Sunnuntai-iltana yritin selvittää, että saanko käännettyä keittiönovenkahvan. Tunnin verran tuhersin kahvan ja “lukkopesän” kimpussa, tuloksetta. Kokeilin eri asentoja, mutta aina kahva aukesi samaan suuntaan. Käänsin jopa sen lukkopesänkin, mutta ei auttanut. Ei kai tässä voi muuta kuin koittaa pärjätä tuon hakasen kanssa.
 
Tiistaina taas mun piha oli piskejä pullollaan ;) Sieltä löytyi Jomin lisäksi tkamun pentu, (jota tästä lähtien kutsun jättikseksi), bordercollienpentu, monirotutyttö, lapparityttö ja se toinen kermapoika. Lappari ja kermis vuorottelivat jonkin aikaa. Jomi oli alkuun vähän mukanakin geimeissä, mutta sitten se alkoi taas mennä enemmänkin syömäpuolelle. Monirotutyttö lähti taas ekana. Muut olivat joku puoltoista tuntia. Olipa kivaa nähdä taas tuo kermapoika! Sen koko on 41 cm ja Jomi on ainakin vielä sitä selkeästi pienempi. Jomi painaa nyt noin 9,5 kg, jos mun puntariin on uskomista.
 
 
                                         
                                          Jomi 41 cm korkean pojun vieressä.
 
 
 
 
Muutamassa kuvassa näkyy iso vedellä täytetty astia. Se on mun vanhan jääkaapin toinen vihanneslokero. Eihän ne lootat tuohon uuteen menneet, joten saavat olla pihavesikuppeja. Vettä niihin mahtuu, joten vesi ei ihan heti lopu.
 
 
                                         
                                          Kierrätysvesikuppi
 
 
 
 
Koiruuksien mentyä Jomia odotti pesu. Pesu sujui hyvin. Hyvin myös sujui kynsien leikkuu ja kampaaminen, jotka tein, kun odottelin pihavieraita. Isosia en lähtenyt käyttämään lenkuralla, sillä olin käyttänyt ne tunnin lenkillä ennen vieraiden tuloa. Laitoin kuvia latautumaan ja aloin suunnistamaan kohti petiä.
 
Seuraavaksi nähtävillä latailun tuloksia. Kuvaaminen oli sikäli haastavaa, että koiria vilisti joka suunnassa, niin ei tiennyt kehen / keihin kannatti yrittää tähdätä. Sekin oli haastavaa yrittää saada samaan kuvaan mahtumaan mahdollisimman monta koiraa, ja vieläpä niin, että niistä näkyi muutakin kuin vaan osa toisesta ja toinen osa jostakin toisesta :D
 
 
 
                                         
                                          Feed ME!
 
 
                                         
                                          Vain kahdella näyttää olevan tavat hallussa ;)
 
 
                                         
                                          Tuleeko ovien availu kermavärin mukana? ;)
 
 
                                         
                                          Tyytyväinen koiruus on päässyt pois kellarista.
 
 
                                         
                                          Rauhallisesti jolkotellen.
 
 
                                         
                                          "Mä oon ihan kiva."
 
 
                                         
                                          "Sä oot ihan kiva."
 
 
                                         
                                          Vauhdikas äijäpotretti.
 
 
 
Loput kuvatukset nähtävillä täällä jonkin aikaa
 
 
 
Keskiviikkona nukuin muutaman tunnin. Nousin ylös kun Jomi ei enää jaksanut nukkua. Ei sitä voi siltä vaatia pitkän yön jälkeen. Lähdin käymään metässä herrasen kanssa. Mulla oli mukana kamera, mutta en käyttänyt sitä kun hieman sateli vettä. Mulla oli myös metallikapula mukana. Ajattelin kokeilla sitä erilaisessa ympäristössä. Kerran kun latailin kuvia, niin siinä samalla vähän treenin Jomia metallikapulan suhteen. Isoset olivat pihalla, joten Jomi sai opiskella rauhassa. Vaatimuksena oli, että Jomi koskettaisi kapulaa. Ensin Jomi tarjosi maata, mutta ei mennyt kauaa, kun herra läppäsi kapulaa tassullaan. Kosketus kuin kosketus kelpasi. Siirsin kapulan paikkaa ja Jomi osasi mennä läppäämään kapulaa. Huh, kun se tuntuu oppivan nopeesti! Tuota samaa ajattelin kokeilla metässä. Taas alkuun tarjottiin maata ja yritettiin raapia housut pois mun jalasta. Mutta taaskaan ei mennyt kauaa, kun Jomi hokasi mitä mä siltä odotin. Kun tämä sujui, niin vaikeutin hommaa niin, että heitin kapulan muutaman metrin päähän. Jomi kävi läppäämässä kapulaa ja sitten tuli hakemaan multa namia. Sitten ilman heittoa, pyysin Jomia taas koskettamaan kapulaa ja sinne se pieni kipitti. Muutaman kerran lähettelin Jomia kapulalle. Seuraavaksi ajattelin vähän muuttaa treeniä. Nyt halusin, että kapulaan kosketaan kuonolla. Ekana tietty viuhui tassu, mutta kyllä mä sain sen kuonokontaktinkin. Tietenkään en tehnyt noita kaikkia putkeen, vaan välillä käveltiin ja sitten hetki treenittiin. Pääasiassa Jomi pysyi muutaman metrin etäisyydellä. Joskus lähti vähän kauemmas, mutta heti tuli mun perään kun vaihdoin suuntaa. Muutaman kerran piilouduin. Jomi tuli kyllä mun luo, muttei se ottanut mitenkään kontaktia. Seisoi hetken mun vieressä ja sitten ehkä lähti jonnekin. Kovin tuo nuuskuttelee, että saattaa tuo ajan myötä olla nenänsä vietävissä...
 
