Eilen sitten olikin muutaman viikon tauon jälkeen sitä näyttelykoulutusta. Ilma oli aurinkoinen kera kylmän tuulen. Aurinko oli paistellut viime päivinä sen verran ahkerasti, että jo monin paikoin näkyi asfaltti. Ei sitä vaan oikein tahtoisi uskoa miten paljon lunta oli vielä viikko sitten kun nyt kattelee paljaita kohtia siellä täällä! Kotitie on vielä täysin jäässä, mutta se onkin melko varjoinen paikka. Aamulenkillä olin huomannut, että on hirmu raskasta kävellä talvipopoilla paljaalla asfaltilla, joten kun lähdin Sonyn kanssa, niin laitoin jalkaan lenkkarit. Siis se on nyt todellakin kevät taas täällä.
 
Lenkkarit osoittautuivat loistavaksi valinnaksi, sillä muutamaa varjoisempaa kohtaa lukuun ottamatta saatiin mennä pitkin lumesta ja jäästä vapaata tietä. Perillä oltiin hyvissä ajoin, mutta mikäs siinä sitten oli auringossa lämmitellä odotellessa. Ja olihan kävellessä tullut vähän lämmin, mutta ei kuitenkaan paljoa, sillä olin näköjään onnistunut vaatettamaan itteni sopivasti vaihtaessani toppatakin ohuempaan takkiin. Aamulenkillä huomasin, että toppis oli aivan liian kuuma. Silloinkin oli mittarissa –10 ja sitten kun lähdin Sonyn kanssa, oli enää –5.
 
Paikalla oli aika vähän sakkia: 3 isoa ja neljä pientä. Hmm... nyt kun vielä muistaisin mitä siellä tehtiin, niin olisi jotain järkevämpääkin kerrottavaa ;) Ekana mentiin pari kierrosta. Alkuun Sonylta meinasi tulla kommenttia, mutta sitten päästiin hiljaa menemään. Sitten mentiin seisomaan riviin. Kouluttaja-setä taas ihasteli meidän hypnoosimeninkiä (niin kuin hän sitä kutsuu) ja pyysi mut keskelle näyttämään miten nopeasti saadaan koirasta patsas. Siinä sitten oltiin kun se setä ihmetteli ja ihasteli, että miten me oikein se tehdään.
 
Siinä rivissä otettiin pari askelta ja sitten seisotus. Sen jälkeen pienet koirat tarkisteltiin pöydällä ja isot lattialla. Sonyn kattoi sekä setä, että toisena kouluttajana ollut täti ja hyvin meni. Jossain vaiheessa oli et + kolmio, joka päätettiin seisotukseen. Eipä siinä ollut ongelmaa – mullakaan ;) Ääh, tätä koulutuksenmenoa on nyt jostain syystä vaikeeta muistaa, mutta muistaakseni isot menivät muutamia kertoja ympäri – vai menivätkö sittenkään??? Ainakin vielä tuon rivissä olemisen jälkeen oli koko sakilla ympyrää. Sellaista ainakin oli, että mentiin vaan hetki ja sitten seisotus. Eli siis niinku vaan muutama askel kerrallans. Kansainvälisiä käsimerkkejäkin harjoiteltiin. Siis en nyt tarkoita, että siellä oltiin keskarit pystyssä toisille koirakoille vaan kyseessä olivat ne merkit, joita tuomarit saattavat käyttää kehissä.  Silloin piti mennä toinen kolmio. Jooh, ja kerran mentiin tolleripojan kanssa et. Alkuun Sony vähän murisi, mutta sitten meni ihan hyvin. Otettiin se vielä uusiksi ja silloin herra oli äänetön.
 
Loppupuolella otettiin pieni kisa. Nyt ei katottu ulkonäköä tai taitoa vaan yleisolemusta. Sisälle pelmahti vihi ja koirilla meni pasmat sekaisin. Tolleripoika aloitti haukun, johon yhtyi mäykky ja Sonykin yritti sanoa sanansa. Sain Sonyn aika nopeesti hiljaiseksi. Tässä kisassa oli vain kolme koiraa kun porukkaa oli lähtenyt pois aiemmin. Mentiin kierros tai pari (enpä enää muista) ja sitten seisotus. Sony tahtoi vähän kommentoida seisotuksessa. Tuomaritäti oli tehnyt päätöksensä, joka perustui siihen, kenen koira oli hiljaisin. Kun täti alkoi kertoa tulostaan, niin se aloitti “kaikki koirat haukkuivat ja se ei ole kehässä kovin suotavaa. Oma koira on menettänyt muutaman sertin sen takia, että on haukkunut kehässä. Pystykorvista en tiedä, että onko niillä se sallitumpaa.” Niin niin, siis sijat jaettiin sillä perusteella, että kuka oli hiljaisin, joten enpä odottanut kovin korkeaa sijaa :D Vaan sainpa yllättyä, sillä Sony oli haukkunut kaikkein vähiten sen vihin tulon jälkeen! Siis tämä haukkuherkän rodun hyvin haukkuherkkä edustaja voitti, koska oli hiljaisin!!! Enpä olisi uskonut, että me voitais voittaa tuollaisella perustelulla :D Tiedä sitten mikä olisi ollut tilanne ilman vihiä...
 
