*jupinaa ja mutinaa...* (syy selviää myöhemmin)
 
 
Sunnuntaista oli tulossa jännä ja mielenkiintoinen päivä, joten heräsin jo puoli viisi, vaikka kello olisi soinut vasta tunnin myöhemmin. Mulla oli suunnitelmissa mennä semmoinen kolmen tunnin aamulenkki, jotta pojat edes vähän väsähtäisivät. Kun kerran heräsin niin aikaisin eikä ulkonakaan ollut kovin kylmää (+10), niin suunnistettiin järvelle.
 
Sony viihtyi vedessä. Tico taas oli enemmänkin kiinnostunut ihan vesirajaan tehdystä nuotiosta. Taisi vielä haista paistetun makkaran jäljet tai jotain. Kyllä Ticokin kävi vedessä muutaman kerran keppiä hakemassa. Tico myös viihtyi rantakasvillisuudessa. Mulla ei ollut mukana kameraa kun tuppaa nuo aamut olemaan tuohon aikaan aika hämäriä jo. Kai se kuvaaminen olisi onnistunut jotain asetuksia muuttamalla, mutta niin taitava en ole. Olen mä kameran ohjekirjaa sen verran lukenut, että taidan jopa tietää miten niitä muutettaisiin (kirja kourassa tietty), mutta sitten niitä saisi olla koko ajan muuttelemassa, joten on helpompaa kun ei niitä sorki, vaan toivoo, että valmiit vaihtoehdot antaisivat kelvollisia kuvia. Tulomatkalla sateli hieman vettä, joten olipa hyvä, ettei kameraa ollut mukana.
 
Parin tunnin jälkeen kotona oli kaksi märkäturkkia. Niillä oli kolmisen tuntia aikaa latautua tulevaa varten...
 
Puoli kympiksi suunnistin Sonyn kanssa kotitien päähän. Aikomuksena oli odotellessa hieman treeniä Sonyn kanssa, mutta eipä ehditty kun täsmällinen tkamu oli ajoissa paikalla. Ensitöikseni palautin vihdoinkin lainassa olleen liinan. Vastineeksi sain pienen pussukan. Kohta nähtiin blondiliinin kanssa pieni poikakoiruus. Oli se kyllä muuttunut sitten viime näkemän. Ja kasvanut kovin. Pentunen oli melko pian Sonyn kimpussa. Jopa ratsasti kivan karvapallon kanssa. Sony oli ihan kaveria alusta asti. Niin, kun on häiriötön ympäristö (ei muiden koirien haukkumista, kuten viimeksi) ja Sony saa aikaa, niin kyllä sekin ihan kaverillinen osaa olla. Mua oli varoiteltu, ettei pentu välttämättä lähtisi ongelmitta mukaan. Hah, toinen kulki niin kauniissa kontaktissa mun vasurissa, ettei ollut tosikaan! Pieni ei näyttänyt lainkaan muistavan, että taakse jäi hänen omistajansa ja rotukaveri. Psst, kuulepa pieni, pidäpä tuo kontakti, niin oot lyömätön tokoilussa ;) Sony kulki mun oikealla puolella. Koiruudet tulivat hyvin juttuun, hieno homma!
 
Pihalla kattelin vähän aikaa, että mitä pojat meinaavat toisistaan. Eipä ne ihmeempiä, joten päästin Ticon myöskin pihalle. Tico sai melko pian mennä kuistille jäähylle kun tuppasi vaan nylkyttämään. Hyi sinnuu! Sony leikki pennun kanssa kun Tico viilentyi kuistilla.
 
 
                                           
                                            Sony leikki pennun kanssa kun Tico oli jäähyllä
 
 
                                           
                                            Tauoista pitää muistaa huolehtia
 
 
                                           
                                            Yhdessä ihmetellen
 
 
                                           
                                            Jäähyn jälkeen peuhattiin niin...
 
