Tänään mun pojilla ja tkamun koirilla oli mahdollisuus olla hetki “muinaisisliksiä” ; )
 
20. joulukuuta oli lyöty lukkoon jo hyvissä ajoin. Jostain syystä mä elin koko ajan siinä uskossa, että 20. päivä on lauantai. Mistä lie moinen tullut. Vasta muutama päivä ennen the päivää mä havahduin siihen tosiasiaan, että 20. päivä on sunnuntai. Olisi ollut mahdollisuus vaihtaa lauantaille, mutta tkamulla oli jo menoa. Eikä päivällä mulle sinänsä ollut väliä.
 
Lauantaina oli hieno sää, jopa aurinkoakin näkyi. Jo yöllä mulle selvisi, että sunnuntaina ei todellakaan kylvetty auringonsäteissä. Ränni lauloi... Siispä mun 20. päivä olisi ollut parempi sään puolesta ; )
 
Aamulla ei satanut paljoa, joten päätin pitää kiinni suunnitelmasta, että hypättäisiin kyytiin mutkasta. Tico kun on vähän huono tekemään pihalle, niin piti antaa tyhjennysmahdollisuus lenkin muodossa. Vaan eipä tuo otus sitä tilaisuutta käyttänyt. Ainoa koirista, joka vaan nosteli koipea... Siis ihan turhaan olin lähtenyt sateeseen talsimaan.
 
Sateen mahdollisuuden vuoksi en ottanut kameraa mukaan ollenkaan. Repunkin korvasin muovipussilla. Loppujen lopuksi pussissa oli ihan turhaa kamaa, mutta mistäpä mä olisin tiennyt, että pyyhettä ei tarvita, kuin myös vesi + kuppi olivat ihan turhia.
 
Tilaisuuden meille tarjonnut nainen toi laitumelle muutaman lampaan ja pari vuohta. Sillä välin kun kierrettiin toista peltoa vessailutarkoituksessa, lampaita piti silmällä naisen bortsu. Tico ei käyttänyt pellolla talsimista hyväksi siinä mielessä kuin olisin toivonut.
 
Laitoin karvasammakot kiinni puuhun. Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin häkistä ottaminen sitten kun oli tarvis. Sony aloitti. Hihna vaihdettiin pitkään naruun ja narun otti nainen. Käveltiin lampaiden ja vuohien perässä Sonyn vetäessä ja haukkuessa innolla. Välillä kävelin (tai yritin) kävellä paimennettavien edessä takaperin. Muutaman kerran oli... ööh... olikos se nyt lähettämistä? Piti niinku näyttää koiralle lampaat ja sanoa jotain, millä koira lähtisi. Nainen lähti sitten juoksemaan koiran kanssa.
 
 
             sheep9.jpg
 
 
 
             sheep7.jpg
 
 
 
             sheep8.jpg
 
 
Ennen Ticoa laitumelle pääsi tkamun vanhempi koira. Tico sitten teki just sen, jota olin yrittänyt estää tapahtumasta: väänsi kasan kun pääsi lampaiden joukkoon. Ticolla on taipumusta tuohon silloin kun käy kierroksilla. Ticon kanssa meininki oli jokseenkin samanlaista. Tico nosteli välillä koipea ja vähän maisteli maan antimia. Mutta kyllä sekin meni lampaiden perässä ja haukkui.
 
 
             sheep5.jpg
 
 
 
             sheep6.jpg
 
 
Sitten oli jättis ja viimeisenä laitumelle meni Jomi. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, että mitä pieni meinasi eläimistä. Silloin kun puolivuotiaana näki villapalloja, niin ne jänskättivät sen verran paljon, että Jomi tartti apukoiran, ennen kuin uskalsi enemmän lampaiden joukossa liikkua. Nyt poika oli paljon reippaampi. Meni lampaiden perässä, mutta oli myös naisen bortsusta kiinnostunut. En osaa sanoa, että kumman Jomi olisi valinnut ilman narua: koiran vaiko paimennettavat.
 
 
             sheep2.jpg
 
 
 
             sheep3.jpg
 
 
 
             sheep4.jpg
 
 
 
             sheep1.jpg
 
 
Jomin meno oli rauhallisempaa kuin isosten. Ja hiljaisempaa myöskin. Jomi oli ainoa koira, joka ei haukkunut. Ihan hiljaa meni lampaiden perässä. Jomi onkin sellainen herra hiljainen. Siis kyllä se osaa haukkua, mutta käyttää sitä taitoa paljon vähemmän kuin isoset. Nainen sanoi, että Jomi oli ainoa koira, jonka olisi mutu-tuntumalla uskaltanut päästää irti.
 
Mutta oli kyllä kiva nähdä, ettei Jomi enää pelännyt lampaita. Pieni poika reipastuu pikku hiljaa (kunhan ei koskaan liikaa...). Tuosta reipastumisesta huomasin yhden esmen kesän aikana. Aina menneeseen kesään asti Jomi on mörköillyt tulla ylätasanteen rappuja alas. Kesän aikana ukkeli ilmeisesti huomasi, etteivät rappuset syöneet pieniä isliksiä ja alkoi käyttämään niitä mennen tullen. Nykyään käyttää rappuja sen sijaan, että loikkisi alas pitkin kalliota. Että kehitys on vieläkin käynnissä ; )
 
Loppujen lopuksi sää oli ihan ok. Ei satanut yhtään sinä aikana kun oltiin laitumella. Tkamulla oli mukana kamera, joten tuli sittenkin käytettyä kameraa, vaikka oma vempele oli kotona. Silloin kun tkamu oli koiransa kanssa laitumella, mä yritin ottaa kuvia. Hyvännäköisiä kuvia tulikin! Kameraan oli osattu laittaa niin hyvät säädöt, että aina kun tarkistin otetun kuvan, niin olin vaan, että “WAU!”. Hyvä värimaailma ja kaikkea.
 
Kotona pojat saivat matolääkkeen sapuskan mukana. Ihan vaan kaiken varalta, vaikka tällä kertaa vain Tico oli ainoa shitin syöjä. Sapuskan jälkeen on pojille maistunut hyvin uni. Mahtavatkohan vieläkin olla laitumella, niin kuin niiden esiesiesiesi... -isät joskus aikoinaan?
 
Kiitokset sille naiselle, joka tätä ehdotti ja tilaisuutta tarjosi. Ja tietty kiitokset tkamulle, sillä ilman häntä ei oltais päästy Taivassaloon asti. Kuvituksen tarjoaa tkamu, tänksis siitäkin : )
 
Kuvista vielä, että Jomin meno näyttää jotenkin "niin proolta", mutta viimeinen kuva paljastaa, että koiruus oli narussa ;D