Joskus kirjoittaminen voi jumittaa niinkin hölmöstä syystä kuin, että ei ole “kunnon otsikkoa”. Niin kävi nyt. Ei sitä viittis laittaa miljoonaa otsikkoa tyyliin “koulutuksia” tms. Onneksi aika usein ne otsikot pulpahtavat päähän kuin itsestään eikä niitä tartte miettiä. Muutta toisinaan taas käy näin, ettei millään keksi mitään. Pitäis kai vähentää kirjoittamista, niin ei tulisi pulaa otsikoista niin helposti ;)

Tiistaina tuli taas Ticon kanssa todistettua yksi vanha sanonta todeksi. Ennen kuin lähdin Ticon kanssa koulutukseen, niin käytin Sonya pikku lenkillä. Kokeilin pitkästä aikaa kotoilua (=KOti TOko) ja johan äijyli yllätti positiivisesti. Ensin kokeilin liikkeestä seisomista. Eihän se onnistunut vaan aina tuli istumista, joten taas menin siitä, missä aita oli matalin ja istutin Sonya. Joka kerta pysähtyi mallikkaasti istumaan. Sama mallikkuus oli tarjolla maahan menoissa. Ajatella, että meni noinkin hyvin kun en oikeasti muista koska viimeksi oltais kotoiltu. Haluaisin kyllä, mutta ei mun aika kaikkeen vaan riitä. Työmatkoihinkin pitää nyt varata hiukka enemmän aikaa kun vaihteet on jäässä. Oon jäädyttänyt pyörään kakkosvaihteen. Hyvällä kelillä sillä on kenkkua ajella kun etenee niin hitaasti. Vastatuulessa ja mäissä taas kakkonen on ihan hyvä. Kumma juttu, ettei viime talvena ollut tuota ongelmaa vaikka oli kylmempää. Kokeilin Sonyn kanssa myös käännöksiä. Oikeelle meni ihan kivasti, mutta vasen ei niinkään. Se ei yllättänyt ja tiedän, että siinä odottaa työmaa jos joskus sitä alkaa ihan hiomaan. Sony kun on kömpelömpi kuin Tico, niin se ei käänny yhtä sutjakkaasti vasemmalle.

Pakkasta oli –13, joten pähkäilyn jälkeen puin Ticolle takin. En todellakaan tiedä oliko se tarpeen. Juostessa tulee kuuma, mutta kuitenkin...? Sonyn kohdalla asia olisi ollut helppo ja vaatetus ei olisi ollut heijastinliiviä kummempi. Sonylla nyt kun on tuota turkkia ainakin tuplaten Ticoon verrattuna.

Odotellessa taas kokeilin, että miten Tico teki. Ja hyvinhän se pysähtyi istumaan ja seisomaan. Käännökset sujuivat myös hyvin. Kokeilin myös sitä peruutusjuttua ja iloinen Tico tuli sivulle.

Koulutuksessa oli alkuun just tuota peruutusjuttua ja kivasti Tico tuli sivulle. Ohjelmassa oli taas samaa kuin viimeksi: paikoillaanoloa ja luoksetuloa. Nyt sai ite päättää mihin asentoon koiran jättää. Alkuun jätin Ticon makuulleen. Pari kertaa nousi. Toinen kerroista tapahtui kun luoksetuloharjoitusta tekevä hoffi alkoi haukkua mua. Tico alkoi myös haukkua. Ensin makuultaan ja sitten nousi ylös. Kokeilin Ticon kanssa myös istumista, mutta eihän se nyt tietenkään mennyt niin hyvin kuin makoilu. Joko äijä ei pysynyt tai se alkoi makoilemaan.

Taas oli alkuun sitä peruutusjuttua. Ja voi pettymystä, sillä Tico oli taas ihan iloton :( Alkutreenin perusteella olin jo vähän odottanut muuta... En sitten tiedä vaivasiko toista ne rivissä olleet koirat vai mistä johtui takapakki. Leikkiminen ei myöskään onnistunut :( Tää on kyl tosi nyyh! Nyt Ticon kohdalla pitää sanonta “kyllä se kotona osaa” paikkaansa.

Keskiviikkona töiden jälkeen otin tunnin unet, sillä tiesin, etten ihan heti pääsisi nukkumaan. Oli miittaaminen treenikamujen kanssa :) Alkuun oli taas kiertelyä ja se meni ihan kivasti. Sitten kun mun sormet ei enää kestäneet, niin mentiin ympyrää. Mentiin ensin edellä ja hyvin meni. Sitten kun vaihdettiin liideria, niin Sonysta lähti ääntä. Mutta se määrä, joka siitä lähti, oli niin vähäistä, että jos sen verran äijä juttelisi kehässä, niin ei haittaisi mua. Tuo hirtto on kyllä hyvä oivallus! Reilu tunti taas hujahti mukavissa merkeissä. Nää on kyllä kivoja miittejä :)

Ei sitä olisi juurikaan pidempään voinut treenailla. Mulla oli luuri hälyttämässä klo 10.15 ja minsaa vaille poistin hälytyksen. Hälytys oli, jotta osaisin lähteä treeneistä ajoissa. Olin sopinut nokipojan kanssa treffit klo 11. Viime perjantaina oli laatikkoon ilmestynyt ilmoitus tulevasta visiitistä. Ja kuinkas ollakkaan, että just samalle päivälle kuin oli sovittu treenit! Treenin peruminen ei käynyt edes mielessäkään (niistä pidetään kiinni kynsin ja hampain), joten nokipojan oli sitten tultava myöhemmin.