 
                                           
                                            ... että tuli jano
 
 
 
Reilut pari tuntia oltiin pihalla ja sitten oli pakko mennä sisälle suojaan sateelta. Pistin kuvat ja videot koneelle. Aloin lataamaan yhtä videopätkää tuubiin. Se oli pisin pätkä, niin ajattelin hoitaa sen ensimmäisenä pois päiväjärjestyksestä. Annoin koirille sapuskaa ja sitten mentiin pötkölleen. Olin jo ollut jonkin aikaa sängyssä, kun huomasin, että Sony ja pieni olivat melko lähekkäin. Yritin zoomailla niistä kuvaa luurillani, mutta olivat liian kaukana ja mun luurissa ei ole zoomia. Eivät pojat nyt ihan kylki kyljessä olleet, mutta ei niillä ollut kovin isoa väliäkään. Tico oli ryöminyt sängyn alle. Siellä se on nukkunut koko kesän. Tico on kyllä loistava löytämään viileimmät paikat. Edellisessä kämpässä se keksi, että veskissä on viileetä ja siellä se sitten oli paljon kesäisin. Täällä veski on niin pieni, ettei siitä taida irrota kovin viilentävää vaikutusta. Mutta nokkela Tico löysi toisen viileän paikan.
 
Puoli neljän aikoihin heräsin siihen, että Sony ja pentunen tuohusivat jotain pientä. Ei se nyt varsinaista painia ollut, mutta jotain pientä sutinaa niillä oli. Kurkkasin koneelle ja latailu oli vielä aika alussa. Pistin päälle ulkovermeet ja sitten mentiin pihalle koko lössi. Pikkuinen teki hienosti pihalle pissan ja kasankin. Isommat pojat myös. Sitten oltiin pihalla semmoisen tunnin ajan ja sen jälkeen pieni alkoi näyttämään siltä, että häntä väsytti. Lysähteli vähän väliä maahan, mutta kun isot pojat touhusivat, niin tottakai pienenkin oli oltava siinä mukana. Enimmäkseen koiruudet leikkivät kaksistaan. Eli jompikumpi pennun kanssa. Muutaman kerran mun pojat leikkivät keskenäänkin. Kolmisinkin ne lyhyesti aina välillä leikkivät, mutta se päättyi usein siihen, että Tico alkoi nylkyttämään pientä. Mä tietty puutuin asiaan ja siihen loppui leikki. Kuitenkin kohta taas jompikumpi telmi pennun kanssa. Alkuun Sonya hämmensi kun Tico ja pentu leikkivät. Se joko tuli mun luo sen näköisenä, että “apua, ne riehuvat” tai yritti mennä tuomaroimaan. Eihän se juurikaan ole ollut leikin sivustakatsojana vaan ite aina ollut siinä mukana, joten varmasti Sonyn kaltaiselle kokemus oli hämmentävä. Ticoa tilanne ei hämmentänyt. Toisinaan kuitenkin pidin sen mun vieressä treenimässä makoilua kun Sony leikki pennun kanssa, niin sai Sony rauhassa tutustua toiseen. Välillä sitten tietty oli toisinpäin ja välillä taas annoin asioiden mennä omalla painollaan.
 
 
 
                                        
                                         Unien jälkeen taas maistui peuhaaminen
 
 
                                        
                                         Tico tykkää heitellä kuperkeikkoja
 
 
                                        
                                         "Annapa se keppi Tico-sedälle."
 
 
                                        
                                         "Ja nyt sitten juokset mun perässä keppiä tavoitellen."
 
 
                                        
                                         Pennulle ei tullut aika pitkäksi kun oli kaksi leikittäjää
 
 
                                        
                                         "Susta saa hyvin otteen."
 
 
                                        
                                         "Haa! Mä valloitin pumpulipallon!"
 
 
                                        
                                         Kaksi arkeologia
 
 
                                        
                                         Sonyn energia on rajallista...
 
 
                                        
                                         ... toisin kuin Ticon, joka tässä hihkuu käpyaarrettaan.
 
 
                                        
                                         "Anna se käpy mulle!"
 
 
                                        
                                         "Rauhoitutaanpas sitten kersat."
 
