Kuulemma maapallon pyörimisvauhti hidastuu. Jei! Se tietää sitten pidempiä päiviä ;) Kyllä välillä tuntuu, ettei millään riitä nämä vuorokauden 24 tuntia. Osittain tiedän syynkin siihen: lumi. En valita kauniista talvesta vaikka toteankin noin. Alkuviikosta se lumi muuttui jääksi vesisateen seurauksena. Se tiesi vähintäänkin ajallisesti tuplaten pidempää työmatkaa. Ykkösellä kitkutin töihin kun en uskaltanut ajaa kovempaa. Tieolosuhteet muuttuivat niin nopeasti. Välillä näytti ihan hyvältä ja sitten yhtäkkiä tuli ihan kamala kohta, jolloin oli viisaampaa työntää pyörää. Keskiviikkona tuli lunta ja oli helpompaa pyöräillä. Siitä säästynyt aika sitten menikin lumitöihin x) Että eipä sitä juurikaan ehtinyt tehdä pidempiä lenkkejä jos halusi viettää laatuaikaa kummankin koiran kanssa erikseen. Sonyn yksinolo ei ole parantunut, mutta enpä sitä näin nopeasti odottanutkaan. Ja kun en vaan muista ostaa sitä hakasta, jolla pitää Sony oven takana, niin on pitänyt kehitellä jotain muuta. Se jokin muu on, että tuolin päälle laitan 15 kilon ruokasäkin. Nyt sitten tuli RYP1 voittosäkille töitä. Ticon kanssa oon päättänyt siirtää koulutuksen myöhemmäksi Sonyn takia. Ticon kanssa käyn vain tarvelenkin ja sitten kotiin. Tulomatkalla oon sitten vähän tehnyt jotain: heitellyt lelua tai jotain tokoa. Naurattaa tuo Ticon nykyinen tyyli mennä liikkeestä maahan. Oletan, että johtuu liukkaudesta se, että Tico leviää sammakko-asentoon kun sen käskee maahan. Ei taida kylmä maa haitata kun voi tuohon asentoon mennä. Aina kun Tico tekee sen, totean “hassu sammakko” :D
 
Lenkkeilyvajetta aloin täyttää heti perjantai aamuna töiden jälkeen. Ensin olin saanut polkea lumipuurossa jonkin matkaa kun aura oli heittänyt autotien lumet pyörätielle. Onneksi tiedän vaihtoehtoreittejä ja yhdestä niistä löytyi helpommin poljettava reitti. Kotona pakkasin reppuun muutaman muovipullon ja sitten koirien kanssa kohti kauppaa. Suunnistin kauppaan kun olin huomannut mun lemppari jogurtin olevan tarjouksessa. Mä oon ihan täysin hurahtanut valion lakka-omena jogurttiin! Jogurttia en saanut, mutta sainpahan vietyä muutaman pullon ja koirat pari tuntia ulkoilua. Kun koirat olivat mukana, niin ei harmittanut turha reissu. Saivathan pojat siinä kunnon lenkin. Olin yllättävän väsynyt loppu lenkistä. Tuntui, etten olisi millään jaksanut kävellä enää askeltakaan. Kaiken lisäksi vasen hartiaseutu kiukutteli. Se onkin alkanut kipeytyä aina kun kannan reppua pidemmän aikaa. Sääli, jos en enää kohta voi tehdä edes kevyitä kauppareissuja poikien kanssa. Mua ei haittaa vaikka aikaa menee tunnista puoleentoista suuntaansa. Siinähän yhdistyy “työ” ja huvi. Eikä tartte jättää poikia yksin. Se on musta inhottavaa (eroahdistusomistaja ;)). Toki sitten on erikseen isompi kauppareissu, mutta on kiva hakea poikien kanssa jotain pientä kun tulee tarve. Kauppa, jossa aamulla kävin, niin sinne menen poikien kanssa vain aamuisin. Silloin on rauhallista ja uskallan jättää pojat hetkeksi yksin. Sitten on pidemmän matkan päässä pari isompaa kauppaa, joissa on koirille omat lukolliset kopit. Niihin voikin mennä koska vaan. Eihän ne kopitkaan mikään tae ole yhtään mistään, mutta ovat ne parempi vaihtoehto kuin koira hihnassa kaupan edessä.
 
