Tiistaina lähdin herättyäni karvapallojen kanssa rämpimään metikköön tunniksi. Jotain jälkiä siellä meni, mutta aamuhämärässä oli vaikeaa sanoa, että olivatko ne vain eläinten jälkiä, vai oliko metikössä myös mennyt joku kaksijalkainenkin. Jomi oli vapaana ja Sony fleksissä. Vähän se oli hankalaa, sillä Sonylla oli kova kiire koko ajan, ja fleksi puiden keskellä ei ole se kaikkein fiksuin ratkaisu.
 
Kotona tankkausta ja muuta valmistelua, ja sitten Ticon kanssa pyöräilemään. Herra virtanen oli taas meno päällä. Sitä piti jarrutella, sillä en halunnut, että se vetää heti täysillä ja sitten kotimatkalla on pikemminkin perässä vedettävä raato.
 
Nooh, ei se vauhdin himmaaminen ihan mennyt putkeen, sillä meille jäi vielä aikaa kävellä hallin lähellä. Paikallaan ei viittinyt olla, sillä mä olin melko jäässä. Mettälenkillä mulla oli ollut toppis ja sulin kuin jäde kesähelteellä. Sen takia päätin laittaa ohuemman takin kun lähdin Ticon kanssa. Pyöräillessä ei tule niin lämmin kuin hangessa tarpoessa, joten mulle tuli vilu.
 
Jo ennen möllikisoja olin päättänyt, että otan Ticon rallyilemaan. Nyt kun tiedän, että voin ottaa kenet vaan, niin aion kierrättää koiria rally-treeneissä. Niin kivaa, kun rt:a on taas joka viikko!
 
Ticolla oli vähän asiaa kun jätin sen odottamaan rataan tutustumisen ajaksi. Alku tuntui vaikealta, sillä se oli avo-luokan kylttejä, eikä niitä ole tullut tehtyä niin paljoa. Loppupuoli mukaili sunnuntain rataa, joten siitä tuli helpotusta muistamisen suhteen. Ticon rata oli seuraavanlainen: istu, koira eteen, takaa vasemmalle istumaan –> hyppy –> kiepsahdus (koira seuraa pyörähtäen kerran ympäri ja jatkaa taas sivulla pysähtymättä) –> istu, täykkäri oikeaan, istu –> istu, paikoillaan käännös vasuriin, istu –> liikkeestä maahan –> käännös o –> askelsarja peruuttaen –> 270 o –> spiraali v –> pujottelu –> täykkäri o –> käännös v –> maali.
 
Heti ekalla kyltillä unohdin laittaa Ticon istumaan, ennen eteen ottoa. Otin uusiksi. Hypyn jälkeen oli ongelmia kiepsahduksen kanssa. Olin kokeillut sitä ennen rataa ja hyvin oli mennyt. Koitin muutaman kerran ja kun ei onnistunut, niin otin namin, ja johan herra pyörähti. Jatkossa mun pitää olla tarkempi askelsarjoissa, sillä taas otin sen ekstra-askeleen. Mistäköhän mä oon sen kehittänyt? Ite en sitä huomaa, mutta onneksi on joku seuraamassa mun tekemisiä ;) Kiepsahdusta lukuun ottamatta Tico meni ilman namia :)
 
Toisella kerralla kiepsahdus meni hyvin, sillä mulla oli jo nami valmiiksi kädessä. Se olikin radan ainoa nami. Kohta, jossa piti tehdä paikoillaan käännös vasuriin, tein sen väärin. Ekalla kerralla sitä ei ollut huomattu. Askelsarjan kohdalla oikein keskityin tekemiseeni. Nyt ei tullut ekstra-askelia.
 
Tico meni kaiken kaikkiaan hyvin, MUTTA se myöskin haukkui. Ekalla radalla se alkoi haukkua, kun sen kiepsahduksen kohdalla meni jankkaamiseksi. Toisella radalla askelsarjan kohdalla, kun ilmoitin kouluttajalle oikein keskittyväni askeliin. Ticolla oli myöskin asiaa. Lisäksi kun askelsarja oli tehty (teki hiljaa), niin Ticon oli luettava ennen askelsarjaa oleva käännös o kyltti. Tico heiii, ei koirien kuulu lukea niitä kylttejä ;D Välillä tuntuu, että Tico on kuin pieni pentu, joka löytää jatkuvasti uutta ihmeteltävää maailmasta. Ticon uteliaisuus taitaa olla pohjaton.
 