 
                                        
                                         "Kyllä isä!" (kuin yhdestä kuonosta)  
 
 
                                        
                                         Seremoniamestari Tico piti huolen, ettei pennulla ollut tylsää
 
 
 
Puoli viideltä mentiin taas sisälle kun pientä alkoi väsyttämään. Ticokin oli tainnut jo vähän väsähtää päivän meiningistä kun tällä kertaa se ei yrittänyt leikkiä sisällä. Edellisellä kerralla Tico olisi halunnut jatkaa leikkiä sisällä ja yllätys, yllätys vaan, kun Tico oli se, joka rauhoittui viimeiseksi. Vanhin iältään, mutta muuten??? :D
 
Ulos mentiin taas varttia vaille seiska. Latailu alkoi vedellä viimeisiään. No, oli kyllä jo aikakin kun oli jo miltei 7 tuntia ollut latauksessa. Uskomatonta! Pihalla oltiin puoli kasiin asti. Sitten tultiin sisälle, jolloin söin, tein eväät ja valmistauduin muutenkin kohti työyötä. Sitten taas pihalle. Kun sain tkamulta soiton, niin vein äijät sisälle rauhoittumaan. Jäin pihalle pennun ja kameran kanssa. Heittelin pienelle keppiä ja hienosti hän toi sen takaisin. Saisi Sony ottaa mallia tuosta noudosta. Siinä samalla tietty kuvailin toista. Mun pihalla on portaita ja musta ei oo kovin hyvä idea, että pennut ravailee niitä. Tämä pentunen ei juurikaan noteerannut portaita kun isot pojat olivat pihalla. Sitten kun herra oli pihalla yksin, niin sitten se ilmeisesti sai jonkin ahaa –elämyksen portaiden suhteen ja suunnisti kohti ylätasanteelle meneviä portaita. Ylös se pieni meni, vaikka kuinka houkuttelin sitä pois rappusilta. Ei auttanut muu kuin mennä hakemaan se pois sieltä. Olin juuri tulossa portaita alas pentu sylissäni kun tkamun auto tuli pihaan. Kohta pieni pääsisi kotiin. Kerroin miten meillä oli mennyt ja näytin ottamani kuvat tkamulle. Sitten olikin aika lähteä töihin.
 
 
 
 
                                          
                                           Kolmikko vauhdissa
 
 
                                          
                                           Pieni ihmettelee isojen touhuja...
 
 
                                          
                                           ... ja kohta on mukana geimeissä.
 
 
                                          
                                           Hauskassa asennossa takatassut :D
 
 
                                          
                                           Poju tykkäsi hinkata itteään mun mattoihin
 
 
                                          
                                           Posetuksen aakkoset näyttävät olevan hallinnassa
 
 
                                          
                                           Hienosti tasapainoillen "muurilla"
 
 
 
Kaikki picasaan ladatut kuvat ovat nähtävillä täällä
 
 
Tässä taas on se videopätkä, jonka lataaminen kesti fooooreveeeeeer
 
 
Raisiossahan oli se Elonäyttely, mutta jätin sen tällä kertaa väliin. Rotukaveri ropsautti sieltä hienosti itelleen ropin! Onnea :) He eivät ehtineet jäädä ryhmiksiin kun tkamun piti mennä töihin. Pentunen sitten oli mulla näyttelyn ja työpäivän ajan. Kiva oli, kun sain hoivata sitä päivän verran, kiitosta vaan :) Meillä meni hyvin. Ei ollut mitään isompaa häslinkiä. Ticon ja pennun leikki näytti (ja näyttää kun kattoo videoita) paljon villimmältä kuin Sonyn ja pennun leikki. Kyllä Sonykin välillä päästeli oikein kunnolla. Sitä oli niin ihanaa kattella miten toinen juoksi ympäriinsä oikein sydämensä kyllyydestä. Pentunen tietty seurasi perässä. Tästä on yksi huonolaatuinen videopätkä ja kuva, josta näkee Sonyn ilon. Tykkään siitä kuvasta, vaikka se vähän epäselvä onkin. Huomasin myös, että Sonysta ja pennusta sai useammin selvempiä kuvia kuin Ticosta ja pennusta. Liekö sillä sitten jotain vaikutusta, että kaksikoiden leikkitempo oli aikas erilainen... Pelkän pennun kuvaaminen oli kyllä haasteellista kun ei se mitään käskyjä vielä osannut. Oli turhaa yrittää jähmettää toista sanallisesti :D Piti sitten vaan yrittää olla nopea ja toivoa, että tähtäimessä oli suurinosa pentua kun kameran nappia painoi. Ja sen jälkeen toivoin, ettei kuva olisi kamalan epäselvä. Välillä tuntui, että se lyhyempi putki olisi ollut parempi, mutta pitkä putki taas oli omaa luokkaansa kun kuvasi koirien leikkimistä, joten en vaihtanut putkea. Oli kyllä kiva päivä ja tkamulle tiedoksi: mä jaksoin töissä ihan hyvin :)
 
