Tico on alkanut komennella Sonya – leikkimään. Toisinaan kun lämmitän möksää, niin Tico keksii itelleen myös lämmikettä. Se menee lattialla nukkuvan Sonyn luo ja läimäyttää sitä tassullaan joko päähän tai selkään ja sitten juoksee karkuun. Nuo iskut tietty tulevat Sonylle ihan puskista ja joskus se on läimäytyksen jälkeen ihan sen näköinen, että “mitäkukahäh???” ja kattoo Ticon suuntaan. Hetken ihmeteltyään menee höykyttämään isukkiaan. Toisinaan Sony syöksyy heti Ticon perään ja sitten olkkarista kuuluu murinaa kun poijaat painivat. Leikin päätteeksi Sony palaa mun lähelle nukkumaan, mutta pitää myös silmällä liikkuvaa Ticoa jonkin aikaa. Sony ei kai halua ihan heti herätä siihen, että iskä läimäyttää ja sanoo “hippa!”.
 
Ticon toinen tapa komentaa Sony leikkimään on kun se alkaa jonkin matkan päässä Sonysta murraamaan ja tekemään leikkiinkutsuvihjailuja. Näin Tico tekee, jos se huomaa, ettei Sony nuku. Jos murina yms. ei riitä, niin sitten vähän hyppelyä ja lisäpainostusta haukkumalla. Lopulta Tico saa tahtonsa läpi. On mielenkiintoista ja hauskaa seurata noiden eleitä ja ilmeitä.
 
Hauskaa oli myös kattella kun torstaina äijät painelivat pihalla talon ympäri. Sony pinkoi täysillä Tico perässään kolme rundia talon ympäri. Se näky nosti taas aidatun pihan arvoon arvaamattomaan. On se vaan hienoa, että nuo voivat mennä pihallaan miten haluavat. Ihan ilmaiseksi tuo näky ei tullut, mutta on se kuitenkin jokaisen euron ja harmaan hapsun väärti!
 
Perjantain koulutuksesta sain tietoa jo keskiviikkoiltana! Nyt mentiin sinne viideksi. Paikalla olivat kaikki yhtäaikaa. Ensin oli lyhyt palaveri ja sitten laitettiin koirakot pareiksi tekemään sitä samaa kuin viimeksi. Se meni meiltä jotakuinkin samalla tavalla kuin viimeksi: Sony ei lenkkeillyt vaan arkiseurasi. Ei siihen kai tarvita mitään einsteiniä hoksaamaan, ettei kyseessä ole normilenkkeily jos eestaas sahataan. Tunnin verran sahailtiin ja sitten treenikaveri ilmoitti koiransa olevan väsynyt. Sonyssa ei näkynyt väsymyksen merkkejä, enkä sitä ihmettele kun miettii miten paljon se liikkuu. Kyllä tuo jaksaa ja hyvä niin, sillä kovin kutkuttaisi tehdä yksi reissu noiden kanssa. Se vaatisi aikaa ja kestävyyttä. Ajasta en vaan ole yhtään varma. Kun tuota kurssipaikkaa selvitin kartasta, näin siinä samalla, että sielläpäin on myös Pomponrahka (onpas tyhmä nimi!). Siellä käytiin kerran systerin ja tyttöjen kanssa. Nyt kun näin tuon paikan, niin on alkanut himottaa päästä sinne. Linjurilla on tullut mentyä sen verran monta kertaa sinnepäin, että alkaa jo muistua reittiä mieleen. Oon miettinyt, että pitäiskö sitä vaan koittaa onneaan (ja älyään?) ja mennä noiden kanssa sillä suoralla linjalla niin pitkälle kuin pääsee. Sitten kävelisi sen loppumatkan? Siinä sitten on vaan semmoinen jutska, että se linjuri ei mene keskipäivällä lainkaan. Sitäkin oon miettinyt, että kauanko kestäisi kävellä sinne? Hitsi, olis se kyl kivaa päästä sinne samoilemaan!
 
Koulutuksen jälkeen otin Ticon kanssa v-käännöksiä ja ne menivät hyvin treenimäärään nähden. Otettiin niitä paikoillaan ja muutaman askeleen kanssa. Liikkeen kanssa se käännöksen alku on vähän kankea, mutta eiköhän se ala notkistua kun Tico oppii “varautumaan” siihen paremmin.
 
Niin joo... Ei selvitty tälläkään kertaa ilman huomiota Sonyn bussireissuista. Kun mentiin koulutuksen jälkeen keskustaan päin, niin olin jäänyt Sonyn kanssa bussin keskiosaan. Vastakkaisella puolella viimeinen penkki ennen ovea, niin siinä ikkunan puolella istui mummeli. Se sitten alkoi yhdessä vaiheessa kurkotella kohti Sonya. Mä päästin Sonyn moikkaamaan mummelia. Mummeli totesi, että taitaa pitää ihmisistä. Oikeassa on. Sonyn yläosa oli penkillä kun käsivarteensa nojannut mummeli paijasi Sonya. Kun bussi pysähtyi ottamaan lisää ihmisiä, niin käskin Sonyn tulla pois tieltä. Kun bussi taas liikkui, niin päästin Sonyn mummelin luo. Mummeli kysyi Sonyn nimeä ja rotua. Rodun sanoessani lisäsin, että Sony nyt sattuu olemaan sen näköinen jne. jne. Ja joo, tuli sieltä sitä nätin hokemistakiin taas... Tuo on kyllä kivaa kun Sony herättää positiivisia tuntemuksia ihmisissä ja saa ne hyvälle tuulelle olemuksellaan :)
 
