Lauantai 9.8.2014 alkoi kellon soidessa kolmelta. Nukuin tosi hyvin. Ehkäpä syynä oli se, että olin edellisenä päivänä pessyt petivaatteet ja uskalsin laittaa ne kuivumaan ulos. Enää ei linnut riehu pihalla paikkoja sotkien. Lämmin ilma kuivatti petivaatteet muutamassa tunnissa. Illalla olikin mukavaa käpertyä puhtautta kahiseviin vällyihin. Olisihan mulla ollut kaapissa puhtaat versiot, mutta kun laitan heti pesun jälkeen petivaatteet käyttöön, niin säästyn silittämiseltä ;D
 
Muutenkin olin ollut ahkera perjantaina. Polkaisin sittariin tarjousten vetämänä. Nyt on taas uusi tehosekoitin. Saas nähdä miten kauan tämä lelu kestää... Oli niin paljon hyviä tarjouksia, että jäi piimät ja maidot ostamatta. Yksinkertaisesti tämän vetojuhdan rahkeet eivät riittäneet vielä niidenkin raahaamiseen. Noh, kyllä piimä riitti vkl:n yli ja mä voin hyvin olla vesilinjallakin.
 
Sittarista tarttui mukaan islantilaisia rahkoja. Ovat nyt tyrkyllä ja meikä repäisi ja osti purkin jokaista makua. Niitä onkin tullut syötyä aina töiden jälkeen portailla istuen koiria katellen. Purkin kylkeä lukiessani olen yllättynyt miten vähän rahkoissa on sokeria, vaikka ovatkin maustettuja. Rasvaakin on tosi vähän. Todella yllättävää, sillä rahkat maistuvat hyviltä eikä rasvan tai sokerin vähyyttä huomaa. En ole dieetillä, mutta tuli silti kiinnitettyä tuohon huomiota.
 
Perjantaina tein valmisteluja niin pitkälle kuin pystyin. Olin kyllä ylpeä ahkeruudestani kun menin nukkumaan. Koneella en ehtinyt notkumaan paljoa. Se oli hetken auki kun latasin kameran akun. Siinä ei kauaa mennyt.
 
Viime viikolla sää viileni hieman. Sen mukana tulivat kosteat yöt. Se muutti mun suunnitelmia. Alunperin olin aikonut tripletellä puolitoista tuntia, mutta kosteus tiesi Jomille pukua. Ukkeli pudottelee karvaa ja pukuun sullominen todennäköisesti pistäisi pöllytykseen vauhtia. Noh, sitten oli tyytyminen vain tunnin lenkkiin. Onneksi jompula ei tuppoillut hirveästi lenkin jälkeen vaikka olikin joutunut hikoilemaan puvussa.
 
Pakkailua, yms. ja mekon tekeminen soveliaammaksi. Siinä on turhan antava kaula-aukko. Hitto sentään en ollut menossa esittelemään itteäni vaan koiraa. Siinä vierähtikin hyvä tovi kun viritin pienen hakanneulan suhteellisen huomaamattomaksi kuromaan kaula-aukkoa. Eihän sellaisen mekon kanssa voisi kumartua yhtään. Tosin oli se muutenkin pannassa kun oli vähän turhan lyhyt, mutta sen siitä saa kun lähtee liian myöhään ettimään kesämekkoa kaupoista, joissa jo myydän syksyn vaatteita. Onneksi sentään joku mekko löytyi eikä siitä tarvinnut maksaa itteään lasarettiin.
 
Isliskorviksia en voinut laittaa. Töissä en voi enää pitää korviksia, joten pitäisi muistaa laittaa korvikset vkl:n ajaksi, jotteivät reiät menisi umpeen. Jos niin kävisi, uusia ei tulisi. En voi tajuta miten mulle on joskus aikoinaan edes saatu korvikset. Noh, viimeksi mulla oli ollut korvikset Liettuassa, eli yli 2 kk sitten. Viikolla huomasin, että kun laitoin korvikset, niin vasen reikä vuoti verta (on ammuttu hieman vinoon). Isliskorvikset on aika painavat, joten ei todellakaan sellaista reikään, joka vuoti verta. Pitkin viikkoa lävistelin reikää ja onneksi vuoto lakkasi ja sain sitten laitettua edes pienet korvikset.
 
