Treenaamista
 
 
Olumppialaisiinhan kuuluu valmistautua treenimällä ja niin me tehtiin viime(kin) viikolla. Ainoastaan Ti & pe olivat aamut, joina ei treenitty. Ma kasvatin omaa kisakuntoa leikkaamalla ruohon hallireissun jälkeen. Ke mentiin vain koululle, jotta sain testattua ruutua vähän eri paikassa. Uusihan paikka ei ollut, mutta vähän vaihtelua kuitenkin. Liikenteeseen lähdettiin vasta puoli kuuden aikoihin. Yllätyin, että jo kuuden aikoihin koululla näkyi autoja. Aikaisinpa sitä jotkut töihin tulevatkin... Autoista saatiin pientä lisämaustetta kun blondi taas kommentoi niitä.
 
Pääasiassa treenit menivät hyvin. Karvasammakoiden kanssa treenin tokoa ja kermiksen kanssa rallya. Jomin jäävien onnistumisprosentti oli alkanut lähennellä sataa, mutta vielä välillä esiintyi myös vääriä liikkeitä.
 
Mulla oli iltaviikko, joten olin siinä uskossa, että pe pääsisin kotiin vasta klo 22. Toisin kävi. To multa kyseltiin, että haluaisinko pitää pe pekkasen, omaa lomaa tai tulla aamuun. Mikään noista ei sopinut mulle. Aamuun olisin voinut muuten tulla, mutta olin jo ehtinyt sopia menoa pe aamuun. Noh, iltaan menin. Hommia riitti, ja olisi riittänyt vaikka ihan kymppiinkin asti, mutta porukka alkoi haihtua kasin aikoihin. Mulla oli onneksi kerättynä vähän liukumaa, joten pystyin ns. luvallisesti lähtemään parisen tuntia aikaisemmin. Jostain syystä porukka ei halua pe olla töissä kymppiin asti... ; )
 
Kun viikko päättyikin oletettua aikaisemmin, niin ehdin sitten kuunnella vkl:n avausohjelman uusinnan ja syödä tyrnirahkani siinä samalla. Muuten olisin syönyt sen töissä viimeisellä tauolla.
 
 
Rallya Salossa
 
 
Tkamu oli tulossa hakemaan la kympiltä, joten aamulla lähdin karvapallojen kanssa käymään hallilla. Sitä ennen takana oli huonosti nukuttu yö. Muutaman tunnin jälkeen heräsin enkä saanut heti unta. Lueskelun jälkeen se onnistui. Tuon pienen unipätkän aikana ehdin nähdä jopa painajaistakin; kisapaikalla huomasin, että koirien paperit olivat kotona. Lisäksi alokasradalla oli ihan outoja kylttejä...
 
Tico sai jäädä kotivahdiksi, sillä Ticolle oli tiedossa puuhaa myöhemmin. Voihan olla, että Tico olisi jaksanut hallireissusta huolimatta, mutta täytyy yrittää ite muistaa herran vanheneminen kun koiruus ei välttämättä sitä ite tajua ; )
 
Oli todella usvainen aamu ja aamun jo valjettua mietitytti, että pystyikö ruutua treenimään ollenkaan. Näkyvyys oli niin huono. Kyllä se sitten lopulta onnistui. Hallilla meni puolisentoista tuntia.
 
Kotiuduttuani suihkuttelin ja tein loppuvalmistelut. Pakatessani hämmästelin sitä tavaran määrää, jonka pieni vkl-reissu kolmen koiran kanssa vaati! Piti varustautua sateeseen, koirille ruokaa ja nameja, kamera...
 
Vaikka aikaa oli runsaasti, niin silti tuli pieni kiire lopussa. Senpä takia piti luopua ajatuksesta laittaa ne erkkarissa ostetut isliskorvikset. Se pälkähti mieleen vasta aamulla, joten en enää ehtinyt lillutella korviksia missään. Eikös niitä kannata ns. desinfioida ennen käyttöä? Näin mulle ainakin on opetettu.
 
