Vaikka höpinää on riittänyt, niin silti(kään) en ole kaikkea kertonut. Huhtikuussa Jompula-pompula oli ekan kerran tokon alkeiskurssilla. Tuolloin mulla ei ollut mitään intoa kirjoittaa ja senhän näkee kuukausittaisten päivitysten määrästä. Vaikka intoa pikku hiljaa palaili, niin silti jätin tokojutut kertomatta. Ai niin, yhdestä kerrasta kerroin ja se oli se kerta ennen Liettuaa. Muista kerroista en pukahtanut, sillä olin tuolloin päättänyt kerätä aiemmatkin tokojutut yhteen postaukseen ja julkaista ne sitten kun on aikaa enempi. Monta kertaa kuvittelin, että tulevana vkl:na olisi tuo aika, mutta ei ollut. Julkaisu vain venyi ja venyi ja tietty samalla pidentyi kun tokoilu jatkui. Nyt vihdoinkin saan julkaistua ne. Muistia ei ole kiittäminen siitä, että pystyn kertomaan koulutuksista näinkin pitkä ajan jälkeen. Aina tein jonkinlaisen pikaisen raakaversion tokoilusta, mutta sen enempää en sitten jaksanut niitä tuunailla.
 
 
 
23.4.2014 olin vihdoinkin ekalla tokon alkeiskurssikerralla. Olin jo pidemmän aikaa haikaillut pääsyä tokokoulutukseen. Tosin jo ennen kurssin alkua näytti, että kurssi tulisi olemaan vain muutaman kerran pituinen mulle. Kerran mennessäni agiin pomo soitti ja kysyi, mitä sanoisin siirrosta toisiin tehtäviin. Eihän pomolle voi sanoa ei, joten sanoin, että se on ok. Mutta kun ilmeni, että siirto tulisi tapahtumaan tosi nopeasti, aloin vaikeroida maksetusta kurssista. Pomo sanoi, että pääsen kurssille pekkasjärjestelyin. Ihan kiva, sillä olin ollut ihan intona huomatessani, että pääsisin jokaiselle tokokerralle, kun sain tokoilupäivät. Tehtävän vaihto olisi mahdollistanut vain muutaman kerran, mutta onneksi oli pekkasia. Halusin ehdottomasti käydä jokaisella tunnilla, sillä mulla oli ollut jatkosuunnitelmia.
 
Siispä 23.4. suunnistettiin all4dogsin hallille. Tykkäsin kovasti kouluttajasta ja sen metodeista. Kouluttajalla on kaksi beuceronia (myöhemmin on tullut ilmi, että niitä on useampi). Toinen oli sellaisen verkon takana, jonka yli se olisi voinut hypätä jos niin olisi halunnut. Tyytyi vain katselemaan rauhallisena kun toinen sai olla mallikoirana. Malli ei ollut hihnassa lainkaan ja suurimman osan ajasta se oli vapautettuna käskyistä. Silti se pysyi kouluttajan lähellä ja tuijotti sitä intensiivisesti. Odotti toimintaa. Oli rauhallinen odottaessaan.
 
Ensin oli opiskeltiin katsekontaktia. Eli seisottiin käsi ojossa sivulle ja odotettiin koiran vilkaisua. Siis tämähän on tuttu juttu jo tyttöjen ajoilta. Kouluttaja sanoi, että halutessaan toimintaan voi liittää jonkin sanan, mutta ite hän ei ole niin tehnyt. Ajattelee, että on parempi kun koira tarjoaa ite itteään ja niinhän se onkin. Jomi hoksasi idean nopeasti.
 
Seuraavana oli sivulle tulo. Mitään sanoja ei käytetty vaan namilla ohjattiin koira sivulle. Riitti, että koira tuli sivulle seisomaan. Sitten myöhemmin aletaan vaatimaan istumista. Noh, Jomille sivu oli jo aikas tuttu ja ei se jäänyt mun sivulle seisomaan. Yritin kuitenkin tehdä niin kuin oli opastettu, sillä mulla ei ollut tarvetta alkaa brassailemaan. Kun kouluttaja huomasi Jomin osaavan homman, niin se räätälöi harjoituksesta meille sopivamman. Eli mun piti pyydellä Jomia sivulle eri kulmista. Hyvin meni.
 
Luoksetuloa treenittiin niin, että kouluttaja piti koiraa ja omistajan piti pyytää koira luokseen leikkimään. Palkkana oli tarkoitus käyttää lelua. Mulla oli lelu mukana, mutta sanoin kouluttajalle, etten usko Jomin leikkivän. Kouluttajalla oli mukana useita leluja ja niitä oli saaneet muutkin koirat testata. Jomille se esitteli sellaisen lelun, jossa oli kolme karvaista (jäniksen karvaa?) palloa pitkän narun päässä. Hömpy syttyi leluun heti. Kouluttaja kehotti mua lähtemään Jomin luota lelua perässä vetäen ja kutsua niin, että olin edelleen liikkeessä. Tämä toimi ja Jomi leikki! Toistossa sain taas leikkiä Jomin kanssa. Kolmannella kerralla mun piti pitää lelu piilossa kun menin toiseen päähän hallia. Lisäksi piti hetki odottaa ennen kutsua. Nyt hömpy meinasi mennä muiden luo, mutta jätti aikeen kun kutsuin uudestaan. Ja taas leikittiin : ) Tahtoo tuollaisen lelun omaksi!
 