Vielä hetki ulkoilua isosille ennen kuin saivat tärkeät kotivahdin pestit.
 
Mulla oli pitkään hinku mennä bussilla. VR:n ketale on poistanut aikaisimman vuoron. Se olisi ollut just nappijuna. Toisin kuin tämä seiskan aikoihin lähtevä versio. Narttujen kehä kun oli ilmoitettu alkavan kympiltä ja jos juna on Pasilassa ysiltä, niin se on liian myöhään. Ei jää paljoa aikaa moikkailla tuttuja ennen kehää. Siksi olisin mennyt mieluummin bussilla niitä kun menee joka tunti. Mutta kun en ollut varma, että miten hyvin löydän Kampista messariin, niin oli alistuttava junaan. Kun varasin lippua jäljellä näytti olevan neljä vapaata paikkaa. Mikään niistä ei ollut ylitse muiden, joten valitsin vaan jonkin.
 
Äippä heitti asemalle. Tapani mukaan olin siellä hyvissä ajoin. Ehdin harjata hömpyä ja vessattaa sen. Fiksu poju tyhjensi ittensä : )
 
Jonkin ajan päästä mitsu ja mustiainen tulivat asemalle myös. Tiesin kyllä, että junalla olivat menossa. Siinä sitten pölpötettiin. Juna oli juuri tullut laiturille kun kysäisin, että mikä paikkanumero mitsulla oli. Vastaus huvitti, sillä heillä oli 39 kun meillä oli 40! Että sitten satuttiinkin varaamaan viereiset paikat sokkoina : D
 
Matka meni mukavasti jutellen. Häkin olin laittanut tavaralokeroon. Reppua ja muovikassia en uskaltanut sinne laittaa. Liian arvokkaita hukattavaksi. Etenkin se muovikassi. Siinä oli viemisiä gentlemannille. Hänen ottamasta kuvasta oli teetetty kasseja ja hän kysyi voisiko tilata kasseja mun osoitteeseen, ja voisinko mä viedä ne hänelle MV-näyttelyyn. Näin hänelle tulisi jotain säästöä. Tokihan se sopi. Mä sain yhden kassin vaivanpalkaksi : )
 
 
                              bag2-normal.jpg
 
 
Vähän ennen Pasilaa tungin kurkusta alas karjalanpiirakan. Ei ollut yhtään nälkä, mutta söin sen silti, että en olisi ihan koko päivää syömättä. Niin käy näyttelyissä helposti kun niissä on niin paljon kaikkea kivaa ja tietty odottaa omaa vuoroaan. Olin valkannut ihan tarkoituksella karjalanpiirakan kun se säilyy leipää huonommin. Leivän kanssa olisi saattanut käydä niin, että olisin todennut syöväni sen myöhemmin. Just joo : D
 
Messarin liepeillä mitsun ja mun tiet erosivat. Harmillisesti meillä oli kehät kaukana toisistaan. Noh, aina ei voi voittaa. Toivotettiin onnea kehään ja sitten mentiin omiin suuntiimme.
 
Sisään mennessämme yksi tsekkasi numerolapun ja toinen rokotukset. Kehää sai hetken ettiä. Onneksi sen läheltä löytyi häkillle paikka. Pystytin häkin muistuttaen itelleni, että ei saa kumartua. Piti sitten kyykyssä kasata se. Yllättävän hyvin se sujui. Jompula häkkiin ja MV-raamattua ostamaan. Nyt oli niin monta islistä ilmottu, että oli mieltä ostaa luettelo. 59 ihanaista <3 Harmillisesti urokset ja nartut oli laitettu eri kehiin. Onneksi sentään vierekkäisiin kehiin. Mutta siltiiih...
 
