Viikonloppuruokien, –juomien, –vanhempien ja -talvien listaan voi nyt lisätä viikonloppupyörän! On tää kyllä aika uskomaton juttu...
 
Alkunsa tämä sai eilen kun tulin töistä kotiin. Olin työntänyt pyörää lähes koko kotientienjatkeen, kunnes tuli kohta, jossa pystyi ajamaan. Tai ei sittenkään kun takakumi väitti olevansa tyhjä. En uskonut sitä heti vaan piti koittaa uudestaan. Pakko se oli uskoa, että kumi oli littana kuin pannukakku. Onneksi matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä. Kotitie siinteli jo mutkan takana. Silti harmitti. Harmitti ajatella, että piti lähteä aamulla jonnekin. Siis jonnekin muualle kuin lenkille.
 
En vienyt pyörää kotipihaan vaan jätin sen suht lähelle yhteen pusikkoon. Oli pimeää ja oli hyvin epätodennäköistä, että kukaan pyörää sieltä bongaisi. Jätin sen sinne, sillä en halunnut työnnellä sitä edestakaisin liukkaalla kotitiellä.
 
Kotona tarkistin, että koska pyöräliike aukesi lauantaina. Jo ysiltä. Hyvä juttu, että jo niin aikaisin sain vietyä pyöräni tohtorille. Ehkei tuo harmittava tapaus sitten vaikuttaisikaan loppupäivän plääniin.
 
Kasilta lähdin hakemaan pyöräni pusikosta ja sitten kohti pyöräliikettä. Vähän tihutteli vettä, mutta vaikka oonkin aika täynnä sokeria, niin ei se tihutus mua haitannut. Inhoan ja ärsyttää työntää pyörää. On todella suuri kiusaus ajaa sillä jos vaan pystyy – vaikka sitten littanalla kumilla. Ärsytystä taisi vähentää ämppärinnapit korvissa. Ihan näppärästi meni tunnin lykkimismatka.
 
Liike näytti pimeältä, vaikka kello olikin muutamaa minsaa vaille ysi. Mietin, että oliko aika muuttunut, mutta sitä ei ollut päivitetty nettiin?
 
Just kun pääsin pihaan, sisälle meni joku mies ja sen perässä asiakas. Kun tuo asiakas oli saanut asiansa hoidettua, oli mun vuoro esittää asiani. mies sanoi, ettei voi auttaa kun on autopuolen työntekijä. Pyöräpuolelle ei ollut tullut ketään, vaikka olisi pitänyt. Mies yritti soittaa (ilmeisesti sille, jonka siellä piti olla), mutta kukaan ei vastannut. En innostunut ehdotuksesta, että voisin jättää pyöräni sinne ja he sitten ilmoittaisivat kun pyörän voisi hakea. Sanoin, ettei huvittanut lähteä kotiin kun kävelymatka kesti tunnin. Päätin jäädä odottelemaan.
 
Pistin napit korviin ja sitten viestiä sille, jonka kanssa oli ollut plääniä päivän suhteen. Pahoittelin, etten tiennyt koska pääsisin pois liikkeestä. En voinut muuta kuin jäädä sinne, sillä en todellakaan lämmennyt ajatukselle kävellä töihin maanantaina. Ja sitten sieltä vielä pyöräliikkeeseen.
 
Istuskeltuani jonkin aikaa mulle alkoi tulla vilu ja väsy. Viestittely piristi, vaikka ei niin kivat viestit suihkivat menemään. Olihan se ihan kökkö ajatus, ettei vieläkään onnistuisi miitti.
 
Tunnin päästä en ollut yhtään viisaampi asian suhteen. Siitä puolen tunnin päästä oli sama juttu ja mieleen hiipi ajatus, ettei ehkä ketään tulisikaan. Pyöräpuoli kun oli auki klo 14 asti ja näin ollen työaikaa vajaat neljä tuntia. Tilanne oli totaalisen absurdi. Voiko oikeesti töistä jäädä pois noin vain? Vaikeaa oli uskoa tilannetta todeksi.
 
Siinä istuskellessani mietin, että onkohan yrityksen toiminta kannattavaa? Joitakin autopuolen asiakkaita kävi, mutta ei ketään pyöräpuolen. Muutenkin aina kun oon tuolla käynyt ei ole juurikaan muita näkynyt.
 
