Just nyt on mietinnän alla, että meenkö Ticon kanssa koulutukseen vaiko en. Eilen sain sähkäriä, jossa varoiteltiin mahdollisesta koulutuksen peruuntumisesta. Kouluttaja on myös kasvattaja ja sen nartulla alkaa laskettu aika lähestyä. Ilmoitti, että kannattaa tarkistaa luuri / sähkäri tuntia ennen koulutuksen alkamista mahdollisen peruuntumisviestin varalta. Se on mulle aivan liian myöhäinen aika, sillä me lähdetään liikenteeseen paria tuntia ennen. Ei kamalasti nappaa ajatus siitä, että kun ollaan päästy koulutuspaikalle, niin pitääkin heti tehdä uukkari. Höh. Höh jo siksikin, kun nyt olisi mainio sääkin mennä koulutukseen pyörällä. On pääasiassa pilvistä, eli ei tarttis Ticonkaan hikoilla arskan alla.
 
Päässä kuplii muutekin. On tullut mietittyä tuota tiistaista koulutusta ja sitä, mitä siellä tapahtui. Vaikka olenkin asian suhteen epäilevällä kannalla, en aio ehdotusta täysin tyrmätä. Jos treenit on räätälöity niin, että uskallan alkaa luottaa enemmän siihen, ettei Sony minnekään hilpaise, niin mikä ettei sitä johonkin kokeeseen menisi. Aika näyttää miten tuossa sitten loppujen lopuksi käy.
 
Nyt kai pitäisi tehdä jonkinlaista päätöstä sen suhteen, että kumpaan me koitettais tähdätä. BH:n puolesta puhuu se, että se ei välttis oo niin pilkuntarkkaa (tuomarikohtainen juttu tietty) ja käsittääkseni tässä rodussa vähän niin kuin tarttis BH- tuloksia. Se, mikä tässä taas mietityttää on se kamalakamala makoilu. Lisäksi mua ihan nyppii se, että pitää pysähtyä erikseen jäävissä. Tuntuu jotenkin ihme nyhväämiseltä. Että siinä mielessä BH kannattais kai ensin hoitaa pois, jotta voi sitten kokonaan unohtaa tuon nyhväämisen. Ja jos BH:sta selviää, niin eiköhän sitten ole melko kepoinen olo mennä tokoilemaan. Siinähän on lyhyempi ja muutenkin helpompi makoilu. Ja, vielä mietityttää se, että mitä Sony meinaisi ohikulkevasta koirasta ollessaan kiinni seinässä? Tai kun auto pysähtyy viereen kysymään tietä. Ainakin Ticon kanssa ovat tuollaisessa tilanteessa alkaneet haukkua. Olisiko Sony sitten yksin fiksumpi?
 
Tokon puolesta taas puhuu se, että se tuntuu ajatuksena paljon helpommalta ja niin kuin jo sanoin, se makoilu myös on helpompi. Helpommalta se voi tuntua jo siksikin kun ollaan jo oltu jonkin sortin kisoissa, en tie... Liikkeiden suhteen pitää olla tarkempi. Hmm...
 
Periaatteessa Tico on vähintään yhtä valmis kokeeseen kuin Sony, ellei sitten jopa vähän valmiimpi. Oon tehnyt noille lenkeillä puskista huutelua ja Ticolla on ollut melkein aina oikea asento sen jälkeen. Sony taas... Noh, useimmiten ehdottaa seisomista. Ja kun teen tuota niin, että molemmat ovat mukana, niin en tiedä, vaikka Sony jotenkin ottaisi mallia Ticosta. Jos oon käskenyt istumaan, niin Tico istuu ja Sony seisoo. Kun lähden kohti poikia palkatakseni vain Ticon, niin melko pian Sony istuu. Enkä oikein usko, että kyse olisi muuten vaan istumisesta, sillä jos käskynä oli ollut seisominen, niin molemmat seisoo, eikä Sonykaan istuudu kun lähden poikia palkkaamaan. Tuntuu, että Ticoon uskaltaisin luottaa pikkuisen enemmän, mutta kun se haukkui siellä mölleissä, niin... Tico haukkui sellaisella innolla, että herran kierrokset nousivat ties mihin korkeuksiin ja silloin mun kuuntelu on aikas heikkoa. Silloin oli ne puulevyt estämässä Ticoa näkemästä mitään muuta, mutta jos ei olisi ollut???
 
No mutta, nyt siloitetaan mietintärypyt pois kesäisillä kuvilla. Olin jo jonkin aikaa ihastellut tien vieressä kasvavia kukkia. Niin nätin värisiä ja silleen. Aina kun menin niiden kukkien ohi, kuvittelin niiden viereen jomman kumman turrikan. Eilen (ennen kuin maltoin mennä nukkumaan) sitten kävelin siihen kohtaan koira kerrallaan. En voinut ottaa molempia kun siinä kohtaa ei oikein ollut mitään, johon olisin saanut toisen kiinni siksi aikaa kun toinen posettaa. Ei se kohta ollut kaukana, joten kyllä sitä jaksoi sahata eestaas sitä väliä.
 
Kun saavuin Sonyn kanssa niiden kukkien luo ja laitoin herran istumaan kukkien keskelle, humpsis vaan, kun Sony miltei katosi sinne pöheikköön. Kukat kasvavat ojan reunan lähellä, joten maa oli viettävä ojaan päin. Seuraavaksi laitoin Sonyn tien puolelle kukkien keskelle, mutta edelleen kirppu tuppasi uppoamaan kasvustoon. Niin, olisitkos voinut kasvaa muutaman sentin korkeammaksi, jotta olisi ollut helpompaa kuvata? ;) Krediittiä siitä Sonylle, että jaksoi istua pitkään paikoillaan siinä kun mä yritin saada kuvaan sekä koiran, että kukkia.
 
Ticon istutin samaan kohtaan kuin Sonyn ja Ticosta sain parempia kuvia kun se ei uponnut kasvustoon. Mielestäni Ticosta tuli oikein kiva kesäposetus. Tuon lisäksi sain vielä semmoisen ekstempore-kuvan kun kimalainen tuli pörräämään kukkien luo. Tico tietty alkoi katseellaan seurata pörrääjää. Musta on kummallista, että Ticoa kiinnosti pörriäinen kun oma reaktio olisi ollut karkuuuuuuuuuun :D
 
 
 
                                                                
                                                                 Erittäin hyvä, ellei täydellinen ;)
 
 
                                                                
                                                                 Uuuu, Tico how brave you are! My hero xD
 
 
                                                                
                                                                 Nysse hukkuu noihin rehuihin!
 
 
 
                                         
                                          Noh, saatiin sitten joku kesäpose tästäkin koiruudesta.
 
 
 
Jaa, kello on nyt sen verran paljon, että voin lopettaa yhden asian pohdiskelun. En mene tänään Ticon kanssa koulutukseen. Sen sijaan meen nyt kattomaan, että millaista ruokaa on ollut tarjolla brittikoulussa. Löysin viime viikolla mielenkiintoisen bloksun, jossa 9-vuotias tyttö kertoo millaista ruokaa on syönyt koulussa ja antaa sapuskasta omia arvioita. On ihan mielenkiintoista nähdä miten muualla maailmassa ruokitaan oppilaita. Päivän menun lisäksi tuo tyttö laittaa esille saamiaan kuvia muiden maiden kouluruoka-annoksista. Onpa siellä ollut framilla jo suomailanenkin annos. Bloksun mielenkiintoa lisännee varmasti se, että se on luonnollisestikin kirjoitettu enkuksi ja siitä mä tykkään!