Tkamu tuli ajallaan, kamat ja koirat autoon, ja sitten kohti Saloa. Sää oli aurinkoinen, turhan lämmin mun makuuni.
 
Kisapaikka olikin eri kuin olin olettanut. Jotenkaan ei ollut tullut edes mieleenkään, että paikka voisi olla jokin muu kuin se, jossa oltiin kerran epiksissä. Ei ole mitään käsitystä, että missä päin Saloa tai kuinka lähellä asemaa paikka sijaitsi. En tiedä, että olisinko päässyt tuonne itekseni. Onneksi tkamukin sai tuolta paikan, niin ei tarvinnut miettiä, että miten pääsen paikan päälle. Hän sai paikan ilmoajan jälkeen, joten siksi olin ilmonnut vain yhden koiran kisaan. Jos olisin alunperin tiennyt, että pääsen kyydillä, niin sitten olisin ilmonnut toisenkin turrikan. Yritin kyllä ilmota kermistä jälkeenpäin, mutta päästiin vain toiselle varasijalle.
 
Luokkajärjestys oli mes, voi, avo ja alo, joten mulla oli paljon aikaa opetella ja ihmetellä alon rataa. Kyllä mä kerran kävin hetken sitä piirrosta ihmettelemässä, mutta kun mun on jotenkin hankala hahmottaa noista, että missä järjestyksessä kyltit on ja miten rataa menee, niin usein se jääkin siihen, että katon vaan mitkä kyltit on radalla. Sitten treenin niitä, jotka tuntuvat vaikeimmilta.
 
Lähellä, itse asiassa aivan kisapaikan toisella puolella oli puhdasvetinen iso “lätäkkö”. Dippasin siinä karvapallot ennen häkkiin laittamista. Muutaman uintivedon pystyivät ottamaan, mutta siinä kaikki kun hihnassa olivat.
 
Tkamun radan jälkeen lähdettiin vähän kävelyttämään koiria. Oli lämmin päivä. Lenkuran päätteeksi dippasin karvapallot toisessa paikassa. Jopa Tico meni vähän kastelemaan tassujaan, joten silloin täytyi olla lämmin ; D
 
Vielä piti odotella avon rata ennen kuin oli meidän vuoro. Välillä arska meni pilveen ja silloin oli mukavaa. Mutta välillä se taas tuli esiin, jolloin oli plääh. Tico onneksi kestää lämpöä paremmin kuin jompu. Mutta Ticolla oli takana piiiiiitkä odottaminen ennen omaa vuoroaan, joten siksi mieluummin viileämpää.
 
Mussa alkoi tuntua pitkä päivä ja huono evästys. Kotoa lähdön jälkeen olin syönyt vain yhden makkaran ja siemaillut vähän juotavaa. Siinä kaikki ennen omaa vuoroa. Ehkäpä sen takia alkoi tuntua, ettei kohta tiennyt, että mikä maa ja mikä valuutta.
 
 
Vihdoinkin radalle! 
 
 
Täyskäännös oikeaan –> käännös vasempaan –> 270 o –> eteen, takaa vasemmalle, liikkeelle istumatta –> spiraali o –> 360 o –> istu, maa, koiran kierto –> pujottelu et –> sakukäännös –> eteen, sivulle, istu –> 360 v –> 270 v –> liikkeestä maahan –> maali. Enpä olisi rataa enää muistanut ilman videota...
 