Jäi ylimääräistä aikaa, joten otettiin takapään harjoituksia. Osa sai semmoiset “kumityynyt” ja osa “vadit”. Koirien oli tarkoitus laittaa etutassut niiden päälle ja pyöriä sitten ympyrää molempiin suuntiin. Ekaks ihmettelin, että miten oikein saan Ticon etutassut vadin päälle? Noh, koittaa ainakin piti. Ei mennyt kauaa, kun sain tassut pysymään vadilla. Eikä mennyt kauaa kun Ticon sai vauhdikkaasti pyörimään ympäri niin, että etutassut oli sen vadin päällä. Vasuriin menikin hitaammin ja mä tuppasin tallomaan Ticon takatassuja. Hoksaa se Ticokin asioita nopsaan, sitten kun takana on puolitoista tuntia pyöräilyä ja pari rt-rataa. Siis lyhyemmin sanottuna sitten kun herran energiaa on saatu vähennettyä sen verran, että löytyy malttia keskittymiseen.
 
Ticon kanssa on niin mukavaa mennä treeneihin kun se on niin nopeaa ja halpaakin. Vaikka sillä oli ollut vauhti päällä jo menomatkalla, niin silti se jaksoi kipittää pyörän vieressä tulomatkallakin. Ei jäänyt jälkeen. Itseasiassa nyt Tico oli ihanteellinen pyöräilykaveri kun se ei mennyt fleksin verran edellä tai takana. Mitenköhän voisin uuttaa Ticosta tuota energiaa? Musta tulisi hyvin pian miljonääri, jos myisin Ticon ylijäämäenergiaa.
 
Keskiviikkona herätyksen jälkeen koirat hetkeksi pihalle ja sitten isosten kanssa lenkuralle. Ennen kotia heittelin niille niiden aamusapuskan ojanpohjalle etittäväksi. Saivat sitten vähän nuuskutella.
 
Isoset saivat jäädä kotiin, kun suunnistin Jomin kanssa koululle. Mulla ei ollut luuria mukana kun sen akku on mitä on :( Kellosta siis ei ollut hajuakaan, mutta alkoi tuntua, että sovittu aika oli jo mennyt. Aloin miettiä, että olinko ymmärtänyt tai sanonut jotain väärin? Päätin jäädä vielä koululle. Siinä ajankuluksi opetin Jomille seuraa-sanan merkitystä. Vaikka se kulkeekin hienosti mun vasurissa, niin en siltikään ole opettanut Jomille mitä seuraa tarkoittaa. Se on vaan jotenkin jäänyt kun kaikki on tapahtunut niin automaattisesti.. Itsestäänselvyytenä asiaa ei tietenkään saa ottaa, joten pitää muistaa liittää joku sana Jomin toimintaan. Oon miettinyt sitä, kun kouluttaja sanoi Jomin olevan kontaktihakuisen koiran, että onkohan se sitä kontaktihakuisuutta, kun otan koirat pihalta sisälle? Kun Jomi on tulossa ovesta sisään, niin se pysähtyy oven suulla, kattoo mua ja kun kehotan sitä tulemaan sisälle, se tulee. Ihan kuin se kysyisi luvan, että saako tulla. Oli mitä oli, niin se on jotenkin herttainen ele <3 Jomin olemuksessa on jotain sellaista, että ihan pakahtuu kun sitä aattelee. Sonysta tulee ekana mieleen sen ainainen halipula ja muhku olemus. Sen turkki on sellainen illuusioiden luoja, että voi hyvä luoja sentäs! Se oli niin hauska, kun kerran olin taas heitellyt isosille nappuja etittäväksi. Sitten kun ne tulivat sisälle, niin Jomi oli pian työntämässä kuonoaan Sonyn turkkiin. Jomin kuono upposi sinne ja kohta kuului “rouskis rouskis”. Jomi oli bongannut Sonyn turkista napun. Mieleen tuli kuva apinoista, jotka sukivat toisiaan :D Ticoa kun aattelee, niin ekana siitä tulee mieleen alati heiluva häntä ja sitten se herran toisinaan kadoksissa oleva keskittymiskyky. Ovat nämä turrkikkani varsinaisia persoonallisuuksia <3
 
Niin, oli mulla kai jotain järkevämpääkin kerrottavaa... Koululla ventattiin tkmamua ja hänen koiriaan. Hän oli käymässä näillä leveysasteilla ja saatiin aikaiseksi sovittua tapaaminen :) Mä olin pyytänyt koululla ohittelu- & ympyrätreeniä, ja sitähän tehtiin. Ensin Jomi ohitteli tkamun vanhempaa koiraa ja hyvin meni. Ympyräkin meni hyvin.
 