Tsekkailin, mutta gentlemannia ei näkynyt. Noh, piti sitten ottaa muovikassi mukaan kun lähdin Jomin kanssa kävelemään ympäriinsä. Oli mukavaa nähdä tuttuja : ) <3 Ja “tuntemattomia”. Siis siinä mielessä tuntemattomia, etten tunnistanut ihmisiä ilman koiraa. Kun kuulin, että mikä koira heillä oli, niin johan tunsin henkilön. Yksi kolmen uroon omistaja (ilman koiraa) tuli mun luo kysyen, että oliko koira Jomi. Hämmentyneenä vastasin, että joo. En tunnistanut naista. Hän kertoi nähneensä Jomin kuvan netissä ja oli ihastunut ulkonäköön. Erottui kuulemma edukseen. Kyseli Jomista, että millainen se on, tuleeko toimeen muiden koirien kanssa, millainen on muille uroksille, onko Jomilla pentuja. Sanoin, ettei ole, että vasta on tutkittu terveyttä ja hyvät tulokset tulivat, että jossain vaiheessa pitäisi olla pentuja tulossa. Avauduin naiselle Jomin tuottamasta ongelmasta. Vasta tuolloin mulle selvisi kenen kanssa puhuin. Nainen harmitteli, ettei ollut aikoinaan pakastanut yhden koiransa spermaa ja ehdotti, että ehkä munkin kannattaisi tehdä niin. Niih, ehkäpä jos pentuja tulee liian pian...
 
Joku toinenkin nainen kertoi nähneensä Jomin netissä ja kiinnittäneensä koiraan huomiota. Jotenkin alkaa tuntua, että Jomin mahdollisille pentusille ei ole vaikeaa löytää kotia. Onneksi mä en ole se, joka joutuu myymään ei oota ; )
 
En muista kenen kanssa juttelin kun kuulin selkäni takaa tutun äänen. Gentlemannihan se siinä. Tervehdyshalin jälkeen ojensi hänelle muovikassin. Sitten hän alkoi katella Jomia. Sanoi Jomia todella kauniiksi koiraksi. Siinä oli myös Jomin veljen omistaja. Koiruus oli tulossa paikalle myöhemmin. Veljen omistaja alkoi kertoa veljesten eroja. Velipoika on jonkin verran isompi kuin Jomi. Niin olin kuvista päätellyt. Turkin pituus on aika sama, paitsi Jomilla on pidempi karva kauluksessa. Sillä on kyllä kunnon röyhelö : D Hauska, miten erivärisinä syntyneet pennut on nyt aika samanvärisiä. Ainakin nämä kolme näyttelyssä ollutta.
 
Niinhän siinä sitten kävi, että missasin kehän alun. Aikaa oli liian vähän ennen kehää. Harmitti, sillä nyt olisi ollut mahdollisuus nähdä yksi mielenkiintoinen pentunen livenä. Ohi meni. Yhtäkkiä vaan tajusin kehän alkaneen ja pentunen oli jo ollut kehässä. Kiitti vaan ahne VR :/
 
Narttujen kehässä oli sellainen erikoinen poikkeus, että tuomari halusi nartut pöydälle. Mahtoikohan sillä olla joku vaiva, ettei pystynyt tutkimaan koiria lattialla? Onneksi ei halunnut Jomia Liettuassa.
 
Narttujen kehä jäi kesken kun menin käyttämään Jomia vessassa. Samalla vaihdoin herralle käytösnarun ja kokeilin, että malttoiko ukkeli liikkua nätisti. Hyvin meni. Palasin takaisin narttujen kehään. Olin menettänyt hyvän kuvailupaikkani, joten siksi loput nartut on kuvattu vähän huonommasta kulmasta.
 
