Nonono, nyt ei ole kyse kruununprinsessa Victoriasta ja prinssi Danielista, vaikka he tuossa Turkusessa kävivätkin, joten kateelliset voivat lopettaa vihertymisen saman tien ;)
 
Maanantaina satoi, joten en päässyt Sonyn kanssa koulutukseen. Jospa sitten ens maanantaina. Taitaa olla sitten viimeinen kerta ulkona, ennen halliin siirtymistä. Samaisen päivän iltalenkillä sataa tihutti ja oli pimeää. En omista sellaisia silmiä, kuten esim. kissoilla on, joten en voinut millään tietää, ettei me kävelty kotitiellä yksin. Tai no, olihan noilla äijillä jotain meininkiä, mutta sehän olisi voinut olla jokin metäneläväkin. Pitäis kai vaan alkaa aina lähtee siitä, että ovat huomanneet koiran, kun käyttäytyvät tavallista vilkkaammin. Meinaan koirahan meitä vastaan tuli. Se naapurin pupsi. Pojat alkoivat haukkua ja MC lensi, jolloin tuli hiljaista. Hienoa, että kohtaus jäi varsin lyhyesti, mutta ei olis siltikään tarvinnut. Mä luulen, että pimeellä / hämärässä nuo, tai ainakin Sony, on haukkuherkempiä. Tuossa jokin aika sitten, kun oltiin keskiyön kieppeillä kävelyllä, niin tiellä harjoiteltiin mopolla ajamista. Yllätyksekseni Sony nosti metakan, johon myös Tico lähti mukaan. MC hiljensi ääliöt. Koiraa niillä ei luonnollisestikaan ollut. Tuo tuli kyllä ihan puskista ja siinä sen huomasi miten vähän on kaksi kättä. Tuossa tilanteessa pitäisi toimia nopeesti. Se on helpommin sanottu, kuin tehty. Siinä kun yritin laittaa äijät samaan käteen, jotta saisin kaivettua MC:n esille, niin toinen (en enää muista kumpi) meinasi päästä menemään hihnan kanssa. Hommaa ei helpota yhtään se, että MC on rintataskussa. Treenitaskun taskussa se kolisee ikävästi turhaan. Sitähän sen ei todellakaan tarttis tehdä jo siksikin, jos Sony pelkää sitä, ja voihan se olla niinkin, että turha kolina totuttaa pojat sen ääneen ja siten sen teho vähenee. Takin rintataskussa se ei juurikaan turhia kolise. Pimeys saattaa olla myös se syy, miksi tuo naapurin labbis on Sonylle punainen vaate. Ensikohtaaminen tuon koiran kanssa ei mennyt kovin hyvin. Pojilla oli ollut erikoinen päivä muuttotouhuja seuraillessa. Oltiin juuri saatu viimeisetkin kamat tuotua tähän taloon ja lähdin käyttämään poikia kävelyllä. Pimeällä tiellä tuli vastaan naapuri sen labbiksen kanssa ja siitä nousi metakka. Uskon, että jos oltais nähty tuo koira ekan kerran valoisassa, niin se ei olisi Sonylle niin paha juttu. Haukuttiinhan naapurin pupsia pimeässä, muttei valoisalla, silloin yhtenä aamuna.
 
Tiistaina oli kuivempi sää. Se vähän harmitti sikäli, kun olisi ollut kiva polkea Ticon kanssa siihen kouluun, mutta nyt se koulu jäi välistä. Oli ollut PP:n kanssa puhetta, että hän tulisi tiistaina tekemään aitaa. Noh, laitoin päivällä hälle viestiä, jossa kysyin oliko tulossa sinä päivänä tai sitten seuraavana. Vähän toivoin, että olisi tullut vasta seuraavana, niin olisin päässyt Ticon kanssa kouluun. Kun hän sanoi olevansa tulossa tiistaina, niin en uskaltanut sanoa, että mulla olisi muuta menoa. Ne, jotka tietävät millaisia ongelmia aitaprojektin kanssa on ollut, niin ehkä ymmärtävät miksi jätin koulun väliin. Ilmoitin kuitenkin sinne kouluun, ettei olla tulossa. En tiedä, olisiko se ollut tarpeen, mutta tiesivät ainakin, etteivät turhaan meitä odottele.
 