Kyltillä, jolla koira piti ottaa eteen ja sitten takaa sivulle, tullessaan mun sivulle Tico nuuski maata. Siitä lähti piste. Muita miinuksia radalta ei sitten tullutkaan, joten ukkeli sai RTK1:n 99 pisteellä! 20 koiran joukosta tuli toiseksi. Palkintona oli rc:tä ja mitali, joten ticoli sai kaksi mitalia tästä kisasta. Olipas ukko hieno! Ticon aika oli 1.46.53, ja tuomarin kommenttina “sujuva iloinen suoritus”. Loistavasti siis meni vaikka meinasinkin kämmätä radalla. Kun kisakunto ei ollut enää parhaimmillaan, meinasin mennä 360 v:n ohi. Mä olin jo kovin suunnistamassa kohti 270 v, joka oli 360 v:n jälkeen, kun sitten yhtäkkiä huomasin tuon 360 v:n xD Ei sitä videolta nää, mutta viime tingassa kerroin Ticolle, että nytpä mennään 360 v. Hienosti virtanen oli kuulolla.
 
 
                              i14.jpg
                                            Sijoitus- ja RTK1 -mitalit
 
 
Kyllä oli helpotus, että oma vuoro oli vihdoin ohi! Sitten piti vielä odottaa loput 9 koiraa kun Tico oli ollut numero 11. Kun laput, sijat ja palkinnot oli jaettu, sitten kamoja pakkaamaan, koirien dippaus, Jomille viilennystakki, ja kohti grilliä. Nälkä alkoi jo olla.
 
Grillillä taisi olla ruuhkaa, sillä tilauksen jälkeen ilmoitettiin, että aikaa menisi 20-30 minsaa. No oho! Loppujen lopuksi aikaa ei mennyt niin paljon. Sapuskat saatuamme matka jatkui. Mä olin ottanut kanahamppariaterian kun kuvassa oli näyttänyt, että hampassa olisi tomskua. Ei ollut. Muutenkin täytepuoli oli köyhänlaista: biffin lisäksi oli jotain salaattia ja soossi, joka maistui currylta. Hamppa oli ihan hyvä, mutta kokoonsa nähden kallis.
 
 
Matka jatkui...
 
 
Salosta ei menty kotiin vaan kohti Valkeakoskea, jossa tkamun vanhemmat asuvat. Vissiin joskus seiskan aikoihin oltiin perillä. Sitten käytiin pienellä kävelyllä, jonka aikana pojilla oli mahdollisuus uida. Just kun kermis oli uimassa, soi puhelin. Alkoi haukkuminen ja hetken mietin, että saadaanko ukkoa kiinni. Saatiin se. Äippä soitteli ja kyseli, että lähtisinkö Paraisille su. Kyllä mä olin sille kertonut, että menoa on kahtena päivänä, mutta näemmä turhaan ; )
 
Lenkuran jälkeen pojat pääsivät toohottamaan tkamun vanhempien asuntoon. Tkamun äippä ja jättis olivat tkamun veljen luona. Tkamun isä silitteli poikia aina kun kohdalle osuivat. Pojilla oli kova meno päällä eivätkä ne ehtineet pysähtyä nauttimaan rapsutuksista. Poikien ruoka hävisi massuihin silmänräpäyksessä. Eipä ihmekään kun edellisestä ruokinnasta oli jo aikaa. Sen jälkeen jatkui toohotus ja kerjäläisten kerho ilmestyi pöydän viereen kun me alettiin syömään iltapalaa : D
 
Vähän myöhemmin karvasammakot malttoivat pysähtyä rapsuparkkiin. Oli varsin suloinen näky kun ne istuivat rapsuteltavina. Olisi tehnyt mieli ottaa siitä kuva, mutten ottanut kun en tiennyt mitä tkamun isä olisi asiasta meinannut. Kermis nukkui sängyn vieressä. Se vissiin näki vain unta rapsutuksista ; )
 
Aamulla oli aikainen herätys, joten kovin myöhään ei kannattanut valvoa. Ennen nukkista lueskelin avon toko-sääntöjä. Kun alkoi väsyttämään, valot pois, ja simmut kiinni.
 
