Äh, kummallista. Vaikka maanantai oli vasta äskettäin, niin en mä kykene muistamaan siitä mitään! :D Kai se jotenkin vaan aina häviää kun on vkl:n ja rallyn välissä.
 
Eilen lähdin karvapallojen kanssa metikköön. Ihmettelen vaan, että miksen ollut moista aiemmin hoksannut. Mettäilyhän on oikein hyvä keino saada kotivahdeille kunnon lenkki rallypäivisin. Tosin matkalla mettään mietin, että lähdenkö ollenkaan rallyileen, sillä oli, yllätys yllätys, turkasen hiostavaa jo puoli kuuden aikaan. Vettä olisi tarvinnut olla mukana, mutta enpä taas ollut osannut moista ajatella kun tässä on jo saanut nauttia viileistäkin aamuista.
 
Pojilla on tapana lähteä kuin ohjukset saatuaan luvan mennä hihnan irrottamisen jälkeen. Se vähän vaivaa mua, sillä tuolloin ne eivät kuule mitään kun käyvät niin kierroksilla + tietty haukkuvat kun on niiiiiin kivaa päästä juoksemaan vapaina. Kokeilin sitten sellaista, että joko istutin tai makoilutin poikia ennen vapautusta. Hyvin pysyivät paikoillaan, mutta vapautuksen jälkeen korvissa viuhui vain tuuli ja oma ääni.
 
Mä lähdin juoksemaan toiseen suuntaan sanoen “tänne” ja pidin mekkalaa. Neljännellä kerralla pojat lähtivät taas vauhdilla, pysähtyivät miltei samantien ja kun huomasivat, etten mä tuukaan niiden perään, ne lähtivät mun perään. Sen jälkeen riitti, että sanoin “tänne” kun lähdin eri suuntaan. Ehkä niiltä oli jo suurimmat höyryt haihtuneet ja siksi homma alkoi sujumaan. Ehkäpä ne jotain jopa oppivatkin? No just joo, ja niin taas :D
 
Parin tunnin ulkoilun jälkeen puuro nassuun ja menoksi Ticon kanssa. Oli jo silloin turhan lämmin, mutta kun Tico ei mettäillyt, niin päätin lähteä ainakin kattomaan, että tulisiko mistään mitään.
 
Istu, eteen, sivu, istu –> täykkäri o –> istu, yhdessä tiivis käännös v, istu –> 270 v –> 360 o –> askelsarja eteen –> pujottelu et –> käännös o –> istu, maa, koiran kierto –> käännös v  -> hyppy –> käännös v –> 270 v –> juoksuun –> maali.
 
Tuo, jossa otettiin yhdessä tiivis käännös v, niin siinä Tico jäi vähän turhan taakse istumaan. Ja hyppy sujui todella hienosti ilman ääntä kun mä vaan näytin enkä sanonut mitään. Uskomatonta, miten pienellä muutoksella sai aikaan ison muutoksen!
 
Toisella radalla Ticolla oli jotain vaikeuksia tuolla ekalla kyltillä tulla eteen. Tuota tiivistä käännöstä oltiin treenitty odotellessa, mutta taas Tico jäi taakse kurkkimaan. Hyppy meni taas upeasti! Kouluttajakin ihastelee, että miten pienellä muutoksella Ticon hypystä tuli ihan toisenlainen.
 
En enää muista, että miten se alkoi kun oli niin yllättävä juttu, mutta yhtäkkiä löysin itteni treenimästä Ticon kanssa sitä juttua. Jotenkin vaan huomasin, että Tico tarjosi sitä ite mulle ja mähän siitä innostuneena vahvistin toimintoa. Koskaan aiemmin ei ollut vielä tehnyt sitä niin hyvin.
 
Kotimatka oli kyllä aika tuskaa. Mentiin hitaasti ja juotin & kastelin Ticoa, mutta siltih... Vaikka olinkin lähtenyt pois heti tokan radan jälkeen, niin eipä me oltu kotona yhtään tavallista aiemmin.
 
Tänään aamulenkillä alkoi satamaan. Ja sitten taas ei satanut. Kohta taas satoi. Lyhyemmin tuon olisi kai voinut sanoa, että tuli sadekuuroja ;) Mua ei haitannut sade vaan siltikin löntystelin eteenpäin. Jotenkin se sade tuntui vaan niin ihanalta kaiken helotuksen jälkeen, että ei siitä välittänyt. Loppumatkasta alkoi satamaan yhtenäisemmin, mutta ei se siltikään kauaa kestänyt.
 
Lenkin jälkeen venyttelin ja kyllä se teki hyvää! Sitten eilisestä innostuneena aloin vähän kouluttelemaan poikia. Tällä kertaa saivat tehdä töitä aamupalansa eteen.
 
Sony on niin hyvä tuossa jutussa, että en treeninyt sitä. Sen sijaan päätin opettaa Sonylle ihan uuden jutun. Pukkaamaan palloa kuonollaan. En nyt keksinyt muutakaan tähän hätään. Jonkin aikaa Sony vaan möllötti mua kun hoin sanaa. Sitten kun se kaiketi vahingossa pukkasi palloa, niin sen jälkeen noita vahinkoja (?) tuli useammin.
 
Ticolle sitten sitä juttua ja hyvin meni! :) Toisella kertaa harppasin vähän isomman askeleen kun nyt näytti menevän niin hyvin, että oli ihan turhaa jankata alkeita. Harppauksenkin jälkeen homma sujui hyvin. Ehkäpä sittenkin vielä joskus tämä juttu tulee ilmi!
 
Jomille metallia. Tässäkin sain kokea edistymisen riemua. Metallia opetan Kaarinan Koirakeskuksen opeilla. Eli ensin riittää kun koira noteeraa kapulan, sitten pitää koskea, sitten suu... jne. Suuta Jomi on asettanut alusta asti, mutta on ollut vaikeaa yhdistää tuohon sana “irti” Sehän olisi se seuraava steppi suun jälkeen. Nyt onnistuin sanomaan “irti” jo ennen kuin Jomi irrotti ite. Nopea piti olla, mutta ehdin sanoa sen! Ja saatiinpa useampi sellainen toisto, että Jomi selvästi piti suunsa kapulassa ja mä ehdin hyvin sanoa “irti”. Silloin tuntui, että aikaa oli vaikka muille jakaa ennen irrottamisen pyytämistä ;) Edistystä siis tässäkin :)
 
Kolme rundia per kuono ja vielä jäi vähän kupistakin rouskutettavaa. Olipa kiva aamu! :)