Oi että, kun eilen oli ihana ja kiva päivä! Sitä ennen oli lauantai-iltana pitänyt vähän tehdä lumitöitä. Muutama sentti lunta oli ilmestynyt pihalle. Kun lopetin lumihommat, niin edelleen satoi. Toivoin, ettei tulisi mitään myräkkää, jotta pääsisi taas Lempäälään.
 
Mulla oli kello soimassa kuudelta, jotta tarvittaessa olisin ehtinyt tehdä lumihommia ennen lähtöä. Mä heräsin jo viideltä. Mietin, että paljonko on satanut lunta ja mua jännitti. Olin päättänyt treenailla Sonyn kanssa. Viimeksi Lempäälässä oli se Sonyn vsp ja jännitti, että tuleeko mistään mitään jos se on taas siellä? Siis en sano pahalla tuota. Sehän on vaan hyvää treeniä jos saa häiriötä ja kun todellakin ollaan vaan treenaamassa eikä missään virallisessa kehässä. Mutta silti sitä tietenkin kuitenkin toivoo, että oma koira käyttäytyisi kunnolla, vaikkei se “niin vaarallista” olisikaan...
 
Lunta ei ollut tullut paljoa, joten ei tarvinnut tarttua lumikolaan. Lähdin poikien kanssa kunnon lenkille ja sen jälkeen tein valmistelut ja testasin miten maistuvat lohipyörykät. Nehän upposivat kuin mustaan aukkoon. Maistoin itekin yhden. No jaa, kyllähän noita nyt syö, muttei sillä normaalilla hinnalla niitä kyllä sapuskaksi välitä ostaa. Ennemmin broileripyöryköitä.
 
Nyt lähtivät mukaan molemmat. Tico oli vähän niin kuin “back uppina” siltä varalta jos Sony alkaisi ihan mahdottomaksi. Treenikamun koiruus oli jo valmiiksi Lempäälän suunnalla, joten autossa ei ollut muita koiria kuin mun pojat. Ne mahtuivat hyvin siihen häkkiin, jossa Tico oli viimeksi yksin. Tällä kertaa Tico oli hieman äänekkäämpi ja levottomampi matkaaja. Johtuikohan se jotenkin Sonysta vai olisiko muutenkin vikissyt ja liikuskellut? Sony oli nätisti. Enimmäkseen istuskeli ja katteli ikkunasta.
 
Sää oli suotuisa ja matka taittui juttelun lomassa. Perillä oltiin varttia ennen koulutuksen alkua. Olin vähän pelännyt, että äijät nostaa mekkalan kun auto tulee hallin pihaan. Eivät nostaneet – siis autossa- mutta kun pääsivät ulos autosta, niin johan ne näytöksen järjestivät. Ääntä riitti ja sen myötä kasvoivat kierrokset, jolloin tuli sitä toisten kimppuun hyökkimistä. Hohhoijaa. Silloin kyllä hävetti nuo aasit. Sony hiljeni kun näytin mc:a, mutta hetkeksi vain kun Tico huusi. Ticoon en oo oikein löytänyt hyvää vaimennuskeinoa. Se ei mc:sta välitä. Sitten kun tilanne oli rauhoittunut, niin vihdoinkin sain laitettua häkinoven kiinni ja päästiin vähän kävelemään. Senpä jälkeen Tico sai mennä takaisin häkkiin.
 
Paikalla oli kai jotakuinkin saman verran sakkia kuin viimeksi. Oli muutama uusi, mutta sitten taas joku viime kerralla ollut oli nyt jättänyt tulematta. Ensin mentiin yhdessä ympyrää. Jossain vaiheessa vaihdettiin suuntaa. Sony tuli ihan hyvin. Ainoa vaan, että sitä kiinnosti hirveästi edellä ollut tyttö. Kun suunta vaihtui, niin sitten taas edellä ollut tyttö ei kiinnostanut niin paljon kuin se toinen. Sitten mentiin silleen limittäin kävelyä. Eli osa oli toisella puolella ja sitten lähdettiin kävelemään toiselle puolelle, jolloin pääsi menemään koirakoiden välistä. Tuota oli kaksi kertaa ja ne menivät hyvin. Sony tuntui olevan kovin lohipyöryköiden perään. Ne olivat siitä hankalia, että murenivat todella helposti.
 
Seuraavaksi pujoteltiin ja sekin meni hyvin. Sitten pujoteltiin semmoisten merkkitolppien välistä. Niistä oli tehty rivi ja jokainen vuorollaan pujotteli siitä. Toisella kerralla sinne tolppien väliin laitettiin kuppi ja lelu vähän niin kuin häiriöksi, mutta ei Sony niitä noteerannut mitenkään. Ei edes huomannut kun lohipyörykkä kutkutti kuonossa.
 