Koulutus päätettiin siihen, että kaikki kävelivät kohti keskustaa mahdollisimman lähelle toisiaan. Se oli Sonylle hieman hankalaa, mutta aika lähelle päästiin muita.
 
Olin koko viikon koittanut muistuttaa Sonya paikallaan makaamisesta. On se joskus sen kaks minsaa jopa kestänyt kun ollaan kotoiltu, mutta siitä oli jo aikaa. Lenkeillä makuutin Sonya yhdessä Ticon kanssa. Tico kun melko varmasti pysyy maaten sen mitä tarvii, niin toivoin, että se inspiroisi Sonyakin makoiluun. Mulla oli ajatuksena jäädä toko-osioon ainakin sen verran, että saisin kokeilla kestääkö Sony maata jos on vieressä muita koiria. Ja sitten sen jälkeen jääminen oli kiinni Sonyn jaksamisesta. Noita tilaisuuksia kun ei mitään liikaa ole Sonyn kohdalle tullut. Nyt oli hyvä tilaisuus testailla äijää.
 
Oletin, että se makuu olisi ekana, joten en mennyt käymään ulkona Sonyn kanssa. Makuu oli ekana ainakin silloin kerran kun Ticolla oli tuplatreenit siellä toisessa hallissa. Nyt se ei ollut. Tokossa oli enemmän koiria kuin näyttelyssä. Ensin mentiin riviin ja koirat perusasentoon (=koira istuu vasemmalla puolella). Mulla oli hieman vaikeuksia saada Sonya istumaan saatika edes kontaktia. Sitä kiinnosti kovin juuri ovesta meidän viereen tullut mäykky.
 
Treeni aloitettiin sillä tuomarin lähestymisellä. Kun Sonyn vuoro tuli, niin onneksi olin jo saanut äijän istumaan aloillaan. Hyvin Sony kesti lähestymisen. Istui nätisti mun vieressä. Sitten lähdettiin kiertämään ympyrää, mutta nyt koiran piti seurata eikä ravata. Alkuun Sony oli taas kiinnostunut edessä olijasta, mutta sitten kun sain siihen kontaktin, niin hyvin seurasi. Välillä tehtiin täyskäännös, jolloin myös suunta vaihtui. Parin kierroksen jälkeen oli pujottelua! Enpä olisi uskonut, että tokossakin olisi tuota herkkua. Sony pujotteli nätisti :)
 
Sitten vihdoinkin oli se, mitä olin odottanut: paikallaan makuuta. Sakki jaettiin kahtia, jotta saatiin hyvät välit koirille. Toinen rypäs meni toiselle puolelle hallia makoilemaan. En tiedä, että oliko se aika sen kaks minsaa vai mitä, mutta Sony makasi maassa koko vaaditun ajan! Mä en ollut Sonysta hihnanmittaa kauempana, ja kehuin sitä aika paljon, mutta silti tosi hyvä suoritus! Sony oli valkkarin ja vihin välissä. Valkkarista en tiedä, mutta se vihi oli uros.
 
Sony ei osoittanut väsymyksenmerkkejä, joten jäätiin kokeilemaan luoksetuloa. Perusasennosta koira jätettiin istumaan, käveltiin jonkin matkan päähän ja kutsuttiin luo. Jätin Sonyn hihnanmitan päähän kun en yhtään tiennyt, että tuleeko se luo vai lähteekö se haahuilemaan. Hyvin tuli luo, jonka takia piti ottaa uusiksi. Kouluttajan mielestä mun kannatti kokeilla pidempää matkaa kun Sony totteli niin hyvin. Aijaa??? Sovittiin, että jätän hihnan Sonylle, niin sitten herran saisi nopeammin kiinni jos harhapolut kutsuisivat. Eivät kutsuneet vaan sivulle tuli poju :) Kouluttaja kehui Sonya.
 
