Aamulla heti töiden jälkeen tankkasin ja sitten lähdettiin kohti järveä. Matkaan menee noin puoli tuntia, mutta lämpimällä säällä kumppareissa lompsuttelu on aikas inhottavaa. Tuntuu, että ne kengät painavat ainakin tonnin. Lenkkarit olisivat kevyemmät, mutta se tietäisi märkiä kenkiä ja sukkia, siksi kuitenkin mieluummin kumpparit. Kun oltiin päästy sen epäonnisen laiturin kohdalle, niin päästin Sonyn irti. Sony juoksi pitkin laituria kun just silloin sattui menemään vedessä joku sorsa. Se oli siinä ja siinä, että olisiko blondi hypännyt laiturilta sen tirpan perään. Oli kuitenkin sen verran viisas, että meni veteen rannan kautta. Innokkaasti loikkien Sony aloitti pienen uimakierroksensa ja sitten tuli rantaa ihmettelemään heinää syövää Ticoa. Jeps, Ticoa kiinnosti noin paljon vesi :D Se ei ollut vapaana, mutta kyllä se olisi halutessaan päässyt veteen. Otin Sonyn kiinni ja sitten jatkettiin kohti meidän varsinaista uimapaikkaa. En uskaltanut pitää poikia irti, sillä ei olla oltu aikoihin niissä maisemissa, enkä sitten voinut tietää, että miten paljon ihmisiä siellä liikkui aamuisin. Aina ennen ollaan saatu olla ihan rauhassa, mutta nyt kun edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika, niin pelasin mieluummin varman päälle. Asiathan saattavat muuttua.
 
Kun oltiin meidän uimapaikassa, niin laitoin Ticon kiinni puuhun ja aloin heitellä Sonylle sitä marssilta saatua frisbeetä. Sony oli jo vedessä odottamassa kun vielä laitoin Ticoa kiinni puuhun. Heittelin frisbeetä jonkin aikaa Sonylle ja sitten sai blondiliini ottaa odottelijan paikan. Se tuotti Sonylle vähän ongelmia. Aina kun käskin Ticoa hakemaan, Sony joko haukahteli tai vikisi. Hänkin olisi tahtonut!
 
 
                                                                 
                                                                  Sony on valmiina hakuleikkiin.
 
 
                                        
                                         Tästä tämä poju tykkää!
 
 
                                        
                                         Välillä pitää rantautua.
 
 
                                        
                                         Kuivailua luomupyyhkeellä.
 
 
                                        
                                         Ja viimeinen silaus ravistelulla.
 
 
 
 
Tico haki lelua sellaisella innolla, että vauhti ei pysähtynyt, vaikka herra pääsikin rantaan. Oli ihan pakko lähteä kirmaamaan lelu suussa ympäri pöpelikköä. Ja tietenkin piti välillä kuivailla luomupyyhkeellä. Sony myös muisti käyttää tuota luomupyyhettä.
 
 
                                         
                                          Vaude! Tico ui ilman pärskeitä!
 
 
                                         
                                          Tico rantautuu...
 
 
                                                                
                                                                 ...jonka jälkeen mennään eikä meinata!
 
 
                                          
                                           Villiä kuivausta luonnon antimilla.
 
 
                                          
                                           Viimeiset pisarat ravistellaan pois.
 
 
 
