Tämän otsikoksi oli alunperin suunniteltu “Iloinen hännänheiluttaja loistokkaana”, mutta joskus suunnitelmat muuttuvat. Herättyäni menin ensin pienen yhteislenkin ja sitten Sonyn kanssa perusympyrän. Lähtiessäni tiputin maahan muutaman napun ja possunkorvan. Aattelin kokeilla, että miten onnistuu mennä pyörällä. Huonosti onnistui, sillä paljon ei pystynyt ajamaan ja ajamisesta huolimatta oltiin Prisman kohdalla tunnin päästä lähdöstä. Ihan sama aika menee kävellessäkin, joten päätin jättää pyörän Prismalle. Tarjosin Ticolle vettä, mutta ei herra huolinut. Pyörän jättäminen osoittautui fiksuksi päätökseksi, sillä ei teissä näkynyt juurikaan muutoksia kohti keskustaa mennessä.
 
Parin tunnin päästä lähdöstä oltiin perillä. Ei vieläkään kelvannut vesi. Tico odotteli suhtkoht rauhallisesti. Ticon odottelua katsellessa mielessä kävi väkisinkin, että aina ei Tico oo ollut tämmöinen odottelija. Voi sitä häsläämisen ja sähläämisen määrää kera äänen silloin joskus. Näköjään Ticokin aikuistuu pikkuhiljaa. Kouluttajat tulivat myöhässä ja moni jo epäili, että oliko koulutusta lainkaan. Ensin oli pujottelua. En tiedä mitä tapahtui, mutta me ei koskaan pujoteltu. Eikä myöskään yks vihikoira. Olin ottanut sen merkiksi, että sitten kun se menee meidän ohi, niin tietää oman vuoron olevan lähellä. Harmi, vaikka tuskin siinä olisi ollut ongelmia Ticon kanssa. Jaon jälkeen oli seisotusta ja kiertämistä. Tuota oli paljon. Etenkin liikkumista. Olis kyl ollut Sonylle hyvä... Yhtä kertaa lukuun ottamatta Tico kiersi nätisti. Se kerta jolloin Tico haukkui, oli mun syy. Innoissani Ticon hienosta käytöksestä silitin sitä namin lisäksi. Se oli ilmeisesti Ticolle liikaa kun se innostui siitä kovin. Heh, miten vähästä äijyli saa kierroksia :D Seisominen tahtoi mennä silloin tällöin istumiseksi ja vähän oli haukkumisyrityksiä. Ne kuitenkin sai nopeasti loppumaan ennen kuin olivat edes kunnolla alkaneet. Ticosta näkee hyvin koska se aikoo haukkua: sillä on sellainen tietynlainen olemus ja ilkikurinen katse. Pari kertaa oli edestakaisin menoa toisen koiran kanssa. Koirat eivät olleet vierekkäin. Molemmilla keroilla oli eri parit ja Ticolla sujui ongelmitta. Kolmio löytyi näistäkin harkoista. Nyt otin yhden seinän kiintopisteeksi ja luulisin menneeni yhden parhaimmista kolmioistani. Tico liikkui hyvin, paitsi kun tuli lätäkkö eteen, yllättäen väisti sitä. Seisomaan meni todella vaivattomasti ja kouluttaja ihasteli sanoen “En tiedä mitä hanhenmaksaa sulla on, mutta hyvin se kuitenkin toimii. Niin loistavasti meni.” Tico tutkittiin pari kertaa. Molemmilla kerroilla hampaiden kattominen oli Ticosta inhaa, mutta antoi kuitenkin kattoa. Muusta kopeloinnista ei välittänyt pätkääkään. Viimeiseksi oli taas se kilpailu, että kuka saa nopeimmin koiran seisomaan toisinpäin. Tico voitti taas!!! Hyvä Tico! Vaikkei se suoritus ollut ihan tyylipuhdas, sillä Tico ensin istahti kääntymisen jälkeen. Sain sen kuitenkin nopeasti korjattua. Sillä välin kun muita laitettiin järjestykseen, niin kotoilin vähän Ticon kanssa. Ja koko koulutuksen ajan Ticolla heilui häntä :) Koulutuksen jälkeen kelpasi vesi.
 