Nartuissa oli Jomin kehädynamiitti-sisko Tanskasta. Sisko oli tainnut räjähtää vähän väärässä paikassa, sillä se oli kamalassa kunnossa! En vissiin ikinä ole nähnyt yhtä turkitonta islanninlammaskoiraa. Harmi, että karvanlähtö oli ajoittunut niin kökösti. Kiva silti, että toivat neidin näytille. Karvattomuudesta huolimatta oli helppoa nähdä miksi neiti on menestynyt niin hyvin. Se ryhti ja olemus oli niin kehädynyä, että! <3
 
 
             ww54-normal.jpg
 
 
Ennen uroksia tuli vähän juteltua gentlemannin kanssa. Siinä oli myöskin hyvä rako kysyä jos voisin ottaa kasvattajasta ja kasvatista yhteiskuvan. “If you have to”, oli vastaus, mutta jo heti seuraavaksi sanoi, että se on ok ja polvistui Jomin viereen ottaen koiruuden “syliinsä”. No höh. Äijä mokoma otti musta ja Jomista kuvan Keflavikissa. Mä en voinut ottaa vastakuvaa kun kamera oli pakattu reppuun. Nyt oli “koston” vuoro. Vähän tuli sellainen olo, ettei tykkää olla kuvattavana. Ei se mitään, en mäkään tykkää. Oon vakaasti sitä mieltä, että maailmasta löytyy paljon paljon parempia kuvauskohteita kuin mä.
 
Urosten kehässä möhläsin. Kattelin junnut ihan rauhassa (junnut voitti juuri oikea uros. Onnea iso jiii <3). Oletin, että niiden jälkeen oli nuorten luokka ja menin valmistautumaan. Sitten ihmiset alkaa sanoa, että mun pitää mennä kehään. Siis ei ollutkaan nuorten luokkaa. Hemmetin noloa. Mietin, että möhlinkö nyt Jomin mahkut. Muut oli just menneet yhteisympyrän kun ehdin kehään. Mun piti mennä ympyrä yksin.
 
Muistutin itteäni, että ei saa kumartua ja toivoin, että hampaat menisi ilman apua. Ei ihan. Jomi vähän oli sitä mieltä, että hampaat ovat vain hänen ja käänsi päänsä pois. Pakko oli sitten yrittää pitää vähän kiinni. Tuomari kysyi Jomin ikää ja tutkiskeli koiruutta. Et ja ympäri. Excellentti tuli! : ) Kilpailuluokka ei kauaa kestänyt, sillä Jomi oli ainoa erinomaisen saanut, joten voitto napsahti!!! : ) Oli ihan mahtavaa voittaa just silloin kun gentlemanni oli todistamassa sitä. Wuhuu!
 
 
             2014_0809_hundar_02_ljomi-normal.jpg
 
 
Voitto maistui makeammalle kun valioissa ollut Jomin velipoika voitti luokkansa! Olin tosi iloinen veljen omistajan ja gentlemannin puolesta. Ihan huippua, että veljekset pärjäsivät niin hyvin!
 
 
             ww98-normal.jpg
 
 
Aina vetskuihin asti kehän kulku oli selvää. Sen jälkeen olin ihan pihalla. Noh, siellä pönötettiin ja odotettiin, että sanottiinko Jomin numero. Muutaman kerran sanottiin ja sitten kisattiin jostain ruusukkeesta. Kerran voitto napsahti Jomille. Ukko mokoma pokkasi vara-CACIBin!!! Mutta parasta oli kun sai mennä kehässä yhtäaikaa Jomin veljen kanssa : ) Velipoika voitti, mutta ei se mitään. Onhan se urosmaisempi. Mutta, ajatella, että eri maissa asuvat veljekset olivat samassa kehässä. Ihan ykköstä! <3 Velipoika pärjäsi upeasti ja keräsi kotiin vietäväksi vara-SERTin, CACIBin ja Maailman Voittaja –tittelin!!! Niin mahtavaa. Mahtoi gentlemanni olla happy kun katteli veljeksiä. Yksi tuttu koiranomistaja kiteytti hienosti ja ihanasti veljesten kehäilyn sanoen, että veljekset menivät kehässä niin tassu tassussa <3
 