Ei kuulunut suunnitelmiin, mutta herättyäni sain päähäni lähteä postittamaan postia Englantiin. Postiin olisi joku puolentoista tunnin matka suuntaansa. Olisihan posti jo tunninkin päässä, mutta sen lähelle en uskalla jättää koiria yksin. Taas reppuun muutama muovipullo ja menoksi. Oltiin miltei päästy kotitie loppuun kun risteävällä tiellä meni koira. Sony murisi ja haukahti. Niin, tää on just tätä kun sitä ei kiinnosta selvittää mitään dataa koirasta. Sony ensin toimii ja sitten miettii. Tämä koira oli siitä hyvä esimerkki, sillä viikolla Sony oli hiljaa tämän koiran ollessa lähellä. Kyseessä ei ole se saku. Tämä on jotain kokoluokkaa perhonen. Ja tyttö. Sen sain huomata viikolla kun mentiin tämän koiran jäljessä. Sony liimautui tytön jättämään länttiin niin, että sen sai kiskoa siitä ihan voimalla irti. Ennen tätä oltiin vähän tokoiltu. Siis itseasiassa homma meni niin, että näin tuon koirakon kun ne tulivat kauempana perässä. Tiesin, että niiden oli mentävä tunnelista. Me mentiin tunnelin ohi ja tokoiltiin takaisinpäin. Sonyn huomattua koiran, se häiritsi Sonya hetken. Sitten se malttoi taas kuunnella. Ohitus oli hiljainen ja tuijottava... Siis tuolloin päästiin sen tytön ohi hiljaa, tänään ei. Ne menivät jonkin aikaa meidän edellä ja Sony oli ihan hiljaa. Koira kyllä kiinnosti kovin, mutta hiljaa oli. Näin on käynyt useasti, että ensireaktio on äänekäs ja sitten onkin tassuteltu hiljaa koiran perässä. Voi Sony sun kanssa... Matkalla postiin tuli useampi koira vastaan. Jokaisen kohdalla Sony ensin toimi ja sitten ajatteli. Tico oli hiljaa ja hyvässä kontaktissa namikiillto silmissään. Sony hei, ota isästäs mallia!
 
Sen postin lähellä on oikein hyvä paikka jättää koirat. Sinne tuskin eksyy ketään. Varsinkaan nyt kun on paljon lunta. Postin vieressä on K-kauppa ja kävin sieltä tsekkaamassa sitä tarjousjogurttia. Aamuisen perusteella yllätyin iloisesti, sillä sitä oli! Mä olin aamulla sitä jogurttia ihan kysynyt ja nähnyt miten kuormakirjasta lukien todettiin, ettei sitä ollut tullut. Siksi oletin, että se olisi loppunut muualtakin. Toisaalta voihan se olla, että mulle esitettiin näytelmä kuormakirjan lukemisesta. Hyvin mahdollista, sillä oon harrastanut sitä itekin kun olin vuosia maitokaapin vastaava. Oli niin paljon tekemistä kuudeksi tunniksi, etten aina viitsinyt alkaa kaivaa purkamattomasta kuormasta jotain tiettyä tuotetta. Kiireessä syntyy k*sipäitä on mun opetus tuosta työpaikasta. Emmin hetken ja otin neljä purkkia sitä ihanuutta kun päiväystäkin oli pitkälle. Eipähän tartte sitä vähään aikaan metsästää. Reppua pakatessani mietin miten mahtaa hartia kestää paluumatkan kun repussa on neljä litraa jogurttia.
 
Yllättävän hyvin kesti, sillä vasta loppumatkasta alkoi tuntua inhottavalta. Liekö sitten auttanut se, että aina kun pojat pysähtyi nuuskimaan, mä venyttelin vasenta puolta. Varmaan on joku työstä johtuva juttu. Työni ottaa aika paljon niska-hartiaseudulle ja pitäisikin venytellä nykyistä ahkerammin. Venyttely jää helposti tekemättä jos aika on kortilla. Oon huomannut, että se ainakin vähentää käsien puutumista. Ja ehkäpä jopa voisin välttää rannekanava-ahtaumasta johtuvan leikkauksen venyttelyllä. Luulisi siinä olevan jo kannustinta kerrakseen. Siis tuo rannekanava-ahtauma on aika tyypillinen ammattitauti mun työssä. Kaikki eivät sitä saa, mutta naiset ovat suuremmassa riskiryhmässä kuin miehet. Jopas taas mentiin sivuraiteille... Ja kiviäkin kiinnosti ;)
 
