Alunperin olin ilmonnut erkkariin vain karvasammakot. Mietin pitkään Sonyn ilmoomista. Vähän ennen ilmon umpeutumista kukan om oli sanonut, että kyllä sille esittäjä löydetään. Mä mieluummin haluan tietää ennalta, että esittäjä on olemassa, joten kun se ei ollut varmaa, en ilmonnut kermistä. Ticonkin ilmosin vain kun herra pääsi ilmaiseksi kehään. Lopulta kuitenkin mun kaikki koirat oli ilmottu sinne. Se tapahtui erään ikävän asian johdosta. Kermis meni yhden toisen koiran tilalle.
 
Pumpulipallo pestiin näyttelyä edeltävänä sunnuntaina ja ma aamulla harjasin sen. Kummassakaan toimenpiteessä ei lähtenyt sanottavammin karvaa. Jomi taas varisee kuin kuusi joulun jälkeen, joten sen runkoa en todellakaan pessyt. Miten se osaakin ajoittaa nämä karvanlähtönsä juuri näyttelyn alle? Ihan sama milloin ollaan menossa kehään, ukko alkaa tuppoilla. En tiedä pitäisikö tässä itkeä vaiko nauraa näin tragikoomisen sattuman vuoksi.
 
Kynsisalonki venähti perjantaihin. Mun oli aikomus leikata ne to, mutta se jäi. Mieluummin leikkaan kynnet paria päivää ennen ihan vaan siltä varalta jos sattuu menemään liian syvältä, niin ehtii kynsi vähän toipua.
 
Näyttelyä edeltävänä iltana pesin karvapallojen massut, tassut, pöksyt, hännät, ja Jomilta valkoiset osat. Ticoa en pessyt lainkaan. Olin vähän tullut siihen tulokseen, etten esittäisi sitä ollenkaan. Miksikö näin? No kun erkkariin oli ilmottu 98 islistä. Hienon määrän vuoksi oli sellainen ikävä asia, että koirat jaettiin kahteen kehään. Alun alkaen oli tiedossa, että tuomareita on kaksi jos tietty koiramäärä ylittyy. Mulle nyt oli se ja sama, että arvosteliko mun koirat suomalainen vaiko islantilainen. Mulle kuitenkin erkkareissa on pääjuttu se, että näkee isliksiä. Niitä kun niin harvoin näkee silleen “monipuolisesti”. Nyt tämä pääjuttu oli romutettu mun mielestä kököllä kahden kehän systeemillä. Pettymys. Turistit, pennut ja veteraanit olivat suomalaisen kehässä, ja loput islantilaisella. Kaksi tuomaria oli ihan fine, mutta eivätkö ne voineet olla samassa kehässä? Ensin arvostelee toinen ja sitten toinen? Toki päivästä olisi sitten tullut pidempi, mutta mielestäni sellaiseen pitää varautua kun erkkariin koiransa ilmoittaa. Mielestäni erkkaria pitää ajatella ainutlaatuisena päivänä, jolloin tapaa muita islisihmisiä ja koiria, ja johon pitää varata se koko päivä. Jos tähän ei voi noin suhtautua, niin sitten on parempi jättää väliin.
 
Kaksi kehää tiesi sitä, että missaisin koiria. Oli myös vaarana, että valiouroot ja vetskut menisivät päällekkäin. Silloin mun olisi pitänyt kyetä esittämään molemmat karvasammakot yhtä aikaa... Mä en halunnut missata koiria peräti kahdessa kehässä, joten halusin keskittyä esittämiseen vain yhdessä kehässä.
 
La heräsin puoli kuusi. Uni olisi maistunut pidempäänkin. Oli taas venähtänyt yö pitkäksi. Häkit jo olivat valmiina tkamun autossa, joten mun ei tarvinnut paljon raahata kamaa. Selkään reppu, jossa tietty kamera, ja käteen koirien vesipullo. Se kun ei mahtunut reppuun kameran ja oman vesipullon lisäksi.
 
