Apuva! Mahdankohan mä enää muistaa mitään... On tässä vedetty tämä viikko sen verran tukka putkella :D
 
Noo, lauantaina tuli sateeseen sen verran taukoa, että päästiin hyppäämään parin tunnin lenkura. Käytiin kattomassa josko olisin löytänyt sen talvella pudonneen linssinsuojuksen, mutta eipä sitä näkynyt. Montaa minsaa ei ehditty olla kotona kun jo peltikatto soi sadepisaroista.
 
Sunnuntaina olikin jo parempi sää ja mentiin reilu 2,5 tunnin lenkura ennen kuin lähdin töihin. Oli kyllä kivaa lähteä töihin kun tiesi poikien saaneen kunnon lenkin.
 
Tuo sama kiva fiilis oli myös maanantaina töihin lähtiessäni – vaikkakin kiireellä piti lähteä polkemaan. Kupittaalla on taas alkanut koulutukset, joten sinne sitten suunnistettiin. Mä kyllä epäröin sinne lähtemistä kun taivaalla oli pilviä ja jotkut niistä ei niin vaaleita. Kuivana päästiin kuppikselle ja hyvissä ajoinkin. Oli aikaa heittää kengät jaloista ja tuuletella varpaita, ettei sitten tarttis niiden hikoilla kellon ympäri kenkien sisässä. Tuulettelutauon jälkeen treenin Ticon kanssa. Nyt otin mukaan taas istumisenkin ja kyllä sekin herran muistilokeroista vielä löytyi. Tosin ekalla kerralla jäi seisomaan, mutta sitten asennot olikin oikeita. Seuraaminen tuppasi menemään maan nuuskutteluksi. Ei oikein ole Ticon tapaista, että taisi olla hyvä haju maassa kun kuono oli niin painava.
 
Ticon kohtalona oli jäädä tolppaan venaamaan kun kersa treeni näyttelykoulutuksessa. Mentiin sille puolelle vaikka tokokin olisi ollut vaihtoehtona. Nyt nuo koulutukset ovat samaan aikaan, joten valintaa pitää tehdä. Enkä kyllä ehtisi mennä, jos toinen olisi toisen jälkeen, kun en oikein ehdi edes tässä “ekassakaan” olla koko aikaa.
 
Ihan ekaksi kaikki paikalle tulleet kiersivät jonossa ihmistolppien ympäri muutaman kierroksen. Alussa Sonysta lähti ääntä. Kiertelyn jälkeen tehtiin jako ja sitten alkoi koulutus. Siellä sitten oli ihan mukavasti ympyrää ja tietty oli myös seisottamista, tutkimista, yksin et ja pari kolmiota. Alkuun Sonysta irtosi kommenttia, mutta loppua kohden hiljeni. Tutkimisessa oli sellainen hupaisuus havaittavissa, että Sonylle oli tainnut jäädä päälle tokovaihe kun ihmisen lähestyessä meni innolla tämän luo :D En ollut osannut varautua siihen yhtään, että herra lähtisi häntä heiluen tutkijan luo. Seuraavat kerrat Sony jo muistikin sen oikeamman meiningin. Loppuun asti en ehtinyt olla, mutta kyllä niin meinasi käydä kun, oli vaan niin vaikeeta lähteä pois kesken kaiken.
 
Ticoli ei päässyt nyt yhtään treenimään kun en uskalla jättää Sonya tolppaan. Ei ole takeita, etteikö se yrittäisi keplotella itteään irti siitä. Tosin tuntuu, että tolppaan Sony jää mieluummin kuin mökkiin. Tico oli pitänyt ottaa mukaan, jotta sekin saisi kunnon iltalenkin. Näin ollen sen ei tarvinnut jäädä yksin kotiin tuntikausiksi ja päästä sitten pikku pissalle. Nyt piti odottaa vajaa tunti ja pääsi kunnon lenkille, että eiköhän se mukana oleminen sitten kuitenkin ollut Ticolle pikkuisen parempi vaihtoehto. Tolpassa Tico haukkui, mutta ei se sinänsä mua haitannut. Tico oli sen verran kaukana, ettei se häirinnyt muita ja haukkumisessa oli se hyvä puoli, että tiesin herran olevan tallessa :)
 
Kuppiksellakin sen huomasi, että tänä talvena lunta oli täälläpäin vähemmän kuin viime vuonna. Kun vuosi sitten alkoi koulutukset kuppiksella, niin kentällä oli iso lumikasa. Nyt ei ollut. Muutenkin tuo vähäisempi määrä on näkynyt niin, ettei Kaarinantien vieressä menevälle pyörätielle tullut sellaista lumivallia, ettei oikein voinut nähdä sitä autotietä. Siis lunta oli vähemmän kuin viime vuonna, mutta silti sitä oli kivasti. Tuntuu, että pihaltakin hupeni lumet viime vuotta nopeemmin, vaikka siinä se lumivuori olikin.
 