ROPin valinnan jälkeen oli kasvattajaluokat ja sitten joku parikilpailu, jos oikein ymmärsin. Kasvattajaluokassa yksi esitti kahta koiraa. Luulin, ettei niin voi tehdä. Tai oliko tämäkin erilailla näin isossa näyttelyssä...
 
Ei vissiin oo vielä ollut yhtä mahtavaa kehää kuin tämä oli. Jomikin oli niin hienosti. Liikkui ja seisoi kuin unelma <3 Tykkäsin tuomarista. Hidas ei ole. Vetäisi pikkuisen yli tunnissa 21 urosta ja muut loppujutut. En silti sanoisi sen olleen hutilus. Olin kuullut, että on tarkka kehäkäytöksen suhteen ja niin olikin. Rähjäämisestä aleni laatuarvosana. Muutama uros joutui kokemaan sen. Tällaisia tuomareita lisää : )
 
Kehän jälkeen gentlemanni käänsi mulle Jomin arvostelun. Pyysi mukaan kun menivät kuvaamaan Jomin veljeä ruusukkeiden kanssa. Jomikin kuvattiin ja nyt sain tosi upean seisomakuvan pojusta! Siinä se näyttää jopa mun silmissä komistukselta.
 
 
             ww1-normal.jpg
 
 
             2014_0809_hundar_20_ljomi-normal.jpg
 
 
Sitten hetki juttelua. Gentlemanni sanoi uudestaan Jomin olevan kaunis ja lisäsi, että on todella hieno koira. Kohta olikin heippahalin aika. Sen jälkeen mä suunnistin takaisin häkille. Siellä juttelin yhden uroksen omistajan kanssa. Hän muisti mut muutaman vuoden takaa. Mä en sitä. Mulla on tosi surkea kasvomuisti ja sitten vielä kun kattelee koiria, niin on vaikeaa tunnistaa ihmisiä.
 
Siinä välissä Jomin veljen omistaja piipahti juttelemassa. Kuulin veljen saaneen noin viikko sitten kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Ajatella, jompula-pompula on sitten setä. Niin se kehitys vaan kulkee eteenpäin. Nyt vissiin alkaa pikkuisten simmut aukeilla. Uijuijuiiih <3
 
Sitten taas jatkoin juttelua tuon uroksen omistajan kanssa samalla kun nakersin suolakeksejä. En sitten ollut muistanut syödä. Kun tuo omistaja oli mennyt, pian tuli toinen tuttu omistaja. Hän esitteli mulle löytöään, jotka olivat ihkuja. Iiih, batman- ja supermieskuvioiset pannat hänen pojille. Tosi söpöä!
 
Seuraavaksi yritin löytää mitsun kehän. Tovi jos toinenkin siinä vierähti ennen kuin löysin kehän. Oli jo loppunut. Noh, sitten kompassinneula kohti käännöspalvelua. Sompailun kautta se vihdoinkin löytyi. Kiikutin käännettäviksi Liettuan reissun arvostelut. Siellä ei ollut käännöspalvelua, ja, jos näin isossa näyttelyssä kuin, Maailman Voittaja ei lappuja saa käännettyä, ei sitten missään. Vähän oli vaikeuksia käsialan takia, mutta pääpiirteittäin arvostelut tuli käännettyä.
 
Sitten ulos. Ei todellakaan tehnyt mieli kiertää kojuja. Häkki tuntui ihan kiitettävän painavalta ja kättä sai vaihtaa vähän väliä.
 