Sitten oli katsekontaktia häiriössä, eli kouluttaja kierteli siinä lähellä treenailun aikana. Tämä oli Jomille siinä mielessä vaikeaa, etten saanut sitä istumaan mun edessä. Kun laitoin käden sivulle, niin näyttelytähti pomppasi seisomaan. Kouluttajan mielestä meidän oli turhaa treeniä samalla tavalla kuin muut ja meidän treenissä häiriötä tehtiin kun Jomi istui mun sivulla.
 
Viimeisenä hihnaan laitettiin solmu ja sitten lähdettiin vaan kävelemään ympäriinsä ilman mitään käskyjä. Ensin vähän niin kuin silleen erilleen muista ja sitten vähitellen lähempänä muita. Jomi seuraili mua sen verran hyvin, että kouluttaja kehotti mua tekemään äkillisiä suunnan ja vauhdin muutoksia. Treenatessa hihna ei mennyt solmuun, mutta kun kouluttaja tuli lähelle, niin hömpy miltei syöksyi syliin ja hihna oli solmussa : D
 
Tykkäsin, että antoi meille omat ohjeet niin, ettei “muut kuulleet”. Ja yksi oikein hyvä pointti oli koiran mielentila. Asiahan hirmu yksinkertainen, mutta en ole koskaan tullut sitä ajatelleeksi. Kannattaa miettiä millaisessa mielentilassa haluaa koiran suorittavan asiat. Totta. On viisaampaa opettaa koiraa makoilemaan kun se on jo vähän väsyneempi tai maha on täynnä ruokaa, jolloin se on rauhallisempi. Tietty sitten myöhemmin makoilua eri muudeissa. Ja seuraamiseen sitten taas toisenlainen mielentila.
 
 
 
30.4.2014 oli meillä vappubileet tokoilun merkeissä : )
 
Ensin oli maahan menon harjoittelua. Kouluttaja näytti miten treenata ja lähti sitten kattelemaan jokaista koirakkoa erikseen. Jomi nyt osaa maatua sen verran, etten lähtenyt ihan alkeista liikkeelle. Pyysin sen seiso-asennosta maahan. Meni ihan ok, vaikka pientä takkua olikin. Ensin Jomi antoi ymmärtää, että se menee istumisen kautta maahan. Ei se nyt kuitenkaan niin ole vaan jostain syystä teki sen nyt niin. Sitten kun oltiin todistettu kouluttajalle, että ei ole tapana mennä istumisen kautta maahan, niin kouluttaja ihmetteli Jomin tapaa mennä maahan. Niin, se on sellainen kummallinen “leviäminen”. Tekee sen nopeasti, mutta hassusti. Otin puheeksi sen, ettei Jomi oikein mene suoraan maahan mun sivulla. Kouluttaja pyysi näyttämään, ja kas, kun hömpy meni suoraan maahan. Just : D Otettiin uusiksi ja nyt oli ihan hitusen vinossa. Tosin niin vähän, ettei kouluttaja sitä huomannut. Mä kyllä näin. Pohdiskelin, että johtuisiko se siitä, että Jomi yrittää nähdä mun naaman. Saattoi olla ja kouluttaja sanoi, että mun kannattaisi jo käskyttää Jomia niin, etten kato sitä. Kokeiltiin, mutten enää muista miten se meni.
 
Seuraavaksi treenittiin merkkiä. Tötsiä jakaessaan kouluttaja kysyi, että olinko treeninyt sitä. Taisi vähän olettaa, että ollaan jotain himotokoilijoita ; ) Merkkiä ei oltu treenitty, joten kerrankin Jomi oli samalla viivalla kuin muut. Tosin pohdiskelin, että yhdistäiskö se  merkin jotenkin agin nami-alustaan. Sitä en osaa sanoa, mutta Jomi oli heti perillä mitä piti tehdä. Kädellä en näyttänyt kertaakaan. Riitti, että vein namin tötsän taakse kun Jomi odotti istuen. Sitten menin herran viereen ja odotin, että kattoo tötsään, jonka jälkeen “merkki”. Nopeasti pystyi pidentämään matkaa ja aina homma sujui. Aloin jo vähän vaatia seisomista.
 
Sitten treenailtiin seuraamista. Jomin kanssa oli turhaa lähteä ihan alkeista. Hömpyllä oli ollut niin hyvä vire päällä, että päätin kokeilla josko voisin palkata lelulla. Mulla oli mukana joskus mätsistä saatu sellainen lampaanvillainen “patukka”, jossa tarratasku. Olin laittanut taskuun pari edesmenneen vinkulelun vinkua. Tällä kertaa tämä lelu toimi oikein loistavasti ja Jomi seurasi tosi hienosti. Kun kouluttaja tuli kattomaan meitä ja näki Jomin seuraavan hyvin, se ehdotti käännösten kokeilua. Hyvin meni ja Jomi innostui lelusta : ) Sain pientä opastusta miten lelulla kannattaa palkata: lelu kannattaa laittaa koiran vasemmalle puolelle kun palkkaa. Muuten saattaa tulla vinottamista seuraamiseen. Kouluttajalle piti iloita, että ekaa kertaa palkkasin Jomia lelulla muualla kuin kotona!
 