Lenkuroitiin ennen kuin mentiin mutkaan. Ei onneksi ollut kovin kasteista, joten karvapallot pysyivät suht puhtaina. Ennen kasia tkamu tuli mutkaan. Nyt laitoin isoset häkkiin kun ajattelin, että Jomin on varmaan viileämpää reissata jaloissa. Jos se alkaisi hötkyillä häkissä sen vuoksi, että on kuuma, niin sittenhän herra vasta varisisikin.
 
Autossa sanoin tkamulle, etten taida esittää Ticoa. Se siihen ilmoitti, että sitten hän esittää sen.
 
Perille löydettiin ilman ongelmia, muttei päästy autosta ulos ilman ongelmia. Annoin Jomin tkamulle, jotta voisin ottaa kermiksen ulos häkistä. Siinä kun samalla yritin pitää, ettei Tico tulisi ulos, kermis pääsi livahtamaan. Ihan auton vieressä oli uros islis ja sinnehän tuo paskiainen meni : ( Tkamu sai ukon kiinni nopsaan. Kun ite ehdin auton toiselle puolelle, näin kun hän otti kermiksestä kunnon niskaotteen. Rähinää oli kuulunut, mutta en ole varma, että ehtivätkö koirat käydä kiinni. Kysyin siltä toisen koiran om, että tuliko sille jotain, mutta ei se vastannut mitään. Seisoi vain istuvan koiransa kanssa. Kyllä harmitti ja nolotti! Sen jälkeen ukko oli ihan rauhallinen, että näin tyhmästi purki sitten autosta ulostulokierroksensa :/
 
Vein ensin karvapallot ja pienemmän häkin. Mennessä näyttelyalueelle törmättiin Sonyn velipojan om, joka oli asettelemassa tuotteita esiin. Oli taas tullut uutta isliskrääsää: parit eri malliset korvikset, siluettitarroja, parkkikiekkoja ja tietty kalenteri 2017. Juteltiin siinä jonkin aikaa ennen kuin jatkettiin matkaa. Kehien lähellä oli puita, joten oli kiva, että häkit sai varjoon : )
 
Ticon kanssa toin isomman häkin ja kassin, jossa oli peitto häkin päälle. Kun häkit oli pystytetty, lähdin vähän kävelyttämään koiria. Aamukasteinen ruoho oli sen verran märkää, että lenkkarit kastuivat. Lenkuran jälkeen vesitys ja sitten köyhtymään.
 
Köyhtyminen piti tehdä ennen kehiä, sillä niiden aikana en malta, ja jälkeen en muista. Ostin pari kalenteria, kiekkoa, mustan mattaisen profiilitarran ja nappikorvikset. Sonyn velipojan om tarjosi mulle ns. tiskin alta muutamaa pantaa ja valjasta. Yksi solkipanta herätti kiinnostuksen. Kävin kokeilemassa sitä. Sonylle se ei mahtunut. Jomille meni nipin napin, joten ostin pannan. Hinnasta ei voi valittaa vaan pikemminkin päinvastoin hintaa voi ihmetellä. Eurolla (!) hyväkuntoinen solkipanta. Ei enää paljon parempia kauppoja voi kuvitella...
 
Sitten olikin noin vartti aikaa kehien alkamiseen. Vielä en ollut yhtään kattonut kameran säätöjä, joten oli jo korkea aika kaivaa kamera esiin ja koittaa laittaa säädöt silmää miellyttäviksi. Sitten kun jotain olin löytänyt, niin otin testikuvia. Näyttivät olevan ihan ok, joten olin valmis juoksemaan kahden kehän laidalla. Puh. Sitä tein aina siihen asti, kunnes suomalaisen kehässä alkoivat vetskut. Sitten jotenkin tavallaan unohduin islantilaisen kehän viereen.
 
