Keskiviikkona kun olin lähdössä töihin, huomasin pyörän takakumin olevan tyhjä. Hain pumpun ja pumppasin ilmaa, joka sihisi pois samantien. Usean yrityksen jälkeen luovutin, sillä ilmaa sinne ei saanut. Olin myöskin vähän tutkinut asiaa ja vaikutti, että venttiili oli hajonnut. Aikaisemmin päivällä olin pumpannut ilmaa renkaaseen ja sitä ennen rengas ei ollut täysin tyhjä. Kaiken järjen mukaan renkaan olisi pitänyt olla tyhjä myöskin jo ennen pumppaamista jos vika olisi ollut renkaassa. Lisäksi sihinä tuntui tulevan juuri venttiilin kohdalta. Voi itku!
 
Vaihtoehtoja ei ollut liikaa. Yritin keksiä niitä lisää, mutta ei auttanut muu kuin napata MV-varjo mukaan ja lähteä talsimaan kohti työpaikkaa. Pitkin päivää oli pukannut sadekuuroja, jotka olivat välillä rankkojakin. Ja kun ei satanut, niin sitten helotti oikein kunnolla.
 
Harmitti, mutta ennen kaikkea hävetti. Ei ollut kivaa myöhästyä töistä. Se on jotenkin noloa. Soitin pomolle ja kerroin, että tulisin myöhästymään töistä.
 
Joku 20 minsaa olin kävellyt kun alkoi satamaan. Oletin, että tämäkin olisi sellainen pikakuuro, mutta sadetta kesti miltei siihen asti, kunnes pääsin perille. Mulla oli lenkkarit märät kun vesi oli valunut lahkeita pitkin sisälle kenkiin. Varjo oli pitänyt ihan hyvin vettä ja kovien tuulenpuuskien aikana pelkäsin sen “kääntyvän nurin”. Ei tehnyt niin.
 
Loppujen lopuksi myöhästyin töistä 40 minsaa. Kuitenkin lähdin töistä samaan aikaan kuin yleensäkin. En viittinyt jäädä tekemään hyvitystä kun oli edessä kävelymatka, joten kotiin en pääsisi yhtä nopeasti kuin ennen. Koiria ajatellen niiden yksinoloa ei tarvinnut pidentää yhtään enempää kuin oli pakko.
 
Mua pelotti kävellä siihen aikaan niin pitkä matka ilman mun bodygaardeja. Jos tulomatkalla päällimmäisin tunne oli häpeä, niin kotimatkalla se oli pelko. Paahdoin kuin viimeistä päivää, jotta pääsisin nopeasti kotiin ja pois pimeiltä kaduilta.
 
Ihmettelin, ettei mua tuntunut väsyttävän lainkaan. Ehkä sitä oli vaan niin menossa, ettei väsymystä ehtinyt huomaamaan. Välillä jalat tuntuivat menevän kuin omille teille ja sivullisen silmissä olisi varmasti näyttänyt, että oli tullut nautittua vettä väkevämpää.
 
Enää ei satanut. En osaa sanoa, että oliko se hyvä vaiko huono asia. Sade ei ollut raikastanut ilmaa yhtään. Olo oli kuin olisi ollut jossain tropiikissa. Kosteusprosentti oli varmasti tosi korkea. Maisema näytti siltä kuin vettä olisi tullut ihan hetki sitten. Vaikea sanoa, kun oli ollut koko päivän sisällä töissä, mutta epäilen olosuhteiden olleen epäsuotuisat maan kuivumista ajatellen.
 
Torstaina menoa riitti. Pienen aamulenkin jälkeen aloin odotella sähköheppua. Olin saanut ilmoituksen, että mun sähkömittari tultaisiin vaihtamaan etäluettavaan versioon. Ajaksi oli laitettu klo 8-10. Harmitti, että se heppu oli tulossa juuri sinä päivänä. Olisin halunnut lähteä viemään pyörää huoltoon heti aamusta ja jos se heppu tulisikin vasta kympin aikaan, niin ei hyvä.
 
