Kun viime lauantaina iltaysin aikoihin ilmosin Jomin agikisoihin, ei vielä siihenkään mennessä ollut ilmottu montaa mediä. Se vähän huolestutti. Ykkösiin ilmotessani medejä oli sentään jossain kymmenen paikkeilla ja loppujen lopuksi määrä oli noin 15 per kisa. Toivoin, että nytkin tulisi lisää medejä. Vaan ei tullut, joten kävi kuten olin arvellutkin: minit & medit tutustuivat rataan yhtä aikaa. Voi möhnä. Mä olin valinnut nämä kisat, koska medit eivät olleet yhdessäkään kisassa ekoina. Siten kuvittelin, että voisin ottaa edellisiltä ohjausvinkkejä ennen rataan tutustumista, eikä tuossa tilanteessa ole niin kamalaa jos oma koira on ekana medissä. Kuitenkaan ei joudu olemaan kisan eka, joka olisi kamalaa!
 
Herätys oli ysiltä. Puoli kuudelta olisin jo voinut hyvin herätä, mutta sain vielä unen päästä kiinni. Heräsin muutamaa minsaa ennen kellon soimista. Päästin pojat pihalle ja aloin puuhailla aamutoimia sun muita. Vilkaisin mitä säästä sanottiin. Auringonpaistetta, mutta onneksi kuitenkin suht viileässä meiningissä.
 
Mun oli tarkotus lähteä puoli 12 aikoihin, mutta olin jo 11 valmis, enkä keksinyt mitään, millä olisin saanut puoli tuntia kulumaan järkevästi, joten lähdin Jomin kanssa valumaan kohti hallia. Isosia en ottanut, kun en tiennyt, että oliko toinen rata ulkona.
 
En enää muista, paljonko oli asteita, kun lähdettiin. Ehkä joku +13? Ihana tuuli oli sen verran vilpoinen, että koko matkan oli vähän ikävä lapasia. Vasta loppumatkasta pääsin yli tuosta ikävästä, kun arska tuli kunnolla esiin. Heti nousivat asteet. Mutta viileys ei siis haitannut yhtään.
 
Hallilla oltiin 12 aikoihin. Arvioitu rt (= rataan tutustuminen) oli klo 13.15, joten vielä oli aikaa. Huomasin, että ulkorata oli harjoituskäytössä, joten taaskin molemmat radat olivat sisällä. Eikö enää TSAU pidä kisoja ulkona? Ei se mua haittaa. Mieluummin oon sisällä, mutta ihmetyttää, kun vielä viime vuonna oli jussina ainakin osa kisoista ulkona. Isoset sitten olivat jääneet turhaan kotiin...
 
Ajattelin juoksuttaa Jomia ulkoradalla, mutta siellä oli vähän tungosta, joten piti odotella. Eipä meillä ollut kiire. Kun sitten kenttä tyhjeni, niin en ehtinyt olla siellä kauaa, kun sinne tuli yksi sheltti. Mä en kyllä ikinä uskaltaisi mennä yhtä aikaa toisen kanssa samalle kentälle. En, vaikka ei Jomi minnekään lähtenyt. Koko ajan sitä pelkäsin, ja jokainen esteelle lähettäminen jännitti. Se sitten oli semmosta muutama este kerrallaan höntsäilyä. En saanut juoksuttaa kunnolla – tai en siis uskaltanut.
 
Oltiin vähän aikaa ulkona, ja sitten menin ilmoittautumaan. Jomi yritti lähteä suuntaan jos toiseenkin, joten sanoin sille, että “pysy nyt siinä.” Toinen ilmossa olleista naisista, nosti vähän käsiä ylös pöydästä sanoen “kyllä mä pysyn tässä.” Mä naurahdin, ja totesin, että olin tarkoittanut tuota karvaista versiota : D Samassa Jomi livahti avoimesta ovesta moikkaamaan ilmossa ollutta naista. Ei mennyt kuin silmänräpäys, kun pikku-ukko seisoi kahdella tassulla, yläosan ollessa naisen kainalossa. Pienen hellittelyhetken jälkeen totesin, että “noni, tuuppas tänne sieltä.”
 