Kun mentiin keskustassa ulos autosta, niin siinä samalla yksi nainen sanoi kaverinsa kanssa katselleensa Sonya, joka oli heistä nätti. Yllättyneenä kommentista kiitin kohteliaisuudesta. Voi mahoton, johan tässä alkaa korvat punoittamaan kun noita ihmisiä kuuntelee. Eikä Sony haukkunut kertaakaan kun kohtasi ihmisiä. Tuosta tulikin mieleen viime lauantainen...
 
Äippä käväisi. Kun se soitti ovikelloa, niin Ticolta pääsi piru irti. Se piti ihan järkyttävää mökää. Sony oli hiljaa ja mua inhottikin paiskoa MC:tä Ticon takia. Sitä sai heittää useamman kerran, ennen kuin Tico uskoi. Ei siis ole kovin tehokas Ticolle, mutta en nyt parempaakaan tiedä. Sony oli koko visiitin ajan hiljaa – Tico ei. Äipällä on tapana antaa noille jotain herkkua kun tulee käymään. Kun äippä kaivoi taskustaan possunkorvat, niin Tico alkoi itkeä ja kulkea ympäriinsä. Sony istui vaan. Meno oli jokseenkin sellaista kuin siinä “saunamakkaravideossa”. Kyllähän se Ticokin lopulta malttoi rauhoittua sen verran, että sai annettua korvat.
 
Tuosta visiitistä voi vaan päätellä, että se MC oli Sonylle liian iso pala haukuttavaksi. Kiitokset suuret kaverilleni, joka auttoi sisäänajamaan tuon idean pojille – tai no ainakin Sonylle.
 
Jos tarjouksessa on tomskuja, kinkkusuikaleita ja jauhelihaa, niin ei vihje voi enää olla yhtään selkeämpi: kaupat tahtoo ihan selkeesti, että tekisin pizzaa. Melkein lankesin niiden ansaan viime viikolla, mutta kun sisällä jäytänyt lapamato esti lähtemästä kauppaan hakemaan jauhelihaa, niin en sitten lauantaina tehnyt pizzaa. Asia jäi mieleen pyörimään ja kun kauppaan asti jaksoin raahautua, niin katsastin, että olisiko tyrkyllä kohta vanhaksi menevää lappulihaa. Olihan siellä. Tuo muuten oli aikas hauskanen kauppareissu. Kun menin kauppaan, niin kuulin “Song For Guy”. Sitten tuli muuta musaa ja olinkin varsin yllättynyt kuullessani “Someone Saved My Life Tonight”! Heti sen perään tuli “Can You Feel The Love Tonight”. Sitten piti päästä äkkiä ulos kaupasta. Ne selkeesti koittivat pitää mut siellä siinä toivossa, että tekisin lisää ostoksia ;D
 
Eilen aamulla kipaistiin kimpassa hakemassa tomskuja. Olin kyllä ostanut niitä viime viikolla sitä pizzaa varten, mutta kun se pizza jäi suunnitteluasteelle, niin tomskut tuli naposteltua muuten vaan. Tomskuja olin yrittänyt ostaa viikolla, mutta ei oota olivat tarjoustomskujen sijasta myyneet.
 
Kasassa olivat kaikki ainekset pizzaa varten. Pari pellillistä tein jauheliha-kinkku-tonnikala-sieni-tomaatti-paprika (pun & kelt)-ananas ja juustopizzaa. Taustalla soi Captain Fantastic And The Brown Dirt Cowboy. Vaikka tuota levyä on tullut kuunneltua ties miten monesti, niin silti tuli ahaa-elämys sen suhteen. Nyt keskityin kuuntelemaan sanoja ja olin ihan ooh! Kyllä se Bernie Taupin osaa sanailun taidon! Ja niitä kun tulkitsee ääni vailla vertaa, niin se on ekstaasia se <3
 
Loppuun vielä vähän historiaa ja nykyaikaa. Kun näin tuon mustavalkoisen kuvan Turusta Aamuset-lehdessä, niin heti tuli mieleen Tarto. Tuommoisen näköisiä lamppupylväitä näin Tartossa. Ainoana erona on se, että Tartossa niitä on edelleenkin. Turusta noita ei enää löydä. Mun kaltaiselle dinosaurukselle on surku, että Turku tahtoo päästä eroon kaikesta vanhasta. Kyllä Tarto on nätimpi kaupunki kuin Turku. Mun silmää miellyttää enemmän tuommoiset vanhat rakennukset kuin jotkin lasitalot. Mutta kai se on selviö, jos mun mankassakin on vuonna 2011 oltava kasettipesäkin. Kasvatanpa vielä järkytyksen määrää lisäämällä, että olisi ihan huippua löytää jostain levysoitin! Levymessuilta oon löytänyt levyjä ja olisi ihan mielenkiintoista kuunnella niitä :)