Viime aikoina on ollut niin sateista, että vähän jänskätti kestääkö hyvä sää tarpeeksi kauan. Kun PP oli tullut, pyysin häntä soittamaan ovikelloa ja sitten käymään sisällä. Pojat haukkuivat, mutt MC hiljensi ne. Kun PP tuli sisälle, se oli Tico, jolla oli vaikeuksia pitää kuononsa solmussa. Vaikkeivät nyt ihan hiljaa olleetkaan, niin silti oli tapahtunut suuri parannus aikaisempaan meininkiin verrattuna! PP alkoi tuohuta portin kanssa ja mä aloin purkamaan aitauksen sivua. Irroittelin tolpista sinkilöitä, jotta ne tolpat saatiin käyttöön muualle. Sinkilät olivat aika piukassa ja yhdestä kohtaa meni verkkoa rikki, kun yritin irroittaa sinkilää. Aika hyvin kuitenkin, että vain yhdestä kohtaa. Kun verkko oli irroitettu, niin sitten oli vuorossa tolppien repiminen maasta. PP:ltä homma näytti käyvän tosi kevyesti. Hänen ohjeiden mukaisesti nitkuttelin ensin tolppaa ja sitten piti antaa tolpalle hali. Kun halin pölkkyä, niin eipä se vaan noussut kuin kuuma veitsi voista, kuten PP:llä. Milli milliltä se tolppa tuntui maasta nousevan, eikä sitä jaksanut kauaa halia kerrallaan. Irroitettavia tolppia oli viisi ja niistä vain yhden sain ylös (puuh). Kahdesta lähti pelkät tolpat ja tolppakengät jäivät maahan. Oli taas niin hyödyllinen olo, mutta ainakin mä yritin. PP on aikamoinen “kaappi”, joten ei liene ihmekään, että sen halilla tolpat nousivat kuin kuuma veitsi voista. Touhuttiin niin kauan, kuin valoa riitti. PP sanoi tulevansa seuraavanakin päivänä, mutta ei sitten jos sataa kaatamalla.
 
Ja sitä pirun vettä tuli. Kahteen asti oli kuivaa. Silloin heräsin ja lähdin äijien kanssa lenkille. Alkoi satamaan ja sitä sadetta sitten riitti tunneiksi eteenpäin. Eikä se edes ollut pientä tihkua, vaan ihan kunnon kaatoa. Aina välillä vilkuilin toiveikkaana ikkunasta. Joka kerta se toiveikkuus valui vesisateen mukana pois. Jokaisen pettymyksen jälkeen vilkaisin kelloa ja ajattelin, että onhan tässä vielä aikaa. Ehkäpä se sade vielä loppuu. Niin ei käynyt. Puol seiskan aikaan menin sänkyyn lukemaan. Työkaverilta tuli viesti, jossa hän kertoi lähteneensä pois aikaisemmin. Mietin, että menisinkö töihin aikaisemmin, mutta kun kerran pakkatilanne oli huono, niin en mennyt. Lukiessani nukahdin. Liekö jäänne kouluajoilta, kun niin kävi useasti kokeisiin lukemisen aikana ;)
 
Sitten kun heräsin, heitin puuron mikroon ja aloin valmistautua töihin. Kohta sain viestin. Ajattelin sen olevan työkaverilta lisäinfoa. Eipä ollut. Viestissä käskettiin tulla ulos. Se oli PP:ltä ja ajattelin, että se oli tullut sanomaan jotain. Kuistin ikkunasta näin jotain aivan mahtavaa! Ulkona hihkuin ilosta ja sen enempiä ajattelematta kapsahdin PP:n kaulaan. Taivaalta tuli pientä tihkua. Sateesta huolimatta PP oli tullut tekemään aitaa!!! Oli kuulemma satanut välillä vähän enemmänkin. Siitä huolimatta oli laittanut porttiin tukia ja verkottanut etuosan. Vähänkö olin iloinen kivasta ylläristä! :) Pimeys taas oli tullut vastaan, joten ei enempää voinut enää tehdä. PP oli kuulemma tullut seiskalta. Jännä juttu kun koiratkaan eivät siitä mulle kertoneet. Joko ne eivät kuulleet tai sitten MC piti niiden kuonot kiinni. PP sanoi tulevansa taas seuraavana päivänä.
 
Iltalenkille lähdin suu messingillä. Huvittuneena mietin, että jos PP olisi käynyt työskentelemässä salaa, niin todennäköisesti olisin vetänyt päin verkkoa. Oli jo niin pimeää, ettei sitä voinut enää nähdä ja tietenkin olisin mennyt sieltä mistä ennekin. Sitä en tiedä, olisinko huomannut tolpat siinä pimeydessä ennen törmäämistä. Nyt oli ummessa suorin tie lenkille, mutta väliäkös sillä!
 