 
Arktisen ahdinko
 
 
Joskus puoli 12 aikoihin heräsin siihen kun Jomi oli levoton. Se kuljeskeli läähättäen ja yritti löytää hyvän paikan nukkua. Ukolla oli kuuma. Mulla oli huoneen ovi kiinni, etteivät pojat menisi tkamun isää häiritsemään kun se nukkui. Isoset retkottivat kyljellään. Niitä ei lämmin huone haitannut. Hain keittiöstä vesikupin ja avasin ikkunan, jotta herra arktinen saisi helpotusta oloonsa. Ja nämä toimenpiteet rauhoittivat koiruuden.
 
Yhtäkkiä alkoi kuulua pauketta. Ensin muutamia ja sitten oikein “sarjatulta”. En jaksanut alkaa kattelemaan ikkunasta, että mistä oli kyse, joten kuittasin paukkeen ilotulituksena. Mikään muu vaihtoehto ei tullut mieleen, ja vielä kun tuo tapahtui puolenyön aikoihin. Mutta miksi silloin olisi ammuttu raketteja, onkin mysteeri.
 
 
Kohti Vöyriä
 
 
Aamupesun jälkeen lenkille, jonka aikana taas karvapallot pääsivät uimaan. Sitten syötiin aamupala ja alettiin tehdä lähtöä. Vähän ennen seiskaa lähdettiin, joten aikiksessa oltiin.
 
Oli todella usvaista ja näkyvyys huono. Onneksi niin aikaisin su aamulla ei ole liikennettä... Kyllä se usva siitä sitten hälveni.
 
Seinäjoella pidettiin shoppailutauko. Koepaikalla ei ollut buffettia, joten evästä kannatti ostaa matkan varrelta. Ostin banskun ja paketin Alpenin suklaa-myslipatukoita (tai jotain sinne päin).
 
Perillä oltiin puoli yhdentoista aikoihin. 3,5 tunnin ajelu oli tuonut meidät Vöyriin. Matkan aikana olin huokaillut turhan innokkaasti paistavaa arskaa, mutta Vöyrissä oli pilvistä. Mahtavaa!
 
Vietiin häkit koepaikalle, ja sitten lähdettiin kävelyttämään ukkeleita. Vessailun jälkeen ukot häkkiin ja ilmoittautumaan. Tämän päivän touhulistalla oli islisten tokon rotumestikset kera kahden koiran...
 
 
Päähänpiston seuraus...
 
 
Miten niin kera kahden koiran? Eihän mulla ole kuin yksi tokokoira. Eheh. Kun oltiin erkkarista matkalla kotiin, tkamu heitti ilmoille ajatuksen, että miksen ilmoisi Ticoakin. Alkuhämmennyksen jälkeen aloin pohtia, että mitenkä Ticon liikkeet sujuisivat. Ehkäpä se vielä jotain osaisi. Tarkistin taitotason seuraavana aamuna koululla, ja ukko mokoma osasi liikkeet! No seuruu oli kyllä kamalaa, mutta se ei yllättänyt, sillä eihän hömelön kanssa ollut treenitty aikoihin tokoa vakavasti. Mutta jos se oli nyt vaan seuruu, niin miksikäs ei sitten annettaisi Ticollekin mahdollisuus kokeilla kisaamista tokossa? Jospa se vaikka osaisi olla hiljaa... Siispä ilmosin karvasammakot tokoon. Sonya en edes harkinnut kun sen makoilu on kamalaa. Ticon makoilu ei epäilyttänyt, joten siksikin sen pystyi ilmoomaan. Jos olisin tiennyt, että makoilun voi virallisissakin jättää väliin ilman, että siitä tulee automaattista hylkäämistä, niin sitten olisin ilmonnut kermiksenkin. Pitäminen olisi ollut toinen kompastuskivi, mutta se onkin yksilöliike.
 
Aikaa oli vielä muutama viikko, joten Ticon treenilistalle piti lisätä toko! Hallilla pystyi näppärästi kokeilemaan rimallista hyppyä. Huomasin, että jos sanoin “hyppy”, herra tekee hypyn kera äänitehosteiden. Jos taas sanoin “sivu”, oli paremmat tsäänssit, että herra olisi hiljaa. Missään vaiheessa Ticoa ei tarvinnut erikseen opettaa tulemaan sivulle hypyn jälkeen vaan sen se teki alusta asti käytinpä kumpaa käskyä tahansa.
 