Viimeisenä treenailtiin takapään käyttöä. Kouluttaja jakoi sellaiset muoviset jutskat, jotka muistuttivat semmosia, joihin laitetaan lusikat, haarukat, yms. Väliseinät puuttuivat. Tarkoitus oli, että koira laittaa etutassut sen muovijutun päälle ja kiertää sitten ympyrää takajalkojaan liikuttaen. Jomilla on hyvä takapään käyttö, joten sinänsä “turha” treeni meille. Ennen muovia kokeilin, että tekeekö Jomi 360 vasuriin. Jep, ja kouluttaja sattui näkemään sen. Kehui Jomin takapään käyttöä, mutta kehotti silti kokeilemaan. Niin olin aikonutkin, mutta kokeilin lattialla nähdäkseni, että suostuiko Jomi ylipäätään tekemään liikettä. Muovin kanssa tuli ensin treenattua väärään suuntaan. Ihmettelinkin, että miksei kouluttajan vinkit oikein toimineet : D Jomia vähän jänskätti alusta ja alkuun tekeminen oli hieman epävarmaa. Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin uskon, että kyllä oltais saatu homma sujumaan.
 
Aikalailla keskellä hallia “leijaili” folioinen ilmapallo. Yksi koira mörköili sitä, joten kouluttaja tutustutti kaikki koirat palloon. Jomi näytti vähän olevan, että “hui” kun kouluttaja näytti palloa vieressä olleelle koiralle. Sitten kun tuli Jomin vuoro, niin ukkeli olisi vaan tahtonut syliin, että niin pelottava se pallo sitten oli.
 
 
 
14.5.2014 tokoilu aloitettiin luoksepäästävyydellä. Kouluttajan liikuskellessa koirat piti pitää sivulla istumassa. Kouluttaja ilmoitti, että koska on tulossa moikkaamaan koiraa, jotta omistaja pystyi varautumaan tähän. Yllätyin, että Jomi pysyi mun sivulla kun kouluttaja kävi koskemassa Jomia. Olihan herran kuonossa kiinni namit, mutta silti oli ylläri.
 
Sitten tutustuttiin takapalkkaan. Jomi kun on niin ahmatti, ja jos esitellään uusi namitustapa, mä pohdin, että onko siitä haittaa jos namia pitää vähän ettiä. Sama se oli agin namialustan kanssa, enkä osaa sanoa varmaksi, että onko se lisännyt Jomin turhaa nuuskuttelua namien löytymisen toivossa.
 
Nyt takapalkkaa piti käyttää liikkeestä seisomistreenin yhteydessä. Tungin epäilykset pois kummittelemasta ja lähdin leikkiin mukaan. Piti laittaa nami lattialle samalla kun piti koiraa kiinni pannasta. Sitten mennä metri, pari eteenpäin ja antaa koiralle lupa mennä syömään nami. Vaikka juttu olikin Jomille uusi, niin ei tarvittu kuin pari toistoa ja hömpy jo oli hoksannut jujun. Alkuun se kyllä koitti mennä viereisen koiran luo kun sanoin “saa mennä”. Ja kerran satuin vapauttamaan ukkelin just kun kouluttaja oli tulossa kattelemaan meitä. Tuolloin Jomi oli rynnimässä kouluttajan luo. Hassu.
 
Kun tätä oli treenitty jonkin aikaa, takapalkkaan yhdistettiin toimintaa. Jätettiin nami venaamaan, pysäytettiin koira liikkeestä seisomaan, sujautettiin nami suuhun asappina ja sitten vapautus takapalkalle. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, paitsi mun pelisilmä ei osaa hahmottaa, että millaisia treenejä kannattaisi tehdä. Jotenkin tulee pissapäinen olo jos en tee niin kuin kouluttaja neuvoo, etenkin jos Jomi ei sitten satukaan toimimaan niin kuin olin kuvitellut, niin sitten tuntuu siltä, että olisin yrittänyt pröystäillä koirallani. Noh, joo Jomi on kurssin priimus kun en osannut odottaa, että ihan noin alkeista lähdettäisiin liikenteeseen. Toisaalta kun herra on häiriöherkkä, niin ehkä se on hyväkin lähteä liikkeelle helposta. Osaava kouluttaja näkee, ettei Jomi tartte just sellaista treeniä kuin hän oli neuvonut ja muuttaa sitä meille sopivammaksi kun tulee meidän kohdalle. Siispä kun kouluttaja tuli kattomaan meitä ja näki, että Jomi jäi seisomaan käskyn kuultuaan, mua neuvottiin jättämään pikanami pois ja käyttämään pelkkää takapalkkaa.
 
Seuraamisen käännöksiä menuulla seuraavaksi. Koirat piti laittaa kiinni johonkin, jotta ohjaajat pääsivät kuivaharjoittelemaan. Olipas vaikeaa tehdä käännökset ajatellen miten jalat menevät! xD Kuivaharjoittelun jälkeen otettiin koirat mukaan ja meitä opastettiin namittamaan koiraa just silloin kun käännyttiin. Niin ne muut teki... Mä sain uuden ohjeen kun kouluttaja tuli kattelemaan meitä: nami vasta heti käännöksen jälkeen. “Ei kannata taantua, sillä se koiraa osaa seurata”, kouluttaja sanoi. Osaahan se, mutta valikoidusti muualla kuin omissa treeneissä.
 
Loppuun pujottelua ja kontaktinpitoa. Siis tätä tuttua juttua meitin sunnuntaitreeneistä. Koira pidettiin kontaktissa kun yksi kiersi muut. Sivutin Jomia ja pujottelussa käytin apuna namia. Kerran meinasi karata kaverin luo, mutta sain pysäytettyä herran aikeet. Pujoteltiin kahdesti.
 