Menomatkalla kuppikselle Tico pääsi esiintymään kun kahdesti meni hälyauto. Molemmilla kerroilla Tico ulvoi taas niin kauniisti, että! Sonykin lähti mukaan duettoon, mutta vetäisi myöskin haukkusooloja. Haukkumiseksi se herralta lopulta muuttuikin. Se ei kykene ulvomaan kauaa.
 
Kotona en ehtinyt tehdä muuta kuin asiat pikapikaa ja sitten pitikin lähteä polkemaan kohti töitä. Mieltä lämmitti ajatella, että pojille varmaan maistui uni tavallista paremmin pitkän ulkoilun ja sapuskan päälle. Olihan ne tuuletelleet kuonojaan semmoiset viisi tuntia. Onneksi pyöränvaihteet toimivat, joten sekin jo nopeutti töihin polkemista. Ei jäänyt montaa minsaa vaille siitä määräajasta, jolloin mun piti olla töissä.
 
Tiistaina oli taas menoa ja meininkiä, joten voisi sanoa, että kävin kotona vaan nukkumassa ja syömässä. Olin meinaan päättänyt mennä koulutukseen Sonyn kanssa. Tico parka... Ennen kuin lähdin blondin kanssa, treenin vähän Ticon kanssa. Otin seuraamista ja sitten puskista asentoja. Tai ainakin mä luulen niin, sillä en oo ihan varma, etteikö Tico olisi seurannut vaikkei olisi pitänyt... Anyway, oikeita asentoja tuli ja perusasentokin tuntuu taas löytyneen.
 
Koskaan en tiedä mitä koulutus pitää sisällään ja nyt oli kyllä just oikea aika olla siellä blondin kanssa! Oli taas sitä ristiinkutsumista tai sekametelisoppaa, kuten kouluttaja sitä kutsuu. Eli jätettiin koira makoilemaan ja mentiin siitä niin kauas kuin uskalsi. Mä olin vaan hihnan mitan päässä. Sonya hermostutti ja alkuun se useasti nousikin ylös. Sitten kun se huomasi, ettei ne muut tee mitään vaikka liikkuvatkin tai jopa riehuvat (kun omistaja palkkasi leikillä), niin makoilu alkoi sujua paremmin. Välillä käytiin palkkaamassa koira tai vaan nostamassa istumaan ja sitten taas maahan. Tehtiin mitä kouluttaja sanoi. Lisäksi koirille oli häiriönä toinen kouluttaja, joka kierteli ympäriinsä pitäen erilaisia ääniä. Välillä juoksi, välillä konttasi koirien vierestä. Toisinaan jäi vaan seisomaan makoilevan koiran viereen tai meni jopa itekin makaamaan. Tuo on kyllä niin huippua kun laitetaan ittensä täysillä likoon! En voi kuin vaan ihailla moista mielikuvituksen käyttöä. Iteltä kun sitä ei oikein löydy... Ekan kerran kun se tuli seisomaan Sonyn viereen, Sony pomppasi häntä heiluen tervehtimään naista :D En ollut osannut varautua moiseen, joten olin seuraavilla kerroilla tarkempi kun näin häiriön lähestyvän. Kai mä oon liikaa tottunut olemaan siellä herra täydellisyyden kanssa ;) Kaikkihan tuo on Sonylle ihan uutta ja varmasti tosi tarpeellista. Ihan täsmää Sonylle, sanoisin.
 
Ihan kuin siinä ei olisi jo ollut riittävästi häiriötä makoilevalle koiralle kuunnella muiden käskyjä ja kutsuja, ja sen lisäksi joku ihminen kierteli häiriköimässä, kun kouluttaja vielä keksi, että laitetaanpa yksi koirakko seuruuharjoituksiin. Jokainen sitten vuorollaan kierteli ympäriinsä koiraansa seurauttaen ja välillä pysähtyen. Sony hoiti seuraamisen hyvin. En enää muista, että oliko mulla kädessä nami kun liikuttiin.
 
Eipä me muuta sitten tehtykään koulutuksessa, mutta kivaa oli, vaikka vajaaksi jäi koulutus – taas. Lopuksi vielä olisi ollut seuraamista lyhyissä pätkissä, mutta siihen me ei jääty. Me lähdettiin paahtamaan kohti kotia. Vaikka sadetta oli lupailtu ja pilvetkin siltä näyttivät, niin ei näkynyt pisaraakaan. Siispä voisin sanoa sään suosineen meidän kahden päivän maratoonaamista :)
 
Sen sijaan keskiviikkona sää ei ollut ihan niin suosiollinen kun tulin töistä kotiin. Maa oli valkoinen ja satoi märkää lunta. Oltiin sovittu miitti treenikamun kanssa ja pisti miettimään, että mahtaako hän uskaltaa ajella moisessa säässä kesärenkailla. Sitä kysyin sitten lähempänä ajankohtaa. Oli hän tulossa. Mun piti vielä ennen lähtöä soittaa pomolle kesäloma-asioista (pomon saa parhaiten kiinni heti aamulla). Piti kysyä, että voiko loma mennä listan ulkopuolelle kun työkaveri oli ottanut lomaa niin, ettei mulle olisi tullut täyteen neljää viikkoa sen jälkeen. Muutenkin sain huomata, ettei tolla koneella sovita lomista vaan aina mennään “vanhan kaavan mukaan”. Että sinänsä hyvä kun tuli muutos mun ja kaverin suunnitelmiin, tosin nyt mun loma on sen verran myöhään, että pitänee taas vähän muuttaa ajankohtaa. Toivottavasti se onnistuu. Sinänsä mua ei haittaa myöhäinen loma-ajankohta, mutta jos se hankaloittaa meidän suunnitelmia, niin voi kökkö...
 