Mutta, olipa iloinen ylläri kun siinä puoli ysin aikoihin pihaan ilmestyi auto! Näytin, missä mun sähkömittari oli ja menin koirien seuraan. Noin kymmenen minsan jälkeen mulle ilmoitettiin, että mittari oli vaihdettu! Nopea toiminta sai auringon paistamaan mun mielen mustalle taivaalle. En siis menettänyt paljoa aikaa hepun vierailun vuoksi!
 
Lähdin heti työntämään pyörää. Oletin huollon aukeavan ysiltä. Huollon pihassa ikkunassa ilkkui, että se aukeaa kympiltä. Voih, noh eipä auttanut muu kuin jäädä odottelemaan. Mietin, että olipa hassua, kun se aukesi lauantaina aikaisemmin kuin arkena. Yleensähän se tuppaa olemaan päinvastoin. Mutta, kympiltä, ilmoitti kyltti. Mun kiirehtiminen oli siis ollut turhaa...
 
Tai ehkei sittenkään. Olin venaillut joku kymmenisen minsaa kun ovesta tuli mies kahvikuppi kädessään. Siinä samassa paikassa on joku autohuolto ja oletin miehen olevan niitä heppuja. Autohuolto kun aukesi jo 7.30. Mies kysyi, että oliko mulla pyöräongelmia. Sanoin, että joo, takakumi oli tyhjä. Mies sanoi, että voi alkaa vaihtamaan rengasta heti kahvinsa juotuaan. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, että joku tässä maailmassa oli valmis aloittamaan työt jo ennen aikojaan. Kun aloin odottelemaan huollon aukeamista, olin salaa toivonut jotain tälläistä, mutta en ollut siihen uskonut. Kaikki kun tuntuvat nykyään olevan niin pilkuntarkkoja työajoistaan.
 
Lisäsin miehen työtaakkaa ketjuilla ja sillä jarrupalan ruuvilla, jota ei enää saanut auki. Löysät ketjut mies olikin jo ite huomannut... Kysyin, että kauanko hommaan menisi. Kuulemma puolisen tuntia kahvikupposen jälkeen. Mahtavaa, tokaisin ja lähdin kohti honkkaria.
 
Honkkarista oli hakusessa leka. Routa on nostanut useampia tolppia maasta, joten niitä tarttee taputella takas maahan. Paikka paikoin aidassa on kohtia, joista Jomi voi hilpaista isommille laitumille. Sen tuo kirottu pieni otus teki maanantaina kun olin poikien kanssa pihalla. Yhtäkkiä pusikko kahisi kovaa. Luulin, että Jomi oli jonkin ötökän perässä. Kohta prkl:n dogi oli aidan toisella puolella ja juoksi haukkuen pitkin  labbisnaapurin pihaa. Voi kettu! Mitään ei näkynyt missään, kunhan aukoi päätään huvikseen. Jomi oli helppo saada kiinni. Sitten kun se itekin tajusi, ettei missään ollut mitään, niin se tuli mun luo. Episodiin meni kaiken kaikkiaan joku 5 minsaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi harmitti. Hemmetin otus! Siis lekalle totisesti oli töitä, enkä sano, että missä mielessä ;) No joh, löysin lekan ja palasin takaisin huoltoon.
 
Odotellessani mietin, että ehkä oikeestaan oli hyvä kun rengas puhkesi. Tulipahan nyt kireämmät ketjut eikä enää tarvinnut pelätä, että ketjut tippuisivat  joka töyssyn jälkeen. Tai ei tarvinnut enää muistuttaa itteään, ettei alamäessä poljettu vaan otettiin rauhallisesti. Ja samalla tuli se ruuvikin vaihdettua, jotta seuraavalla kerralla voisi ite kiristää ketjuja. Niin ja tulipa hommattua se lekakin. Oon laiska shoppailija ja yleensä vitkuttelen kauppaan menoa viimeiseen asti.
 
