Já, nyt vihdoinkin voin kattoa Mielensäpahoittajan ja Interstellarin! Varmaan tämän vkl:n aikana tulee löhöttyä ja levittyä parin leffan verran. Kokista jo olikin varastossa, sipsit on hommattu ja poikkeuksellisesti ostin niiden kavereiksi dippausainekset. Enpä muista koska viimeksi olisin dippaillut sipsejä. Ei se ole paha yhdistelmä. Mutta kun ilmankin pärjää, niin miksi kuluttaa rahaa niihin?
 
Pari pettymystä tuli viikon aikana koettua. Eka heti su-ma yönä. Silloin oli luonto teeveessä tarjolla kuunpimennys. Oli pilvistä kun TripleTan lähti kohti tähystyskalliota. Onneksi se kallio ei ole kovin kaukana, sillä tupla tuulipöksyt, toppatakki + toppapopot olivat aika lämmittävä yhdistelmä kävellessä. Vaikka juuri silloin tuntui tosi raskaalta kävellä, niin kuitenkaan en ollut ylipukeutunut.
 
Metässä näki ihan hyvin, mutta kivutessamme kallion päälle, piti yhdessä kohtaa sytyttää taskulamppu. Siinä kohtaa on hyvä olla tarkkana, että mihin astuu. Pian tuon kohdan jälkeen me oltiinkin jo huipulla. Kun tungin taskulamppua treenitaskuun, niin ihmettelin, että mikä ihmeen paperi siellä tappelee vastaan? Kun otin tuon paperin käteen, niin kuunvalossa se paljastui 20 een seteliksi! Eli oli reissusta ainakin se hyöty, että löysin taskuun unohtuneen setelin.
 
Kuu kurkki välillä pilvien välistä, joten toivoa oli nähdä hieno luonto-show. Noin neljään asti kuuta näki aika ajoin. Ja sitten sen jälkeen kuuta ei enää näkynyt. Pilvipeitteestä tuli paksu. Ei nähnyt mitään heijastusta tai muutakaan vinkkiä missä kohtaa kuu oli. Uskomatona! Siihen asti oli ollut toivoa nähdä edes jonkinlainen pimennys ja sitten noin neljän jälkeen ei mitään.
 
 
             kuu4.jpg
 
 
Tunnin kattelin taivasta toiveikkaana. Syvimmilläänhän pimennys oli klo 05.47, joten toivoa oli vielä nähdä jotain, vaikka koko show:ta ei voinutkaan nähdä. Mutta ei tullut pienintäkään vinkkiä, että taivaaseen tulisi rako, josta voisi nähdä jotain. Paikoillaanolon seurauksena alkoi viluttamaan. Arsekin puuttui istumisesta. Alla oli lapaset, mutta ei ne paljoa pehmentäneet. Pojillakin oli varmaan tylsää. Harmittelin kun en ollut älynnyt ottaa niille puruluita ajanvietteeksi.
 
Lähdin vähän köpöttelemään kallion päällä, jotta pojat saivat vessailla ja itekin sai vähän verta kiertämään. Tico alkoi meuhkata kanervissa. Tuo tapa sillä oli jo pentuna eikä näytä päässeen siitä vieläkään eroon. Ukkeli vaan sekoaa kun menee kanervikkoon. Ja näytti sillä olevan vielä toinenkin pentuajan tapa. Tico tykkää repiä sellaista tosi pehmeetä sammalta. Ihan kiukulla kiskoo sitä maasta. Silloin kun Tico oli pentu ja aina välillä käytiin äipän luona, niin siellä Tico mielsi sellaisen tosi pehmeän maton sammaleeksi. Kyllä vaan, ukkeli yritti kiskoa “sammalta irti” : D Toki kielsin sitä sitten kun sen tajusin. Hupaisaa kun kanervikko ja pehmeä sammal laukaisee Ticossa vieläkin pentuajan reaktioita. Taitaa olla ikuinen pentu : D Hömppä <3
 
Köpötellessä kalliolla kyttäilin taivasta, mutta huonolta näyttivät tsäänssit nähdä pimennystä. Puoli kuuteen asti jaksoin toivoa, että jotain näkisin. Mutta kun paksu pilvipeite ei ollut ohentunut yhtään sen puolentoista tunnin aikana, niin aika epätodennäköistä oli, että myöhemminkään.
 