Tällä kertaa se tuli ihan ajoissa (viime vuonna tuli myöhässä). Tsekkasi tilanteen ja alkoi hommiin. Viime vuonna pojat olivat aitauksessa kun nokipoika kävi. Enää ei ole aitausta (jei!), joten laitoin poijaat olkkariin ja pyykkitelineen oven eteen. Kyllähän siitä nyt ainakin Tico olisi kevyesti pompannut yli, mutta olin ite siinä syöttelemässä äijille nappuja. Pojat olivat nätisti. Tico haukkui kahdesti ja noilla molemmilla kerroilla nokipoika tuli sisälle. Sony oli hiljaa. Jotain poikien käytöksestä lienee kertoo nokipojan kommentti “kylläpä ne ovat nätisti”! Mä sitten kysyin, että uskoisiko se, että mun koirat ovat haukkuherkän rodun edustajia. Eipä olisi uskonut...

Torstaina kävin kauppareissulla hakemassa pojille lisää sapuskaa M&M:sta. Samalla kattelin niitä pakastejuttuja. En kuitenkaan ostanut mitään kahdesta syystä. Toinen oli se, että mulla oli jo kauppakassit ja siten ihan tarpeeksi kannettavaa. Ja toiseksi tilasin viikolla vähän herkuteltavaa pojille pakkaseen. Osallistuin Muschin kimppatilaukseen. Se vähän harmitti, että ne myyntierät oli niin isoja, sillä olisi kyllä tehnyt mieli tilata paljon enemmänkin. Mutta kun ei ole erillistä pakastinta, niin tilasin vain kurkkutorvia 10 kg pakkaseen. Toivottavasti mahtuvat sinne. En osaa yhtään arvioida. Kovin yritän nyt tyhjentää pakastinta, jotta poikien herkut mahtuvat sinne. Tilasin myös ison kasan possunkorvia. Ne säilyvät ilman pakastinta, samoin kuin savulumpiot. Kovin olisi kiinnostanut tilata kanan kivipiiraa. Yksi koiranomistaja kehui noita ja olisin mielelläni testannut, mutta senkin myyntierä oli joku 8 tai 10 kg. Nappasin M&M:sta esitteen niistä pakkastuotteista ja hyvältä kyllä kuulostavat ja jippijaijei, sen esitteen mukaan M&M:sta saisi myös tuota piiraa ja vieläpä pienemmissä pakkauksissa, jos oikein käsitin.

Pakkasta on ollut pitkin viikkoa siinä kympin kieppeillä. Loppu viikosta alkoi pieni tuulenvire puhallella ja se teki asteista ainakin tuplaten kylmemmän tuntuisia. Iltaisin on ollut pilvistä ja se harmittaa. Viikolla kun oli kova aurinkomyrsky ja sen johdosta on saanut ihailla tavanomaista upeampia revontulia. Niitä olisi saattanut nähdä täälläkin, mutta pilvet estivät, hmph. Arvatkaa vaan, olinko kateellinen kun kuulin isältä, että Kajaanissa oli näkynyt kolmena iltana ja vieläpä kaikissa väriskaaloissa, argh!!! Ihan epistä...

Alku viikosta Sony pölli teippirullan ja sai siitä itelleen uuden aarteen. En ottanut sitä pois, sillä lumihangessa uitettu teippi oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Perjantaina taas kökötin pihalla kameran kanssa ja Sony piti omaa kivaa sen rullan kanssa. Sony kaivoi maassa olevaa teippirullaa ja tietty pakki päällä. Sain siitä muutan kuvan. Ticokin sai vähän leikkiä sen rullan kanssa, mutta enimmäkseen se oli Sonyn juttu.

Lauantaina olin taas pihalla noiden kanssa. Kamera löytyi taaskin mun kourasta, mutta astetta pienempi sellainen. Tavoitteenani oli saada ainakin pari videopätkää Sonysta. Toisen sain, eli sain pätkän, jossa Sony pakittaa kaivaen sitä rullaa. Sitä toista, joka olisi ollut hinkaten puun kiertelyä, en saanut. Ehkä vielä joskus. Hassua kyllä, että tämäkin persoonallinen ominaisuus löytyy Sonyn velipojalta. Alkaa mennä jo varsin yliluonnolliseksi kun noilta kahdelta löytyy niin paljon ominaisuuksia, joita en ole muilla koirilla aiemmin tavannut! Kai ne sitten on jotain sukua, vaikkei päällepäin ihan heti sitä välttämättä uskoisi ;) Tämä teksti on sitten enää kuvia ja videolinkkejä vaille valmis.

 

                                    

                                    

                                 Että sitten teippirulla voikin olla kiva juttu! :D

 

Jostain syystä en saa nyt laitettua tänne linkkejä? Täytyy kattoa josko jaksaisi koittaa myöhemmin uudelleen. Hättäisimmille tiedoksi, että sieltä ne pätkät löytyvät, missä on mun muutkin videot ;)