Mies ilmestyi mun pyörän kanssa ja selitti mitä kaikkea oli tehnyt. Takaa oli kuulemma ollut yksi pinna poikki. Tiesin sen kyllä ja silloin kun äipän kanssa koitettiin kiristää ketjuja, aioin poikkasta sen pinnan. Äippä sanoi, ettei niin kannattanut tehdä, sillä sitten olisi mennyt sisuskumi rikki. Piti kuulemma odottaa seuraavaa renkaan paikkausta. Se olikin sitten tullut vastaan tässä kohtaa. Lisäksi mies oli kiristänyt mun ohjaustankoa. Oli kuulemma heilunut puolelta toiselle. Täh? Olin ihmeissäni, että miten en muka ollut moista huomannut. Mietin, että edessä oleva kori oli kyllä heilunut “ihan kivasti”, mutta luulin sen johtuneen siitä, että sen korin ruuvit kaipasivat kiristämistä. Sitä olin yrittänytkin tehdä, mutta ruostuneita ruuveja ei niin vain kiristellä.
 
25 euroa homma kustansi. Olin odottanut isompaa summaa, joten tämänkin saattoi lisätä päivän iloisiin ylläreihin. Tämä asiakas oli ihan hymiönä kun kiitti ja sanoi, että jälleen kerran paikasta oli saanut hyvää palvelua. Toivoteltiin hyvät päivän jatkot.
 
Olipa ihanaa saada taas polkea pyörää! Mietin, että vielä oli sellainen tunti aikaa, ennen kuin piti lähteä töihin. Olin ajatellut mennä töihin aikaisemmin hyvittämään myöhästymiseni. Sen tunnin suunnittelin viettäväni pihalla poikien kanssa tolppia maahan taputellen. Btw, enää ei kori heilunut, että kyse ei kai sitten ollutkaan koirin löysistä ruuveista...
 
Olin jo miltei pihassa kun takarengas alkoi tuntua tyhjältä. Mietin, että eihän se ole mahdollista ja vilkaisin taakseni. Voi vee, se oli totta. Takarengas oli yhtä littana kuin noin tuntia aikaisemmin. Voih :( Kokeilin, että saiko renkaaseen ilmaa ja näytti, että sai.
 
Johan taas mun suunnitelmia paiskattiin kunnon moukarilla. Harmitti ajatella, että piti palata huoltoon, että piti taas työntää pyörää ja pahimmassa tapauksessa kävellä töihin. Päästin pojat pihalle, tein valmistelut ja söin ja sen jälkeen lähdin kohti huoltoa. Kettu!
 
Aikaisemman kokeilun tuloksesta huolimatta renkaassa ei pysynyt ilma yhtään, joten en voinut ajaa rengasta täytellen. Mua ei kiinnostanut yhtään kävellä TAAS, joten hyppäsin pyörän satulaan. Muistin ne kaikki viisaat sanat, että ei saisi ajaa tyhjän kumin kanssa kun silloin voi vääntyä vanne. Ajoin silti. Tai siis yritin. Pian se kumi irtosi kunnolla vanteesta  ja sellaisen kanssa ei ajettu enää metriäkään. Taas livautin ketun pois tarhastaan ja tumma, synkkä pilvi pääni päällä alistuin kohtalooni ja työnsin pyörän huoltoon.
 
Työnsin pyörän suoraan sisälle. Pian se mies tuli paikalle. Moikattiin ja sanoin, että rengas oli taas tyhjä. Kysyin, miten nopeasti renkaan saisi korjattua, sillä mun piti alkaa lähteä töihin. Mies alkoi hommiin heti.
 