Pettyneenä laitoin kameran reppuun ja lähdettiin kohti kotia. Ehkä olisin jäänyt toivomaan jos ei olisi ollut painetta sen yhden piskin suhteen. Meidän kun piti mennä sen talon ohi, jonka pihalta tuli sakun kaltainen koira mun koirien kimppuun. Ei voinut tietää mihin aikaan talossa herättiin, joten mitä kauemmin kalliolla oli, sitä enemmän pelotti mennä sen talon ohi. Kiertämään en todellakaan ruvennut talvitamineissa.
 
Koko kotimatkan pidin taivasta silmällä. Turhaan. Pimennyksen olisi voinut nähdä kotipihaltakin, mutta hienompaa se olisi ollut nähdä siellä kalliolla. Päivystyksestä huolimatta en nähnyt sitä kummassakaan. En vilaustakaan. Kyllä harmitti, sillä ne kuukuvat, jotka ehdin napata ennen paksua pilvipeitettä, lupailivat kivoja pimennyskuvia. Ainakin nuo tänne laitetut kuukuvat on mun mielestä onnistuneita. Ja tietty täällä on se pakollinen koirakuva. Ticolla kävi sikäli tuuri, että mä en voinut puuttua sen korviin. En nähnyt juuri mitään kun otin kuvan. Hihnojen heijastimet näyttävät toimivan.
 
 
             kuu1.jpg
 
 
 
             kuu2.jpg
 
 
 
             kuu3.jpg
 
 
Harmin määrää kasvatti se, että ainakin kaksi yötä ennen pimennystä olivat tosi kirkkaita. Yö ennen the yötä oli pilvetön. Ja kaikki yöt pimennyksen jälkeen ovat olleet kirkkaita öitä. Murrrh > : (
 
Tiistaina oli agia, muttei tokoa, joten otin isoset mukaan. Saivat odotella häkissä. Taas tienasin rahaa, sillä se häkki, johon laitoin ne, niin joltakin oli jäänyt 50 senttinen häkinlattialle. Ei sitten tarvinnut käyttää omaa panttirahaa.
 
Agissa aiheena oli takaa kierto. Ensin oli hypyistä tehty neliö, jonka vastakkaiset sivut tehtiin takaa kierroilla. Jomista näki hyvin, että kummalta puolelta sille on opetettu kiertämään merkkiä. Tämä puoli meni huomattavasti paremmin. Vaikka sana oli eri ja tokossahan ei saa käyttää käsiapua, niin silti tämä näytti olevan Jomin mielestä yksi ja sama. Tältä puolelta pystyi lähettämään paljon kauempaa takaa kiertoon. En tiedä onko se hyvä. Lähinnä mietin sitä sekoittamismahdollisuutta. Mutta joo, toinen puoli oli selvästi hankalampi ja usein tuppasikin vaan hyppäämään esteen yli syömään namilautaselta. Kouluttaja ei kyennyt olemaan tarpeeksi nopea ruokarosvon kanssa  ; ) Mutta kyllä tuo neliö saatiin sujumaan.
 
Toisella kierroksella oli mukana vähän rataa. Neliön jälkeen putkeen ja sitten kaksi hyppyä. Hypyt tietenkin piti hypätä vaikeammalta puolelta. Kun rataan tutustuttiin, niin mulla ei ollut mitään ideaa, että mitä tehdä. Tuntui, että oli vähän kiire, joten kun kouluttaja patisteli pois kentältä kysyen samalla, että oliko kysyttävää, mä sanoin, että ei ollut kysyttävää vaan todettavaa: ei tuu mitään. “Miten niin?” “Ei mulla ole hajuakaan, että miten saan koiran putkeen ja sen jälkeen noille hypyille.” Noita katottiin kun oltiin tehty neliötreeni. Tuntui ihan helpolta hommalta ja tein haamuharjoittelua vuoroa odotellessa.
 
Vaan... Kun tuli oma vuoro tehdä nuo, niin suoraan sanottuna vituiksi meni. En saanut Jomia putkeen vaan se hyppäsi hypylle. Tottakai kun pösilö ohjaaja näytti niin. Siis mun vika. Ja sitten sen putken jälkeen en vaan kyennyt toimimaan niin kuin oli suunniteltu. En vaan muistanut vauhdissa. Sitä kohtaa piti hinkata jonkin aikaa... Että mä olin pettynyt itteeni. Hemmetti kun pitää olla aina kaikessa pohjasakkaa! Mrrrrrrrrrh!
 
