Kaksi vuotta sitten päättyi yksi odotus ja alkoi toinen. Luovutuspäivän odottelu oli kyllä piinaavaa aikaa. Sitä niin jo tahtoi saada pienen kotiin ja nähdä mitä Tico siitä meinaa. Noh, 10.12. oli Ticolle neljän tunnin juhlan paikka. Oli mahottoman innoissaan uudesta tulokkaasta. Tulokasta aluksi pelotti intoa pursuava Tico, mutta kun se huomasi, ettei se olekaan vaarallinen, rohkaistui leikkimään tämän pyörremyrskyn kanssa. Rohkeutta tuli siiten ajan myötä sen verran lisää, että tämä tulokas laittoi Ticon tassun alle. Ticoa se ei kuitenkaan tunnu haittaavan. Hyvä niin, sillä tappeluahan siitä tulisi, jos molemmat haluaisivat olla pomona. Varma en voi olla, mutta tuntuu, että tämä tulokas on sen tyyppinen kaveri, että sille kelpaa vaan pomon hommat.
 
Nyt tämän tulokkaan seurasta on saatu Ticon kanssa nauttia miltei kaksi vuotta. En väitä ajan olleen vain ruusuilla tanssimista, mutta sitten joskus kun se on (uskon edelleen, että joku päivä vielä ohitukset sujuvat paremmin...) niin ai että, se tuntuu makealta!
 
Tässä huushollissa ikä ei kerro kypsyydestä. Edelleen vaan tuntuu, että Ticoa on mahdoton saada tajuamaan tiettyjä asioita: kun mennään ulos, kengät vaan lentelevät kun innostunut Tico kävelee ympyrää ja vikisee. Nuorempi istuu nätisti paikoillaan. Ja kun mennään ulos ovesta, niin Tico on jo menossa portaiden puoliväliä, vaikka se on AINA laitettu istumaan oven ulkopuolella. Jälleen kerran nuorempi on maltillisempi. Niin, että kumpi se olikaan se nuorempi? Tuota tulee aina välillä iteltäni kysyttyä...
 
Vuoden aikana ei olla tehty mitään muuta ihmeellistä kuin kierretty näyttelyissä. Niissä tämä nuorempi onkin pärjännyt melkoisen hyvin. Kun yritin saada Ticosta valiota, niin meni serti toisensa jälkeen ihan väärään paikkaan. Nyt sitten ollaan nuoremman kanssa tilanteessa, jossa se voi enää vastaanottaa vain yhden sertin. Saapa nähdä tuleeko se lauantaina Seinäjoelta...?
 
Vaikka ulkona tämä nuorempi ei ole mikään hurmuri käytökseltään (kun toisia koiria näkösällä), niin kotona se on kyllä sellainen hellanlettas, että! On semmonen pikkuinen rapsuvauva ja kun se tulee viereen, se tulee ihan kiinni.
 
Nyt esitän tälle nuoremmalle nöyrimmän anteeksipyynnön kun ei ole varaa ostaa mitään eikä tehdä sitä jo perinteeksi muodostunutta reissua M&M:iin. Ehkäpä selitykseksi kelpaa, että viimeaikoina koiriin on jo muutenkin saanut menemään euron jos toisenkin. Mutta, sitä en kadu. Vaikka nämä synttärit menevätkin nyt tälleen hiljaisesti ohi, niin silti tahdon onnitella sydämeni pohjasta tätä tulokasta, nuorempaa, joka sai nimekseen Ketunsaran Sonur Eldfari. Kotioloissa ja muutenkin käytetään nimeä Sony. Tänään tämä tulokas, nuorempi, Ketunsaran Sonur Eldfari, Sony täyttää kaksi vuotta! Paljon, paljon onnea!!! Nyt kuono kohti kolmosta, eiks je?