuskortilla 7,95. Oma kuponki oli euron halvempi. Jotenkin vaan tuntui hassulta, että korttilaisille oli kalliimpi. Luulisi, että niille tarjoukset olisivat edullisimmat. Ihan sama korttia ei oo eikä tuu. En kuitenkaan käy kovin usein Hesellä. Mietin myös subia, mutta sitten olisi pitänyt ostaa juoma. Hese tuli halvemmaksi.
 
Hyvä hamppa, kylmä kokis ja suolaiset ranskikset massussa menin M&M: iin kuluttamaan aikaani. Peräti kaksi myyjää kävi kysymässä, että tarttenko apua. Noh, enhän mä päässyt kaupasta ulos ilman kantiskortin vilautusta. Mukaan kun tarttui nameja ja pari kumista lelua. Olivat sen tyyppisiä, että tuumailin Jomin jopa innostuvan niistä. Mulla oli vakavan harkinnan alla luiden heittäminen pois. Toisaalta se olisi sääli kun Jomi niin tykkää jyrsiä. Jospa se innostuisi jyrsimään noita kumileluja, niin mun olisi helpompi heittää luut pois. Jomihan niitä eniten jyrsii. Se jopa nappaa luun mukaan jos vaihdan huonetta. Kyllä evästä täytyy olla jos reissaa ; )
 
Eläinkaupasta tallustelin hitaasti kohti rismaa. Sattui niin hyvin, että äipällä oli aamuviikko, joten se pystyi kuskaamaan kotiin. Kun kerran aikaa oli, niin päätin hoitaa kauppailun pois alta. Paljoahan sieltä en nyt ostanut kun lääkäriin kyllä sai syytää euron poikineen. Toisaalta jos on maitoa ja piimää, niin kyllä mä pärjään. Aina kaapista löytyy jotain riisiä tai makaroonia, tms.
 
Oli kyllä ihan sellainen olo, että oli jossain ulkomailla kun yritti luovia vieraammassa rismassa ;D Äippä nappasi mut rismalta kyytiin ja sitten kohti lekuria. Hihna kourassa ilmoitin tulleeni hakemaan Ticoa. Ohjeistuksen ja rahastuksen jälkeen mut vietiin huoneeseen, jossa oli pari mukavasti pehmustettua isoa koppia. Toisessa nosteli päätään tutun näköinen, muttei tutun oloinen koiruus. Tokkura-Tico yritti ilmentää iloaan jälleennäkemisestä, mutta aika vaisua oli. Voi toista. Perjantai ei ollut ehtinyt vielä edes iltaan kun toisella oli jo olo kuin useimmilla on lauantaiaamuna ; ) Vähemmän mukava, tokkurainen, eikä muistikuvaa tapahtumista. Mahtoikohan Tico ihmetellä, että mihin oikein oli hammas kadonnut? ; )
 
Hieman huojuen tokkurainen koiruus köpötteli ulos lääkäristä. Jotain ticomaisuutta oli jo nähtävissä, sillä herra ei malttanut kiertää vaan hyppäsi liuskalta maahan. Eihän se ollut iso pudotus, mutta kuitenkin. Annoin mahdollisuuden vessailla, mutta mikään lamppu ei syttynyt ukkelin päässä. Seisoi vain häntää roikottaen. Olin unohtanut ottaa mukaan turvavyön, mutta eiköhän nyt pärjätty ilmankin.
 
Ei kuitenkaan ihan. Äippä meni käymään pankissa. Ajomatka ei ollut pitkä, mutta Ticon oli istuttava. Penkillä pysyminen oli kyseenalaista. Kun äippä meni pankkiin, annoin Ticolle uuden mahdollisuuden vessailla. Ei, enää ei osannut nostaa koipeaan. Saatika tassujaan. Koiruus kompuroi lähestulkoon maantasalle leikattujen puskien tynkiin. Mentiin autoon. Laitoin Ticon maate, mutta se halusi istua. Ei voinut maata vaan piti istua ja huojua kuin tuulessa. Otin ajankuluksi siitä videota. Vähän on reaktiot hitaita normaaliin verrattuna.
 
 
 
 
Odotellessa hokasin, etten ollut saanut mitään erillistä todistusta hampaan poistosta. Siitä oli kyllä ollut juttua, mutta en ollut saanut mitään paperia mukaani. Jos Tico menee näyttelyyn, täytyy kuljettaa tuota todistusta mukana.
 
Kun äippä oli tullut pankista mentiin takaisin eläinlääkäriin. Vasta sitten mulle selvisi, että se todistus postitetaan kotiin. Aina oppii uutta. Tuolloin satuin näkemään Ticon operoineen lääkärin. Se sanoi, että oli hyvä kun se hammas poistettiin. Hampaan alta tuli mätää kun sitä pattia puristettiin. Hrrrh!
 