Treeneissä meni hyvin. Liikkeet sujuivat ilman isompia ongelmia. Seuraamisessa on väljyyttä ja ties mitä, ja yritin korjata asiaa, mutta jos sitä ei ole tehty vuosiin tokomaisesti, niin ei sitä niin vain korjata. Mutta en ottanut stressiä Ticon liikkeistä. Ticon olin ilmonnut kokeeseen möllimielessä. Lähinnä mentiin kattomaan, että miten sujui, ja että olisiko Tico hiljaa. Ehkä jotkut vielä muistavat Ticon ainoan mölli-tokon, jossa herra haukkua louskutti... Liikkeet se osasi, mutta osasi myös haukkua.
 
 
Ticon tokoilu
 
 
Oli jotenkin hupaisaa ajatella, että Ticolle piti ostaa kisakirja tämän päähänpiston vuoksi : D Eipä nuo kalliita ole, joten ei paha rasti, mutta turhalta ostokselta se tuntui. Hohhoi. Kaikkea sitä päätyykin tekemään xD
 
Mun pienempi kapula oli ollut tkamulla lainassa, joten pitoa olin treeninyt jompun kapun kanssa. Onneksi Tico ei paljon pureskellut sitä. Ennen kuin vein kapulat odottamaan vuoroaan, testasin, että mitä Tico meinasi pienestä palikasta. Pureskeli sitä, joten Ticolle isompi kapula. Vähän Tico empi ottaa Jomin kapulaa suuhun, mutta sitä se ei pureskellut.
 
Olin tosi yllättynyt, että toinen jäävä oli liikkeestä maahan! Mä olin ihan sata saletti, etten ikinä näkisi kisaa, jossa toinen jäävä on liikkeestä maahan, ja sitten sellaisessa oltiin. Treeniessä saattoi siis unohtaa istumisen.
 
Yksi alo-koiran om ehdotti makoilua ennen koetta, ja niin tehtiin. Siihen tuli mukaan myös tkamu. Tehtiin pari makoilua, jotka menivät hyvin. Matkaa ei ollut se 15 m.
 
Ticon numero oli neljä. Ennen kehään menoa tuomari vähän moikkasi koiria ja sitten kehään. Koirat laitettiin yksitellen maahan ja sitten jätettiin. Minsan jälkeen koirat nostettiin yksitellen ylös, ja liike oli paketissa. Tico sai 9,5 pistettä. Maahan meno olisi voinut olla nopeampi, siitä pois puolikas piste. Ticolla on ollut nopea maahan meno, mutta ikä on hidastanut sitä. Hyvin siis alkoi toko-ticon kokeilu : )
 
Seuruu ei yllättänyt vaan se oli juuri sellaista kuin olin odottanutkin. Videolta katottuna hetkittäin näyttää hyvältä omaan silmään. Mokasin lopussa kun en muistanut sanoa “sivu” vaihtaessani hitaalle. En tiedä olisiko sillä ollut mitään vaikutusta, vaikka olisinkin muistanut, mutta nyt Tico alkoi pikkuhiljaa jätättämään ja lopulta pysähtyi. Selvästi oli hämillään, että mitä nyt piti tehdä. Mutta 5 pistettä oli tyhjää parempi, ja herra oli HILJAA : )
 
Liikkeestä maahan oli 9. Tässäkin vissiin hitaamman puoleinen maahan meno rokotti pisteen. Mutta äijyli oli edelleen hiljaa : )
 
Luoksari oli sellainen, jonka aikana Tico saattoi haukkua, mutta ei haukkunut. Äijälle napsahti kymppi! : )
 
Pidosta Tico sai ysin. Vähän nihkeesti otti palikan ja luovutuksen jälkeen sekunti liian aikaisin pomppasi ylös. Treeneissä olin kyllä huomannut, että koiruuden oli vaikeuksia pysyä mun sivulla kun olin ottanut kapulan. Treenattiinhan sitä, mutta ticoli ei oo maailman kärsivällisin koira.
 