Sitten jaettiin toko- ja vähemmän tokopuoleksi (en tiedä mikä olisi hyvä nimitys tuolle). Menin Sonyn kanssa tuolle vähemmän tokopuolelle. Vetäjä kävi erikseen jokaiselta kysymässä, että oliko jotain toiveita. Mun toiveena oli “liikkumista muiden koirien kanssa”. Ympyrää mentiin. Sitten vähän pujottelua ja olipa edestakaisinkin meno. Sonylla meni ihan kivasti ja Sonyn ainoa taito: seisominen, sai taas huomiota. En mä sitä Sonylta mitenkään vaatinut, mutta se vaan aina jäi pönöttämään. Yksi sitten innostui kommentoimaan, että Sonylla on jokainen karva kohdallaan. Ja toisella kertaa sanoi nähdessään Sonyn seisovan, että “enää puuttuu näyttelyhihna”. Sonylla oli päällä auton turvavyö. Se oli hämmentävää saada tuolleen puskista kommenttia ja vieläpä oman rodun edustajan omistajalta.
 
Pujottelua oli myös parin lelun ja kupin välistä. Sonylle se oli no problem. Kupin nähdessäni kävi väkisinkin mielessä Tico ja hänen kuppi-addiktio. Ei olisi tainnut Tico selvitä siitä ihan puhtain paperein.
 
Kokeiltiinpa myös peruuttamisen opettelua koiralle. Sonyllehan pakittaminen ei ole mikään uusi juttu. Se pakittelee muutenkin paljon ihan arjessa. Laitan tähän videopätkän, jossa herra pakittaa. Sitä ei ole mitenkään opetettu. Se vaan on semmoinen pakkipoika. Se pätkä on ollut täällä aiemminkin, joten jotkut teistä on saattaneet jo nähdä sen. Mutta nyt sitä opetettiin niin, että laitettiin nami koiran kuonon alle (kun koira seisoi edessä) ja sitten lähdettiin hiljaa liikkumaan. Pakittamista kokeiltiin sellaisen kepin yli. Se kepukka oli maassa, että kyse ei ollut mistään suuresta esteestä. Pieni lisähaaste kuitenkin koirille. Sonyn pakittaminen ei ollut suoraa vaan se alkoi kääntyä. Sitä se teki jo ennen kuin piti kokeilla kepin ylitystä, että en usko, että Sony yritti kiertää sen kepin. Kun Sony ei mennyt heti sen kepin yli pakilla, niin piti pari kertaa mennä sen kepin yli, niin että koira näki sen. Senkin jälkeen Sony veti vinoon, mutta just ja just tuli ylittäneeksi sen kepinkin.
 
Tässä se videopätkä. Taisin sen silloin viimeksikin sanoa, että ei olisi iso homma opettaa Sonya pakittamaan käskystä.   
 
Sitten jaettiin teippiä koirien kuonoon. Äänekkään rodun omistajat olivat saaneet tarpeeksi ja päättivät, että nyt laitetaan teippi kuonoon ;) Ei vaan, tässäkin oli kyse aktivointitempusta. Yrityksenä oli opettaa koiraa pyyhkäisemään kuonoaan tassullaan. Teipin oli tarkoitus toimia ärsykkeenä. Oli tarkoitus joo, mutta yksikään islis ei välittänyt kuonossaan olevasta teipinpalasta – Sony mukaan lukien. Siinä sitä vaan oltiin niin kuin ei mitään ja omistajia huvitti tilanne. Sonyn kuonon päällä oleva teippi vähän taittui ja luulisi, että se olisi haitannut edes näkökenttää. Noup. “Anna mulle pyörykkä” oli Sonyn ilme kera teipinpala kuonossaan ja mä yritin pitää pokkaa. Ehkä se teippi oli vähän huonolaatuista tai sitten tämä on vaan niin pöhkö rotu, ettei ihan kaikesta jaksa välittää ;)
 
Tunti hurahti tosi nopsaan. Sony oli pääasiassa ihan ok. Muutama haukkukohtaus sille tuli (vaikkei vsp ollutkaan siellä) ja hermostuneisuutta esiintyi kun piti vaan olla. Jos touhusin koko ajan Sonyn kanssa, äijä pysyi hiljaa. Tämä kaikki kiva maksoi tällä kertaa huikeat 2e. Kiitos jälleen kerran sille, joka tapaamisen järjesti. Oli todella kivaa! Ja treenikamua en osaa tarpeeksi kiittää, että hän teki mahdolliseksi sen, että pystyttiin osallistumaan tuohon miittiin
 
