21.10.2008 Ketunsaran kennelissä päättyi yksi odotus kun maailmaan tuli neljä sydäntenmurskaajaa. Nyt tuo nelikko on tehnyt sydänten särkemisiä kuusi vuotta. Ajatella, kuusi kokonaista vuotta! Varmasti tuo ihastuttaminen jatkuu edelleenkin. Joskus kaiketi vihastuttaminenkin... ; ) Ainakin tuo oma koiruus tuosta nelikosta on toisinaan vähemmän hurmaava. Kuten esmes jos se sattuu huomaamaan hyvin aikaisella aamulenkillä langalla istuvan linnun. Tuolla sekunnilla se näkee punaista ja melkein hyppää ulos turkistaan kun siivekäs ärsyttää. Eikä kyllä jää yksikään langalla, pylväässä, tms. istuva lintu huomaamatta. En tajua miten se onnistuukin bongaamaan ne kaikki! Onneksi nyt on aamuisin pimeää, niin ei tartte ite töllöttää lankoja koittaen ennakoida mahdollisia tilanteita ; )
 
Kuudessa vuodessa tuosta koiruudesta on kasvanut komea poika, jolla on ainakin kahden koiran turkki. Tuo muhkea ja tiheä turkki on toisinaan aiheuttanut sen, että pojua on luultu ylipainoiseksi. Enkä ihmettele, sillä yhdestä karvatupesta taitaa lähteä “sata” karvaa. On kyllä hyvin kuohkeaksi vatkattu tämä kermapallo ; )
 
Kuuteen vuoteen mahtuu paljon hyvää ja huonoa. On hetkiä, jotka ovat jääneet mieleen ikuisesti. Ja hetkiä, jotka mieluummin unohtaisin. En aio sanoa, että mitään en vaihtaisi pois. Jos vaan voisin, niin ajoittaisin muutaman lenkin eri aikaan, noin niinku esmenä... Mutta minkäs sitä voi muiden tyhmyydelle :/
 
Kaikesta huolimatta silti ollaan plussan puolella. On ollut monia mukavia reissuja niin näyttelyiden kuin muutamien kisojenkin merkeissä. Unohtamatta treenireissuja. Jeh, täälläpäin treeneihin meno tuppaa menemään pienen reissun puolelle... Sony on tosi hieno matkustaja kun ei turhia hötkyile.
 
Kaikkein parhaimpia lienee olleet ne hetket, jolloin on nähnyt pallukan juoksevan sydämensä kyllyydestä sellaisella vauhdilla, että häntämutkakin suoristuu. Silloin voi nähdä pojun hymyilevän. Toisinaan kermiksen näkee hymyilevän kun se kävelee mun vieressä mua kattoen ja häntä heiluen. Noina hetkinä nimitän pientä hymiöksi kun on sellainen pallukka ja sitten vielä hymyilee siihen päälle.
 
Onnea tämä päivänsankari hohkaa takuuvarmasti niinä harvoina hetkinä kun pääsee uimaan. Rrrakastaa uimista. Harmillisesti tänä kesänä uiminen jäi todella vähäiseksi kun sinilevä puuroutti litsin :/
 
Komea kuutonen on koirien kunkku tässä huushollissa. Ja tietenkin kunkulla on prinssi, joka mahdollisesti joskus perii valtakunnan. Hovinarrikin löytyy. Jokainen voi ite tykönään tuumailla, että kumpi karvasammakoista on kumpi ; ) Mutta ilmeisesti jokainen on oikeassa roolissaan kun niin hyvin tässä valtakunnassa synkkaa : )
 
21.10. on minulle todella merkittävä päivä, vaikkei tänään mitään ekstraspessua tehtykään. On vaikeaa keksiä mitään erikoisempaa kun luita saavat koiruudet viikoittain. Lenkkejä pävittäin. Leluja on jo enemmän kuin tarpeeksi. Kun en ole mikään Pelle Pelottoman idealamppu, niin tämän päivän erotti eilisestä ja huomisesta se, että tänään pojat saivat ekstraluut. Tällä kertaa oli niitä kaupan nahkarullia. Sitten poikkeuksellisesti treenituokion palkkana oli nakinpaloja. Ja rapsuvauva sai ekstrarapsuja. Ei liene saa ikinä tarpeekseen rapsuista.
 