Kaukoissa Tico ei mennyt ekalla maahan, mutta vaihdot sujuivat hyvin. Tästä 8.
 
Hyppy oli hiljainen, ja kympin arvoinen : ) Koko Ticon suoritus oli hiljainen. Kun pääsin ulos kehästä, hehkutin tkamulle, että Tico oli ollut HILJAA!!! Tavoite oli täytetty. Mitään muuta ei ollut tavoitteena Ticon kanssa. Äijjä oli hieno! : )
 
Kokonaisvaikutelmasta Tico sai 8,5.
 
 
                              alo.jpg
 
 
Tokoilusta video  https://youtu.be/h-xNOSsK8-s
 
 
                             
Loistava Stjarni
 
 
Enkä olisi ikinä uskonut, että äijjä oli suorastaan loistava pikku tähti. Tico sai 172 pistettä, jolla sai alo1 –tuloksen. Se riitti toiseen sijaan, mutta menestys ei vielä tähän loppunut, sillä Ticosta tuli myös alokasluokan ROTUMESTARI!!!  : O En olisi ikinä uskonut moista vaan sen tittelin olin antanut jo kotona paikalliselle uroolle. Tällä kertaa tämän uroon oli saanut hormonit sekaisin eikä koe ollut mennyt kovin hyvin. Kotona kun oli juuri juoksunsa aloittanut neito. Palkinnoksi Tico sai herkkuja, lelun ja pari poksua. Kokeen sijoituksesta oli valittavana herkkuja, lelu tai poksu. Herkkuja en ottanut kun Tico ei voi syödä puruluita tai –kenkiä. Leluja meillä kyllä on. Eipä sillä, kyllä noita poksujakin on, mutta otin sellaisen silti. Kivannäköinen pikku poksu : )
 
 
Jomin tokoilu
 
 
Jossain vaiheessa aloa oli alkanut satamaan. Aivan parhautta! Ei ollut kaatosade, mutta kastui siinä kuitenkin. Jomi kisasi numerolla 2. Taas tuomari kävi moikkaamassa koiria, ja sitten kehään. Kun oltiin rivissä, huomasin, että muilta oli hihnat pois. Se hämmensi, sillä viimeksi käskettiin erikseen irrottamaan hihnat. En millään muistanut, että missä vaiheessa se piti irrottaa. Kun alkoi tuntua, että kohta liike alkaa, niin mun oli pakko kysyä, että koska otetaan hihna pois. “Kohta”, oli vastaus. Istuminen meni kympin arvoisesti. Hyvä aloitus : )
 
Kun mulle selvisi, että koe on paloiteltu kolmeen osaan, en ollut ilahtunut. Mieluummin tekisin kokeen kerralla, mutta ehkä koiralle niin mukavampi kun saa välissä palkkaa. En tiedä, mutta kerta toisensa jälkeen odottaminen ei ollut kivaa.
 
Ekassa satsissa olivat seuruu, liikkeestä seiso, luoksari ja liikkeestä maahan. Seuraamisesta Jomi sai ysin. Perusasennot nyt ainakin näyttävät olevan välillä vähän niin ja näin, mutta en tiedä, että oliko siinä sitten muutakin. Ainiin, ei istunut lopussa : D Mutta hyvin kuitenkin : ) Harmi, ettei videolta näe miten peruutus meni. Liikkuri on just siinä edessä.
 
Liikkeestä seisomisessa Jomi ei malttanut pysyä paikoillaan kun kiersin sen, joten ysi.
 
Luoksari 9,5. Loppuhyppy?
 