Vajaan puolen tunnin päästä pyörässäni oli uusi sisuskumi. Vanteessa ei kuulemma ollut mitään terävää eikä päällyskumissakaan näyttänyt olevan. Mies kertoi hiljattain tilanneensa jotain uusia sisuskumia ja parin viikon sisällä oli ollut neljä tapausta, jolloin sisuskumi oli mennyt rikki miltei heti. Arveli, että kumien laatu oli huono. Nyt oli eri laatua oleva sisuskumi. Mies sanoi, että mun kannattaisi jossain vaiheessa vaihtaa päällyskumi. Se oli kulunut sileäksi. Aikomus olikin, että ennen talvea siihen olisin hommannut uuden kumin. Lumettoman ajan sen kanssa pärjäsi hyvin. Sisuskumin vaihto ei maksanut mitään :)
 
Kiittelin taas ja hyppäsin pyörän selkään. Ennen lähtöä olin sanonut, että jos hyvin käy, en ilmesty liikkeeseen seuraavana aamuna. Itekseni mietin, että jos rengas taas puhkeaa, niin sitten menee päällyskumi vaihtoon.
 
Matka töihin vähän jänskätti. Poljin kuin heikkopäinen miettien, että jos rengas taas kestää sen 20 minsaa, niin ehdin hyvin töihin, vaikka loppumatka menisi kävelyksi. Noita miettiessäni muistutin itteäni, että ei saa ajatella negatiivisesti, että eiköhän homma ollut nyt klaari. Yleensähän nämä asiat tulevat kuntoon kerralla ja nyt oli eri laatua oleva sisuskumi.
 
Pääsin töihin ilman työntelyä, jesss! Parin ekan tunnin jälkeen oli vaikeuksia pysyä hereillä. Sitten jotenkin onnistuin piristymään muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen taas iski väsy. Viimeinen tunti oli aika tuskaa. Työskentely oli hidasta ja sain aikaiseksi todella vähän. Mä olin loppu. Mielessäni kummitteli ajatus, että näkisin tyhjän takakumin, mutta sitten yritin ajatella positiivisesti ja suunnittelin mitä reittiä menisin kotiin.
 
Musertava ja masentava näky kohtasi tätä ihmisraatoa kun hän aikoi polkaista kotiin. TAKAKUMI OLI TYHJÄ!!! Kaivoin pumpun esiin ja yritin pumpata renkaaseen ilmaa siinä toivossa, että pääsisin kotiin pumppaa & aja metodilla. En saanut renkaaseen ilmaa. Venttiili näytti oudolta ja harmittelin, että oli sitten laittanut moisen kummajaisen omaavan sisuskumin. Mä olin ihan loppu ja melkein alkoi itkettämään ajatus kotiin kävelemisestä. En olisi millään jaksanut sellaista, en niin millään. Siispä uhmakkaasti hyppäsi satulaan ja päätin kokeilla, että onnistuisiko ajaminen. Sillä ei ollut väliä mihin kuntoon renkaat menisivät kun ne olivat menossa vaihtoon joka tapauksessa. “Jos vaan vanne kestäisi, niin hyvä. En jaksaisi millään kävellä”, ajattelin.
 
Ajaminen näytti onnistuvan. Tällä kertaa kumit eivät pudonneet paikoiltaan niin, että vanne olisi silloin tällöin osunut maahan. Johonkin ne kumit hinkkasivat ja mun kulkupelistä lähti hirveä ääni. Kun ajelin ok-talojen ohi, niin varmaan siellä ihmeteltiin, että mikä ihmeen ääni ulkoa kuului. Ihan sama, kunhan säästyin kävelyltä, niin todellakin niiiiiiin aivvan sama.
 