No, mutta eipä tässä sen enempiä liirumlaarumia vaan oikein paljon onnea ja rapsuja mun nallukka-pallukalle, joka tänään on komea kuutonen <3 <3 <3 <3 <3 <3 Kattokaa vaikka kuvista, jotka otin tänään.
 
 
             6v4-normal.jpg
 
 
 
             6v3-normal.jpg
                                                  Ástin minn <3
 
 
             6v5-normal.jpg
                                           "Himputti kun putosi."
 
 
             6v7-normal.jpg
                             "Mitä sä sanoitkaan keppien syömisestä?"
 
 
             6v6-normal.jpg
                                           "Nyt atomeiksi tämä!"
 
 
             6v1-normal.jpg
                                          "Nyt pojat pelataan palloa."
 
 
                              6v2-normal.jpg
                                              Komea kuutonen <3
 
 
             6v9-normal.jpg
                               Keskeytetty puskanjuurikiehnnäyshetki.
 
 
             6v11-normal.jpg
                                                 Muhku-puhku.
 
 
             6v13-normal.jpg
                                        Hymykilpa auringon kanssa.
 
 
                              6v8-normal.jpg
                                               "Tulkaa leikkiin!"
 
 
                              6v12-normal.jpg
                                                   Söpöstelijä <3
 
 
             6v10-normal.jpg
                                              Kunkku ja alamaiset ;)
 
 
 
Karvapalloon kutistettuna Sonyn vuosi sisälsi (epävirallisen) RTK1-tunnuksen, yhden ROPin ja uusintakuvaukset lonkista ja kyynäristä. Lonkista löytyi nivelrikkoa, mutta onneksi oltiin siinä mielessä ajoissa liikenteessä, että nivelrikko ei ole vielä vaikuttanut mitenkään liikkeisiin. Eiköhän fyssarilta saaduilla ohjeilla ja vinkeillä vietetä vielä monta synttäriä : )
 
Onnittelurapsut myös muille Ketunsaran ässille! :) <3
 
 
Kerrottakoon vielä, että tuo kumma esine Sonylla on vanha lamppu. Joitakin viikkoja sitten se yksi aamu hajosi. Onneksi valo oli suunnattu kohti kattoa, sillä hajoaminen tapahtui niin, että kun sytytin valon, kuului "räks". Hetken ihmeteltyäni kurkkasin miltä lamppu näytti ja se oli kappaleina. Siis jos se olisi ollut suunnattuna toisin, niin sirpaleet olisivat tippuneet sänkyyn ja lattialle. Kanta oli tietty vielä kiinni lampussa. En lähtenyt yrittämään sen irrottamista vaan päätin, että siihen loppui sen lampun taru. Oli edellisten asukkaiden tupakan kellastama lamppu, joten mulle se ei ollut koskaan maksanut mitään.
 
Tuona päivänä olin menossa kauppaan ja päätin koittaa muistaa kattoa, josko löytäisin jonkun uuden lukuvalon. Sattui niin hyvin, että rismassa oli lampetit -15 %, siis juuri oikealla hetkellä oli se lamppu mennyt rikki.
 
Löysin uuden lampun, mutta lapun löytäminen siihen ei ollutkaan mikään kakunpala. Piti hakea myyjä avuksi ja kyllä silläkin kesti löytää lamppu niiden tuhansien vaihtoehtojen joukosta. Paras olisi kuulemma ollut ledi, mutta sopivaa sellaista ei ollut, joten tuli sitten törsättyä ekaan energiansäästölamppuun. On hassu lamppu, kun sillä kestää hetken, ennen kuin loistaa täydellä teholla.
 
Vanhasta lampusta tuli koirien pihalelu. Muovinen varjostin pilkottiin alta aika yksikön, mutta puinen varsi näyttääkin olevan haasteellinen.
 
 
 
 
Peeeässsh  Kuvat "komea kuutonen <3" jälkeen on otettu aiemmin. Niin ja sokruna pohjalla: kasvattajakin onnitteli Sonya :)