Sitten kotiin. Karvapallot nuuskivat suurella mielenkiinnolla Ticon kuonoa. En antanut karvapallojen kauaa hyöriä Ticon kimpussa kun en tiennyt miten kivulias olo sillä oli. Tiedä, vaikka olisi suuttunut jos johonkin kipeään kohtaan jompikumpi olisi osunut. Laitoin karvapallot kuistille odottamaan ulosmenoa. Ticon eristin olkkarin puolelle. Siellä on mukavampaa ja lämpimämpää kuin keittiössä. Sitten karvapallojen kanssa ulos.
 
Keskiviikkona lähdin Jomin kanssa yksityislenkille. Sai sitten vähän jotain treenausta kun agihallille en nyt viittinyt Ticon takia mennä. Ensin treenittiin vähän koululla rt-juttuja ja sitten lähdin ettimään ohitettavia koiria ja koiria muutenkin. Ja kuinkas kävikään?
 
Hassusti! Miltei just siinä samassa kohtaa, jossa olin nähnyt kyseisen henkilön ekan kerran, näin hänet lenkillä koiriensa kanssa. Kyseessä oli se tyttö (täytyy kyllä kehittää joku toinen bloginimi...). Hassu sattuma. Siihen sitten jäätiin pölöttämään aika pitkäksi aikaa. Samalla näin nähdä, että sillä nartulla tosiaan oli asiaa lenkillä... Aggressiivisuudesta se mökääminen ei johdu. Jostain syystä on epävarma muiden koirien suhteen. Jomillekin se ensin mökäsi.
 
No, mutta jäin suustani kiinni. Vaihdettiin siinä kuulumisia (siinä höpöttäessämme ohitsemme meni nainen luuri korvallaan. Huudahti, että onpa suloinen koira! Ja kysyi sitten Jomin rotua. Vastauksen jälkeen vielä toisti, että on kerrassaan suloinen ja ihana ja jatkoi sitten luuriin puhumista) ja näyttelyjuttuja + sovittiin treenit. Perjantaille. Eli lääkärin jälkeen suunnistin karvapallojen kanssa koululle. Saatiin olla puolisen tuntia keskenämme kun oli ollut vähän soutamista ja huopaamista sen ajan kanssa. Ensin näytti, että ehtisin koululle neljäksi. Kun äippä oli pankissa, näytti, että en taida ehtiä kun vielä piti käydä uudestaan lääkärissä. Laitoin uutta viestiä. Sitten kuitenkin ehdin neljäksi, mutta tyttö ei enää ehtinyt.
 
Ajankuluksi treenailin karvapallojen kanssa. Lähinnä rt-juttuja. Sonyn kanssa oli pientä tokoilua. Emmä taju. Miksei se enää osaa liikkeestä istumista? : D
 
Kun treeniseura tuli, niin otettiin vähän ympyrässä menoa niin, että tyttö meni koiransa kanssa edellä ja mä Jomin kanssa perässä. Olin iloinen, että nyt Jomi ei ollut herra täydellinen (kuten yleensä on näissä treeneissä ollut) vaan nyt se alkuun veti. Toisella kertaa kun lähdettiin kiertämään, niin sitten hömpy meni hyvin.
 
Tyttö tokoili uroksensa kanssa ja mä olin Jomin kanssa häiriönä. Sitten opetin vähän rally-tokoa. Monisteesta kateltiin kylttejä ja mä sitten näytin miten ne mennään. Sen jälkeen tyttö sai yrittää.
 
Touhusin Sonyn kanssa kun tyttö teki narttunsa kanssa häiriötä. Loppuun otettiin ohittelua, mutta niin, se meni aivan loistavasti, kuten me oletettiinkin. Noh, toivottavasti ei seuraavalla kerralla. Sovittiin uudet treenit kera uuden suunnitelman.
 
Tico oli puuhannut yllärin. Se oli jotenkin (arvatenkin hirveellä mekkalalla) ylittänyt pyykkitelineen ja tullut keittiön puolelle. Tuota se ei ole tehnyt koskaan ennen. Menin käymään Ticon kanssa pihalla, mutta pyykkiksen ylityksestä huolimatta Tico ei vieläkään osannut nostaa koipeaan.
 
