Näin haluamme toivottaa kaikille, jotka näkevät otsikon. Happy New Year sinulle, joka olet enää vain vierailija Suomessa. Uutta vuotta on nyt elelty muutama tunti. Täällä vuosi otettiin vastaan Simpsoneiden, sipsien ja kokiksen kanssa, sekä possunkorvien ja kongeista tarjoillun jauhelihan kera. Naapurit paukuttelivat tuntikaupalla. Osasin kyllä odottaa niiltä mekkalaa, mutta en noin montaa tuntia. Ammuskelivat jopa yli sallitun ajan jonkin verran. Mutta ei se meitä haitannut. Pojat nukkuivat rauhallisesti samalla kun mä lihoin sohvan uumenissa. Kunnon lenkki oltiin tehty viimeksi klo 12 aikaan. Sen jälkeen pojat olivat aitauksessa ja sitten kolmen jälkeen tehtiin vielä pikku lenkki. Ruuan olivat saaneet kokonaisuudessaan aamulla ja sitten myöhemmin illalla saivat herkutella. Näillä eväillä oltiin bunkkerissamme aamu viiteen. Sitten käytiin lenkillä. Mä tein vielä sen jälkeen hieman lumitöitä kun oli satanut lunta taas muutama sentti. Ei vaan houkutellut ajatus 3,5 tunnin lapioimisesta, joten mieluummin tein homman nyt kun se vielä oli kevyttä puuhaa. Siitä lapiointi-urakasta kerron lisää tässä myöhemmin. Itellenikin toivon hyvää ja halvempaa vuotta 2011, sillä loppuvuosi päättyi jotensakin ikävissä merkeissä...
 
Kun olin tullut töistä kotiin edellisen viikon torstaina, niin sormet olivat jäässä ja jalat tunnottomat. Ihmekös tuo kun mittari näytti –26! En tarennut lähteä heti lenkille poikien kanssa. Lämmittelin keittiön hellaa tunnin. Kuitenkaan se ei tehnyt ulos menosta yhtään sen houkuttelevampaa, mutta pakkohan se oli mennä. Se oli pikainen lenkki.
 
Jah, vanha probleema oli tehnyt come backin: ei tullut vettä hanoista. En ottanut asiasta sen kummempaa stressiä. Kyllähän se harmitti, mutta tiedossa oli visiteeraamista äidin luona joka päivä ja mulla oli repussa töistä otettua vettä, joten kyllä me pärjättäisiin lauantaihin ihan hyvin. Lauantaiksi oli luvattu lauhempaa säätä. En uskaltanut alkaa saunan lämmityspuuhiin niin kovalla pakkasella. Äidin luona söin, otin vettä ja kävin suihkussa...
 
Lauantaina sitten reilut –20 asteen pakkaset hellittivät, joten eikun sauna lämpimäksi! Olin lämmittänyt saunaa jo neljättä tuntia kun alkoi tapahtua. Sony oli mun kanssa saunassa. Se oli ihan oven suussa makoilemassa. Itekin istuin lattianrajassa vaatteet päällä. Alkoi kuulua sihinää. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että nyt tuo painesäiliön mokoma räjähtää! Mentiin äkkiä ulos saunasta. Sitten alkoi suihkuta vettä. Näky oli tyrmistyttävä. Lamaantuneena katselin kun vesi alkoi täyttää saunan lattiaa. Mietin, että loppuuko se ollenkaan? “Pakkohan sen on loppua kun pumppukaan ei ole päällä”, aattelin toiveikkaana. Vettä tuli muutaman minuutin ajan muodostaen saunanlattialle muutaman sentin vesikerroksen. Jäätynyt viemäri ei näet vetänyt... “Nyt on jotain isompaa”, aattelin ja lopetin saunan lämmittämisen. Pelotti ajatellakin miten suuri mahdollinen putkiremppa olisi. Ja miten kallis... Istuksin sisällä hetken miettien vetistä näkyä. Mieli olisi tehnyt nukkumaan, mutta piti mennä ottamaan se vesi pois saunanlattialta. Äyskäröinniltä säästyin kun viemäri oli alkanut vetää. Mulla oli tunti aikaa ennen kuin mua tultiin hakemaan äidin joulupöytään. Väsytti, joten menin nukkumaan.
 