Olin laittanut päälle vettä pitävää varustusta. Se oli vähän turhaa, sillä lumisade oli muuttunut kuivemmaksi. Siinä kun seisoin kierreltävänä ja tuuli tuiversi takin läpi luiden ytimiin asti, niin ajatus polkemisesta Skanssiin oli hyvin vähän viehättävä. Yhtä viehättävä oli puussa louskuttanut Tico. Pomolle soiton takia mulle oli tullut vähän kiire ja olin unohtanut vesipullon kotiin. Siispä Ticoa ei niin vain hiljennettykään. Mulla kävi ihan korviin se huuto. Ticolla on tosi kova ääni, joten vein Ticon kauemmas meistä. Sen jälkeen äijän ääni ei enää tuntunut niin pahalta. Sonykin taisi ottaa häiriötä silloin kun Tico melskasi lähempänä. Ticon siirryttyä alkoi sujua Sonyn kanssa hiljemmin. Kiertelyt varsinkin menivät tosi hyvin jos ei huomioida edistämistä. Treenikamu oli flunssainen, joten ei tainnut olla kovin kivaa ulkoilla tuulessa ja välillä muutaman minsan lumipyryissä. Parantavia ajatuksia lähetellään sinne suuntaan :)
 
Ei inspannut sitten yhtään, mutta lähdin kuitenkin Skanssiin. Sää oli ihan ok, vaikka olikin tuulta ja niitä lumikuuroja. Järkeilin, että torstaina voi sataa vettä taivaan täydeltä ja sitten taas siirtyisi repun hakeminen. Vähän väsytti ja oli vastatuuli kun lähdin polkemaan. Melko pian näin kauempana pyryttävän lunta ja mietin, että pitäisikö vaan kääntyä takaisin. Kohta löysin itteni siitä pyrystä, eli en osannut kääntyä takaisin. Sitä se teettää kun napsauttaa aivot off-asentoon ;)
 
Reppu pääsi heti testiin kun kävin Skanssin sittarista hakemassa vähän ostoksia. Skanssissa oli Skanssiaiset ja vähän väliä tuli kuulutuksia tarjouksista. Yhdessä tarjouksessa mainostettiin, että Faunattaresta sai koirien ulkovaatteita puoleen hintaan. Hetken mietin, että viittinkö lähteä testaamaan mun olematonta suuntavaistoa, mutta tarjous oli sen verran houkutteleva, että piti lähteä. Onneksi se kauppa oli helpossa paikassa, joten ei sitten kulunut aikaa mahdollisiin eksymisiin :D Onnea ei kuitenkaan riittänyt kaupan sisälle asti, sillä siellä ei ollut Sonylle sopivan kokoista kurapukua. Tarttee kyllä uuden, joten jatkan tarjousten kyttäämistä. Normihinta on vähän niin “huh huh”, ettei viittis sillä ostaa...
 
Okei, tunnustan, että eksyin Skanssissa sen verran, että löysin itteni Subwaysta. Mut kun se käveli vastaan... ihan oikeesti... ;)
 
Ihan oikeesti käveltiin poikien kanssa puolentoista tunnin iltalenkki. Tuolla lenkuralla harrastin myös dyykkausta, kun olin viime viikolla nähnyt Turun Sanomissa jutun Islannista! En ehtinyt lukea sitä juttua, joten piti kaivaa se lehti roskiksesta :D
 
Torstaina tein vähän juttuja, mutta niistä sitten myöhemmin lisää – ehkä. Ainakin yhdestä kuulette jo noin viikon sisällä. Ensi torstaina tapahtuu... iiiiih!!!
 
Tänään ollaan otettu rennosti kun sääherra niin tahtoo. Sataa vettä niin, että peltikatto soi! Päivälenkille päästiin sateettomana aikana ja sen jälkeen päästin poikien lampaan ulos vajastaan. On lumien sulamisessa se kiva juttu, että nyt voi taas antaa poikien töniä jumppapalloa. Kauaa ei sitä ehditty tekemään kun meidät paimennettiin sisälle vesipiiskan kanssa. Nyt kun vettä tulee kaatamalla niin on ihan ikävä puhdasta ja kaunista lunta. Siispä menneen talven kunniaksi laitan tähän pätkän parista lumikylpijästä. Mahtoi lumikylpy tuntua ihanalta kun takana oli kävely Prismalle ja siellä vielä oltiin treenitty möllejä varten.  youtu.be/_teAaOJz-74