Laitoin naput piimään pehmenemään. Ticon pitää syödä nyt muutaman päivän ajan pehmeää sapuskaa. Kuvittelin nappujen olevan valmiit muutamassa tunnissa. Väärin meni, sillä vasta viiden tunnin jälkeen naput olivat täysin pehmenneet. Se oli ihan hirveetä odottaa niin kauan kun varmasti toisella oli nälkä. Yritin pienentää masun reikää tarjoamalla piimää, mutta Ticosta idea oli tyhmä. Ei ottanut. Noh, pari jätemyllyä imaisi Ticon piimän. Ainakin yritin pelastaa nälkäkuoleman partaalta.
 
Jomi on ollut innoissaan niistä kumileluista. On leikkinyt molemmilla, eli tykkää molemmista. Nyt kai voisi kerätä luut pois, ettei enää tulisi kotiin allaolevan kertomuksen kera:
 
Ticolta poistettiin yläleuan tulehtunut P4 hammas, jonka juuren tulehdus on aiheuttanut silmän alle paiseen. Ikenessä on sulavat tikit, jotka irtoavat itsekseen. Illalla saa antaa pehmeää ruokaa ja jatketaan antibioottikuuri loppuun. Kipulääkettä voi antaa huomisesta lähtien muutaman päivän ajan.
Ticon kyynärpäistä otettiin viralliset kyynärpääröntgenkuvat.”
 
 
                             Kuva0116-normal.jpg
 
 
No niin, luurilaatua tässä teille tyrkin. Kuva on eilisilllalta. Patti on vielä nähtävissä, vaikkakin on pienentynyt siitä mitä se alussa oli. Tico parka... :/
 
Jeps, luitte oikein. Kun silloin aikoinaan en tajunnut kuvauttaa Ticon kyynäriä lonkkien yhteydessä, päätin, että jos Tico tarttee vielä rauhoittaa, niin sitten kuvataan kyynärät. Kyllähän sitä nyt mietin, että uskallanko sittenkään, joten en ollut kovin pahoillani, kun tiistaina seuraavasta ajasta sopiessamme kyynärät laitettiin kysymysmerkiksi. Eli ne kuvattaisiin jos ehditään. Ticon aika oli vähän sellainen “väliin tungettu aika”. Perjantaina sitten sanoin, että ei kannata ottaa stressiä kyynäristä, vaan jos ehtivät, niin kuvaavat. Samalla ite hilseilin stressin vuoksi mahdollisista tuloksista. Lääkäri sanoi, että eiköhän ne ehditä kuvata. En oikein osannut päättää, että oliko se hyvä vaiko huono juttu ;D Kai se hyvän puolelle kallistuu... Onhan se hyvä tietää mitä turkin alla piilee, vaikka toisinaan tieto lisää tuskaa. Ticon jälkeläisillä on ollut hyviä kyynäriä, joten vaikka Ticolla ei olisi, niin ei se ainakaan näytä periyttäneen niitä. Sitäkin oon miettinyt, että jos olisin tajunnut kuvauttaa kyynärät lonkkien yhteydessä, ja ne olisivat olleet muuta kuin nollaa, niin olisikohan Ticoa käytetty jalostukseen? Mietin sitä lähinnä siksi, että kyynärtulosta ei vaadita jalostusta ajatellen. Niin ja oon vaivannut päätäni silläkin, että Ticolla alkaa olla jo ikää. Okei, ei oo vielä ikäloppu, mutta voisikohan vielä olla mahdollista nähdä ne alkuperäiset kyynärät? Vai joko on ikä tuonut oman lisänsä? Ja sikälikin hyvä oli kuvauttaa ne, että jos siellä nyt jotain on, niin onpahan kyynärät kuvattu, jos alkaa jotain ontumista tulla lähivuosina. Osaa sitten ettiä syytä jostain päin. Joo, oli se ihan hyvä kuvauttaa ne, vaikka tulos pelottaakin ihan hirmusesti! : D
 
Aivan, ymmärsitte oikein. Olen hyvilläni, ettei mulle kerrottu mitään arvioita. Sanottiin vaan, että kyynärät kuvattiin. Enkä uskaltanut kysyä. Täytyy odottaa tulosta Kennelliitosta ja, että meikä uskaltaa kattoa tuloksen. Hätäisimmät voivat kytätä Ticon koiranetiä ; ) Meinaan voi hyvinkin olla, että pitää muutama päivä kerätä rohkeutta tuloksen kattomiseen sitten kun se on tullut.
 
Niin kovin mielelläni veisin Jominkin tuonne, mutta kun siellä ei tsekata silmiä. Olisi kiva saada kaikki tarkit tehtyä yhdellä kertaa. Turussa on kaksi paikkaa, joissa tuo on mahdollista, mutta tuolla kuvauttaisin Jomin mieluiten. Täytyy miettiä minne sitä sitten menisi...
 
A610. Siinä on viikon, ehkä koko vuoden paras koodi. Ette ikinä arvaa mikä se on!