Menin kattomaan, että oliko se häkki tyhjä. Tyhjältä näytti, mutta sen edessä olivat kengät, joten en uskaltanut viedä Jomia häkkiin. Seurailin tilannetta jonkin aikaa, ja kun näytti, ettei kukaan ollut häkkiä varannut, laitoin Jomin häkkiin. Sen enempää en alkanut tavaroita levittelemään, vaan odottelin, että tuleeko joku sanomaan, että häkki oli hänen käytössään. Kun aikaa oli jonkin verran kulunut, eikä kukaan tullut mitään sanomaan, purin vähän repun sisältöä.
 
Ykkösten kisat olivat vielä menossa. Ai niin. Kun oltiin Jomin kanssa ulkona, niin kuulutuksesta kuulin, että kisoissa oli yksi islis. En mennyt sisälle halliin, kun ajattelin, etten kuitenkaan ehdi nähdä rataa. Myöhemmin näin häkissä sen näköisen isliksen, jonka olin nähnyt ATT:n epiksissä. Ääntäkin lähti samalla tavalla ; ) Lapuista yritin kattoa, että oliko se ollut monellakin radalla, mutta ne olivat jotenkin sekaisin seinällä. Ainoastaan yhdestä lähtölistasta löysin tuon isliksen. Yhdestäkään tuloslistasta en. En tiedä miten tuo rata, jonka kuulutuksen kuulin, oli mennyt. Palkintopallilla neitoa ei näkynyt.
 
En uskaltanut paljon seurata ykkösten kisoja, sillä pelkäsin, että menevät radat sekaisin päässä. Joskus klo 12.45 menin käyttämään Jomia ulkona, ja sitten ukko sai mennä häkkiin. Seurailin radan tekoa.
 
Numeroinnin yhteydessä olin nähnyt miten rata menee, mutta sen enempää tietoa mulla ei ollut, kun tuli rt aika. Noh, eipä siinä auttanut muu kuin yrittää selvitä radasta kylmiltään...
 
Äh, en muista koko rataa. Keppikulma oli vähän haasteellinen, mutta Jomi selvisi siitä. Olin arvioinut Jomin vauhdin väärin. Se oli nopeampi kuin olin olettanut, ja siksi parissa kohtaa meinasi tulla kolari. Pahoja tuollaiset suorat, joissa voi vaan juosta. Mutta vain toisesta “kolarista” tuli kielto. En tiedä, miten paljon tuo on pisteissä. Jomin aika oli 37,97 / 39, ja sitten oli yksi K. Tultiin toisiksi ja saatiin puolen startin lahjakortti.
 
Sitten ehdin hetken seurata toista rataa, ennen kuin oli taas yhdistetty rt. Kello oli nyt 13.45. Ei tuu taaskaan mieleen koko rataa. Vaan ne kohdat, joita eniten mietin, ja joissa lopulta sössin : D
 
Eli radan toka hyppy tehtiin takaa kierrolla. Mä kammoon noita, enkä oikein keksinyt mitään mielestäni sujuvaa ohjausta tuohon. Yritin kattoa mitä muut tekee, mutta ei se oikein auttanut. Vähän se sitten jäi ns. herran haltuun. Toinen kohta, jota mietin, oli putkiansa. Yhdeltä hypyltä oli ihan suora linja putkeen, eikä sinne tietenkään ollut tarkoitus mennä. Sen sijaan piti mennä hypylle, jonka kulma hirvitti mua. Ei ollut tk, vaan tavallaan ihan suoraan menoa, mutta se, miten se hyppy oli, tuntui musta epäreilulta koiraa kohtaan. Käännös oli tiukka. Muutenkin tuo tuomari tuntui “harrastavan” tuollaisia hyppyjä, kun yhden putken jälkeen oli taas mun silmiin epäreilu hyppy, josta Jomi kuitenkin selvisi ilman ongelmia. 
 