Pyykit pesaisin äidin luona. Mua kuskannut halusi tulomatkalla poiketa mun saunassa katsomassa tilannetta, jotta tietäisi osaisiko kenties auttaa jotenkin. Kuski kurkkasi paikkaan, josta vettä oli tullut. Olin ihmeissäni kun kuski sanoi, ettei siellä ollut minkäänlaisia putkia! Mulle ei ollut tullut mieleenkään kattoa sinne. Vesimäärän perusteella olin varma, että siellä oli putki halki. Vaan ei ollut. Siellä ei tosiaankaan ollut yhtään mitään, josta olisi voinut vettä tulla!???! Kuski ei osannut sen kummemmin mun tilannetta parantaa. Vinkkejä sain vastaisuuden varalle. Tätä se on kun kaupunkilaistollo muuttaa maalle ;)
 
Olin ihmeissäni kun siellä ei ollut putkia. Saunan lämmitys oli loppunut veden suihkuamiseen. Aattelin, että olinko lämmittänyt saunaa liian vähän aikaa? Jospa pumppu oli silloin edelleenkin jäässä? Noh, ei vaan kun taas lämmityspuuhiin. Viisi tuntia lämmitin ja vaikka sain pumpun toimimaan, niin vettä ei kuitenkaan tullut hanoista. En edes uskaltanut juuri pitää pumppua päällä, sillä se piti tavallista kovempaa mekkalaa. “Huoh, ei auta kuin soittaa jonnekin”, aattelin pettyneenä tulokseen. Piti vaan päättää, että minne soittaa kun edellisellä kerralla sain huomata, että yllättävän hajautunutta on nämä putkiin liittyvät hommat.
 
Olin ottanut sunnuntaille pekkasen, jotta olisin voinut rauhassa tavata mummoni. Luonto kuitenkin päätti toisin. Lunta oli pyryttänyt siihen malliin, ettei mua päästy hakemaan. Väsyneenä lämmitysurakasta menin nukkumaan.
 
Herättyäni lähdimme lenkille kahlaamaan. Lunta oli tullut joku 15 senttiä. Lenkin jälkeen pojat pääsivät peuhaamaan aitaukseen. Mua odotti lumityöt. Katsellessani sitä lumimäärää ei ajatus juurikaan innostanut kun ei oikein tiennyt minne laittaa lunta. Aitauksen viereen en enää oikein viittis laittaa, ettei lumi väännä sitä jotenkin. Lunta oli kuitenkin poistettava tieltä, sillä kylään oli tulossa jonkin sortin huoltomies. Lapiointiin meni 3,5 tuntia. Yksi juomatauko oli loppupuolella, muuten lapio heilui koko ajan. Ihan itteäkin ihmetyttää miten jaksoin!?! Pari isoa kekoa ilmestyi pihalle niiden tuntien päätteeksi. Eipä siinä sitten enää jaksanut valvoa, joten unille sitten.
 
Herättyäni pohdiskelin kuumeisesti, että soitanko putkimiehelle vaiko pumppufirmalle? Päädyin jälkimmäiseen. Odotellessani toivoin, ettei käynti olisi turha. Yhtään turhaa kulua en kaivannut. Pojat olivat aitauksessa kun kaksi äijää ilmestyi pihalle. Sonylla oli pikkuisen asiaa. Melko pian selvisi, että mikä oli vikana: pumppu oli halki! Hinta-arvio oli 500 kieppeillä. Äijät ottivat mukaansa miltei kaiken mitä irti saivat. Toinen silitteli Sonya. Tico jäi silityksistä paitsi kun oli keskittynyt syömään hankeen tarjoiltua ruokaa. Eipä siinä sitten enää ehtinyt tehdä muuta kuin mennä nukkumaan töitä varten.
 