Noiden kahden hypyn jälkeen oli pituus, aa, putki, kepit ja pari hyppyä. Nuo meni hyvin kun ne oli sitä mun agia: käsi ojossa juoksemista. Jomilla oli tosi hieno kontakti aalla. Se oikein rojahti odottamaan aan loppuun, että mitä seuraavaksi. Ekan kerran Jomilta oli panta pois. Otin sen keppien takia kun en tykkää, että pannan klipsu hakkaa keppeihin Jomin mennessä niitä.
 
Ke aamuna oli aikainen herätys. Suunnistettiin kohti hallia kirkkaassa kuunvalossa. Kuinkas muuten... Toivoin, ettei siihen tiistain rataan oltais koskettu, jotta voisin itekseni treeniä niitä juttuja. Turha oli toive. Mietin, että mitäpä tehdä? Kokeillako tarjolla olevaa rataa vaiko rakentaa ite sellainen neliö? En raaskinut rikkoa rataa, joten kunhan olin treeninyt vähän keppejä jompun kanssa, aloin tutustua rataan.
 
Tico pääsi ensin kokeilemaan mitä olin pähkäillyt 16 esteen kanssa. Radalla oli kolme hyppyä (ei peräkkäin) ja sitten putki, keinu, putki, aa, putki, pituus, hyppy, kepit, aa, hyppy x2, putki ja hyppy. Kahden ekan hypyn jälkeen piti saada ticoli tekemään takaa kierto hypyllä, mutta ei mennyt heti putkeen. Pienen treenimisen jälkeen päästiin tuosta kohdasta eteenpäin ja loppu rata meni ihan kivasti. En tiedä olisiko toisen kerran aalta tulon jälkeen ollut jotain teknisesti hienompaa ratkaisua, mutta mä en keksinyt muuta kuin jättää koira kontaktille ja mennä hypyn taakse ottamaan vastaan. Noiden välissä oli aika iso väli.
 
Hypyt olivat sen verran korkealla, että toivoin, ettei Sony yrittäisi niitä hypätä. Tällöin laiskimus säästyisi hyppyjen korkeusmuutoksilta. Hienosti tuli ali, joten pääsin helpommalla. Aata en tietenkään pallukalle ottanut, mutta muuten oli kaikki esteet. Putkeen saa melkeinpä mennä pojan kanssa, mutta muuten kivasti meni hölkkärata.
 
Jomin kanssa ei ollut mitään isompaa ongelmaa.
 
Toisella kierroksella kerran rata jokaisen kanssa. Kolmannella vähän pakittamista ja merkin kiertoa. Löysin yhdestä komerosta kunnon kokoisen merkin. Jomin kanssa kokeilin vähän liikkeestä istumista. Istumisia tuli, mutta helposti päjähtää vielä maahan. Lopuksi isoset makoilivat ja Jomi istui kun nesteytin itteäni ja keräsin kamat kasaan. Noin meillä meni puolisentoista tuntia.
 
Ainiin. Joltakin oli jäänyt vesikuppi, jossa oli vettä. Pojat joivat siitä ja mun tarjoamasta kupista. Eli yksi kuppi ei näytä riittävän ;D
 
Muutama tunti myöhemmin lähdin kokeilemaan, että miten Jomin kanssa sujuu pyöräily. Ihan kivasti se ekaksi kerraksi meni. Vauhdin säätelyssä on vielä tuunattavaa. Ei tarttis olla kuin Tico, että täysillä vaan menoksi. Yhden kraakun perään olisi halunnut lähteä. Jomilla ei tuntunut olevan tarvetta vessailla. Tarjosin sille muutaman kerran mahdollisuuden, mutta ei se tehnyt mitään. Ticolle oon opettanut, että pyörän vieressä vessaillaan vaan kun mä sanon “vessa”. Yllätysvessailut eivät ole hyvä juttu.
 
Pyörälenkin yritin ajoittaa niin, että olisin saanut napsittua postin samalla. Varmaan joku tunti odotettiinkin, mutta tyhjin käsin oli kotiin mentävä. En enää jaksanut odottaa ja Jomilla varmaan oli jano pyöräilyn jälkeen.
 