Se tokalla hypyllä tehtävä tk ei onnistunut. Mun ohjaus oli epävarmaa, kun en ollut varma tekemisestä, ja tietty Jomikin oli ihmeissään, että mitä tehdä. Tästä sain Jomille kiellon. Täysin oma moka. Toisen kiellon keräsin sieltä ansakohdasta. Yritin pelata liian paljon varman päälle, jolloin taas mun ohjaaminen oli mitä sattui. Jomi-parka oli taas ihan kyssärinä, että “mitä toi muija tossa säheltää? Kertoisi ennemmin minne mun pitää mennä!” Muuten rata meni ilman ongelmia : ) Jomin aika oli 56,37 / 53, ja tosiaan kaksi koota saatiin. Radalla muuten oli vaikea putkikulma, josta Jomi selviytyi hienosti : ) Tultiin kolmansiksi ja saatiin puolesta puolen startin lahjakortti. Tuomari oli hauska kun kätteli meitä. Sanoi, ettei saa pitää päällä tuollaista paitaa, jossa on paljon tekstiä, kun se vaikeuttaa tuomarointia yrittäessään selvittää, mitä paidassa lukee xD Mulla oli päällä se T-paita, jossa lukee “I was normal three Icelandic Sheepdogs ago”. Muutenkin tuolta tuomarilta irtosi hauskoja kommentteja palkintopallilaisille : D
 
Sitten oli pidempi tauko, joten lähdettiin vähän kävelemään. Kävelyn jälkeen juoksutin Jomia ulkoradalla, sillä mun mielestä herralla oli liikaa ytyä. Nyt kun kattoo noita aikoja, niin ei vaikuta kovin nopealta, mutta täytyy muistaa, että mun sähellys söi jonkin verran aikaa. Niistä tuli turhia kierroksia ja kaarroksia.
 
Joo, ei tuu mitään radan muistamisesta, johon tutustuminen alkoi 14.40 : D Tämän tuomarin radat alkoivat helpommin, oli hetken vain suoraa menoa. Tk tuli sitten myöhemmin, jolloin ne eivät hirvittäneet mua niin paljon. Kyllähän sitä miettimistä silti oli, enkä ilman muiden vaklaamista olisi keksinyt oikein minkäänlaista ohjausta.
 
Medit olivat juuri aloittelemassa ykköskentällä, kun minejä & medejä pyydettiin rt:een kakkoskentälle. Sinne ilmoitettiin, että medit olivat juuri aloittamassa kisaamista. Kakkosradalta todettiin, että medit tulisivat ensin tutustumaan rataan, ja sitten kisaamaan. Mä kauhistuin ehdotusta! Ykkösradan tuomari ilmoitti ponnekkaasti, että eivät tule, vaan medit kisaavat ensin, ja sitten tutustuvat rataan. Vähän nuristen tuohon suostuttiin, mutta onneksi suostuttiin. Kiitokset tuomarille, että piti medien puolta : )
 
Ehkäpä ei olisi pitänyt juoksuttaa Jomia ulkoradalla... ; ) Saatiin tästä radasta nolla, mutta tuli yliaikaa. Tosin voi olla, että ilman juoksutusta Jomissa olisi ollut liikaa ytyä, jolloin en olisi kyennyt ohjaamaan sitä, että tiedä sitten ;D Jomin aika oli 45,56 / 44. Me voitettiin tämä kisa ja saatiin täyden lähdön starttilahjakortti. Toki joka kerralla myös oli tyrkyllä 3 kg sapuskaa, mutta en ottanut. Kun ekan kerran olin sanonut, etten saa kuljetettua niitä, sen jälkeen mulle ei huomautettu, että ottaisin mukaan sapuskaa. 9 kg kävellen tunnin ajan olisi ollut lievästi sanoen vaikeaa.
 
Sitten vielä yksi rata. Tätä ehdin vähän kauhistella oman vuoromme jälkeen. Taas oli semmosia hyppykulmia, että! Ja tosiaan toka hyppy tk:lla. En ollut taaskaan varma, että mitä tehdä siinä, mutta kun hitaasti siinä mentiin, niin selvittiin ilman miinuksia. Siis liki kävelyvauhdilla ohjasin Jomia : D Sitten oli kepit, joiden jälkeen mun oli tarkoitus vaihtaa puolta, mutta syystä x se jäi tekemättä. Tästä syystä olin väärällä puolella siihen nähden, mitä olin suunnitellut, eikä ohjaus enää sujunut. Yritin, mutta sain aikaiseksi väärän radan... : D Sitten meni ihan hyvin, mutta yhden putken kanssa oli vähän ongelmia. Voi olla, että rata olisi katkennut sitten siihen. Putkikulma oli ns. pimeä eikä sinne suunnistusta helpottanut hypyn kanssa suorassa linjassa olleet kepit. Ekalla yrityksellä Jomi meni kepeille, että että. Mutta siis tästä radasta HYL.
 