Suomalainen oli hidas arvostelija, joten urosten vetskut ja valiot menivät päällekkäin. Tkamulla oli oma koira valiossa, joten hän järkkäsi Ticolle esittäjän. Tico sai oikein mukavan ja tutun esittäjän. Vetsku-uroita oli neljä (yksi ruotsalainen). Tico ei jäänyt ihan hännille vaan tuli kolmanneksi! SA:ta ei saanut, mutta eri erkkarista on aina kiva juttu. Ticon arvostelu on just Ticon näköinen. Esittäjältä kuulin, että herra oli ollut kehässä oikein nätisti. Ennen kehää näytti haukkuvan paljon, mutta ehkä siinä sitten ehti jutella suurimman osan kuulumisista ; ) Kiitokset esittäjälle hienosta esittämisestä : )
 
“10 v erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Iloisesti ja ryhdikkäästi esiintyvä veteraani. Oikeailmeinen pää. Hyvä luusto, runko. Riittävästi kulmautunut edestä, melko niukasti takaa. Hyvä häntä. Liikkuu vielä ryhdikkäästi, sivulta hieman lyhyellä taka-askeleella. Edestakaisin ok. Miellyttävästi esiintyvä veteraani herra.” 
 
Noni. Ticohan siinä : ) Iloinen veteraani, jonka takaosassa olisi parantamisen varaa. Ticon tuomarina oli Anneli Pukkila.
 
Vielä vähän ennen valiouroita Sonyn esittäjä oli edelleen vähän auki. Yksi vetskunartun om oli lupautunut esittämään, mutta vaarana oli kehien päällekkäisyys. Sonyn velipojan om kysyin esitysapua, mutta enpä muistanut, että hän huolehti yhdistyksen tuotteiden myynnistä. Jos asia olisi jäänyt mun harteille, niin Sonya kehään huudeltaessa olisin ilmoittanut, ettei koira tule, kun sillä ei ole esittäjää. Mutta asia ei jäänyt mun harteille. Tkamu, joka tuntee enemmän islisihmisiä, järkkäsi kermikselle esittäjän. Tkamu kyllä tietää, että millaista esittäjää kermis vaatii, joten en kysellyt mitään kun hän ilmoitti, että Sonylle oli esittäjä.
 
Tkamu oli antanut esittäjälle hyvät ohjeet, juuri sellaiset kuin pitääkin. Kun sitten näin tuon esittäjän pojan kanssa, niin annoin vielä vähän omia ohjeita / vinkkejä. Esittäjä oli Sonylle täysin tuntematon, mutta eipä se näyttänyt ukkoa vaivaavan. Ei edes kattonut taakseen kun he lähtivät kävelemään. Just joo. yli 7,5 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja noin vaan ukko on valmis lähtemään vaikka kenen matkaan ; ) Kyllähän mua vähän jännitti, että miten heillä tulee kehä menemään, mutta esittäjää oli valistettu eikä se ollut siitä mitenkään hätkähtänyt. Sanoi vain, että kuulostaa helpommalta kuin yksikään hänen koiristaan.
 
Valioita oli 13, joten vähän ahdasta kehässä oli. Etenkin urosten kanssa, jotka useimmiten tarttevat kunnon turvavälit. En tiedä, että olivatko kaikki valiot edes vielä kehässä kun alkoi kuulua rähinää. Jomi oli hiljaa, joten annoin sille namia. Samassa vilkaisin kermiksen suuntaan. Just sen takana olivat ne urokset, jotka keskustelivat siitä, että kuka kehässä saa olla. Oli sattunut peräkkäin useampi sellainen uros, joilla oli taipumusta lähteä mukaan “miestenjuttuihin”. Kermis oli ihan nätisti. Mitä ite sitä näin, niin ei sillä näyttänyt edes olevan yritystä lähteä mukaan. Taisi olla onnesta soikeana nakeista ja uudesta ihmisestä, joka huomasi vain hänet ; )
 
Kehäkahinan vuoksi tuomari teki viisaan ratkaisun ja laittoi valiot kahtia. Sitten oli kehässä enemmän tilaa. Oletin, että ensin juoksutetaan toiset, ja sitten heti perään toiset. Mutta ei. Ensin myös arvosteltiin toiset, joten tartuin kameraan. Kyllähän sitä mekkalaa syntyi vieläkin muutaman välille. Pari aiemmin keskusteluun osallistunutta oli jäänyt toiseen satsiin. Nämä uroot ovat pikemminkin mukaan lähtijöitä kuin aloittajia, joten toinen satsi pystyi liikkumaan kehässä sopuisammin.
 