Paluumatkalla kokeilin hieman erilaista reittiä. Ehkä se on pikkuisen nopeampi, sillä oltiin Prismalla vajaassa tunnissa. Nyt pystyi ajamaan enemmän pyörällä kun plusasteet olivat pehmentäneet jääpeltoa. Ticolla näytti piisaavan vauhtia. Kun tuli kohta, jossa oli parempi työntää pyörää, niin Ticoa sai toppuutella vauhdin suhteen. Kerran Tico näki linnun. Tico ei oo aikoihin esittänyt minkäänlaista kiinnostusta tirppoja kohtaan, mutta nyt tuli matala “vou” kun äijä näki kraakun. Ticohan teki tuota joskus linnuille. Sille riittää kun lintu lähtee pois. Ticolla ei oo tarvetta haukkua niitä pää punaisena tasatassua hyppien. Ainakaan vielä... Loppumatkasta Tico pisti ihan laukaksi. Tico oli se, joka vauhdin määräsi. Otin pyörän lähinnä siksi, että saisin siten lyhennettyä Sonyn yksinoloaikaa. Eipä se tällä kertaa paljoa lyhentynyt.
 
Kotona piti pestä Ticon mustunut mahanalunen. Tico myös kirmasi pesulta suoraan aitaukseen. Kun olin lähellä aitausta, niin Tico teli leikkihyppyjä ja katteli, että missäs se Sony on? Mulla oli ollu aikomus mennä kotoilemaan Sonyn kanssa, mutta laitoinkin sen aitaukseen. Siellä sitten riekuttiin vauhdilla.
 
Kun olin ottanut äijät sisälle, niin Tico kiikutti mulle lelun. En alkanut leikkimään, joten äijä alkoi viritellä leikkiä Sonyn kanssa ketunraadolla. Tai sitten oli huima tuijotuskilpailu, jonka päätteeksi oli kiva pinkaista karkuun. Tico oli kuin ei olisi ollut mitään ihmeellistä päivän aikana. Niin vauhdikasta sen meno oli. Vasta kun menin nukkumaan, Ticokin alkoi nukkua.
 
Herättyäni tein viime hetken valmisteluja ennen lenkkiä ja töihin lähtöä. Kun kävin olohuoneessa, näin, miten sohvatyynyjen väliin kerälle kiertynyt Tico mulkoili mua sieltä. Edes pää ei noussut. Ikään kuin selventääkseen kantaansa ulos menon suhteen Tico heittäytyi kyljelleen pitkin pituuttaan. Koiruus suorastaan hehkui evvk-asennetta. Ihan ennen kuulumatonta, ettei Ticoa kiinnostanut ulosmeno :D Sony sen sijaan seurasi mua kuin varjo. Hänen majesteetillisen ylhäisyytensä suvaitsi valua alas sohvalta kun sanoin “ulos”.  Hihnoja laittaessani huomasin taas jotain perin harvinaista. Ulos ei ollut menossa ympyrää vinkuen kiertävä hurrikaani Tico. Vaan maassa makaava koiruus. Lenkillä Tico ikään kuin vaan “roikkui mukana” vähän se nosteli koipea, mutta ei ollut sellainen kuin normaalisti. Hitsin pimpulat äijyli oli väsynyt! :D Onko ihmekään kun piti riekkua aitauksessa eikä vielä sisälläkään näyttänyt löytyvän jarruja, jolla pysäyttää tuo punavalkoinen energiapakkaus. Jos voisin pullottaa tuota Ticon energiaa, niin kyllä siinä jäisi red bullit sun muut kirkkaasti tehossa taakse. Uskomaton epeli! :D
 
Sonysta sen verran, että nyt se oikein hohkaa tuota kermaista väriään pesun jälkeen. Häntäkin on oikein tuuhea ja pörröinen. Ai niin... Sony oli syönyt jättämäni possunkorvan! :)