Pitkään mietin, että jaksanko tuon räksyttäjän kanssa lähteä yhtään minnekään. Hyvä porkkana oli se, että siellä kerättiin ruoka- ja lelulahjoituksia löytöeläimille, siis oli tilaisuus päästä eroon turhista nappuloista, joille ei ollut mitään käyttöä. Se sai mut lähtemään. Yhdentoista jälkeen lähdettiin. Onneksi saatiin kyyti, sillä niitä nappuloita oli sen verran paljon, että linja-auton kanssa olisi ollut hankala mennä.

Haukku alkoi samantien. Ilmoittautumisen jälkeen käytiin pikku lenkillä. Ja sitten hieman treenattiin. Seisomisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kun edestakaisin mentiin, niin aina kääntyessä haukahti. Ja kun ei tehty mitään, koko ajan oli sellaista "puff, puff" meinikiä. Hermoille otti. Ihan sama mitä yritti, silti Sony oli armoton. Ajatus kehään menosta tuntui tyhmältä. Mietiskelin, että onko järkeä mennä nolaamaan ittensä kehään? Mutta ajatuksista huolimatta ajattelin koittaa kun kerran oli jo ilmoittauduttu.

Kehät alkoivat hieman myöhässä. Me oltiin ekassa satsissa kehässä. Meillä oli parina 4 kuinen enkkusprinkku. Se ei tiennyt mitään kehäkäytöksestä. Joko sitä pelotti, tai sitten sitä ei ollut opetettu. Seisomisesta mentiin yhdessä edestakaisin. Menin Sonyn kanssa reipasta kävelyä kun se toinen oli niin hidas ja tarkoitus oli kai olla suurinpiirtein yhtäaikaa kääntymässä. Sitten mentiin kerran ympäri. Tuomari käski mennä meijän parin ennen meitä. Ihan hölmö homma, sillä meidänhän olisi pitänyt mennä ensin kun liikuttiin nopeammin. Kävelyksi meni taas. Molemmilla kerroilla Sonya kiinnosti se toinen koira, mutta sai sen sentään tekemään yhteistyötä. Punainen tuli.

Odotellessa taas hieman treenattiin. Nyt ei haukahtanut kääntyessä. Yksi nainen tuli kysymään, että mikä tää oli? Islanninpystykorva? Päättelisin tuosta, että tiesi rodun ainakin sinnepäin, että oli se, joka otti vastaan ilmoittautumisia. Se silitteli Sonya ja kyseli rodusta. Kuinka yleinen se on ja luonteesta. Sanoin suoraan, että Sony on aika äänekäs, mutta mun toinen koira ei ole niin äänekäs, että luonteissa löytyy eroja yhtälailla kuin ulkonäössäkin. Sanoi Sonya kauniiksi koiraksi ja kun sen väri tuli puheeksi, se näki, ettei Sony ollut valkoinen vaan sanoi sitä kermanväriseksi. Sen naisenkin mielestä suomenpystykorva on kaunis koira.

Ensin oli punaisten kehä. Kehässä seistiin. Mitään kummempaa tutkimusta ei tehty. Possunuha? Tuomari vaan vähän kuljetti kättään koiraa pitkin. Ilman apuja Sony kesti sen hyvin. Vähän vaan heilutti häntäänsä. Hyvä poika! Ei aina tartte mennä solmuun ihmisten edessä. Sony jaksoi seistä hyvin. Kerran mentiin ympäri. Vähän meno takkuili, mutta ei ollut mitään pahempaa. Me oltiin jatkossa. Lämpimän ilman takia tuomari totesi, ettei viitsi kamalasti koiria juoksuttaa. Seisonnasta valkkasi sijat. Se oli meidän kannalta hyvä. Seisominen on Sonyn vahvuus (silloin kun se jaksaa sitä tehdä kunnolla). Hyvin jaksoi poika seistä. Kun jäljellä oli vain me ja muutti?, husky? (en katsonut niin tarkkaan, enkä varmaan ikinä muista niiden eroa) niin piti kiertää kehä kerran ympäri. Sony oli liian kiinnostunut kilpakaverista, joten oikein meni, että me oltiin kakkosia. Palkintoja jakaessaan tuomari sanoi, että me oltiin kakkosia, koska toisilla oli parempi yhteistyö. Muuten koira oli kuulemma hyvä. Totesin, että joo, tää on vähän liian kiinnostunut muista koirista ja treenaamassa me vaan täällä ollaan. Tuomari sanoi, että treenaamalla siitä tulee vielä hyvä koira. Nähtäväksi jää...

Palkinnoksi saatiin kaksi muovikassia. Molemmissa oli 2,5 kg eukanubaa. Toinen taisi olla boksereille tarkoitettua ja toinen kultsuille. Molemmissa oli myös pari pientä puruluuta ja yksi isompi, sellainen luunnäköinen. Kun niitä oli kaksi, otin ne. Muut annoin pois. Eukanuba on myös myrkkyruokaa mun silmissä, joten en anna niitä edes palkintonappuina. Kotiin siis käveltiin ruusukkeen ja kahden luun kanssa. Meno oli kevyttä. Kiva, että pääsi eroon tarpeettomista nappuloista. Pentuja oli sellainen 30.

Kotimatka kesti reilun tunnin. Sitten Ticon kanssa lenkille. Oli todella kurja olo kun oli pitänyt jättää toinen yksin. Jos vaan saan Sonylle seuraa, seuraavaan mätsiin meen Ticon kanssa. Se kun on arkipäivänä ja en usko, että Sony kestää sitä, että on ensin tunteja yksin. Sitten tulen käyttämään sen lenkillä ja lähden töihin. Ei se oikein näytä muutenkaan hyväksyvän täysin yksinoloa. Oli ulvonut hetken kun olin mennyt Ticon kanssa ulos. Lomalla se ei tehnyt tuota. Hitsi, jos se nyt alkaa tuollaiseksi, niin en voi harjoitella toko-juttuja ollenkaan...

Tänään menen koirakouluun, jos vaan typerältä yritysvierailulta ehdin. Harmittaa, etteivät olleet päivittäneet sivuaan ajoissa. Olisin voinut olla siellä jo kahdesti loman aikana, mutta en tiennyt sen alkaneen. Se loppuu taas hetkeksi 28.9. Tuo koulu on juuri sellainen, jota Sonyn kanssa tarvitsen. Se toinen on liian yksilöllistä touhua Sonya ajatellen, mutta en siltikään sanoisi sitäkään huonoksi, varsinkaan kun kouluttaja todella tietää asioista ja koirista. Yhtään sellaista kysymystä sille ei ole vielä tullut, johon se ei olisi tiennyt ratkaisua. Onneksi on tuo toinenkin koulu. Alunperin ajattelin mennä sille tokopuolelle, mutta luulen, että näyttelypuolella on enemmän sitä toisten kanssa liikkumista, joten taidamme taas mennä sinne. Oikein toivon, että ehtisin sinne kouluun tänään!