 
 
                                         
                                          Voi kun toinen näyttää happyltä! Laav tis poto <3
 
 
Tässä on videopätkä siitä, kun Sony juoksi ympäriinsä pentu perässään
 
 
Sony kyllä yllätti mut totaalisesti! En olisi ikinä uskonut sitä, että Sony kesti aika paljon pennun turkista repimistä. Pennusta lienee oli kivaa kun Sonysta sai kunnon otteen. Ticoahan se ei repinyt samalla tavalla. Mulla on videopätkä, jossa pentu repii Sonyn turkkia ja lopulta tarttuu kiinni Sonyn huuleen, auts! Siitä Sony kyllä jo suuttuu, niin kuin pätkän lopusta näkee.
 
 
 
Töiden jälkeen pistin latautumaan uusia videopätkiä. Niiden latautumiseen ei sentäs mennyt seittemää tuntia. Ne kyllä on lyhyempiä kuin se eka, jonka latasin. Saman päivän aikana pääsin latailemaan kuvia. Kone oli niin hidas, että ainoastaan joku parikymmentä kuvaa sain sen päivän aikana ladattua! Jätin sitten koneen yöksi päälle latailemaan kuvia.
 
 
Tässä ovat ne loput videopätkät
 
youtu.be/93rFgBd9PKQ   Tico leikkii pennun kanssa
 
http://youtu.be/pqFS2_oJQwQ  lisää Ticon & pennun leikkiä
 
youtu.be/3XOvevkbqK4   Sony vetää kaulaliinaa pennun kanssa
 
http://youtu.be/tgTs9UZOscw  Tico tyytyy olemaan vain katselijana (!)
 
 
Satsi oli valmis kun tulin aamulla töistä. Sitten pistin uuden satsin latinkiin. Kävin lenkillä, kaupassa ja innostuinpa vielä lyhentelemään ruohoa. Siimuroin ruohon lyhyemmäksi kaikkialta muualta, paitsi tuosta “päänurtsista”. Jospa sen saisi siimuroitua ens viikolla... Siimurointiin innosti jo sekin, että sunnuntaina löysin läheltä Ticon silmää punkin pirun. Luulin ensin sitä roskaksi, mutta kun se ei pyyhkimällä lähtenyt pois, tajusin, että pska, se on punkki! Mentiin sitten sisälle koko konkkaronkka. Punkin poistaminen oli haasteellista kun pentu repi silpuksi mun kädessä olevaa paperipalaa. Mulla oli aikomuksena laittaa se punkki siihen irrotuksen jälkeen. Ällötys oli niin pieni, että en saanut sitä pois pihdeillä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin repäistä se pois “silleen perinteisesti”. Kuului vaan naps, kun se ällötys katkesi. Noh, ainakin se kuoli. Harmi vaan, että osa jäi Ticon sisään :( Nyt siinä on pieni kohouma, mutta ei se kohta oo mitenkään tulehtunut tms. Luulen, että tuo punkin piru oli tullut sieltä järveltä, jolla käytiin sunnuntai aamuna. Pitikö sun Tico haahuilla siellä pusikossa, häh?
 
Tiistaina onnistui ihan hyvin siimurointi kun koulutusta ei ollut. Kouluttaja halusi pitää lomaviikon. Touhusin pihalla joku pari tuntia ja sinä aikana oli latautunut vain muutama hassu kuva! Turhautuneena keskeytin lataamisen ja laitoin latinkiin pienemmän satsin. Jospa se sitten menisi nopeammin? Ei mennyt, sillä kun heräsin, niin taas oli vain muutama kuva latautunut. Vaihdoin koneen paikkaa siinä toivossa, että latailu nopeutuisi. Eipä se juurikaan auttanut. Taas piti jättää kone yöksi päälle. En tykkää semmoisesta yhtään.
 