Ihan kuin jo tuossa yllärissä ei olisi ollut tarpeeksi mielenkohottajaa, sillä sitä sain myös lenkiltä. Vein mainoksia lehtiroskiin ja pojat olivat taas, kuin olisivat huomanneet jotain. Kyllähän siellä jotain oli. Se jotain oli yksi koira, johon ei olla törmätty todella pitkään aikaan. Viimeksi kai joskus talvella ja silloinkin varsin äänekkäissä merkeissä (niinku aina). Tuo on toinen koira, joka saa nuo haukkumaan at once. Siihenkin törmättiin ensin pimeällä tiellä. Se koirakko kävelee tien väärää puolta (ei kuitenkaan oo se Ticon kimppuun hyökännyt ärrierri), joten se voi tulla eteen yks kaks. Nyt se ei tullut eteen “kuin tyhjästä”, vaan se tuli meidän perässä, kun olin tehnyt uukkarin lehtiroskiksella. Pojilla oli vaikeuksia edetä taakseen vilkuilematta, mutta hiljaa kuitenkin olivat. Sitten tuli kohta, jossa haarautui tienpätkä sivuun. Menin sinne odottamaan, että se koirakko menisi ohi. Mulla oli aikomus tehdä uukkari ja en halunnut se koiran tulevan vastaan. Siinä kun odotettiin niiden ohi menemistä, alkoi tulla vähän ääntä. MC:n ravistelu muistutti, että kuonojen tulisi pysyä solmussa. Aika hyvin ne pysyivätkin, sillä tilanteesta selvittiin muutamalla yksittäisellä haukahduksella! :)
 
Torstaina taas oli kivempi sää ja päästiin ihan kunnon päivälenkuralle. Kun siltä tultiin takaisin, niin kotitiellä oli se pupsi. Pojat olivat siitä kiinnostuneita ja Ticolta tuli narinaa. Poika, joka sitä pupsia talutti, meni hitaammin kuin me ja väisti sivuun. Me mentiin ohi hiljaisesti :) Siitä saanee kiittää valoa ja MC:a. Lenkillä olin tuntenut Sonyn päässä patin ja masu miltei heitteli volttia inhosta. Olin yhtenä päivänä löytänyt Sonyn poskesta punkin. Se oli niin iso ällötys, ettei se mahtunut pihteihin. Pienellä tönäisyllä se läski putosi maahan. Sitten laitoin sen paperin sisään ja äänestä päätellen onnistuin rusentamaan sen ällötyksen. Siitä huolimatta oli hyvä syy poltella vähän paperia keittiön hellassa ;) Tähän kaikkeen olin taas varautunut. Kotona sitten huomasin, ettei se patti ollut punkki. Siinä oli rupi, että liekö siinä oli ollut?
 
Hyvä sää kesti iltaan asti ja aitahommat jatkuivat. Nyt sitten laitettiin viimeisiä kolokohtia umpeen, että koirat pääsisivät pihalle! Tavoite saavutettiin ja hämärän jo hiipiessä koko piha oli vihdoinkin aidattu! Aita tarttee vielä hienosäätöä sinne tänne ja PP sanoi tulevansa viimeistään ens kuun puolivälissä tekemään ne, mutta koirat voivat silti jo jolkotella pihalla. Vähänkö ykköstä!!! :) Silloin alussa sovittiin, että PP saa mun vanhan tietokoneen (tarjoutui ostamaan sen, mutta mä sitten kysyin, että kävisikö se palkkiona... ) aitahommista. Nyt vihdoinkin sain sen antaa hänelle. Vaikka PP on ollut välillä todella hankala ja mä oon kironnut sen ties minne, niin silti mä mietin, että annanko myös tietokonelaukun siinä mukana. Melkein annoin... Asiat olisivat voineet sujua helpomminkin, mutta siltikään en osaa olla hänelle yhtään vihainen. Oon vain niiiiiiiiiii-in iloinen, että nyt vihdoinkin oli piha aidattu :) Vähän niin kuin porkkanana sanoin, että täysin valmiista aidasta saa vielä rahaa...
 
Sitten iltalenkille iloisella mielellä. Tällä kertaa se edellisen päivän koira tuli vastaan. Ticon narinaa lukuun ottamatta siitä selvittiin hiljaisesti :) Jälleen kerran sai heitellä nappuja hienoille äijille. Tuo tuntuu olevan tosi mieleinen palkka molemmille. Harmi vaan, että on pikkuisen hankala ja joka tilanteessa sitä ei voi käyttää. Heittelystä on myös se etu, että silloin ei jäädä haikailemaan ohitetun koiran perään, vaan jatketaan innolla eteenpäin nappujen perässä.
 