Kivaa oli ja olin iloinen, että olin päässyt kurssille iltavuorosta huolimatta. Hirmu vaikeeta se on kinua vapaata tuon kurssin takia, mutta kun niitä pekkasia on, ja niitä pitää käyttää + pomo lupasi, että saan mennä kurssille pikaisesta muutoksesta huolimatta, niin pitää vaan kerätä tarpeeksi pokkaa asian hoitamiseksi. Onneksi enää vaan kerran täytyy. Pidän kurssikerroista kiinni ja lujaa, jotta voitais jatkaa ilman uutta kurssia kököistä vuoroista huolimatta. Höh, miksen mä hoksannut tuota paikkaa aiemmin? Onhan se ollut olemassa jo “iät ja ajat”. Tykkään kouluttajasta ja hupaisaa onkin, että se muistuttaa Kaarinan Keskuksen kouluttajaa. Molemmat pitkiä, hoikkia vaaleaveriköitä ja hyvä asenne. Kaarinan Koirakeskuksen kouluttaja oli hieman enemmän innoissaan. Hän oli sellainen todella iloa ja intoa puhkuva. Tämän kurssin kouluttaja taas on rauhallisempi.
 
Viimeksihän oltiin saatu läksyksi treeniä takapään käyttöä kierrättämällä koiraa vaikka puhelinluettelon päällä. Musta se tuntui liian matalalta, joten otin vadin. Su sitä sitten treenittiin ekan kerran, sattuneesta syystä... Pitkin viikkoa sitä treenittiin miltei joka päivä pienen hetken ajan. Kun ei ehi, niin ei ehi. No, mutta Jomille juttu oli tosi helppo alusta asti, eikä Ticokaan paljoa jäljessä tassutellut. Sonylta taasen vei useamman päivän, jotta se ite nosti etutassut vadin päälle. Jomia pystyin jo lähettelemään vadille heti ekana treenipäivänä. Kun homma tuntui olevan karvasammakoille niin helppo, mä päätin koittaa opettaa ne kiertämään vatia etutassujen varassa. Karvasammakoilta tämä sujuu jo tosi hyvin. Mun ei tartte liikkua yhtään, käsiapu riittää vadin kierrättämiseen. Vielä kun saisin sen häivytettyä pois, niin poitsut olisivat valmiita. Ilman kättä kiertävät vatia aina siihen asti kun pitäisi “kääntää mulle selkä” ja mennä selin mun ohi. Se on karvasammakoille vaikeaa. Täytyy kyllä sanoa, että oon yllättynyt miten nopeasti Tico hoksasi jujun. Se on ollut tässä jutussa lähes yhtä hoksaava kuin Jomi! Välillä tuntuu, että herra vaan paranee iän myötä, kun alkaa löytyä malttia keskittymiseen. Ehkäpä sählärin kuoren alta löytyykin hoksaava ja nokkela koiruus!
 
 
 
4.6.2014  toko aloitettiin luoksepäästävyydellä. Taaskin kouluttaja ensin vähän liikuskeli koiran lähellä ja ilmoitti kun tuli koskemaan. Tuolloin laitoin namin Jomin kuonoon. Hyvin ukkeli kesti kosketuksen. Kouluttaja ehdotti, että kokeiltaisiin niin, että laittaisin namin kuonoon vähän myöhemmin. Tulisi sitten koiruudelle vähän vaikeampi harjoitus. Näin tehtiin ja Jomi pysyi mun sivulla.
 
Sitten laitettiin pakki päälle. Jokaiselle katottiin seinän vierestä tilaa. Ensin piti vain seisottaa koiraa lähellä seinää sivulla. Tästä tietty palkkailtiin. Pikku hiljaa alettiin kokeilla, että mitä tapahtui jos omistaja otti askeleen taaksepäin. Jos tämä sujui, otettiin peruuttava askel 45 asteen kulmasta ja jos sekin sujui, niin kulmaa muutettiin 90.
 
Jomihan on jonkin verran treeninyt peruuttamista, mutta ei aikoihin. Jomin kanssa pääsi helposti 90 kulmaan asti. Kun askeleita ei otettu kuin muutama, niin epäilen Jomin sekoittaneen harjoituksen 360 vasuriin. Tuntui, että peräpää alkoi taipua oikeaan.
 
Seuraavaksi saatiin kapulat, siis noutoa treenittiin seuraavaksi. Sitä treenittiin just niin kuin opetettiin Kaarinan Koirakeskuksessa. Eli ensin riittää pelkkä kapulan huomaaminen jos koira “oikein hankalaksi” heittäytyy.
 
No niin... tätäkin on tullut treenittyä Jomin kanssa. Metallikapulan kanssa, mutta eipä puukapula eroa tehnyt. Kun kouluttaja tuli kattoon meitä, niin se ehdotti, että kokeilisin irrottaa kapulasta ihan millisekunniksi. Kouluttajan toive toteutettiin ja ihan kivasti meni. Sitten kouluttaja vinkkasi, että hidastaisin namittamista. Kehu tuli oikeaan aikaan ja Jomi osasi jo sen verran, että sai luvan jo hieman odottaa palkkaa. Istuin pöydänreunalla. Piti laittaa namit pöydälle ja käsi pois taskusta. Mun palkkaustahti saattoi tehdä Jomin tekemisestä levotonta. Hyvin meni hitaammallakin temmolla.
 