Veetutti ja väsytti. Ja taas veetutti ajatus, että TAAS piti mennä aamulla huoltoon. Olin töissä saanut lukaista Turun Sanomat. Lehdessä olin nähnyt mainoksen, jota olin jo vähän odotellutkin. Rismassa oli vaatteet ja popot –15 rossaa kortilla. Mä olin uusien popojen tarpeessa ja olinkin päättänyt, että sellaisia kattelen jos tälläinen tarjous tulisi vastaan. Toinen vaihtoehto oli, että olisin lomallani ettinyt uusia popoja. Mulla oli muuten ok lenkkarit, mutta kun en osaa kävellä tasaisesti, niin toiselta puolen kantapäät kuluvat enemmän kuin toiselta. Tässä lienee syy siihen, että peruuttavan askelsarjan yhteydessä on meinannut tasapaino pettää. Ja olihan ne pohjat jo sen verran kuluneet, että kivet tuppasivat kerääntymään pohjan sisään. Olin ollut todella tyytyväinen lenkkareihin ja oli jotenkin sääli, että oli ostettava uudet. Nämä lenkkarit kun oikeesti olivat pitäneet vettä ja resuisesta ulkonäöstään huolimatta ne edelleen pitivät vettä! Mutta ne pohjat...
 
Temppuilevan takakumin ajoitus oli taas kökkö. Ensin sähköheppu oli tulossa vääränä päivänä ja nyt tämä odotettu tarjous oli väärään aikaan. Fundeerasin, että mun oli mentävä katteleen lenkkareita heti aamusta. Lauantaina kun en sitä ehtinyt tekemään, joten seuraava mahdollisuus oli sunnuntai, jolloin todennäköisesti saatavuus oli heikompaa. Ja kun ei tiennyt, että miten kauan pyörähuollossa taas menisi ja tulisiko rengas vieläkään kuntoon. Multa alkoi jo usko loppua, että sitä rengasta voisi enää saada kuntoon. Ihan hölmöltähän se tuntui, että jo kaksi sisuskumia oli rikkoutunut nopeasti.
 
Muutaman tunnin yöunien jälkeen kello soi. Illalla töissä olin kuunnellut radiosta varoituksia ukkosmyräkästä, jonka oli määrä alkaa kahden aikoihin. Vettä saattoi tulla jopa 20 milliä tunnissa. Olo oli kuin rekan alle jääneellä kun raahustin kattomaan ikkunasta, että miten märkää oli yön jälkeen. Taas sääherra oli tehnyt oharit, sillä maa oli täysin kuiva. Ei siis ollut mitään veruketta jäädä kotiin, joten suuntasin poikien kanssa rismalle.
 
Lenkin yhdistäminen kauppareissuun oli ainoa keino jaksaa raahautua rismalle. Yksin en todellakaan kävele sellaisia matkoja kuin pakon edessä ja saipa poitsut kunnon lenkin siinä samalla. Sen jälkeen oli hyvä mieli lähteä kohti huoltoa, huoh.
 
Valikoimaa ei ollut liiaksi. Halusin nimenomaan Goretex popot, sillä mulla oli sellaisista niin hyvä kokemus. Tavalliset eivät kelvanneet. Löytyi mun kukkarolle ok hintainen ja ihan kivan näköinen popopari. Ja löytyipä vielä mulle sopiva koko. Sitä olikin vain yksi kpl. Varastossa saattoi olla lisää, mutta sitähän ei tiennyt. Sitten nappasin pari pussia porkkanoita. Ne olivat nyt tyrkyllä. Porkkanoita ei ookaan tässä huushollissa aikoihin näkynyt. Jomin tultua se vaan jotenkin jäi kun pentunen ei osannut syödä porkkanaa. Herra räpelsi sen silpuksi maahan ja tyyli oli aikas hauska: Jomi seisoi niin, että se porkkana oli sen etutassujen alla. Siinä se sitten silleen nyppi hampaillaan sitä porkkanaa. Äijyli halusi porkkanaraastetta :D Ja sekin, että viime syksynä porkkanat alkoivat olla ihan käsittämättömissä hinnoissa, vähensi hinkua ostaa porkkanoita. Vielä pari maitoa ja piimää ennen kassalle menoa.
 
Laitoin uudet lenkkarit heti jalkaan. Pitihän sitä testata, että mitä oli tullut ostettua ja jos ne olisivat alkaneet hankaamaan, niin olisi ollut helppo vaihtaa vanhat popot. Testiolosuhteet olivat mainiot.
 