Pitkin viikkoa oon töistä tullessani törmännyt naapuriin ja sen labbikseen. Vähän yritin sumplia asioita niin, että törmäisin poikien kanssa siihen koiraan. Halusin testata MC:a tositoimissa. Perjantai aamuna se vihdoinkin onnistui. Ne tulivat meitä vastaan. Pojat olivat haistaneet koiran jo aikaa sitten. Vähän siinä oli semmoista “liian kiinnostunutta meininkiä”, mutta MC:n ravistelulla sen sai kuriin. Äänettä ei kuitenkaan ohituksesta selvitty. Se ei ollut poikien syy, sillä se lapukka murisi ja se oli noille liikaa. Heitin MC:n ja tuli hiljaista. Yritin jatkaa matkaa, mutta Sonylla oli vielä jotain sanottavaa. Uusi heitto ja sen jälkeen ei tullut ääntä. Se, että nyt tarvittiin kaksi heittoa, laittoi heti mietityttämään, että joko nyt alkoi MC:n teho hiipua? Vai onko tuo koira yksinkertaisesti niin paha mörkö, että ei silloin muista toista “mörköä”? Mä en kestä, jos nyt TAAS käy niin, että alussa toimii hyvin ja sitten yks kaks ei enää ollenkaan. Ticolta hajosi fleksi viikolla. Tuon uuden fleksin kädensija ei oo niin käteensopiva, kuin edellisen. Se hiukka huolettaa, sillä jos tulee joku yllättävä tilanne, jolloin nuo repeävät, niin Tico saattaa päästä mun käsistä... Tuokin lapukka-juttu oli helppo handlata siinä mielessä, että olin siihen varautunut. Mullahan oli MC jo miltei kädessä, kun se lapukka nähtiin.
 
Aitaan jäi yksi todella suuri kolo. Ensin ajattelin peittää sen maalla, mutta sitten keksin helpomman ja ennen kaikkea nopeamman keinon. Mulla oli kiire saada poitsut juoksemaan pihalle. Aamulla sitten menin K-rautaan hakemaan rautalankaa. Etsiskellessäni sitä törmäsin myyjään ja siltä sitten kysyin missä sitä on. Myyjän neuvomassa paikassa oli vain metritavaraa. Eikä niistä yksikään näyttänyt just siltä kuin olin hakemassa. En löytänyt enää myyjää koko puljusta, joten en voinut kysyä, että onko myynnissä pienempiä paketteja. Jännityksellä suuntasin Prismaan. Sinnehän se olisikin pitänyt suoraan mennä, sillä sieltä löytyi aikeeseeni sopivaa lankaa. Ei oo ihan sitä perinteistä rautalankaa (liekö enää saakaan?), mutta semmoista muovitettua ja vihreää. Itse asiassa se sopi värinsä puolesta tarkoitukseen paremmin. Tuota tarttee kyllä olla yksi “rulla” aina varastossa.
 
Kauppareissulta tultuani kotona odotti ikävä ylläri: silputtu vessanpaperirulla :( Mrrrh! Sinne vessaan on päässyt siitä asti, kun tänne muutettiin, joten miksi nyt, jos ei koskaan aiemmin ole rulla kiinnostanut? Se, että välillä kiskaistaan jostain ylempää jotain tuhottavaa, saa aikaan semmoisen olon, kuin Sony olisi etsinyt jotain rikottavaa paniikissa ja tarkoituksella. Noh, onneksi mulla ei oo seinänaapureita :) Kassit purettuani kiikutin matot ulos. Vihdoinkin oli mattojenriiputusilma! Sitten meinasin alkaa paikkaushommiin, kunnes huomasin kissan pihallani. No just. Kissa juoksi ympäriinsä ja välillä hyppi vasten verkkoa. Todennäköisesti se meni pois siitä raosta, jota olin aikeissa alkaa paikkaamaan. Kun olosuhteet olivat optimaaliset, aloin kaivaa verkon alta. Sen jälkeen liitin siihen ostamallani langalla palan verkkoa, jonka laitoin kaivamaani uraan. Sitten vaan maata verkon päälle ja näin saatiin kolo tukkoon ilman suuria maamassoja. Sekin kohta tarttee vielä hienosäätöä, mutta sen ehtii myöhemmin. Oli niin kova halu päästää äijät pihalle.
 