Seuraavaksi oli hypyn vuoro. Jooh, mulla ei oikein ollut käsitystä, että mitä siinä tarkkaan ottaen pitäisi tehdä ja kysyinkin sitä kun edellä olleet vaan juoksuttivat ja hyppyyttivät esteen yli. Sen kuitenkin tiesin, että ei se liike ihan sellainen ollut. Mulle kerrottiin hypyn kulku ja olin jo unohtanut sen aika hyvin kun tuli suorituksen aika. Se taisi olla jotenkin niin, että perusasennosta hyppykäsky, hypättyään yli koiran piti jäädä seisomaan, jolloin omistaja meni koiran viereen ja luvan saatuaan käski istumaan? Sony on joskus nuorempana muutaman kerran kokeillut hyppyä, että ei se nyt ihan täysin uusi juttu ollut, mutta ei sitä voinut olettaa, että jotain niistä kerroista vielä muistaisi. Alkuun Sony vierasti estettä, mutta meni lopulta yli. Näyttelypuudeli jäi seisomaan (olin itekin esteen toisella puolella), mutta ei mun viereen vaan niin kuin kehässä seistään. Istui käskystä. Kun huomasin, että hyppy toistettiin, niin lähdin käymään Sonyn kanssa ulkona. Toisella kertaa Sony ei arkaillut estettä.
 
Sittenpä liikkeestä maahanmenoa. Siinä kun edellä olevat tekivät liikettä, niin kokeilin Sonyn kanssa, että meneekö se maahan käskyllä vai olisiko sitä pitänyt auttaa. Ei tarvinnut apuja. Perusasennosta hieman seuraamista ja sitten maahan. Sony ei mennyt ekalla, mutta tokalla sitten. Taisin olla jopa niin huimapää, että jätin Sonyn hihnan kanssa makoilemaan ja menin eteenpäin niin paljon kuin piti. Sitten palasin koiran luo ja käskystä käskin istumaan. Sony totteli hyvin ja tästä saatiin palautetta. Kouluttaja kehui meitä ja mä olin ihan hämilläni. Kouluttajan mielestä mulla on kisavalmis koira heti kun uskallan luottaa siihen enemmän. Että siis mitähähjatäh??? Mulla on kuulemma todella hyvä koira ja tulipa vihjailuja seuran epävirallisista kisoista, jotka on myöhemmin keväällä!!! Mä vaan kuuntelin sitä vuodatusta huuli pyöreenä kun mitään tuollaista en toudellakaan ollut osannut odottaa kuulevani. Mulla oli päämääränä testata Sonyn kestävyyttä makailussa ja sainkin vihjailuja kisoista!?!?! Ticon koulutuksessa se vetäjä kysyy, että ootko ajatellut mennä kisoihin. Tuolla näköjään taas ei kysytä vaan ehdotellaan ;)
 
Seuraamista yksilöliikkeenä oli vuorossa seuraavana. Odotellessa kokeilin v-käännöstä. Jäykkää oli, niin kuin olin odottanutkin. No mutta sillä sitten kuitenkin mentiin. Liikuttiin kouluttajan antamilla käskyillä. Piti kääntyä o ja v ja ympäri. Välillä pysähdyttiin. Sony seurasi hyvin ja taas saatiin kehuja. Sitten se kouluttaja kysyi, että “miten on, uskallatko kokeilla ilman hihnaa?” Mietin hetken ja katoin vieressäni perusasennossa olevaa Sonya. Otin hihnan irti pannasta, klunksis! Sitten taas liikuttiin kouluttajan pillin mukaan. Sony tuli hienosti vieressä eikä osoittanut kiinnostusta mihinkään muuhun suuntaan. Se oli jännittävää seuruuta! Kehujahan tuosta suorituksesta saatiin.
 
Makailua otettiin uusiksi. Nyt jätin Sonyn hihnan kanssa ja menin edelliskertaa hieman kauemmaksi. Taas jännitti kertaa sata! Aika tuntui edelliskertaa lyhyemmältä, että tiedä sitten oliko se sitä vaiko ei. Kehuin Sonya hiljaisella äänellä. Sony teki kaiken juuri niin kuin pitikin. Nousi ylös vasta käskystä.
 
Sitten taas pistettiin rinki pyörimään suuntaa vaihdellen. Seuraavana olleesta pujottelusta Sony suoriutui hienosti. Joskus koiran piti maata kun yksi pujotteli. Seisomista oli myös. Hyvinhän Sony oli.
 