Jomin tutkiminen meni ihan ok, mutta seistä tuo lämpöallergikko ei olisi oikein jaksanut. Seisotuksen jälkeen et, ja sitten ympäri. ERI tuli! : )
 
Kun kaikki valiot oli käyty läpi, oli poikien aika tulla yhteiskehään. Tuomari halusi liikuttaa koiria yhtä aikaa. Se oli lähinnä kävelyvauhtia, sillä välit piti pitää, joten ei ollut tilaa juosta. Tuomari liikutteli ja karsi koiria muutaman kerran. Sitten päästiin jo juoksemaankin. Ajatella, että pieni hömpänpömppä ei lähtenyt kehästä ekojen joukossa! En olisi ikinä uskonut, että Jomia jaksetaan katella kehässä aina kalkkiviivoille asti. Se oli viimeinen karsiutuja, eli tuli valiossa viidenneksi ; )
 
4 years. Excellent type, size & proporrtions. Masculine head with friendly expression. Excellent layback of shoulder. Deep chest. Normal bone & angulation front & rear. Strong topline. Excellent tail carriage. Excellent coat & texture. Excellent temperament. Sound side movement, close behind, loose in front. Double dewclaws both hindlegs.”  
 
Hmmm... Mahtoikohan Jomin liikkeisiin vaikuttaa sää? Ei sen liikkeistä oo aiemmin mitään negatiivista sanottu. Tai sitten tuomari näki omiaan? “Masculine head”... I disagree. Mun silmissä se ei vieläkään näytä maskuliiniseltä. Kaunis se on, muttei maskuliininen. “Excellent coat”. En voinut olla nauramatta tuota lausahdusta. Tuomarilla jäi käteen Jomin karvoja, joten varmasti kyllä huomasi, että villaa irtoo. Ehkei se sitten vaan välittänyt.
 
Vein äkkiä Jomin pois, ja kun tulin takaisin, valiot oli jo sijoitettu. Sehän oli nopeaa toimintaa! Tästä eteenpäin pystyin keskittymään vain kuvaamiseen. Toinen kehä oli saatu päätökseen ja mulla ei ollut enää esitettäviä.
 
Kermis sai myös ERIn ja oli kehässä hienosti. Todella hienosti esitetty! Kiitos paljon : ) Ja vieraankin kanssa kermis oli sellainen pönöttäjä kuin se on munkin kanssa. Seisominen on ukon vahvuuksia. Sen esittäjäkin oli huomannut : D Pitää vielä mainita, että herralla oli ihan uusi näyttelyhihna. Vanha hihna oli alkanut rispaantua kaulan kohdalta, joten sitä ei enää ollut turvallista käyttää.
 
“7 years old. Masculine male. Excellent type, size & proportions. Masculine head with friendly expression. Correct ears. Eyes could be darker. Strong muzzle. Scissors bite. Pigment could be better. Excellent layback of shoulder. Deep chest. Normal bone & angulation, front & rear. Strong compling (not sure of this word). Excellent tail carriage. Excellent coat & texture. Sound movement seen from all sides. Excellent temperament. Double dewclaws both hindlegs.” 
 
Nou nou. Kermis ei oo lihava. Kylkiluut tuntuu kyllä. Paksu turkki tietty voi luoda erilaisen vaikutelman. Karvapallot arvosteli Sóley Halla Möller, Islannista <3
 
Jälkeenpäin sain tietää, että komistus oli voittanut valiot, ja iso jii oli tullut toiseksi. Sitten yksi nallekarhumainen uros oli ollut kolmas. Neljättä en nyt tiedä. PU-kehässä 1. ja 2. sijat olivat samat. Onnea molemmille kehäketuille! : ) Sitten kolmas tai neljäs oli yksi Islannista tullut nuoriherra. Sitä en silloin tajunnut, enkä koko koiraa edes muistanut, vaikka olin jo pitkään odottanut koiruuden näkemistä. Tiesin, että se tulee erkkariin, mutta en muistanut sitä. Kävi kuitenkin tuuri, josta myöhemmin lisää.
 
Narttujen loppupuolella alkoi tulla sekä kameran, että mun rajat vastaan. Akku ilmoitti, että kohta loppuu, ja jalat olivat sitä mieltä, että jo oli kyykitty tarpeeksi. Valioneitojen kuvaaminen oli sitten aika tuskallista ja jännää.
 