Kun Tico kävi ekan kerran vedessä, niin melkein kuulin “plop, plop” äänen kun Tico suorastaan kukki karvatuppoja. Herrasta tuli kyllä varsin kapisen näköinen noiden kastautumisten jälkeen. Joka kerta kun Sony pääsi irti puusta, niin tuntui, että ihan kuin sillä olisi ollut tarvetta näyttää Ticolle miten oikeesti uidaan. Niin kiireellä se aina meni veteen. Kerran sitten kävi niin, että kun olin heittänyt Ticolle frisbeen, niin Tico ei sitä löytänyt. Enkä löytänyt mäkään, vaikka kameralla koitin vettä kiikaroida. Vaihdoin koiraa ja Sony lähti heti uimaan kohti mun heittokohtaa. Se selkeesti etti sitä lelua sieltä vedestä. Ui ympäriinsä ja meni pikku hiljaa kauemmas. Onneksi Sony alkoi tulla takaisinpäin kun sitä kutsui eikä vaan itsepintaisesti jatkanut uimista. Ilmeisesti se frisbee oli uponnut. Jaa, taitaa lelun laatu olla samaa luokkaa kuin ite ruuankin ;) Rc:n frisbee se ol...
 
 
                                         
                                          ??? Missä se on???
 
 
 
Frisbeen tilalle otin kepin ja sainko taas maistiaisia Sonyn muistista vai mihinkä kategoriaan tämä seuraava mahtaa kuulua? Heitin kepin ja käskin Sonya hakemaan sen. Sony lähti innolla uimaan. Ui kepin ohi ja pyöri ympäriinsä. Ui kepin ohi toistamiseen. Siis Sony etti edelleen sitä frisbeetä! Jotenkin sen pääkoppaan oli nyt jumittunut kuva siitä lelusta ja sitä herra etti. Keppi olisi ollut hollilla monesti, mutta siihen Sony ei tarttunut. Voe mahoton tuon pääkoppaa!
 
Noh, etin uuden kepukan ja heittelin sitä matalammalla, eli vähän niin kuin ohjelmoin tähän Sonyyn mitä hänen pitäisi tuoda. Tämän jälkeen alkoi kepin tuominen. Jei, mä osaan ohjelmoida! ;D
 
 
                                        
                                         Sonyn ohjelmointia...
 
 
                                        
                                         ...jonka jälkeen sujui keppienkin hakeminen.
 
 
 
 
Oli pakko uittaa poikia erikseen just siksi kun en tiennyt, että liikkuiko siellä muita. Ei liikkunut. Saatiin olla ihan rauhassa. Jotain örkkejä lenteli pilvin pimein, mutta kun ne eivät olleet mun kimpussa, niin ei ne mua haitanneet. Eri asia olisikin ollut jos niitä olisi pitänyt olla hätistelemässä pois vähän väliä.
 
Jos mahdollista kotimatka kumppareilla oli menomatkaa tuskaisempi. Plääh! Pihalla pojat pistivät vielä leikiksi, vaikka reissuun olikin mennyt kolmisen tuntia. Otin poikien touhuista videoita. Miksen tajunnut ottaa uintivideoita???
 
Uinnin jälkeen kotipihalla kuvattua. Näissä videoissa näkee hyvin miten Ticon turkki hapsottaa sinne tänne. Toinen, minkä näistä joissakin pätkistä näkee, on Sonyn lempparilelu. Sony on niin kiintynyt tuohon kaulaliinaan, että se nappaa sen suuhun heti, kun pääsee pihalle. Mulle tulee Sonysta mieleen se Tenavien "riepu-heppu".
 
 
youtu.be/tR-DTMqyFg4   tässä pöhköillään pitemmän kaavan mukaan, eli kyseessä on pitkä pätkä, about 2 min.
 
youtu.be/vlhnjuDTC-o    tässä testataan kaulaliinan kestävyyttä vetoleikillä.
 
youtu.be/NqZLEpvcPZE    Tico kirmailee huivi suussaan.
 
youtu.be/S9ydFEIA4yI    Tico potkii ilmaa takajaloillaan.
 
youtu.be/8IUz7OzjR4Q    pojat nahistelevat selällään maaten. Lopussa varsinkin video heiluu paljon kun tasapaino petti.
 
youtu.be/GEbPgpLGTQU    Sony kirmailee lempparinsa kanssa.
 