Mun mielestä kisat eivät menneet ihan penkin alle. Radoissa oli paljon hyvääkin. Kaikki mokat olivat puhtaasti mun syytä kun en ollut varma tekemisestäni, enkä aina luottanut siihen, että koira osaa kyllä. Etenkin tokalla radalla olisi pitänyt luottaa, ettei Jomi mene sinne ansaputkeen kun muistan oman linjan. Eikä se sinne yrittänyt. Mutta kun olin liian keskittynyt tuosta ansasta selviytymiseen, seuraavalle esteelle ohjaaminen oli mitä oli. Takaa kiertoja pitäisi ehdottomasti treenata lisää. Se vaan, että jos niitä ei ole valmiina, mä en osaa tehdä tuollaisia haastavampia takaa kiertoja ite omiin treeneihin. Jari Helin, joka oli humoristisempi tuomari, teki vaikeampia ratoja. Mä en enää muista, että missä kulmassa hypyt olivat tk:ssa, että vaikea treeniä... Kari Jalonen teki helpompia ratoja, ja tuloksistakin näkee, että niissä pärjättiin paremmin. En mä kokenut olevani kakkosiin valmis, enkä koe niin vieläkään, mutta ehkä vielä joskus homma alkaa rullaamaan noillakin radoilla... Siis mulla. Kyllähän se jo Jomilla rullaa, että ohjaaja tässä pitää saada samalle tasolle.
 
Kuten viimeksikin, niin nytkin kisakirjan väliin oli laitettu pienet lappuset joka radasta. Sen takia en nyt ottanut kuvia tuloksista. Tosin tajusin just, että ei nuo laput näytä tuloksia niin kattavasti kuin listat. Ei näe etenemää, joka on ihan mielenkiintoista tietoa, eikä mahdollista sijoitusta. Toki nuo ovat asioita, joita lappujen kirjoitushetkellä ei voi tietää, joten siksi ne niistä puuttuvat. Mä en seurannut ollenkaan meidän tuloksia. Totesin, että katotaan miten mene kaks ekaa kisaa, ja sen jälkeen katotaan listoja, jos on tarvis. Ei tarvinnut, sillä ei ollut pelkoa, että oltais taas tehty turha rata. Ja tiedoksi niille, jotka eivät vielä tiedä, että kisakirjoihin merkataan vain nollat. Vähän tylsä juttu, mutta kuulemma näin on siksi, että muuten kirjat täyttyisivät liian nopsaan.
 
En bongannut ketään, jolta olisin kehdannut kysyä kuvaamista, joten tällä kertaa ei ole videoita. Tuntuu, että kakkosten aikoihin hallissa on vähiten porukkaa. Halli oli tosi tyhjän oloinen kisojen aikana, ja niin oli viimeksikin, kun odotettiin sitä yhtä rataa. Ykkösten aikoihin porukkaa oli enemmän – molemmissa kisoissa. Kakkosluokka taitaa olla sellainen ns. väliluokka. Kolmosissa sitten riittääkin sakkia, ja siksi kolmoset vievät kisatessaan yhden kokonaisen päivän.
 
Alla skannattu kuva niistä lappusista, jotka olivat kisakirjan väliin laitettu.
 
 
                              IMG1.jpg
 
 
Nämä kisat päättivät Jomin touhukkaan kuukauden, johon mahtui 13 agikisaa (4 epistä, 9 virallista), yksi toko-koe + päälle toko- & agitreenit, ja kaikki kisa- & treenimatkat tehtiin kävellen. Pientä poikaa odottaa maanantaina palkinto näistä ponnistuksista...