Asemalla saatiin huomata, että lipunmyynti oli mennyt kiinni vain muutama minsa sitten. Voi murh. Aika älytöntä laittaa pulju kiinni jo 16.30. Automaatista en osaa ostaa lemmikkipaikallista lippua, joten lippu piti hommata junasta. Sitä köyhtymistä sai odotella puolitoista tuntia. Siinä istuskellessa viestittelin mitsun kanssa. He olivat juuri tuolloin kotimatkalla.
 
Tää uusi lemmikkisysteemi on jotenkin sekava. Keskeltä vaunua on varattu muutama penkki lemmikeille. Ennen oli ihan pieni vaunu, joka oli selkeämpää. Edelleenkin oon sitä mieltä, että menin sisään vaunuun, jossa oli koirakyltti. Silti olin väärässä vaunussa. Ystävällinen konduktööri neuvoi minne mennä. Tuumasi, että on parempi vaihtaa vaunua seuraavalla asemalla kun ulkokautta se sujuisi sukkelammin. Näin tein, mutta kun en nähnyt koirakylttiä vaunun sisäpuolella, jäin käytävään. Tuo sama mukava konduktööri opasti mut sallituille paikoille. Jooh, että näin...
 
Huonosti syöminen alkoi tuntua loppumatkasta kurkkuun nousevana palana. Hieno homma. Olikin hyvä, ettei äippä ollut heti asemalla. Sain sitten vähän tasaannuttaa oloani ennen autoon menoa.
 
Että tämmönen oli 500:s postaus. Oli ihan huippu päivä kun sai nähdä Jomin eri maissa asuvia sisaruksia. Enpä olisi moista mahdollisuutta ihan heti uskonut kun pentusta Islannista suunnittelin. Hih, kylläpä meikää lykästi : )
 
Sinänsä hauska sattuma oli, että nartuilla oli tuomarina sellainen, joka Jomilla oli Liettuassa ekana päivänä, Ligita Sake. Uroksilla oli ruotsalainen Dan Ericsson, josta jäi kyllä mukava fiilis : ) Tässä tapauksessa ei mennä “naiset ensin” –fraasilla, vaan ensin saa Dan puheenvuoron.
 
Snygg hanhund av rätt modell. Fint huvud och uttryckt. Bra front. Utm kropp. Ok päls. Bra svans. Visa sig väl.”
 
 
Ai niin, kehästä sai jokainen diplomin, jossa oli Maailman Voittaja logo ja koirannimi + “kultainen” Maailman Voittaja aiheinen numerolapunpidike. Ihan kiva muisto : )
 
Sitten niitä Liettuan arvosteluja.
 
23.5.2014 Ligita Sake
 
Rodunomainen. Vahva pää, hyvin selvä otsapenger. Oikea ilme. Erinomainen ylälinja ja rintakehä. Oikeanlaiset kulmaukset. Vapaat liikkeet. Erinomaiset olkapäät.”
 
 
 
24.5.2014 Ratibor Cekic Rale
 
Hyvä tyyppi ja rakenne. Hyvä näyttelykunto. Hyvä pää. Hyvä ylälinja. Oikeanlaiset kulmaukset ja eturinta. Hyvät liikkeet. Esiintyy hyvin.”
 
 
 
25.5.2014 Sarmont Tamara
 
“Todella hyvät liikkeet. Oikeanlainen keskikokoinen uros. Hyvät kulmaukset. Tasainen selkälinja. Korkea hännänkiinnitys. Rodunomainen pää. Erinomainen purenta. Todella ystävällinen. Tuplakannukset.”
 
 
Kuvat löytyy täältä. Tosiaan joitakin narttuja puuttuu. Nimiä en ole vielä sen kummemmin laitellut, paitsi tietty Jomin sisarusten, ettei kenellekään jää epäselväksi keitä ne ovat. Taisi mennä vähän överiksi sisarusten kuvien kanssa :D Ja, liikekuvia ei oo eikä tuu kun oli liian vähän valoa mun kameran makuun.