Tässä saattoi olla sivullaoloa /-tuloa ennen makoilua. Ei oltu rivissä vaan jokainen omalla paikallaan. Treeniä tehtiin oman tason mukaan. Makoilutin ensin Jomia niin, että liikuin siitä hihnan antaman tilan verran. Kävelin Jomin ympärillä, sen yli, yms. Kouluttajakin teki Jomille häiriötä liikkumalla Jomin lähellä. Pieni pysyi maassa : ) Jonkin ajan päästä jätin hihnan Jomin viereen kun liikuin. Siinä pieni pysyi hienosti <3
 
Mä olin tehnyt Jomille makoilua jo ennen tunnin alkua. Ennen ei ole ollut muita pihalla ennen tunnin alkua. Nyt tuli kaksi koiraa. Koiria lähdettiin vähän lenkittämään. Tuolloin etin jonkin paikan, johon saisin Jomin hihnan sidottua. Sitten ukko maahan. Menin jonkin matkan päähän seisoskelemaan. Välillä kävin palkkaamassa. Jännää oli kun ne koirat palasivat kävelyltään. Taisi jotain haukuskeluakin olla. Toistin maata ja Jomi pysyi maassa niin kauan kuin piti. Oli ihan eka tälläinen häiriötreeni. Agihallillahan tuo on makoillut joku reilut viis minsaa, mitä nyt mulla on mennyt paikkojen siivoiluun ja näin. Maassa on pysynyt, kuten tietty isosetkin. Hienoahan se, mutta ei välttis kerro mitään kun ei ole ollut sen isompaa häiriötä.
 
 
 
11.6.2014 Oltiin ulkona! Tosi mukavaa vaihtelua : ) Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Kouluttaja ilmoitti, että tulee suoraan koskemaan Jomia. Namin näytin Jomille vasta kun kouluttaja jo melkein oli Jomin luona. Tehtiin tuo kolmesti ja hyvin meni.
 
Sitten oli kiva luoksetulotreeni koirakujassa. Tykkäsin, vaikka pipariksi meni. Olin hyvilläni, että kerrankin Jomi oli jossakin huono. Alkeiskurssi on ollut toisaalta väärä valinta, mutta tämä treeni taas muistutti, että ehkei sittenkään. Tässä treenissä oli vielä sellainenkin lisämauste, että kun ohjaaja kutsuu koiraa, niin muut kääntävät koiransa huomion muualle. Muut koirat eivät saisi nähdä kun se kutsuttu juoksee niiden ohi. Ekalla kerralla en ollut tarpeeksi skarppina, joten Jomi pääsi näkemään ohi juoksevan koiran. Sen jälkeen ei nähnyt.
 
Kouluttaja-parka tuli yllätetyksi pahanpäiväisesti. Ilmeisesti odotti Jomilta hyvää suoritusta. Ehdotti, että kokeiltaisiin niin, että jätän Jomin. Palkkana piti käyttää lelua. Lelu piti näyttää vasta kutsun jälkeen. Pois päin mennessä kouluttaja neuvoi mua pysähtymään ja kääntymään pari kertaa. Kaikki meni loistavasti aina siihen asti, kunnes kutsuin. Jomi alkoi nuuskia maata ja sitten kirmasi jonkun koiran luo. Kouluttaja oli ihan ihmeissään. Koira, joka ei muutoin näytä muita koiria noteeraavan oli täydellisesti aina siihen asti, kunnes kutsu kävi. Nyt ei kiinnostanut se kiva lelu, joka oli ollut huippukiva sisällä kun tehtiin kurssin alussa luoksetulotreeniä.
 
Yritettiin uudestaan, mutta ei mennyt sen paremmin. Sitten kokeiltiin niin, että kouluttaja juoksi Jomin kanssa. Vaikka miten kutsuin, lelua vingutin ja karkuun juoksin, niin mielenkiinto oli laimeaa. Eikä lelu kiinnostanut kun viimeinkin tuli mun luo. Käytin namia.
 
Seuraavaksi koirat laitettiin riviin reiluilla väleillä. Kouluttaja hölkkäsi pari kertaa rivin pujotellen. Koirat piti pitää kontaktissa. Sitten koirakko kerrallaan pujotteli rivin edestakaisin omalle paikalleen. Jomi istui hienosti mun sivulla kun muut pujottelivat. Lelua olisi pitänyt käyttää, mutta Jomin kohdalla päädyttiin namiin. En osaa sanoa, että olisiko se innostunut lelusta tarpeeksi. Namista innostui ja hienosti seurasi. Pujottelu tehtiin kaksi kertaa.
 
Makoilua seuraavaksi. Sain laitettua Jomin hihnan kiinni, joten pääsin menemään kauemmas. Kouluttaja ehdotti että lisäisin häiriötä hyppimällä, tekemällä kyykkyjä, yms. Ainoastaan kerran Jomi nousi ennenaikaisesti kun hyppäsin tasajalkaa pois Jomin vierestä. Tein välissä muuta häiriötä ja sitten kokeilin uudestaan. Nyt poju pysyi.
 
Viimeisenä kokeiltiin paikoillaanoloa istuen. Alkuun piti koettaa vain kiertää koira. RT: sta tuttua huttua, joten ei ollut ongelmaa. Eikä ollut ongelmaa toiseenkaan suuntaan kierrettäessä. Tätähän oli kokeiltu ti rallyssa. Kun tämäkin sujui, niin piti lisätä häiriötä kääntämällä selkä hetkeksi, pysähtelemällä kesken kierron, jne. Hyvin hömpy kesti.
 
Tämä oli alkeiskurssin viimeinen kerta. Toisaalta ihanaa, ettei enää tartte kinua pekkasia tämän vuoksi. Olisi haikeeta, ellei olisi tiedossa jatkoa. Kysyin, että onko tokon vakkariryhmissä tilaa. Oli ja ryhmät pyörii lähes koko kesän, siis tokoilumme jatkuu. Tosi kivaa, että taas on joku ryhmä, jossa treeniä : ) Sekin on kivaa, etten maksa tyhjästä, vaikka työvuorot onkin... Kun hommaan kymmenen kerran kortin, niin maksan vain niistä kerroista, joille pääsen. Ensin olin suunnitellut alkeiskurssin jälkeen jatkokurssia, mutta sitten olisi jäänyt puolet käymättä. Ei inspannut.
 