Tiistainakin poikien pääasiallinen energiankulutus tapahtui aitauksessa kun kävin äidin luona suihkussa ja ostin pakkasvahdin. Kyllä tuo aitaus on vaan ihan mahtava! Ilman sitä poikien elo olisi ollut astetta tylsempää vesirumban pyörteissä. Sekä ilman aitausta Sony olisi varmaan alkanut käydä neuvotteluja pidemmistä lenkeistä “tuunauksillaan”...
 
Keskiviikkoon mennessä hinta-arvio oli noussut jo noin 1000! Huh...! Vaan minkäs teet kun vettä tartti. Äijät tulivat tunnin myöhässä. Se harmitti sikäli kun jos olisin sen tiennyt, niin olisi voinut nukkua tunnin pidempään ennen niiden tuloa. Valvominen ei huvittanut kun väsytti ja otti päähän.
 
Sonylta irtosi äijille tervetulokommentti. Olin poikien kanssa ulkona kolmisen tuntia. Tarkoitus oli hiljentää pojat tarvittaessa. En olisi uskonut, että siihen olisi mennyt niin kauaa. Alkoi jo paleltaa, joten otin koirat sisälle. Lueskelin ajankuluksi tieteen kuvalehteä. Alkoi jo huolestuttaa, että ehdinkö enää nukkua ennen töitä kun aikaa vaan kului, eikä valmista näyttänyt tulevan. Lisäksi mielessä kävi pelko laskun loppusumman kasvusta. Kun äijät olivat touhunneet 3,5 tuntia kuulin pumpun menevän päälle. Vihdoinkin! Vessanpönttö jokelteli ja hanoista tuli taas vettä! Pelko laskun loppusumman kasvusta ei ollut turha, sillä hinta oli kivunnut liki 2000!!! Maksun kanssa oli vaikeuksia kun niiden laite valitti jostain vastaanottovirheestä. Monesti koitettiin, mutta ei. Muutaman puhelun jälkeen selvisi, että pankkien linjoissa oli jotain häikkää. Tietty just silloin... Äijien pomo oli ehdoton: maksu oli suoritettava heti. Jos ei muuten, niin sitten vaikka menemällä pankkiin. Nettimaksaminen oli myös ok, joten sitä sitten kokeilemaan. Tietsikankin kanssa oli ongelmia. Ei toiminut heti kunnolla. Tosi kivaa kun tekniikka näyttää keskaria... Maksu saatiin lopulta hoidettua ja mä pystyin mennä treffeille nukku-matin kanssa. Uni ei vaan tullut heti. Huonosti nukuttu viikko alkoi tuntua töissä.
 
Kallis ylläri teki muutoksia suunnitelmiin. Piti perua palkintojen hakureissu. Se oli sikäli helppo tehdä kun aiemmin päivällä Sonyn kasvattaja oli soittanut ja kysynyt laittaako palkinnot mukaan kun joku oli tulossa tännepäin. Oli lenkkisuunnitelmiakin, joten pitäydyin hakemisessa. Sitten myöhemmin soitin hänelle takaisin ja kerroin kalliista ylläristä. Just nyt ei ole tietoa koska voisin maksaa bensarahat kuskille, joten oli pakko valita palkintojen tuominen. Lenkki, josta olin ollut huisin innoissani oli nyt unohdettava :( Edessä on nyt laihoja viikkoja jonkin aikaa. Kaikesta huolimatta törsäsin pari euroa sipsipussiin.
 
Hoh hoijaa oli kyllä jokseenkin kurja loppu muuten hienolle vuodelle. Toisaalta, eihän kaikki voi olla koko ajan pelkkää auringonpaistetta ja tiesin kyllä, etten ostanut mitään luksuslukaalia. Olin varautunut ylimääräisiin kuluihin. Kaino pyyntö olisi ollut pikkuisen myöhäisempi ajankohta. Näin nyt kävi, mutta kyllä tää on siitä huolimatta aivan mahtavaa kun voi asua omassa talossa! Joskus kun on poikien kanssa pihalla ja oikein pysähtyy katselemaan taloa ja ajattelemaan, että tosiaankin siinä me nyt asutaan, niin kyllä sitä vaan ihan tuntee miten rakastuu aina vaan uudelleen tähän paikkaan. Tämän tahtoisin olevan mun lopullisen kodin