Eilen kolmen aikoihin lähdettiin koko sakki kohti kuppista. Koulutukset kun ovat taas palanneet kuppikselle, niin ajattelin, että siellä on hyvä käydä Jomin kanssa vähän pyörimässä. Kun kerran oli aikaa ja tiesin, että isosia voin taluttaa yhdellä kädellä, niin miksikäs sitten en olisi ottanut niitäkin messiin? Saivat nekin samalla kunnon lenkin ja tämä laiskiainen pääsi helpommalla kun ei tarvinnut käyttää erikseen ketään ulkona ;)
 
Jomi mökäsi boksissa. Ei auttanut se, etten välittänyt metelistä. Eikä liioin tuntunut auttavan sekään, että herralle joko murisi tai ärisi tai ylipäätään puuttui koko meteliin. Mitään traumoja pieni ei ole boksin suhteen siltikään saanut, sillä kun otin sen hetkeksi jaloittelemaan, niin mielellään ahmatti meni boksiin herkun perässä. Voihan sekin olla, että Jomia harmittaa, kun muut saa kävellä, mutta hän ei.
 
Koulutus alkoi vasta puoli seiska, joten olin varannut matkatekoon reilusti aikaa. Ehti sitten hyvin namittaa ja pysähtyä yms. Reilun parin tunnin päästä oltiin kuppiksella. Jäi tunnin verran aikaa kulutettavaksi ennen koulutuksen alkamista. Nähtiin joitakin koiria lenkillä. Ensimmäisiä koiria Jomin piti huutaa kurkku suorana, mutta sitten herra oli jo vähän maltillisempi kun näki koiran. Ahmattiin oli helppoa saada kontakti. Sony ei helpottanut hommaa harrastamalla sitä puhinaansa. Tosin, vaikutti, ettei Jomi siitä välittänyt.
 
Kun kello oli kuusi, laitoin isosille jo valmiiksi heijastinliivit, niin ei sitten tarvinnut alkaa venkslata niiden kanssa kun oli aika lähteä kohti kotia. Sitten vielä olin siinä isosten lähellä jonkin aikaa, ennen kuin lähdin lähemmäs oletettua koulutuspaikkaa. Pyörittiin siinä kentällä kun hiljalleen koiria alkoi tulla paikalle. Jomiin sai helposti kontaktin.
 
Mulla ei ollut aikeena mennä ite koulutukseen ja jäinkin hyvän matkan päähän kun se alkoi. Silti mun luo tuli nainen kysymään, että olinko tulossa TKY:n koulutukseen. Sanoin, että mun koira taitaa olla vielä liian nuori ja se pelkää muita koiria, joten ehkä on parempi, että ollaan vaan täällä taustalla. Nainen kysyi Jomin ikää ja sen jälkeen sanoi, ettei se ollut liian nuori ja, että oli vaan parempi jos oltais mukana ite koulutuksessa. Noh, pieni pääsi taaskin treenimään.
 
Valitsin näyttelykoulutuksen kun Jomin hampaita on vaikeeta kattoa ja näyttelypuolella siihen saa treeniä. Ensin kierrettiin jonkin aikaa ympyrää. Ahmatti tuli hyvin namin perässä. Seisotuskin meni ihan ok, kun huomioi, ettei sitä olla kuin vaan muutama kerta hippusen treenitty. Jomin pisteitä nosti se, ettei pieni välittänyt mökäävistä isosista. Oli käynyt vähän kökösti, kun koulutusta mentiin pitämään melko lähelle mun isoja poikia. Aina ennen koulutus oli ollut suunnilleen toisessa päässä kenttää. Mua häiritsi kun aasit huusivat. En sanonut niille mitään, vaan toivoin, että tajuaisivat ite hiljentyä. Odotin ja odotin ja toivoin, mutta hiljaisuutta ei tullut, joten oli pakko ärähtää niille. Sitten tuli hiljaista. Yksi sheltin omistaja totesi, että nehän hiljenivät heti. Sitten se kysyi, että olivatko koirat mun. Tyhmänä menin myöntämään asian ;) Kyllä ne tuonkin jälkeen mökäsivät, mutta pienemmällä temmolla. Ja aina välillä ärähdin niille, jotta olisivat hiljaa.
 
Pikku ahmatti pujotteli pariin otteeseen, meni ympyrää useamman kerran, meni kahdesti parijuoksua, kerran kolmion ja joutui hammastarkastukseen kahdesti. Jomi tuli innolla mun mukana ja jos sattui kiinnostumaan jostakin toisesta koirasta, niin riitti, että sanoin Jomin nimen tai maiskutin, niin johan taas huomio oli mun suuntaan. Välillä Jomi seisoi tosi hienosti ja jopa malttoi odottaa, että saa namia. Ekan kerran hammastsekkaus meni yllättävän hyvin. Toisella kertaa herra oli vähän hankalampi. Tuon toisen kerran pyysin, kun kouluttaja palloili siinä lähellä. Myönnettäköön. että se oli kyllä kivaa, kun oli koira, joka ei tehnyt ylimääräisiä asioita. Saas nähdä kauanko saan tuommoisesta nauttia...
 