Kyllä ne neidot jotenkin tuli kuvattua. Oman lisänsä kuvaamisen haasteellisuuteen toi arska, joka alkoi avon aikana paistamaan niin ikävästi, että oli vaikeaa löytää hyvää kuvauspaikkaa. Alkuun yritin säädöillä saada kelvollisia kuvia, mutta vähän oli paikkaa vaihdettava. Se oli huonompi paikka kuin se, jossa olin kuvannut muuten koko päivän ajan. Mutta sivusta paistanut arska teki koiriin ikäviä varjoja. Paikan vaihto vähensi varjoja, mutta se myös vähensi mahdollisuutta saada liikekuvia. Liikekuvat olivat nyt tärkeässä asemassa, sillä en saanut zoomattua tarpeeksi lähelle seisovia koiria. Rahi-rahilla se olisi onnistunut, mutta sitten olisi kärsinyt laatu... Sää oli pääosin paahteisen aurinkoinen, että ehkä rahi-rahilla olisi jopa pärjännyt. Tosin oli pilvisempiä hetkiä, ja vähän ripsutteli sadettakin yhdessä vaiheessa, jolloin rahi-rahin kuvat olisivat olleet pimeitä. Se ei oo niin valovoimainen obiska.
 
Kun en ollut älynnyt ottaa mukaan toista akkua, niin kuvaamista piti huomattavasti vähentää valioneitojen aikana. PN-kehän aikana ei voinut räpsiä samalla innolla kuin PU-kehän aikana. Paras narttu oli yllätysvoittaja. Avoimenluokan voittanut, harvoin kehässä käynyt neito miellytti islantilaista tuomaria eniten. Eikä valinta ollut ollenkaan huono, jos multa kysytään. Oon aina ollut sitä mieltä, että se on nätti koira. Tällaiset tapahtumat ovat aina piristäviä poikkeuksia. Oikein paljon onnea kauniille neidolle, ja muillekin sijoittuneille! : ) Ja lisää onnitteluja neidolle, sillä lopulta se oli ROP! Komistus oli hienosti VSP, joten onnittelut sinnekin päin : )
 
Voin hyvin kuvitella, että miltä ROP-neidon omistajasta tuntui. Ottamissani kuvissa om on aika vakavan näköinen... Ite oon kokenut vastaavanlaisen salaman kirkkaalta taivaalta. Kasvattaja kyynelehti ilosta. Ihanat islisihmiset olivat iloisia heidän puolestaan. Niin hieno ilmapiiri tämän rodun keskuudessa <3
 
Kasvattaja- ja jälkeläisluokkia en kuvannut ollenkaan. Sitten kun alettiin jakamaan kiertopalkintoja sun muita, napsautin kameran päälle siinä toivossa, että siinä olisi vielä hetkeksi ytyä. Olin kuullut tutun nimen. Se oli se uros, jonka olin halunnut nähdä, mutten muistanut koko koiraa. Nyt mulle annettiin tilaisuus ottaa tietoisesti kuva tuosta pojasta. Islannin islis sai urosten sertin : ) Muutaman kuvan sain koirasta. Kuvaamisen jälkeen menin juttelemaan tuon uroon omistajan kanssa ja silittelin poikaa. On tosi kivanoloinen uros, jolla turkki on sellainen kuin kuuluukin. Harvoin olen nähnyt isliksellä sellaista turkkia. Ihan päällepäin näki, että se on likaa hylkivä ja säänkestävä. Onhan mun kermiksellä myös aikalailla tuollainen turkki, mutta paljon pörröisempi versio.
 
Sitten oli aika suunnistaa häkeille. Ai niin jossain välissä oli joku pieni tauko tai jotain, jolloin olin käynyt kattomassa ukkoja ja tarjonnut niille vettä. Ite söin nopsaan banaanin ja hörppäsin vettä. Oli kyllä tullut huolehdittua nesteytyksestä huonosti. Pullo olisi pitänyt ottaa mukaan kehän viereen, mutta kun en muistanut, enkä raaskinut kesken kehän sitä hakea, niin siellä se oli häkin päällä painona.
 