Jättiksen kanssa ympyrässä oli vähän ongelmia, sillä tkamun toinen koira oli kiinni puussa, ja kun sen ohi piti mennä, niin Jomi olisi mennyt moikkaamaan kaveria. Tämä tapahtui aina ekalla kierroksella. Sen jälkeen Jomi antoi kaverin olla. Ohittelut menivät kivasti. Kiitos treenituokiosta :)
 
Kouluta siirryttiin mun pihalle. Aurinko paistoi, mutta ei mun pihalla. Kuvaaminen oli vaikeaa. Hiljaksiin sen valopallon vaikutus alkoi yltää munkin pihalle, ja johan kuvien laatu parani. Sain sittenkin muistoksi kuvia miitistämme. Tkamun koirat viihtyivät paljon lumikasan päällä. Se on mun omienkin poikien suosikki, etenkin Jomin, ja oonkin miettinyt, että miten ne mahtavat tulla toimeen sitten kun kasa sulaa pois? Sen jälkeen ei enää voi nähdä maisemia korkealta. Mahtaa tulla vieroitusoireita ;) Kivaa oli taas nähdä (ja kuulla) tkamua koirineen :)
 
 
 
            helmimiitti13-normal.jpg 
                                             Vaanija lumikasan päällä.
 
 
             helmimiitti16-normal.jpg
                                      Keskustelua lumikasan herruudesta.
 
 
            helmimiitti19-normal.jpg
                                                   Ekstremeleikkiä ;)
 
 
            helmimiitti21-normal.jpg
                                  Maanpinta on turvallisempi leikkipaikka.
 
 
            helmimiitti23-normal.jpg
                                               "Kattokaa miten toi on!"
 
 
            helmimiitti32-normal.jpg   
                                           Ja tässä tapahtuu mitä?? :D     
 
 
            helmimiitti33-normal.jpg
                                             Edustava ryhmäkuva? ;D
 
 
Jomilla ei ollut vastalauseita kun jätin sen kotiin ja lähdin isosten kanssa reilun tunnin lenkuralle. Tiesin, että sitten tulee kiire, mutta sää oli niin hieno, etten malttanut mennä lyhyempää. Kolme hapakorppua pötsiin ja kohti töitä.
 
Torstaina otin rennosti, enkä tehnyt mitään ihmeellistä. Perjantaina piti käydä sisäinen nyrkkitappelu, jotta sain aikaiseksi lähdettyä kauppaan. Se on jotenkin sellaista puuhaa, josta en liiemmin pidä. Mutta pakkohan siellä on käydä köyhtymässä. On pakko kertoa, että jäin kuuntelemaan parin myyjän keskustelua kun ne hyllyttivät tavaraa. Toinen kauhisteli toiselle, miten hänen tuttunsa oli ostanut talon “keskeltä ei mitään”. Ei ymmärtänyt lainkaan moista. Mä taas en ymmärtänyt myyjän kauhistelua. Sitten se toinen myyjä kertoi, että sillä asui joku tuttu Islannissa! Oli kuulemma käynyt sen luona ja neljän päivän jälkeen oli ollut ihan kypsä koko paikkaan. Reykjavik ei kuulemma ollut sen parempi, vaan liian pieni, jossa ei ole mitään. Mä olin melkein tyrmistynyt kuunnellessani sitä toista myyjää. Juuh, meitä on moneen junaan, tiedän, mutta silti en voi ymmärtää. Islanti on ihana paikka, jonne voisin vaikka muuttaakin. Se maa vei totaalisesti mun sydämen. Jos mulla olisi siellä tiedossa töitä ja koti, niin miksipä ei? Ainoa, vaan, että mitä töitä siellä sitten tekisin, kun täälläkin tuntuvat vaihtoehdot olevan vähissä. Mä oon kattellut puolitosissani työpaikkailmoituksia ihan jo senkin varalta, jos tulee kenkää. En vaan ole löytänyt mitään joka olisi mulle sopivaa, eli jos potkut tulisi, niin olisin kyllä ihan tyhjän päällä. Muutta palatakseni vielä ihanaan Islantiin, niin ei ole täysin poissuljettua sekään vaihtoehto, että sitten joskus eläkkeellä voisi mennä asustelemaan keskelle ei mitään. Ja hah, onko muka tulevaisuudessa sellaista vaihtoehtoa kuin eläkkeelle pääsy? Kyllä taitavat sitten aikanaan ihmiset poistua työpaikoilta vain puutakeissa, jos nykymenon suunta ei pysähdy. Tulipas tällä kertaa lätistyä tavallista enemmän ylimääräistä juttua. Koittakaa kestää ;)
 
Kaupan jälkeen olin koirien kanssa pihalla kolme tuntia. Joo, kyllä, yritin kuvata niitä, mutta höh. Nyt tekis taas mieli itkeä, että miten kaikki on pilalla kun multa vietiin yövuoro, mutta sen sijaan sanon moikka ja hyvää yötä.
 
 
Peeäs. Nyt on ekan kerran piiiiiiiiiitkästä aikaa laitettu kuvat Vuodatuksen kautta.