Pari juttua vielä tuosta 3,5 tunnin lenkistä. Sony oli ihan mahdoton tyttöjen pissojen kanssa! Se jämähti nuolemaan kuin pikaliimalla liimattu. Nyt siitä sitten kai on tullut ns. iso poika. Tico ei ollut ihan noin paha vaikka sekin nuoleskeli. Sony teki myös sitä, että meni ikään kuin jatkoille Ticon kuonoon, eli nuuskiminen jatkui samalla Ticon kuonosta kun Sony käveli. Välillä tuntuu, että tuo pikku-äijä kyllä keksii keinot saada tahtonsa läpi. Sitten se toinen juttu. Jossain kaukana kuului hälyauto. Se häiritsi poikien kävelyä. Ticolla varsinkin on tapana ulvoa kun sellainen mene ohi. Se auto tuli meidän ohi. Yllätyin kun se olikin Sony, joka pisti ulvonnaksi! Tico taas oli ihan hiljaa. Enhän mä tunne mun koiria ollenkaan ;)
 
Kotona levitin venyttelymaton ja Tico sekosi. Se on ollut ihan alusta asti sellainen, että alkaa vinkua kun levitän sen maton. Vinkumisen lisäksi sen on löydettävä jotain purtavaa, niin nytkin sai puruluu kyytiä. Onneksi se ei enää tee sitä, että tulee sen maton päälle pureksimaan. Mä aina häädin sen pois kun ei siinä matossa ole mitään ideaa jos koira valtaa siitä puolet :D Jännä kyllä muuten tuo tapa. Tavoista puheenollen... Sonylla on toisinaan tapana peruuttaa kun se syö puruluuta. Siis se pureksii ja vähän väliä peruuttaa makuuasennossa. Saisipa sen joskus videolle.
 
Kyllä oli kiva nähdä väsyneitä koiria lattialla. Sony varsinkin huvitti. Senhän oli tietty kuljettava mun perässä. Nyt se enemmänkin näytti raahautuvan ja sitten lysähti maahan mua mulkoillen sen näköisenä, että “älä koko ajan liiku!” Väsynyt olin itekin ja syönnin jälkeen menin nukkumaan.
 
Ennen tuota postireissua nipsaisin poikien kynnet ja tämä oli eka kerta kun piti leikata sitä kynttä, jonka Tico kesällä loukkasi. Tähän siis ilmeisesti loppui kynsienleikkuuloma kun on taas yksi kynsi enemmän leikattavaa.
 
Marraskuun lopussa ostin pojille isomman vesikupin kun ei vanhan koko riittänyt. Sen kaveriksi tarvittiin toinen kuppi, jottei vastassa ollut tyhjä vesikuppi kun heräsin. Nyt on vesi hyvin riittänyt ja myöskin on ollut kiva huomata, että enää ei tule vettä lattialle kun pojat juovat. Kuppiin menee nyt 2,5 litraa vettä. Entiseen joku litra. Taidanpa laittaa tähän lopuksi kuvan siitä kupista. Se kuva on otettu ekana iltana, jolloin kuppi ostettiin. Oli jotenkin niin hellyttävä näky kun Sony nukkui sen kupin vieressä. Kuvista puheenollen, voisin laittaa muutaman kuvan siitä kun Sonyn sisko kävi. Kuvasaalis jäi tällä kertaa laihaksi. Ja kun puhutaan sisaruksista, niin siitä saankin hyvän aasinsillan Sonyn veljeen. Sonyn veljen elämää ja touhuja Emma-neitosen kanssa voi seurata täältä http://nukantouhut.blogspot.com/ Ilolla voin kertoa, että tuota blogia olen seurannut ihan alusta asti ja se kuuluu kirjanmerkkeihini. Esimerkiksi tämän blogin uusin kirjoitus on hauska kertomus siitä, miten lumi voi olla koirasta kiva juttu. Suosittelen! Ja jos Sonyn puolisisko kiinnostaa, niin tätä tulevaa agiratojen kuningatarta voi taas seurata täältä http://nattanemona.blogspot.com/  Näissä blogeissa on varmasti monen mielestä se hyvä puoli, että kirjoitukset ovat lyhyitä ja napakoita, eikä unettavan pitkiä kuten mun vuodatukset. Siksi kai mun blogi on Vuodatuksessa ;)
 
  Vesikupin vartija ;)
 
  Onnistunein kuva kolmikosta...
 
  Sonyn kaunis sisko