Sitten päästiin viettämään kruunajaisia. Puin äijille niiden märkäloimet. Joo, ei ollut helle, että niitä olisi siihen tarvittu. Loimen kantin väri on nimeltään “royalinsininen”, josta sitten sain tämän pöhkön idean :D Pitäähän kuninkaallisilla olla joku viitta ;) Päästyään ovesta ulos äijät juoksivat vahaan aitauspaikkaan. Eivät menneet sieltä, mistä sinne mentiin, vaan vähän oikaisivat. Vähän ne juoksivat ja sitten tulivat kattomaan mua. Mä yritin kuvata tuon videolle, mutta siitä tuli huono pätkä. Jo siksikin, kun siinä on koiraton osuus, sillä ne olivat mua nopeampia ja tietenkin ohittivat mutkan ennen mua. Sitten ne ovat siinä tosi pieniä kun zoomata ei voinut. Ei tuu nyt tuubiin pätkää, sorry. Pihalla oltiin semmoiset kaksi ja puoli tuntia. Sinä aikana pojat juoksivat, leikkivät keppileikkejä, kieriskelivät ja tutkivat uusia ulottuvuuksia. Me myös vietettiin pihalla herkkuhetki: pojat rouskuttivat naudan rustoluuta ja mä puolukoita ja Valion Vanilla vaniljakastiketta. Oma syötävä oli juuri tuo siitä syystä, että se on kaverini suurta herkkua ja tuolla eleellä ilmaisen kiitollisuuttani avusta aitaprojektista. Ilman häntä kruunajaisia ei olisi voinut viettää perjantaina. Siis hatunnosto hänelle kera puolukoiden ja vaniljakastikkeen :) Tämmöisissä merkeissä pihalle kruunattiin kuningas Sony ja prinssi Tico. Helposti sitä mieltää, että Tico olis se kunkku, kun on vanhempi ja silleen, mutta todellisuus on sitä, että kyllä Tico on tallottu Sonyn tassun sopukoihin ja Sony on se kunkku ;) Joo, että näinkin järkevää juttua taas...
 
Tämmöistä kuvitusta irtosi kruunajaisista puolukka-vanilja palkalla
 
                                                
                                                 Taistelua valtikasta?
 
                                               
                                                Kyllä se nyt vaan on Ticon tunnustettava tappionsa
                                    
                                               
                                               "Haista kunkku tassu." Ticon mielipide valtikan menetyksestä?
 
                                               
                                                Koiramaista biletystä
 
                                               
                                               Tullaanko tästä raikuli-prinssistä saamaan paljonkin kohuotsikoita?
 
                                              
                                               Korkea asema ei aina takaa sen sortin käytöstä
 
                                              
                                               Etiketissä taitaa vielä olla opiskeltavaa...
 
                                              
                                              "Teillä on roskia viitassanne, Teidän korkeutenne."
 
                                              
                                               Ensimmäinen ateria kuninkaana...
 
                                              
                                               ... ja ensimmäinen ateria prinssinä
 
 
 
 
Jos tuo edellinen pätkä on ruusu, niin tässä on siihen piikkejä. Maanantaina kuulin, että kone lähtee Viroon :( Keväällä Viroon avattiin uusi tehdas ja jo silloin oli puhetta koneen lähdöstä. Kone jäi, mutta ei näköjään lopullisesti. Uusi kone tulee kuulemma vasta ensi kesänä... Mitään päivämääriä ei ole vielä annettu, että koska se lähtee. Silloin todennäköisesti loppuu mun yövuorot. Se on tosi harmi, sillä tykkään kovin tuosta työajasta. Yövuorojen menettämisen lisäksi pelottaa, että onko mulla enää töitä koneen lähdettyä? Olkoonkin sitten vaan aamu- ja iltavuoroa, mutta olisi ainakin töitä. Tulevaisuus hieman kyllä huolettaa nyt...
 
 
 
P.S. Jos tätä sattuu lukemaan joku hurttalainen, niin tiedoksi, etten ole siellä näkynyt siitä syystä, kun se uudistus vaatii multa hieman opiskelua ennen käyttöä. Poikien profiilikuvat osasin vaihtaa, mutta en muuta, siellä pikaisesti käydessäni. Laitoin Ticolle sen testissä otetun kuvan. Se musta tosi hieno. Ilman kättä se olisi täydellinen! Sonylle laitoin sen kuvan, jossa aalto meinaa nielaista sen. Paimennuskuvaa äijästä ei oo, mutta kyllä se on vedessäkin niin elementissään, että sekin käy.