Yhdessä vaiheessa lenkkari hankasi vasenta jalkaa. Ongelma korjaantui kiristämällä nauhaa. Lenkkarit tuntuivat jaloissa ihan hyviltä, joten jätin ne jalkaan kun lähdin kohti huoltoa. En työntänyt pyörää vaan kun ajaminen oli onnistunut yöllä, päätin kokeilla, että pystyisinkö ajamaan huoltoonkin. Hiljaista vauhtia menin koko ajan tunnustellen, että miltä takana tuntui; oliko vanne liian kovassa rasituksessa. Välttelin tien epätasaisuuksia, jotta ajo olisi mahdollisimman tasaista ja näin ehkä vannekin pysyisi ihan ok. Aikaa tällä metodilla ei juurikaan säästänyt, mutta jalkoja kyllä!
 
Loppumatkan työnsin. Eihän sitä voinut ajaa pihaan asti sellaisen kumin kanssa. Mies oli ulkona parin asiakkaan kanssa. Esitteli niille jotain pyörää. Hinnasta päättelin sen olevan sähköpyörän. Huomatessaan mut, nostin kättä moikkaukseksi. Jäin odottelemaan omaa vuoroani. Asiakkaat ilmoittivat menevänsä käymään kahvilla ja miettivänsä asiaa.
 
Mies totesi, että jahas, taas oli rengas tyhjä. Mä siihen, että joo, ja sanoin, että mitä ihmettä oli oikein tapahtumassa? Mies pohti sen päällysrenkaan vaihtoa ja sanoin itekin sitä ajatelleen kun en enää muuta keksinyt. Sanoin, ettei tämmösestä tuu kyllä yhtään mitään, että täällä pitää juosta koko ajan, etenkin kun kävelyyn menee tunti. Mies oli samaa mieltä, että tilanne oli ihan älytön. Pyysin samalla, että saisin sisuskumin, johon mun pumppu sopisi. Pyörässä oli jo sellainen sisuskumi, en vain tiennyt sitä. Mies näytti, että venttiilistä piti ruuvata pieni osa pois päästä, ennen pumppausta. En ollut koskaan aiemmin nähnyt moisia venttiilileitä. Mies alkoi heti vaihtamaan renkaita.
 
Istuin odottelemaan ja mietin, että mitenköhän paljon nyt köyhdyn. Päällyskumihan oli ollut sellainen “kestokumi” ja olin ollut todella tyytyväinen siihen. Yli kahteen vuoteen ei ollut tarvinnut paikkailla takarengasta. Sanoinkin sen sille miehelle ja lisäsin, että ilmeisesti nyt sitten saakin korkojen kera paikkailla sitä takakumia. Mies naurahti. Mutta siis, sanoin, että halusin samanlaisen pistosuojatun renkaan. Kalliimpiahan ne on kuin normit ja kun kumi puhkeaa, mun tikkukäsillä ei saada sisuskumia kunnialla vaihdettua, mutta jos taas menisi kaksi vuotta ilman kumihuolia, niin rengas on hintansa väärti.
 
Odotellessani mietin sitäkin, että mitä jos se rengas ei vieläkään tullut kuntoon? Oliko ainoa vaihtoehto ostaa uusi pyörä? No joh. Mulla oli aikeena käydä sittarissa, mutta vähän sen reissun onnistuminen huoletti. Kaikkea enemmän ja vähemmän fiksua pyöri päässä odotellessani pyörääni.
 
Sitten taas mies ilmestyi mun pyörän kanssa. Kysyin, että oliko löytynyt jotain näkyvää syytä renkaan rikkoontumiseen. Ei ollut. Vanteeseen oli laitettu tuplaten suojaa, joten sen ei pitäisi voida rikkoa rengasta. Vanteessa ei ollut muutenkaan todettu mitään vikaa, mutta varmuuden vuoksi siihen laitettiin tuplasuojat.
 