Treenikamun koiruus ei lähtenytkään Turkua päin kuten oli olettanut vaan se tultiin hakemaan koulutuksen jälkeen. Olin suunnitellut taluttavani poikia yhdessä sen kävelyn aikana. Tico kuitenkin sai yllättäen toisen taluttajan. Treenikamu tarjoutui ottamaan Ticon. Oli taas aika mekkaloida kun Tico pääsi ulos autosta. Tico oli kuulemma ollut hassussa asennossa kun sitä oltiin menty hakemaan. Ite en päässyt sitä näkemään kun Sony joutui yllätyshyökkäyksen uhriksi. Mitään kontaktia ei sen toisen koiran kanssa tullut, vaikka lähellä se oli... Jos vielä noita miittejä järjestetään, niin täytyy yrittää muistaa välttää liikkumista autojen vieressä. Mieluummin sitten kiertää “omalle autolle”.
 
Hallissa ei ollut tullut kalikali-kylmä, mutta vähän sormet olivat kylmettyneet. Ulkona oli jonkin verran pakkasta ja kylmä tuuli, joten kun treenikamu pyysi nameja Ticolle, niin Sonyn sählätessä mun sormet menivät niin jäähän, etten saanut namipussia auki :D Ojensin pussin hänelle ja hän sai sitten ottaa ite nameja Ticolle. Annoin hälle myös suihkepannan kauko-ohjaimen just in case...
 
Hetken aikaa ehdittiin kävellä muiden mukana ennen kuin piti kääntyä. Treenikamulla oli jotain suunnitelmia turkusessa kahden aikaan. Tico vähän kävi ahdistelemassa semimorsiantaan, mutta ei se neiti edelleenkään lämmennyt Ticolle. Ihmekös tuo jos käytös on yhtä kakaramaista kuin kaksi vuotta sitten ;) Tico oli kuulemma helppo hallittava kun vaan vähän näytti namia. Siltä se kyllä näyttikin kun käveltiin takaisin autolle päin. Äijä näytti siltä, että halkeaa ihan just kohta innosta. Välillä kävi kattomassa, että oliko mulla sydämiä ja sitten taas toisen kättä nuuskimaan. Lohipyörykät olivat riittäneet just hallin ajaksi, joten ulkosalla oli tarjolla sydämiä. Treenikamu pyysi Ticoa maahan ja häntä huvitti kun Tico meni maahan sammakkona. Tico on helposti syttyvää sorttia. Sammutus sitten taas ei ookaan niin simppeliä aina ;)
 
Poitsut taas häkkiin. Tico meni häkkiin ite. Sony piti nostaa. Sony kerran yritti pompata sinne, mutta kun epäonnistui siinä, niin ei enää halunnut yrittää. Sony on kömpelömpi kuin Tico. Matka meni niin, että välillä pojat makoilivat ja välillä istuivat. Eivät juurikaan nukkuneet. Tico inisi vähän, mutta muistaakseni ei tarvinnut nyt suihkutella sitä yhtään. Menomatkalla kyllä piti herraa marinoida vähän sitruunalla.
 
Kotona Sony levisi lattialle ja alkoi nukkua. Jos blondi ei seuraa mua kuin hai laivaa, niin siitä tietää sen olevan todella väsyn. Ja multa puuttui se ekstravarjo tuon reissun jälkeen. Tico nyt...,noh, se oli Tico. Ei se näyttänyt tavallista väsyneemmältä. Herra ei päässyt halliin, mutta oli sillä silti varmasti mukavampaa olla mukana kuin yksin kotona. Pääsihän se autoilemaan ja vähän tassuttelemaankin. Kiitokset vielä kerran kuskille, jotta mekin päästiin osalliseksi huippukivasta miitistä
 
Tänään heräsin kesken unien kun piti mennä vessaan. Laitoin samalla merkille, että arska paistoi pilvettömältä taivaalta. Vilkaisin mittaria ja lukema +11 sai mut ottamaan lapion kouraan. Päätin kokeilla, että josko se pirun valli lähtisi pois. Sain siitä suurimman osan, että kai taas pääsee autolla mun pihaan. Toivottavasti, sillä odottelen tässä lohipiirakkalähetystä, joka on tiedossa ens kuussa. Johan siinä onkin jo syytä pitää reitti pihaan auki ;)
 
Sitten lähdettiin kolmen tunnin kävelylle. Aurinkoisimmista kohdista oli lumet lähteneet. Nopsaan se lumi kyllä sulaa kun arska lämmittää. Tuon lenkuran aikana poikien mahan alle kertyi hupaisa jääpuikkorivi. Siis jopa Ticon, vaikka onkin lyhyempikarvainen kuin Sony. Kotona sitten vetäisin varovasti jääpuikot pois masuista metallikammalla, niin ei tarvinnut alkaa sulattelemaan niitä.
 
Huomiseksi on ennustettu lumisadetta, että saapa nähdä jääkö Ticon koulutus väliin...