Liikkeestä maahan 10. Eka setti meni hyvin : )
 
Ruutu oli yksin, josta Jomi sai 10.
 
Viimeisessä setissä olivat nouto, kaukot, hyppy ja merkin kierto. Nouto meni nollille, sillä herra oli malttamaton. Kun aloin heittämään kapulaa, näin kun ukko oli lähdössä mukaan. Hetken mietin, että mitäs nyt teen, mutta en keksinyt mitään, joten heitin. Jomi toi kapulan hienosti, mutta ei auta. Nolla tuli silti. Jälkeenpäin mietin, että ihan hyvin olisin voinut käskeä sitä istumaan uudestaan, sillä nolla se oli anyway. Nouto on ollut liian kivaa viime aikoina ; )
 
Kaukoista tuli 9,5. Oliskohan se sitten kun herra oli vinossa alusta asti? Mun mielestä se ei liiku yhtään. Mutta hyvin siis meni, emmä sitä.
 
Hypystä 9,5. Loppuhyppy? Miksi mä taas sanoin “sivu”? xD
 
Merkin kierrosta 9,5. Loppuhyppy?
 
Kokonaisvaikutelmasta 9 : ) Sitten se vihdoinkin oli ohi!
 
 
             avo.jpg
 
 
Ja tulokset...
 
 
Jomi sai 266 pistettä, eli vähän rimaa hipoen sai avo1 –tuloksen. Vaan kun kattoo pisteitä, niin ei ollut ollenkaan huono meininki! : ) Noudon nollaus sai aikaan ison loven, sillä se on 4 kertoimen liike. Aina näköjään joku liike pitää nollata ; ) Jomi sijoittui kolmanneksi, ja oli myös rotumestari. Jomi sai samat palkinnot. Voi hitsi. Mulla oli kaksi rotumestaria! Ei ollut todellista! En olisi ikinä uskonut moiseen. Jomilla oli pieni tsäänssi, mutta että Tico, niin huh huh! : O
 
Sää kyllä suosi. Vesisade ei haitannut Jomia tai mua. Kentän vieressä oli katos, jossa olivat meidän häkit, niin pysyivät koirat ja kamat kuivina. Tosiaan liikkeiden pilkkominen ei ollut mun mieleen. Jomin tekemisessä ei ollut mitään vikaa, mutta jotenkin oli vaikeaa muodostaa kokonaisuutta kun oli palapelinä. En osaa sanoa, että oliko meno yhtä viirupäistä kuin viimeksi, mutta hyvää oli. Ukko oli hieno : ) Alla pätkät tokoilusta.
 
 
 
 
Tuomari (Salme Mujunen) oli ihan mukavanoloinen. Pisteitä antaessaan selitti, että miksi niin. Ihan hyvä, mutta tykkäsin enemmän Harri Laisin tavasta käydä liikkeet läpi kokeen jälkeen. Silloin jäivät tuomarin sanat paremmin mieleen. Nyt ne vähän niin kuin menivät ohi korvien. Salme nosti vaatimustasoa luokka luokalta, joka oli hyvä juttu.
 
Sitten seurasin voittajaluokan. Oli mielenkiintoista nähdä liikkeet livenä. Kuvasin myös isliksen, joka kisasi tässä luokassa. Valitettavasti tähän luokkaan ei saatu rotumestaria, mutta koiran tekeminen oli hyvää. Parempaa onnea seuraavaan kokeeseen.
 
 
Rotumestarit ja muut kohti kotia
 
 
Kamat autoon ja lenkuroimaan. Lenkuroinnin aloitus vähän venähti kun vastaan tuli kolmikuinen islisneito. Kun pojat näkivät sen, niin vetivät sen luo. Ymmärrettävästi pieni pelästyi kun kamala äijälauma syöksyi kohti, mutta kyllä se sitten siitä. Reipas pentunen.
 