Juteltiin siinä hetki. Olin aikeissa kysyä, että mitä olin velkaa kun mies taas sanoi, että homma oli tällä selvä. Olin ihmeissäni, että eikö oikeesti maksanut mitään, vaikka mulle oli laitettu pistosuojattu takakumi!?!? Mies sanoi, että mulla oli ollut jo tarpeeksi harmia renkaasta, joten homma oli sillä selvä. Olin iloinen ja kiittelin jälleen kerran. Ennen lähtöä totesin, että toivottavasti nyt kestää...
 
Sataa tihutti vettä, mutta kaikesta kököstä huolimatta olin iloinen. Mulla oli taas alla ehjä pyörä ja olin saanut pistosuojatun renkaan ilmatteks!!! Krossin Pyörässä todellakin asiakas on sijalla numero yksi. Ei ollut ensimmäinen kerta kun olin palveluun tyytyväinen. Nyt olin ihan supertyytyväinen. Pitää koittaa muistaa laittaa kiitostekstaria Turkulaiseen ja ehkä Turun Sanomaankin.
 
Polkaisin sittariin ja ostosten teon jälkeen kyllä jänskätti palata pyörälle. Ah, autuutta, renkaassa oli edelleen ilmaa! Sitten kohti kotia. Varovainen ajelu oli jäänyt päälle, sillä vieläkin välttelin tien epätasaisuuksia ja jos ajoin josta kuopasta, odotin tuntevani takalistossani sen, miten vanne kolahti. Kerta toisensa jälkeen oli mukavaa todeta, että renkaassa oli ilmaa, että selvisin kotiin täyden renkaan kanssa! :)
 
Kotona annoin pojille sapuskaa. Olin ehtinyt olla kotona noin tunnin kun puhelin soi. Sisko kyseli, että voisiko hänen roopermanni tulla leikkimään Jomin kanssa? “Eihän se sotke mitään sun suunnitelmia?”, hän kysyi. Sanoin, että tietäisitpä vain miten mun suunnitelmat on viime päivinä sotkeutuneet...
 
Ei mennyt kauaa kun siskon auto ilmestyi pihaan. Ukkelit alkoivat heti leikkimään ja taas nähtiin painia, juoksua ja jopa lelun vetämistä. Roopermanni uskaltautui käymään altaassa. Taas reuna rötkötti maassa, joten ilmeisesti altaaseen menon oli aiemmin estänyt korkeat reunat ;) Jomi viihtyi altaassa ja näytti, että se olisi yrittänyt kieriskellä siellä. Vettä ei ollut paljon, mutta kuitenkin sen verran, että pikku isliksen varpaat kastuivat.
 
 
             saavi2-normal.jpg
             Jomi rundaa ympäriinsä haukkuen ilmoittaen, että pihaan on tullut auto.
 
 
             saavi3-normal.jpg
                                                "Tervetuloo!!!"
 
 
             saavi21-normal.jpg
                                           Pöhköt taas yhdessä.
            
 
Liekö sitä vettä oli liian vähän Jomin makuun, kun yhdessä vaiheessa se innostui touhuumaan toisen reunaa pitävän saavin kanssa. Yritti kaivaa sitä vedestä tyhjäksi. Homman hankaluus ei ollut este vaan hidaste. Islanninidiootti yritti kaivaa, vaikka välillä miltei putosi siihen saaviin, eikä sekään haitannut, että toisinaan sinne mentiin pää edellä. Onnistuin saamaan tästä touhusta videopätkää ja uskokaa vaikka huviksenne, että oli vaikeuksia pidellä pokkaa sitä sekoilua katellessa. Kokeilkaa, onnistutteko te pitämään pokkaa. Tää on kyllä yksi hauskimmista videoista, jonka oon onnistunut kuvaamaan mun koirista.
 
 
             saavi49-normal.jpg
                                    "Totaaa... MITÄ sä oikein teet???"
 