 
 
18.6.2014  oli meidän eka kerta vakkariryhmässä! Siellä oli kolme urosta (Jomin lisäksi) ja yksi narttu. Oltiin ulkona : ) Ekana oli luoksepäästävyys, joka meni hyvin. Sitten seuraamista. Sillä välin kun yksi oli tekemässä seuraamista, muut saivat treeniä luoksepäästävyyttä pareittain. Me saatiin pariksi uros corgi. Sen omistaja ihasteli Jomin naamaa ja siinä treenimisen ohessa sanoi, ettei kestä sitä : D Hän teki vähän koskemista ja sitten toisinaan jutteli mun kanssa. Jomilla oli vaikeuksia pysyä turkissaan. Siis näköjään uusi ihminen on uusi haaste.
 
Mä taas tein corgille lähestymistä ja häiriötä ja hienosti meni. Tuli juteltua corgin omistajan kanssa ja kävi ilmi, että meillä on lähes samanikäiset pojat! Ikäeroa oli vain parisen kuukautta, Jomin ollessa se nuorempi.
 
Kun seuruutin Jomia, mulla oli nami kädessä. Hihna oli oikeassa kädessä. Yhtään en kehunut tai ylimääräisiä puhunut. Hienosti meni. Hömpy istui kuin sotilas kun pysähdyin ja seurasi juuri oikeassa kohdassa. Kouluttaja kehui Jomia. Uusiksi silti piti ottaa kun mun käännös ei ollut tarpeeksi tarkka. En ihmettele, sillä kun kuulin, että piti kääntyä, niin piti hetki miettiä, että missäs se suunta olikaan : D
 
Sitten mentiin kouluttajan ympärille. Oli pujottelua. Kun yksi pujotteli, muut tekivät sitä, mitä kouluttaja oli käskenyt. Ekana piti koittaa pitää koirat sivulla kontaktissa, sitten seisottaa. Kurrea piti myöskin koittaa leikkiä. Jep, yhdellä kertaa piti koittaa saada koira kurre-asentoon edessä kun yksi pujotteli. Meidän vuorolla muiden piti pujotuttaa koiriaan jalkojen välistä. Ihmettelen, että miten tuo sujui hihnan kanssa. Onneksi ite ei tarvinnut tuota ongelmaa ratkaista ; ) Viimeisenä koirat laitettiin maahan. Ihanaa mielikuvituksen käyttöä! : )
 
Ympyrässä oltiin edelleen. Askel kerrallaan piti lähestyä keskellä olevaa kouluttajaa. Kun koirat olivat melko lähellä toisiaan, piti askeleen ja pysähdyksen jälkeen “viedä koira pois keskeltä”. Toistettiin tuo.
 
Viimeisenä oli makoilua. Jomi oli ulkoreunassa. Makoilutin sitä hihnan mitan päässä. Hyvin meni. Muutettiin vähän koirien järjestystä. Jomi oli edelleen reunassa, mutta vierustoveri vaihtui. Kouluttaja tarjosi mulle pidempää hihnaa, josko haluaisin mennä kauemmas Jomista. Kokeilin sitä. Kouluttaja neuvoi pudottamaan hihnan maahan, jottei Jomi näkisi hihnaa mun kädessä. Oli aika sitten mikä vaan, niin hienosti hömpy pysyi paikoillaan : )
 
 
 
25.6.2014 ekana oli ruutua. Koskaan ei oltu tuota treenitty, joten Jomi pääsi ruokintaan. Koiran sai halutessaan laittaa liinaan. Jomin kohdalla se oli ainoa vaihtoehto. Sitten vietiin koiran kanssa nameja ruudussa olevaan kuppiin. Koiran piti nähdä kun namit laitettiin. Lähetys ruutuun tapahtui kun koira katsoi ruutua. Jomi syöksyi ruutuun kuin raketti. Kupin tyhjennettyään heittelin Jomille lisänameja.
 
Tämä oli Jomista tosi kivaa. Olisittepa nähneet miten se oikein hypähti ympäri kun mä  käännyin kohti ruutua. Sitten Jomi oli sellaisessa valmiit-paikoillanne-hep-asennossa. Sivulle koiraa ei laitettu.
 
Sitten oli tosi kiva treeni. Osa porukasta oli toisella puolella ja osa toisella. Piti kuitenkin seistä silleen limittäin, että mahtui kulkemaan ilman törmäämistä. Tason mukaan otettiin joko liikkeestä maata, seisomista tai niitä molempia.
 
Aloitin maalla ja kun se meni hyvin, kokeilin seisomista. Sekin meni tosi hyvin. Aina tuli oikea asento ja pysähdys oli napakka. Meidän molemmilla puolilla treeni koirakko, joten kivasti oli häiriötäkin. Välillä pidettiin taukoa ja sitten taas treenittiin.
 
Kun kouluttaja ehti meidän kohdalle, sanoin, että ensin otin maata, mutta myöhemmin myös seisomista kun meni hyvin. Esiteltiin ensin maa ja sitten käytiin kääntymässä ja tullessa seiso. Hyvin meni. Kehujen lisäksi kouluttaja opasti, että tokossa ei saanut kehua koiraa kuten rallyssa. Kehuin Jomia paljon tukeakseni sitä. Tiedän kyllä, ettei tokossa saa höpistä samaan tapaan kuin rallyssa. Tekniikka on kuulemma hallussa, nyt vaan pitää vähentää kehuja.
 