Sade loppui sopivasti, kun tuli aika lähteä käyttämään isoset lenkillä. Piti arpoa mielen ja ruumiin ravinnon väliltä. Päädyin mielen ravintoon, joka tarkoitti lyhyempää lenkkiä, ja treenimistä koululla. Sonylle laitoin sadetakin, sillä herralla on nyt meneillään turkinsäästöviikko. Alkuun otin makoilua. Se meni hyvin. Aika oli ainakin se kaks minsaa. Sitten kokeilin jääviä. Maata en ottanut lainkaan kun se on niin vahva noilla molemmilla. Ticolla meni paremmin kuin Sonylla. Jostain syystä Sony on kadottanut idean seisomisesta. Se menee istumaan, kun pitäisi seistä. Treenin erikseen seisomista, mutta ei tullut tulosta. Hmm.
 
Otin seuruuta ihan namittamalla. Molemmilta on häviksissä seuruun oikea paikka. Kulkevat hieman mun takana. Tuo varmaan johtuu arkiseuruusta. Namittamalla koitin näyttää pojille sen oikean paikan. Koululla oltiin niin kauan kuin nappuja riitti. Siinä saivat poitsut oman nappu-annoksensa. Kotona piti suunnistaa pikapikaa nukkumaan.
 
Torstai oli sateinen päivä. Lisäksi mulla oli vähän jotain tuntumaa kurkussa. Kurkkuun ei varsinaisesti sattunut, kun nielaisi, mutta ei se tuntunut normaaliltakaan. Otin sitten sen päivän rennosti paljon lepäillen.
 
Eilen kävin aamulla kaupassa. Sen jälkeen heitin koirille aidot luut jyrsittäviksi. Saivat jyrsiä niitä tunnin verran. Kauempaa en jaksanut valvoa.
 
Yhdessä vaiheessa heräsin siihen kun Sony ja Jomi pomppivat mun sängyssä. Jomi varsinkin tuntui olevan villillä päällä. En tiedä kauanko tuota menoa kesti, sillä mä vaan yritin nukkua. Kyllä Jomi lopulta rauhoittui ja alkoi nukkumaan.
 
Herättyäni kävin koirien kanssa pihalla, söin ja sitten lähdin Jomin kanssa treenimään. Vedin häkin sinne nurtsille. Koiria ei juurikaan nähty, mutta eipä se haitannut, sillä Jomi haukkui kaikkia ohikulkijoita. Siispä koirattomuudesta huolimatta ei ollut turhaa raahautua sinne.
 
Ensin kokeilin Jomin kutsumista kun joku meni tiellä. Jomi tuli luo, mutta palkan saatuaan juoksi haukkuen kohti liikkujaa. Se meni sitten jojotteluksi. Ei kovin kiva juttu. Sitten kokeilin, että en tehnyt mitään muuta kuin käänsin selän kohti tulijaa. Jomin tehtävänä oli ottaa kontaktia. Toisinaan tämä meni tosi hyvin, mutta toisinaan se saattoi mennä jojotteluksi. Tein vielä niin, että Jomin piti olla hiljaa hetki mua katellen, ennen kuin sai namia. Vaikkei aina täydellisesti mennytkään, niin silti vaikutti ihan lupaavalta alulta. Nurtsilla oltiin niin kauan kuin Jomin nappuja riitti. Mulla oli mukana Jomin päivä- ja iltasatsi.
 
Kotimatka sujui hiljaisimmissa merkeissä tähän asti. Jomi oli pidempiäkin aikoja hiljaa! Ja jos mökää oli, niin pelkällä sanalla sai herran hiljaiseksi. Kolme tuntia tuohon reissuun meni. Kotona nappasin kaapista tomskun, jätin Jomin, puin Ticolle heijastinliivin ja Sonylle sadetakin. Sateisten päivien jäljiltä maa oli märkä, vaikkei silloin satanutkaan. Kylläpä tuntui kevyeltä lähteä isosten kanssa kun ei tarvinnut vetää yhtään mitään. Tehtiin reilun puolentoista tunnin lenkki. Sitten vielä notkuin pihalla sen aikaa, että Jomi sai tehtyä tarpeensa ja sitten sai koirien osuus siltä päivältä riittää.
 
Triplettelemään päästiin ti-ke-to-aamuina. Torstaina kävi niin, että kuulin hyvän matkan päästä kun kotitiellä joku käveli. Jäätiin siihen odottelemaan, että kävelijät kävivät postilaatikolla. Eivät ne koskaan sen pidemmällä käy.
 
Valokuvakirjat tulivat loppuviikosta ja mitä oon pikaisesti selaillut, niin ihan ookoolta näyttää. Mä pelkäsin sitäkin vaihtoehtoa, että kun yritin kassalta käydä kattomassa kirjaa, niin koko homma nollaantui ja postissa tuleekin kirjoja, joissa on puhtaan valkoiset sivut. Ei sentäs käynyt niin. Vähän se harmittaa, että kuvat eivät ole niin kirkkaita ja värikkäitä, mitä ne mun koneella ovat. Että himppusen on laatu kärsinyt, mutta kyllä niistä vielä selvää saa. En malta odottaa, että saan lähetettyä tuon kirjan isälle! Sitten hän kai harmistuu niin paljon, että oikeesti muuttaa Islantiin ;) Oli kuulemma tullut kateelliseksi maisemista, joita oli kortissa, jonka isälle laitoin Islannista. Sanoi, että muuttaa Islantiin.
 
 
                                                              
 
 
Kirjan kannessa näkyy salamavalo, sillä salamaton kuva vääristi värejä paljon. Oli tämä reissu niin uskomaton ja upea kokemus, että piti teettää itellekin muistoksi kirja.