Seuraavaksi oli harjoitus vain meille. Kaikkien piti laittaa koirat maahan. Kaikki muut pysyivät paikoillaan, paitsi mä. Mut pistettiin kiertämään muiden ympäri kun Sony makoili. Jahas, kisavalmennus oli jo näköjään alkanut ;) Taas jännitti ihan himputisti, että pysyykö Sony paikoillaan vai lähteekö se perään vaiko jonnekin muualle. Sony pysyi maassa, muttei täysin liikkumatta. Se seurasi mua katseellaan ja kun silmät eivät enää nähneet tarpeeksi, Sony käännähti silti kuitenkaan maasta nousematta.
 
Tämäkin koulutus päätettiin ryhmäkokoontumiseen, eli kaikki kävelivät kohti keskustaa niin lähelle muita kuin uskalsivat. Nyt taisi mennä paremmin kuin viimeksi. Lopussa sitten se kouluttaja vielä vähän jutteli meille. Sonya kehuttiin ja meille neuvottiin miten kannattaisi treenata. Kouluttaja sanoi ymmärtävänsä mua sen hihnajutun kanssa. Sillä on ainakin ollut sama ongelma. Ei se sitä sanonut, mutta oon nähnyt sen koiran. Se osaa kyllä tokoliikkeitä, mutta rähjää melko helposti muille koirille.
 
Tota tota. Jo se, että Sony jaksoi tuon kaksi tuntia oli mulle ylläri. Mutta että herra sitten tokoili kuin mikäkin paremmin koulutettu, oli kyllä jättiylläri! Sony oli ryhmänsä paras, että olisiko siinä syy miksi kouluttaja kiinnitti meihin huomiota? En halua haukkua muita, mutta ne muut sähläsivät aika paljon ja tekivät liikkeitä oman kaavion mukaan. Se kouluttaja kyllä tietää tokosta, sitä en kiellä, mutta voiko sen muka nähdä niin nopeasti kuin hän näki, että kuka on valmis kisaamaan??? Nyt joudun myöntämään olleeni väärässä, sillä näyttää tuo koiruus osaavan muutakin kuin seistä... Sony kyllä onnistui vetämään maton mun jalkojen alta!
 
Kotona kävin Ticon kanssa pikku lenkin. Tico kieriskeli villisti kantavalla hangella ja kerjäsi tekemistä. Kotoiltiinhan me ja hyvin meni, paitsi liikkeestä istuminen. Se on jotenkin vaikeeta, vaikka kuinka yritän painottaa iiiiiitä, jotta se olisi selkeästi erilainen kuin seisomakäsky, niin silti herra jää seisomaan :D
 
Lauantaina pyöräilin Turun keskustaan ostamaan pari mattoa. Menivät hyvin tarakalle. Sitten poikkesin hakemassa 30 senttisen subin kun alkoi tulla nälkä ja vielä oli matkaa edessä ja helpommaksi se ei ollut käymässä. Poikien nappupussi veteli viimeisiään, joten sapuskaa piti hommata myös. Muistin kerrankin käyttää cacin mukana tulleen 5 euron lahjakortin kun ostin sapuskaa. Siinä pussissa on kätsy ja kestävä kantokahva, joten se sitten pyöränsarveen ja polkemaan jos pystyi. Pääosin tiet olivat paljaat, mutta löytyi kohtia, joissa oli järkevämpää työntää pyörää. Maaseutuosuus oli lähestulkoon pelkkää työntämistä. Samoin kotitie. Vähän mietitytti, että pääsenkö lainkaan mäkeä ylös moisen kuorman kanssa. Onneksi kengissä oli sen verran pitoa, että pääsin, vaikka vähän lipsuikin.
 
Kotiin päästyäni päästin pojat pihalle. Siellä olivat jonkin aikaa ennen kuin ilmestyin heidän seuraan nappukupin kanssa. Heittelin pojille etsittävää ja kaivettavaa. Siinäkin samalla tuli treenittyä maassa olemista kun käskin pojat ensin maahan, odotin hetken, heitin naput, taas odotin ja sitten vapautin ettimään.
 
Illalla huomasin Sonyn yrittävän pedata keittiön uutta mattoa. Ei kuule tarttis. Nyt sitten jätän sille (kun oon poissa) vanhan ja risan maton petailutarkoitukseen, jos vaikka uusi matto saisi olla rauhassa. Ainakin viime yön se säilyi koskemattomana. Toivotaan, että jatkossakin...