 
 
 
Kun pojat olivat valmiita sisälle, niin ne saivat jäädä yksin kun mä polkaisin asioille. Kävin K-raudasta hakemassa ruoho- ja pensassakset. Olivat tarjouksessa, että tiedä sitten leikkaako niillä yhtä kertaa enempää ;) Ja kun kello oli jo sen verran paljon, että M&M oli jo auki (tyhmää kun se taas aukee vasta kympiltä), niin hain pojille sapuskaa. Olinkin hyvään aikaan liikenteessä, sillä nyt sain 3 kg:n pussin sapuskaa kaupan päälle! :)
 
Nyt odotellaan illan ihanaa viileyttä, jotta päästään kunnon lenkuralle. Pitäähän läskipalleroa liikuttaa, jotta laihtuu ;) Tuosta tulikin mieleen, että yhtenä päivänä käytiin rismassa vähän shoppailemassa banskuja, pottuja ja porkkanii. Kyllä on muuten porkkanien hinnat nousseet lyhyessä ajassa ihan sikana! Kotimaiset olivat vähän halvempia kuin ulkomaalaiset. Otin kotimaisia kun olivat halvempia, vaikka ulkomaalaiset näyttivät paremmilta. Kotimaisia oli joku 5 porkkanaa per pussi ja ne karrotit oli tosi isoja ja paksuja, että ilmankos olivat halvempia... Kolmisen tuntia reissuun meni ja pirulauta kun sen aikana Sonysta löytyi punkki! >:( Ääh, kun ne on niiiiiiiii-in ällöttäviä. Pitäis kai hommailla jotain punkkisuojaa, mutta kun tietäisi mitä! Pantahommeli ei taitaisi onnistua kun Sony ei anna Ticolla semmoisen olla. Johan se nähtiin viime kesänä. Ja ne liuokset ei jotenkaan nappaa...
 
Töissäkin on ollut välillä sellainen olo, että ei nappaa. Siitä koneesta on tullut ihan kamala! Nyt se kiskon kohtaa määrävä numero vaihtelee niin paljon, että ihan arvalla on saanut käämiä. Yksi yö alkoi niinkin ihkusti, että sain puolentoista tunnin aikana peräti kolme käämiä tehtyä. Kun työkaveri tuli kysymään, että sujuuko, niin mun vastaus oli “v***t!”. Sitten alkoi sen sortin vuodatus, ettei mitään määrää. Sanoinkin sille, että jos olisin sarjakuvahahmo, niin mun pään päällä olisi musta harmituksesta johtuva pilvi. Se ei ollut todellakaan kivaa kun se rakkine näytti koko ajan keskaria kun yritti parhaansa. Kyllä melkein tuli väännettyä itkua kun jatkuvasti piti purkaa :( Sitten kun löysin sopivan numeron, niin päätin hoitaa homman ite, eli en enää yrittänyt vaihtaa sitä numeroa sen A4 –litanian kautta, vaan jos numero oli liian pieni, niin ite laitoin hiljaksiin numeron oikeeseen kohtaan. Onhan se tietty hitaampaa tehdä noin, mutta ainakin siihen loppui purkaminen. Nyt jos kuulen edellisen vuoron tuskailleen sen veen numeron kanssa, niin aion käyttää tuota keinoa jatkossakin. Se oli kyllä niin kamala yö, että edes lempparijuontajani ääni ei tehnyt oloa paremmaksi. Yleensä aina ilostun kun kuulen, että se on radion yöjuontaja, mutta nyt edes hän ei saanut tummaa pilveä pois mun pään päältä. Tykkään kyllä tuon kyseisen juontajan äänestä. Harmi vaan kun on niin harvoin yöradion juontajana.
 
...kesken bloggauksen sain todella ikäviä uutisia ja mietinkin, että jätänkö kirjoituksen kesken. Tein sen kuitenkin valmiiksi, mutta en tiedä miten sekava siitä loppujen lopuksi tuli. Mulla ei nyt pysy ajatukset kasassa. Olokin on ihan kamala. Miten mä voin iloita huomenna yhtään mistään???