Torstaina heräsin kympin aikoihin. Päästin piskit pihalle ja totesin, että oli hyvä mattojen riiputusilma, joten oli aika palauttaa hiekkaa pihalle. Parin tunnin jälkeen olin valmis ja pienen tankkauksen jälkeen lähdin parin tunnin lenkille. Muutenkin ollaan nyt tässä lenkkeilty 2-3 tunnin lenkkejä joka päivä. Enimmäkseen öiseen aikaan tai varhain aamulla. Arkisin uskaltaa lähteä kunnon lenkille päiväsaikaankin. Mutta kyllä yölenkit on parhaita. Ei tuu kuuma kun kävelee, ei tartte pelätä irtokoiria, ei oo pikku ölliäisiä lentämässä päin pläsiä.
 
Torstai-illalla pidin pienet kapulan pitotreenit kaikille. Tiistaina ei agissa menneet kaikki lohipyörykät. Lisäsin niiden joukkoon nappuja, mutta se pussillinen ei kulunut ke aamuna hallilla, joten tarvittiin vielä jotain, mihin kuluttaa herkut. Jomi on varsinainen metriviiksi kun helposti jää sen viikset väliin kun otan siltä pois kapulaa. Auts! Sony ottaa kapulan suuhun, mutta ei se juurikaan suussa pysy. Nostaa sen korkealle ilmaan ja pudottaa sitten. On enemmänkin nosto kuin pito. Ticolle tämä on helppoa hommaa.
 
Tänään pojat saivat harjata hampaitaan isoilla sianluilla. Viime pe kävin ostamassa niitä M&M:stä. Ostaisin niitä useammin jos niitä ei olisi pakattu kahden kpl:n pakkauksiin. Ei siinä muuta, mutta kun ne luut ovat jäätyneet kiinni toisiinsa, niin sitten täytyy sulattaa ja pakastaa uudelleen yksi. Ei niin saisi tehdä, mutta ei ole muita vaihtoehtoja noiden luiden kohdalla. Muuten on kyllä hyviä ja isoja luita.
 
Viime pe kun annoin luut, niin Sony alkoi ikään kuin työntämään maata luun päälle. Sanotaan, että se tarkoittaisi, että koira yrittää tallettaa luun kun juuri silloin ei jaksa sitä syödä. Koskaan aiemmin kermis ei ollut tehnyt noin. Sitten kun luun päälle oli saatu jonkin verran heinää, ukkeli nappasi luun ja alkoi syödä sitä. Tänään teki saman jutun. Tuleeko tuosta nyt joku uusi rituaali herralle? Hauskan näköistä touhua.
 
Viime pe ostin korvikset ja puhdistusainetta. Kai se oireilu johtui niistä korviksista kun näiden uusien kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Olin varautunut, että pitää toimia ikään kuin korvikset olisi juuri ammuttu. Vaan eipä ole tarvinnut.
 
Tänään tuli uusi rahareikä ja huolenaihe kun lenkillä katkesi Jomin panta. Se panta kesti sitten pari vuotta. Ostaisin samanlaisen, mutta nyt se on vähän pieni Jomille. Siitä seuraava koko on iso jopa isosille. Sen verran pieni jompun pää on, että sain korjattua vahingon pujottamalla hihnan käsilenkin pannaksi. On tuolla tuo yksi solkipanta, että ei me ihan pulassa olla, mutta kun mä tahtoisin pannan olevan leveän ja pehmeän. Edelleenkään ei näytä sellaista olevan tarjolla. Sattumoisin kattelin pantoja tuossa yksi päivä.
 
Ulkona tuulee kovaa ja jos ennusteisiin on uskomista, niin sen pitäisi vielä tämän illan aikana voimistua. Aurinko paistaa, joten taitaa olla tulossa taas kirkas yö. Tottakai nyt... Okei, okei. Koitan päästä yli sen kuupettymyksen ;D
 
Tässä onkin nyt ohjelmaa huomiselle ja sunnuntaille (säävaraus). Lisäksi on tietty ne pari leffaa ja lukemistakin on ihan kivasti, että ehkäpä noista sitten höpisen myöhemmin. Jää nähtäväksi, että jaksaako sitä enää laiskistuttuaan näpytellä höpinöitä ; )