Mä olisin varmaan odottanut “ihan tappiin asti”. Kyllä se oli niin tärkeetä saada pyörä kuntoon. Ite en siihen kyennyt kun pistosuojattukumi on tavallista paksumpaa ja mun käsivoimilla ei sitä rengasta käsitellä. Joitakin kertoja oon yrittänyt laittaa kumin paikoilleen työkalun avulla, mutta siitä on seurannut sisuskumin puhkeaminen. Jopa veljelle on käynyt niin. Ei sekään onnistunut vaihtamaan kumia rikkomatta sisuskumia. Ehkä pitäisi siirtyä normikumeihin, niin ei tarttis kiikutella pyörää vähän väliä liikkeeseen rikkoutuneen kumin takia... Mahtaakohan satulassa olla liikaa painoa kun se on 99% aina takakumi, joka puhkeaa? ;D
 
Tappiin asti en kuitenkaan siellä ollut. Reilun parin tunnin odottelun jälkeen autoheppu tuli sanomaan, että kyllä näytti nyt siltä, ettei ketään ollut tulossa. Sinne oli tullut toinenkin autoheppu ja se kuulemma voisi heittää mut kotiin jos jossain lähistöllä asun. Sanoin, että siinä oli sellainen ongelma, että se tiesi mulle maanantaina puolentoista tunnin kävelyä töihin. En ollut mitenkään “pissed off” vaan ihan rauhallisesti puhuin. Tilanne oli niin hölmö, ettei siitä osannut vetää mitään nenään.
 
Kysyin, että oliko lähistöllä joku toinen, joka voisi renkaan korjata. Toinen meni nettiin. Noin 10 minsaan ei kukaan sanonut mulle mitään. Äijätkin hävisivät jonnekin. Aikomus oli toistaa kysymys, kunhan olisin jonkun nähnyt.
 
Kun näin taas heput, toinen sanoi, että saisin liikkeestä lainaan käytetyn pyörän ja näin ollen voisin jättää omani sinne korjattavaksi. Hyväksyin ehdotuksen, joka oli ihan mahtava! Oli niiiiiiiii-in tajuttoman upeaa, ettei tarvinnut kävellä kotiin, saatika töihin maanantaina. Jos niin olisi käynyt, niin en tiedä olisinko saanut puutakin päälleni, sillä tuksen määrä olisi ollut aiv-van tolkuton ja uskon, että veetutukseen voi kupsahtaa.
 
Niin siinä sitten kävi, että oma pyörä jäi liikkeeseen ja sain sieltä viikonloppupyörän. Väri sattuu olemaan samanlainen kuin omassa, mutta juuri muuta samaa ei ole. On jalkajarruton pyörä ja pienen hypähdyksen teki sydän kun yritin jarruttaa jalkajarrulla ja polkimet vaan antoi periksi taaksepäin. Sitten äkkiä kiinni kahvoihin. Vaihteetkin pitää muistaa vaihtaa vauhdissa. Kyllä tuon kanssa vähän aikaa jaksaa pyöräillä.
 
Vaikka onkin kökköä, ettei rengas tullut kuntoon kerralla, niin silti mielestäni se mies hoiti tilanteen hienosti ja veti pisteet firman puolelle : ) Aina oon tuolta saanut hyvää palvelua. Nyt näytti, että en olisi tällä kertaa ollut tyytyväinen asiakas, vaan toisin kävi.
 
Pitihän viikonloppupyörästä ottaa kuva. Koiruudet olivat tuolloin tihutuksessa kastelemassa turkkejaan. Jomi tietty kiinnitti huomiota uuteen esineeseen pihalla ja nuuski outoja hajuja. Isosia ei kiinnostanut erilainen pyörä.
 
 
             kumi1.jpg
 
 
Harmi, että suunniteltu miitti peruuntui kumiepisodin vuoksi :/ Jospa vielä joskus siinä onnistuttaisiin. On sitä taas tullut suunniteltua ja soviteltua joitakin kertoja, mutta aikataulut eivät ole ennen tätä päivää natsanneet. Ja nyt näyttää, ettei ihan heti tule natsaamaan tämän jälkeen... :/
 
Viime kirjoituksessa jäi sanomatta, että kyseessä ei ollut se kasvattaja, joka on ollut Jomista kiinnostunut alusta asti. Oli ihan toinen kasvattaja. Hänelle propsit siitä, että suhtautui mun päätökseen asiallisesti : )
 
Kun otin kuvaa pyörästä, napsaisin pikaisesti pari kuvaa pihalla rellestävistä karvapalloista.
 
 
             kumi2.jpg
 
 
 
             kumi3.jpg