Jomi oli koulutuksessa hiljaa, mutta kotimatkalla ei. Mä olin murahdellut ja ärähdellyt jo sen verran paljon, että alkoi tuntua kurkussa. Sitten ei juurikaan enää huvittanut puuttua Jomin mökäämiseen. Ja tuntui, ettei mulla edes ollut mitään keinoja. Se oli aikas inhottavaa... Jomi hiljeni aina, kun pysähdyttiin. Tai jos se oli ollut hiljaa, kun jompi kumpi isommista pysähtyi tekemään merkkiä, niin ei ollut hiljaa, kun taas lähdettiin liikkeelle.
 
Pihalla Jomi jäi ihan mielellään boksiin natustelemaan possunkorvaa. Vein isoset sisälle. Sillä välin Jomi oli tullut pois boksista (ovi ei ollut ollut kunnolla kiinni). Korvan perässä herra meni ongelmitta takaisin boksiin. Annoin Jomin hetken aikaa natustaa korvaa, ennen kuin vein pienenkin sisälle. Seittemän tunnin reissaaminen pisti pojat heti nukkumaan. Eihän noista kukaan ollut mitenkään levännyt sen jälkeen, kun oltiin lähdetty liikenteeseen. Olisihan niillä ollut tilaisuuksia, mutta eivät osanneet käyttää niitä. Lienee on sanomattakin selvää, että iltahepulia täällä ei eilen nähty.
 
Sunnuntai-illalla kyllä näkyi ja siihen osallistuivat kaikki. Mä lämmitin keittiön puuhellaa, kun äijät juoksivat olkkarista keittiön kautta eteiseen ja sitten takas olkkariin. Leikin kiintopisteenä oli se kaupanpäälliseksi saatu raatolelu. Sitä kiskottiin niin, että saumat vaan soivat. Huvittuneena kattelin koiruuksien puuhia jonkin aikaa, ennen kuin tuli ikävä kameraa. Tietenkin äijät reagoivat siihen, kun nousin ylös ja vaihdoin huonetta. Palasin keittiöön ja olin, niin kuin en mitään. Kohta taas lelua kiskottiin. Mä räpsin kuvia muutaman ja sitten tuli mieleen videoida sitä touhua. Pojat vaihtoivat olkkarin puolelle ja mä hiippailin perässä. Olkkarissa raatolelu koki viimeiset hetkensä ja ne taltioituivat videolle. Lelu ritisi saumoistaan kun sitä kiskottiin. Jomi innostui vinguttelemaankin, jota myöskin näkyy muistaakseni ekassa pätkässä. Toisessa pätkässä kuultava murina kuuluu Jomille. Isoset leikkivät koko ajan hiljaa. Kun lelu oli revitty kappaleiksi (kaameita petoja ;) ), niin se haudattiin roskikseen. Meni niin pieniksi osiksi, että niitä paloja olisi saattanut eksyä jonkin noista turrikoista masuun.
 
 
youtu.be/gLXmS_ALbls    raatolelun loppu osa 1
 
youtu.be/LuWrBeqoWbQ  raatolelun loppu osa 2
 
 
 
Sunnuntaina oli aikomuksena mennä Jomin kanssa mätsiin pyörimään. Oltais ihan saatu tkamulta sinne kyyti. Suunnitelma sitten kirjaimellisesti vesittyi. Satoi vettä ja välillä niin kovaa, että totesin, ettei olisi ollut kovin järkevää viedä Jomin ikäistä vesisateeseen kastumaan. Jomille olisi ollut “sadeviittakin” (poikien vanha heijastintoppi), mutta sade oli vähän liian kovaa. Sunnuntaista tuli sitten semmoinen tylsä päivä.
 
Lauantaina kävin moikkaamassa mummiani. En tajua, miten Sony saa säpissä olevan oven auki niin, että se säppisysteemi ei irtoa! Molemmat osat ovat nätisti paikoillaan ja ovi auki, vaikka takuulla olin laittanut säpin kiinni. Kuistille johtava ovi ei ollut kiinni, joten kuistilla mua vastassa olivat Sony ja Jomi. Tico oli kiltisti jäänyt sinne, minne sen olin jättänytkin.
 
Illalla menin Jomin kanssa lähellä olevalle pellolle. Nyt sekin oli puitu, joten sinne Jomi pystyi ihan ite tassuttelemaan. Pellolla hihna vaihtui liinaan. Muutamia autoja meni ohi, mutta ei Jomi välittänyt niistä :) Yksi koirakin meni ohi ja siitä Jomi välitti kera mekkalan...
 
Pellolla pieni tuli kuraiseksi, joten kotona odotti pesutreeni. Peseminen ei ole Jomista kivaa. Mieluiten lähtisi pois, kun sitä pitää pestä. Pesun jälkeen oli Jomin vuoro jäädä kotiin, kun lähdin isosten kanssa lenkuralle. Nyt maltoin jäädä kuuntelemaan, että miten Jomi jää. Hetki mökää ja sitten ei mitään.
 
Jomi näyttää pystyvän nukkumaan yöllä ihan kunnon unet, joten aika toiveikas olen puhtaiden lattioiden suhteen, kun taas työt alkavat. Sekin on kiva juttu, ettei Jomin tartte päästä ulos heti herättyään. Ehdin ihan hyvin laittamaan takin ja kengät ilman lätäkkövaaraa.
 
Eilen Jomi teki jotain aika huvittavaa. Tulin koirien kanssa sisälle. Tapansa mukaan ne rynnistivät ovesta sisälle. Jomi meni ekana. Kohta se juoksi takaisinpäin kohti mua ja matkalla hyppäsi Sonyn yli!