Eilen soitettiin töistä ja sanottiin ettei tartte tulla. Siinä sitten putosi pohja mun sen hetkiseltä elämältä. Mitä ihmettä mä teen kun ei tartte mennä töihin? Apuva, mitä mä teen kahdella yllätysvapaapäivällä? Aivan, aivan, kielto koski vain kahta päivää. Töissä tökkii nyt yks osio sen verran pahasti, ettei ole paikkoja minne laittaa käämejä, joten mun palveluksia ei nyt kaivata ainakaan kahteen yöhön. Nuo vapaat tulivat kuin tilauksesta. Taas on uhkailtu helteellä ja se tietää, ettei tehdä mitään pitkiä lenkkejä. Eilen aamulla kipitin töitten jälkeen kolmen tunnin aamulenkin kun oli niin ihanan vilpoisa aamu. Päivällä sitten olikin auringossa +40 (!), joten vaan vähän käytiin raahustamassa. Sen jälkeen pojat pääsivät varjoisaan aitaukseen, jossa kävi mukava tuulenvire. Sisällä kun Sony läähättää nonstoppina :( Ja iltasuunnitelmat menivät iloisesti uusiksi kun ei ollut töihin menoa. Sen sijaan sään viiletessä mentiin puolentoista tunnin lenkki :)
 
Aamulla olikin kello soimassa puol kuus, mutta kyllä se saa soida huomenna vielä aikaisemmin. Meinaan jo siihen aikaan oli mittarissa +15. Mentiin silti puolentoista tunnin lenkki. Huomenna siis aikaisemmin ylös. Hah, onpa kivaa kun voi näyttää helteelle pitkää nenää. Ainakaan kahteen päivään se ei pilaa meidän elämää.
 
Tänään sain hyvin hoidettua asioita, niin voi sitten huomenna vaan olla ja levitä (lenkkeilyä lukuun ottamatta).
 
Olipa mukavaa, ettei Sonysta kuoriutunut pesussa kulkukoiraa. Vähän jännäsin, että montako putiloa Kodin Putkimiestä pitää viemäriin heittää pesun jälkeen, mutta loppujen lopuksi en laittanut sitä yhtään. Tuntui, ettei Sonysta lähtenyt paljoa karvaa. Imuroinninkin olin jättänyt tekemättä ennen pesua kun oletin, että seuraavana aamuna sisälle on satanut ensilumi vaan ei. Oikeastaan ainoa karva, joka Sonysta lähti oli kun karstasin sitä välillä, ettei turkkiin tulisi kuivuessaan koloja, painaumia, jakauksia tms. Olen kyllä yllättynyt miten vähän sitä karvaa lähti!!!
 
Voi voi voiiii kun Ticon tuleva kohtalo surettaa. Ihan tekee raastetta mun sydämestä...