Loppuun pari makoilua. Taas ekan makoilun jälkeen koirien järjestystä muutettiin. Olin Jomista hihnan päässä ja hyvin se makoili. Kouluttajalta tuli vähän noottia, etten mennyt kauemmas (eikä, joko se nyt taas alkaa...). “Kyllä se paikoillaan pysyy.” “Olisitpa nähnyt sen maanantaina agilityssä. Ei pysynyt radalla.” “Hyvä, etten nähnyt.” : D
 
 
 
16.7.2014 tokoilu aloitettiin luoksepäästävyydellä. Oli kyllä ihan kiva, että kouluttajan lisäksi koiria kävi moikkaamassa yksi mies. Oli ilmeisesti yhden koirakon kuskina ja kun miesparka palloili ympäriinsä, kouluttaja pyysi miestä avustamaan. Jomille uusi tuttavuus oli pikkuisen liian mukava juttu. Ei pysynyt peba maassa. Kouluttajan kohdalla oli maltillisempi. Oikeesti ukkeli, mä en voi tutustuttaa sua kaikkiin maailman ihmisiin ;D
 
Tämän jälkeen oli seuruuta max 5 askelta. Tapansa mukaan Jomppu oli herra täydellinen. Mä sain ojennusohjeita: älä enää kato koiraan, vaan kato eteenpäin. Kyllä sä näet koiran silmäkulmasta. Noh, kokeilin sitten niin kuin kouluttaja opasti ja hyvin meni. En muista otettiinko käännöksiäkin. Ainakaan se ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan.
 
Sitten luoksetuloa. Hömpy tietty liinassa. Kouluttaja piti liinasta suunnilleen noin keskivälissä matkaa. Ihan kunnon matkan päähän mut lähetettiin. Hömpy istui hienosti paikoillaan. Kun kutsuin ukkoa, se haukahti. No kiva, jos saadaan vielä tuollainen kaupanpäällisiksi. Se, että muuten hiljainen koiruus haukahtaa lähtiessään tulemaan luokse, kertoo musta siitä, että tilanne on pienellekin jänskä ja se patoutuma purkautuu ylimääräisellä haukahduksella. Kutsun jälkeen mun piti lähteä juoksemaan Jomia karkuun suuntaa vaihdellen. Kun tuon teki kahdesti, niin kyllä oli tullut taas kuntoiluekstraa.
 
Loppuun makoilua. Mä päätin kokeilla hihnan jättämistä Jomin viereen. Pysyi maassa. Koirien järjestystä vähän vaihdettiin ja otettiin makoilu uusiksi. Hyvin meni : )
 
 
 
 
30.7.2014 Hömpy olikin häirikkötokoilija. Lämpöä oli piisannut ja tästä syystä päätin lähteä liikenteeseen löysällä aikataululla. Pystyi sitten menemään rauhallisella vauhdilla taukoja pitäen. Ukkostakin oli luvattu ja vähän kuului etäistä jyrinää.
 
Juuri kun aloin pitämään taukoa lähellä tokopaikkaa, tunsin ekat pisarat. Pisaroita alkoi tulla tiuhempaan, joten ei auttanut muu kuin suunnistaa hallille. Siellä oli katos. Piha oli tyhjä, joten mentiin katoksen alle. Välillä tuli vettä todella kovaa. Tuolloin en olisi voinut olla tyytyväisempi siitä, että olin lähtenyt aikaisemmin liikenteeseen. Tyytyväisyys tulisi vielä kasvamaan, mutta sitä en tiennyt...
 
Kuuro kesti puolisen tuntia. Kuuron loputtua hallista tuli ulos populaa. Kouluttaja tuli sanomaan, että mun pitäisi mennä muualle, sillä menossa oli ohituskurssi. Upsis! Satoi ihan pikkuisen ja mietin, että minne menisin. Sitten kouluttaja kysyi, että haukkuuko mun koiria muita koiria lenkillä. Kun sanoin, että ei, niin kouluttaja kysyi, että haluaisinko olla häiriökoirakko. No, mikä jottei!
 
Kouluttajan antamien ohjeiden mukaan menin meidän lähtöpaikkaan. Lähdettiin kävelemään kun nähtiin toinen koirakko. Hyvin meni puolin ja toisin. Piti tehdä uukkari ja tulla toista reunaa takaisinpäin. Taaskin hyvin meni.
 
Sitten mentiin lymyämään hallin toiseen päätyyn. Jonkin ajan päästä kouluttaja tuli pyytämään, että jos vielä tehtäisiin pari ohitusta. Sopihan se. Oli tosi kivaa saada vähän ekstratreeniä auttamalla muita.
 
Toko aloitettiin taas lyhyillä seuraamisilla. Maksimissaan viisi askelta ja sitten käännös tai pysähtyminen. Kouluttaja neuvoi antamaan palkan heti käännöksen jälkeen. Nyt muistin olla kattomatta koiruutta ja hömpy työskenteli ihan täydellisesti. Käännöksetkin meni hyvin. Mulla oli namit oikeassa kädessä. Kouluttaja kysyi, että olinko kokeillut ilman nameja. En oikeestaan ja kun neuvo oli palkata heti kääntymisen jälkeen, niin pitihän namit olla hollilla. Jomin tapauksessa ei enää, vaan namit piti pitää taskussa ja koiraa piti muutoin kehua ja innostaa ennen namien esiin kaivamista. Jooh, se on vaikeaa osata vieroittaa nameista... Namittomanakin Jomi toimi tosi hienosti. Kouluttaja sanoi, että mulla on kohta kisavalmis koira. Muistutin luoksetulosta, johon kouluttaja tokaisi, että kyllä se vielä saadaan kuntoon.
 