Lenkuroinnin jälkeen alkoi kotimatka. Taas pysähdyttiin Seinäjoella, ja vieläpä samassa paikassa. Nyt käytiin hakemassa hesestä sapuskaa. Mä otin sen perinteisen megan, ja kun oli ollut niin älyttömän hieno vkl, niin pitihän sitä vähän bilettää: tilasin kurkkumajoneesia aterian lisäksi ;D
 
Kotimatkaan meni 5,5 tuntia, ja klo oli 22.30 kun oltiin kotona. Purin saman tien kamat. Sitten tsekkasin sähkärin ja laitoin muutamia sähkäreitä niille, jotka jo malttamattomina odottivat vkl:n tuloksia. Osa jo tiesikin mestiksen tulokset, mutta rallyn ei. Pakko vielä ihan listata, että miten meni TripleTanin olumppialaiset ; )
 
20.8. Tico Salossa rally-tokossa 99p, 2/20, ja RTK1
21.8. Vöyrillä Islanninlammaskoirien tokon rotumestaruuskisassa Tico 172p, ALO1, 2/6, alokasluokan rotumestari
21.8. Vöyrillä islanninlammaskoirien tokon rotumestaruuskisassa Jomi 266p, AVO1, 3/4, avoimen luokan rotumestari
 
Olipa aikamoinen vkl! Kermapallo ei nyt päässyt tekemään muuta kuin turisteilemaan, mutta kiva kun pääsi mukaan. Hän oli oikein hyvä kannustaja meitin kotijoukossa ; )
 
Nukkumaan meno venähti kun lähettelin postia ja laitoin kuvat ja videot koneelle. Noin puoli kahden aikoihin menin nukkumaan. Ei mua väsyttänyt, mutta pakkohan se oli mennä kun oli aamuviikko edessä.
 
 
Arki alkoi
 
 
Ei ollut helpoin herätys ja nipin napin ehdin töihin niin, että sain vielä kerättyä liukumaa talteen. Myöhästyminen ei siis ollut lähelläkään. Pojat eivät lenkkeilleet vaan pihailivat. Luulenpa, etteivät laittaneet sitä pahakseen, sillä olivat väsyn oloisia aamulla. Kun revin itteni ylös sängystä, koirat vaan nousivat kattomaan, että mitä tapahtuu, mutta yksikään ei seurannut perässä. Normaalisti alkava venyttely ja hännän heilutus oli sinä aamuna poissa. Pihailun jälkeenkin olivat väsyn oloisia.
 
Töitten jälkeen hoidin pois palkintokuvaukset. Tico oli taas herra hankala, mutta lopulta ihan kelvollisia kuvia sain otettua. Kuvista puheen ollen. En tiedä miten jatkossa onnistuu kuvien jakaminen kun picasa on lopetettu : / Toistaiseksi toimii jotenkuten, mutta ilmeisesti ei voi enää laittaa uusia albumeita. Voi kökkö. Jo toinen mun käyttämä sivusto lopetetaan. Alkaa pelottamaan, että niin käy vuodatuksellekin. Sitten kyllä kirpaisee ja pahasti jos mun blogi häviää bittiavaruuteen : , (
 
 
TripleTan kiittää
 
Eihän tässä voisi hymyillä näin hienoja tuloksia ilman tkamua. Vöyriin ei oltais ite päästy enkä ilman tkamun päähänpistoa olisi ilmonnut Ticoa tokoon. Me kiitämme ja kumarramme niin tuloksellisesti kuin seurallisestikin upeasta viikonlopusta! Tkamu on kyllä omaa luokkaansa : ) Kiitos tuntuu pieneltä sanalta kaiken tämän jälkeen, mutta muutakaan en osaa sanoa. Kiitos vielä kerran : ) <3 Kiitänpä tässä samalla viilennystakista, jonka sain ostaa kohtuuhinnalla tkamulta. Jättis ei takista perusta, joten tkamu myi takin mulle. Jomi tykkää takista.
 
 
 
             i16.jpg
 
 
 
             i15.jpg