Kello oli soimassa aamulla kuudelta. Johtuikohan se jännittämisestä vai mistä kun ei oikein tullut nukuttua kunnolla. Nousinkin reilusti ennen suunnittelemaani aikaa. Suunnitelmissa oli mennä semmoinen reilun puolentoista tunnin lenkki. Sitten kello olisikin ollut kätevästi niin paljon, että olisi päässyt hoitamaan asioita. Kuistilla huomasin suunnitelmani vesittyvän. Kattoon ropisi sade. Argh! Se oli varmaan ihan hetki sitten alkanut kun maassa näkyi vielä pakkasyön jälkeinen kuura. Käytiin pikkuinen lenkki. Sitten kulutin aikaa lehtiä selailemalla ennen kuin pääsin asioita hoitamaan.
 
Yritin vielä nukkua uudelleen, mutta taas olin valmis nousemaan jo reilusti ennen kellonsoimista. Noh, siinä oli hyvää aikaa kaivaa esiin nokkakärryt ja virittää siihen poikien mökki. Sadekin tuntui lakanneen ja jännityksellä seurailin alkaako taas sataa. Kun vihdoin tuli lähdön aika eikä satanut, niin lähdettiin kohti koulutuspaikkaa.
 
Ei nuo voi ihan aaseja olla kun pystyin hyvin taluttamaan niitä yhdellä kädellä samalla kun vedin mökkiä toisella :) Muutama koirakin tuli vastaan ja ne ohitettiin hiljaisesti. Ticolla oli upea katsekontakti muhun ja Sonylla koiraan. Käsiä kun oli vain rajallinen määrä, niin Sony oli nyt vähän niinku hunningolla.
 
Pettymyksekseni reissuun meni miltei pari tuntia. Pettymys sikäli, kun tiedän, että sen voi päästä nopeamminkin. Meinaa jos menee pari tuntia sinne hallille, niin tuolle kentälle kyllä pääsee sitten nopeammin kun se on lähempänä. Mutta jostain syystä se ei vaan onnistu kun koiria on kaksi... Tyhmä juttu kun sitten ei kai pääse koulutuksiin enää ollenkaan.
 
Pystytin mökin ja lähdin Ticon kanssa vähän kävelemään. Aikaa oli semmoinen 45 min. Sony tietty alkoi haukkua kun yksin jäi. En puuttunut siihen ja aikansa huudettuaan se hiljeni. Kentällä on vielä suuren suuri lumikasa. Heittelin sinne nappuja yksi kerrallaan Ticon haettavaksi. Siinä sai hyvää liikuntaa kun sahasi ees taas sitä isoa kasaa. Siis ihan mieletön kasa! Se ei ihan heti siitä sulakaan pois. Muuten kenttä on jo paljas. Sitten furminoin Ticon ennen mökkiin laittoa. Nyt oli Ticon vuoro huutaa...
 
Koulutuksen alkua odotellessamme Sonysta lähti ääntä. Vähän kotoiltiinkin ja se meni hyvin vaikkei sitä nyt ollakaan aikoihin tehty. Meitin kotoilupaikka on nyt semmosta hiekkavelliä, että täytyy ootella sen kuivumista.
 
Paikalla oli vain kolme koiraa Sonyn lisäksi. Myöhemmin tuli vielä yksi. Kaksi pientä ja kolme isoa. Ekaksi mentiin pari kierrosta. Sony liikkui takkuillen. Sitten mentiin riviin ja jokainen vuorollaan pujotteli koirat läpi. Sonylla oli vaikeuksia seistä paikoillaan kun muut menivät ohi. Etenkin kun buhund pisti rähinäksi, niin eihän Sony voinut olla hiljaa. Pujottelussa Sony kyllä liikkui, mutta oli myös yritystä toisen koiran luo. Molemmilla kerroilla näin. Sitten taas ympyrää ja seisotusta. Meni vaihtelevasti. Ekassa tutkimisessa hieman autoin Sonya. Toisessa en. Hihna oli löysällä ja ite seisoin. Sony antoi tutkia hienosti :) Parijuoksussa Sony sai parikseen sen buhundin. Koirien piti olla vierekkäin. Kumpikaan ei sanonut mitään kun mentiin edestakaisin. Sony oli kai niin keskittynyt namiin :) Pojat vielä olivat aika lähekkäin. Sony pääsi toistamiseenkin parijuoksuun kun tibben omistaja halusi mennä Sonyn kanssa. Sen koira kuulemma pelkäs Sonya. Pelosta ei näkynyt merkkiäkään. Tämäkin edestakaisin meni hyvin :) Sitten oli kolmio... Kai se ihan ok oli. Taisin nyt keksiä miten sen voi hahmottaa kun liikkuu! Sen jälkeen yksin ympyrä ja taas seisomaan. Ympyrän aikana Sonylla oli jotain asiaa... Sama juttu oli kun piti mennä yksin edestakaisin. Sitten oli taas pujottelua ja se meni jotakuinkin niinku alussakin. Sitten opiskeltiin tuomarien käsimerkkejä. Meidän kohdalla oli ees taas ja ympyrä. Ees taas meni hyvin, mut ympyrässä oli takkua. Lopuksi mentiin ympyrää pysähdellen. Huoh, tämä koulutuskerta oli aiempia äänekkäämpi. Paljon oli turhaa ääntä :( Johtuiko tämä siitä hemmetin kulkurista? Sonyn seisontaa taas ihailtiin.
 
Tico ei sentään koko aikaa ollut äänessä :) Sitten vaan kamat kasaan ja kohti kotia. Yhdessä vaiheessa Sony käveli niin, että veti itteään vasten seinää. Mikä lie itu siinäkin...? Yhtäkkiä vastaan tuli joku pelti (siinä seinässä). Vetäisin äijän äkkiä irti seinästä. Liian myöhään. Puku repesi – ja pahasti. Puvun oikea lahje on ulkopuolelta lähestulkoon kokonaan auki. En tiedä saako sitä mitenkään korjattua. Täytyy kattella huomenna kun se puku on kuivanut. Voi kökkö sentäs, että sitten tuonkin piti sattua :(
 
Nyt täällä on kaks väsynyttä poikaa. Kiva, kun ei tarvinnut jättää Ticoa yksin tuntikausiksi ja sekin sai kunnon lenkin, vaikka olikin vain turistina.
 
Viikonloppuna paistoi aurinko ja oli melko kuivaa. Tehtiinkin pari pitkää lenkkiä per päivä. Lauantaina bongasin leskenlehtiä kolmesta eri kohtaa.