No joo, hömpy on treeneissä ihan älyttömän upea. Sen seuraaminen on todella hienoa. Hyvä kontakti ja just oikea kohta. Mutta, mä luulen, ettei se olisi tuollainen vieraammassa paikassa. Epäilen pienen olevan vähän paikkariippuvainen ja kun tuo paikka on sille tuttu, herra tykittää parasta Jomia.
 
Koirakoita oli vain kolme. Seuraavaksi kaksi makoili kun yhden koiruuden piti tulla luo. Kouluttaja neuvoi lähtemään kohti omaa koiraa samalla hetkellä kun luoksetulovuorossa olevaa koiraa kutsutaan. En muista, että meninkö hihnaa pidemmälle. Hienosti poju pysyi maassa häiriöstä huolimatta : )
 
Jomin treeni tehtiin liinassa. Kouluttaja oli taas keskivälissä pitelemässä liinaa. Mua neuvottiin menemään kulman taakse ja sieltä sitten kutsumaan Jomia. Poju tuli kuin raketti ilman ylimääräistä ääntä. Sitten piiloutuminen toiseen suuntaan (ennen kutsua kävin palkkaamassa pysymisestä) ja taas samanlainen suoritus. Kouluttaja sanoi, ettei Jomi noteerannut mitenkään makoilevia koiria. Ei edes vilkaissut. Kuulemma tälläisiä treenejä lisää ja jotain oikein spessua pelkäksi luoksetuloherkuksi.
 
Kouluttaja otti pari koiraansa ja näin saatiin muodostettua koirakoista neliö. Jokainen vuorollaan kävi kiertämässä muut koirakot, niiden suorittaessa annettua tehtävää. Ensin makoilua, sitten sivulla istumista ja vielä seisomista. En muista mitä muut teki kun me kierrettiin.
 
Vastakkaiset koirakot olivat tavallaan pari seuraavassa treenissä. Koirat piti laittaa maahan ja omistajan piti käydä kiertämässä parinsa koiran ja omistajan välistä. Ja tietty toisinpäin. Tämän jälkeen pariksi tuli toisessa kulmassa ollut koirakko. Treeni oli muuten sama, paitsi matka oli pidempi. Molemmissa treeneissä Jomi pysyi maassa : )
 
Ja taas oli niin kiva treeni, että säteilin kilpaa arskan kanssa kun kävelin kotiin : )
 
 
 
13.8.2014 kouluttajan alkaessa laitella tötsiä maahan, tunsin piston omassatunnossani. Oletin, että nyt treenittiin ruutua ja sitä en ollut treeninyt yhtään sitten ekan kerran. Muutenkin kotona treeniminen on ollut vähäistä. Mutta sain armahduksen huomatessani, että kyse ei ollut ruututreenistä. Pitäisi oikeesti koittaa treeniä sitä edes vähän pidemmälle, ettei sitten olisi ihan aloittelija kun sitä taas joskus on tokossa...
 
Ei ollut ruutua ei. Tötsistä tehtiin seuraamisrata. Yhdessä kohtaa koira piti laittaa liikkeestä maahan. Mä jouduin radalle ekana. Ei siinä muuta, mutta en ollut ihan varma, että muistinko miltä puolelta piti milloinkin kiertää. Ei alkanut hyvin kun meinasin lähteä väärältä puolelta tötsää : D
 
Kouluttaja muistutti, etten saisi kattoa koiraa. En kattonut ja Jomi oli ihan paras. Maahankin se meni, että tsädäm. Vaan ei pysynyt siellä. Noin metrin päässä koiruudesta oli pieni nami maassa. Sitä kohti pienen kuono veti. Otettiin uusiksi ja nyt hömpy pysyi maassa. Vasta tuolloin poistettiin nami.
 
Loppurata ei mennyt yhtään putkeen. Jomi seurasi hienosti, mutta meikäläinen sähläili kiertämällä vääriltä puolilta tötsät. Sählätessäni tietty aloin kattoa koiraa ja radan jälkeen kouluttaja sanoi siitä. Niin, ja ties monennenko kerran sain kuulla, että “kyllä koira osaa, mutta...” xD
 
Seuraavaksi piti vaan kävelyttää koiraa “koirakujan” läpi. Sai seuruuttaa jos halusi, mutta mä päätin kokeilla mitä tapahtuisi jos en sanoisi mitään. Jomi seurasi. Kuulemma pientä vilkuilua oli, mutta hyvin meni.
 
Luoksetuloa liinassa. Taas kouluttaja oli pitelemässä liinaa puolivälissä. Mun piti kutsun jälkeen lähteä karkuun. Ennen jättämistä näytin Jomille, että mulla oli herkkua. Jos kyseessä olisi ollut Tico, niin ei kyllä olisi malttanut jäädä istumaan. Jomi istui ja odotti kutsua. Sitten karkuun ja suunnan vaihtelua.
 
Toisella kerralla mun piti mennä Jomia vastaan ja sitten väistää sivuun. Näin tein ja taas meni hyvin.
 
Loppuun makoilua liinassa. Kaksi kertaa ja toisella kertaa koirien järjestystä vaihdettiin. Toisella kerralla mun piti liikkua. Tästä huolimatta Jomi pysyi maassa.
 
Kohta taas pääsee tokoilemaan ja ihan odotan, että mitä kivaa kouluttaja on keksinyt! : )