 
Ihmettelevä roopermanni kutsuttiin pois edestä, jotta sain koittaa kuvata Jomia, ennen kuin muistin, että voisin koittaa ottaa videotakin.
 
 
             saavi52-normal.jpg
                            "Älä sä nyt tuu tähän. Tää on mun juttu."
 
 
 
 
Tuon videon kuvauksen jälkeen kamerasta loppui akku. Laitoin kameran pois ja seurailin juttelun lomassa koiria. Sisko antoi niille punaisen pallon rämän. Pojat vetivät sitä. Aikani harmittelin, että kun en voinut kuvata pallotouhuja. Sisko ehdotti, että veisin akun lataukseen. Epäilin, että ehtisikö se latautua senkään vertaa, että vielä voisi ottaa kuvia. Toisaalta, enpä tehnyt kameralla sillä hetkellä yhtään mitään, joten sama se oli viedä latinkiin.
 
Akku oli kai joku 10 minsaa latauksessa ja sen jälkeen sain otettua lisää kuvia. En osaa sanoa, että kauanko sisko oli kyläilemässä, mutta ei ollut tylsää kun jutteli ja katteli koirien touhuja. Kivaa oli, että ehtivät piipahtaa :) Ja kivaa oli, että meitin junnut tulevat edelleenkin toimeen :)
 
Latautumisen jälkeen koitettiin saada koppailukuvia pojista. Koppailu-into oli... ööh... laimeaa. Kuten alla olevista kuvista näkyy. Ihan sattumaa oli, että sain napattua tuon hauskan pystykuvan. Tähtäilin istuvia poikia ja tuumasin, että ehkä pystykuva olisi parempi kuin vaakakuva. Käänsin kameran, zoomailin ja räps. Samalla hetkellä sisko sattui heittämään pallon :D
 
 
             saavi57-normal.jpg
                                              Paikoillaan istumista.
 
 
                                  saavi58-normal.jpg
                                         "Pallo tähän kitaan, ki-toos."
 
 
             saavi46-normal.jpg
                             OHO! Roopermanni juo ulkona vettä!!!
 
 
             saavi38-normal.jpg
                             Herra viettti viikolla yks vee synttäreitään :)
 
 
Lisää räpsyjä nähtävillä täällä
 
            
 
Vielä pari linkkiä. En tiedä, että muistaako kukaan sitä, kun oon kertonut Sonyn hassusta tavasta kiertää puunrunkoa itteään siihen hinkaten? Sony voi kiertää puun tuolla tavalla monta kertaa. Tapa on aika yleinen, mutta silti en oo onnistunut sitä videoimaan. Viime sunnuntaina sain siitä jonkinlaisen pätkän. Sony oli jo ehtinyt kiertämään muutaman rundin, ennen kuin hokasin kääntää videokuvauksen puolelle. Kuvakulma ei oo kaikkein otollisin, mutta eiköhän tuosta saa hyvän käsityksen blondiliinin hassusta tavasta.
 
 

 
 
Toinen linkki on Iltalehden sivuilta. Löysin sieltä jutun, jossa on beaglelta näyttävä talo. Aika hauska juttu, mutta toisaalta hieno, sillä se talo on todella hyvin onnistunut. Kaikkea ne ihmiset keksii. Talosta on tullut nähtävyys, jota en yhtään ihmettele. Talon sisällä on puusta tehtyjä pieniä koiria ja muutenkin koirat näkyvät hyvin sisustuksessa. Toisilla sitä on taitoa tehdä vaikka mitä!
 
 
 
 
 
Peeässs. Viimeksi tsekkasin rengasta puoli viiden aikaan eilen illlalla ja täynnä oli edelleen :) Näyttä siltä, että nyt on saatu tämä rengasepisodi päätökseen. Jos se taas kestää sen pari vuotta, niin pitääkö sitten uudestaan paikkailla sisuskumia korkojen kera? Hope not...