Jomi sai päälleen jättiksen viilennystakin. Jättis ei siitä välitä ja kestää lämmintä paremmin. Kamat kasaan, häkit kasaan, ja kohti parkkista. Kävi ilmi, että olin unohtanut yhden asian: poikien kuvauttamisen... Kaikki ns. ylimääräinen pitäisi tehdä ennen kehää tai muuten se jää. Jos olisin jättänyt shoppailun myöhemmäksi, se olisi varmaan myöskin jäänyt. Noh, siellä oli ainakin pari kuvaajaa, että eiköhän niiltä löydy joku kuva koiruuksista. Toivottavasti.
 
Erkkari taisi loppua joskus kuuden aikoihin. Ei ole mitään käsitystä, että miten hyvin aikikset pitivät, sillä aamun jälkeen en vilkaissut kelloa.
 
Kotimatkalla tietty puhuttiin erkkarista. Poikettiin mäkin drive-innistä hakemassa sapuskaa. Mäkin tuotteet ovat mulle tuntemattomia, joten tkamun vinkin avulla valitsin hamppariaterian. Vinkiksi riitti, että “tuossa on tomaattia” : D Kyllähän hampassa tomaattia olla pitää!
 
Jomi oli oikein tyytyväinen märän takkinsa kanssa. Nyt se oli häkissä. Yllättäen Tico muisti välillä kuiskia. Olisikohan se jopa nukkunut näyttelyn aikana? Olisin olettanut, että herra olisi ihan hiljainen.
 
Kotona oltiin puoli ysin aikoihin. Kiitokset jälleen kerran tkamulle tästä reissusta. Ilman häntä erkkari olisi saattanut jäädä väliin. EHKÄ olisin voinut lähteä yhden koiran kanssa julkisilla kitkuttamaan kohti Hesaa. En tiedä, mutta nyt matka meni näppärästi ja sain kaikki mukaan. Kiitos, kiitos : ) <3
 
Kunhan pojat olivat saaneet nappunsa, niin sitten uni maistui. Mä en alkanut nukkumaan vaan aloin käymään läpi kuvia, joita oli tullut räpsittyä 1309 kappaletta! Jonkin verran olin poistellut kuvia kuvaamisen aikana, että todellinen määrä on tuotakin suurempi. Ekalla siivouksella meni satoja kuvia roskiin. 820 kuvaa jäi, joista vieläkin tulee menemään kuvia roskiin. Paljon on samankaltaisia kuvia, joiden kohdalla en osaa päättää kumpi on parempi ; D Rankkaaminen oli helpompaa picasan avulla, joten siksi lähes kaikki piti ladata ensin sinne. Siellä sain järjestettyä kuvat haluamallani tavalla, jolloin oli helpompi nähdä millaisia kuvia kustakin koirasta tuli.
 
Erkkarissa oli myös pari Ticon vaavia. Sonyn velipoika sai EH:n. Ticon agitytär sai ERIn, ja tuli avoimessa luokassa toiseksi kera SA:n! Olipa hieno juttu : ) PN-kehässä ei sijoittunut, mutta tosi hienosti meni.
 
Vetskuissa oli Ticon puoliveli, valionartuissa Ticon puolisisko. Avoimessa luokassa oli Ticon pojantytär. Siinä taisivat olla kaikki “Ticoon liittyvät” koiruudet. Kuvatessani tuota pojantytärtä en tajunnut sitä. Vasta kun aloin nimetä koiria, katoin samalla koiran vanhemmat. Silloin tajusin, että tuossahan oli se varsin valloittava pikku pakkaus, jonka olin nähnyt pari kertaa. En tiennyt koiran virallista nimeä. Nyt tiedän ja muistan sen, kun se on jotenkin kiva.
 
Vetskut jäivät näkemättä, mutta ennen PN-kehään huomasin, että vetskuissa oli ollut se hellyttävä pari, jonka näin kun olin Jomin kanssa Ruotsissa. Mies on helppo tunnistaa. He kävivät kehässä näyttäytymässä islantilaiselle ennen PN-kehää. Heidät, kuten muutkin SA:n saaneet vetskut kun oli arvostellut suomalainen. PN-kehään vanha pari ei päätynyt.
 
Kuvatukset tulevat silmien eteen linkkiä klikkaamalla