Keskiviikkona latailu alkoi jostain syystä sujua nopeammin. Liekö olin onnistunut löytämään optimaalisen paikan tikulleni? Alkoi kyllä jo kyllästyttämään koko touhu, mutta ei sitä voinut jättää keskenkään. Ilman kuvia en voinut päivittää bloksuani. Kuvien latailun takia en ollut käyttänyt konettani juuri muuhun sunnuntai aamun jälkeen. Välillä katoin pikaisesti sähkärin, mutta mitään uutisia en voinut kattoa kun latailin kuvia. Koneella ei voinut tehdä yhtään mitään muuta kuin ladata niitä kuvia. Jos yritti tehdä jotain muuta, kone kosahti. Noh, tämmöstä se sitten kai on kun ei halua maksaa itteään kipeäksi nettiliittymän takia. Halvin mahdollinen vaihtoehto mulla on. Turhauttavaahan tämmönen on, mut ei kai voi mitään...
 
Tiukille meni, etteikö olisi pitänyt jättää konetta päälle vielä kolmanneksikin yöksi. Kello oli 21.07 kun suljin koneen keskiviikko iltana. Ihanaa, kun sai laittaa koneen välillä kiinni! Torstaina sitten sain tehtyä kierrätyslatauksen, jolla saan kuvat pienemmän kokoisiksi. Eihän ne alkuperäisinä nettiin mahtuisikaan. Niitä on paljon – siitäkin huolimatta, että yritin karsia niitä kovalla kädellä. Alunperin niitä oli 218 kappaletta ja nettiin päätyi 130 kpl, joten kyllä mä onnistuin niitä jonkin verran karsimaan. Okei, nyt joku miettii, että latailuun meni paljon aikaa, koska kuvia oli paljon. Ei se nyt kyllä ihan niinkään ole. Oon mä ennenkin lataillut isoja satseja (luonnetesti, paimennustaippari), mutta koskaan se ei ole ollut niin hidasta kuin mitä se nyt oli. Onneksi se on nyt ohi!
 
Ticon koulutus jäi torstaina väliin kun mittari näytti liki +30, eikä se mittari ollut auringossa. Olisi kai ollut liian kuumaa Jopa Ticolle lähteä tassuttelemaan koulutukseen, opiskella siellä ja tulla sitten vielä takaisin. En tiedä, olisiko Tico jaksanut tehdä kaiken sen, mutta en halunnut lähteä ottamaan sitä riskiä, että Tico saisi lämppärin. Harmittaa, että taas jäi väliin...
 
Tassu ylös, jos jollekin jäi epäselväksi se, miksi jupisin ja mutisin alussa (se latailu...)
 
Lissää pölötystä pukkaa...
 
Nyt ollaan jo lauantain puolella ja bloksua en oo saanut vieläkään päivitettyä!!! Yritin sitä eilen, mutta luovutin kun olin laittanut useamman kuvan tekstin joukkoon ja yhtäkkiä ne kaikki pomppasivat sivun vasempaan laitaan eikä niitä saanut enää siirrettyä takaisin. Se tekstinkirjoituspaikka oli muutenkin muuttunut, enkä tykännyt siitä yhtään. Nyt kun tulin tänne uudestaan huomasin, että asetuksia voi muuttaa niin, että saa takaisin sen vanhan version. Se oli toimivampi ja siinä on paremmat hymiöt. Jospa tämä nyt tästä alkais suttaantua... Muutenkin vuodatus on ollut vähän kummallinen sen katkoksen jälkeen. Yksi päivä sain 11 uutta kommenttia. Ei tartte kadehtia, että olisin joku supersuosittu bloggaaja. Ne kaikki kommentit olivat pätkiä mun omista teksteistä. Voi elämä.
 
Kerrottakoon nyt vielä, että siinä koneessa (töissä) oli silloin vikana semmoinen juttu, että sen koneen väliin oli päässyt kiertymään johtoa. Siinähän olisi ollut oikein kunnon ainekset kunnon oikoseen! Viikolla se taas kosahti ja taas sain ihmetellä jostain puoli kolmesta asti, että mitenkäs selviän loppuyöstä. En viittinyt lähteä pois. Kone meni niin totaaliseen jumiin, että mikään nappi ei toiminut eikä sitä saanut laitettua enää uudelleen päälle. Vika oli helppo korjata – jos sen tiesi. Kone on tehtyt sitä aiemminkin, tosin nyt ei kuulemma aikoihin. Noh, tiedänpä ensi kerralla mitä tehdä jos vielä samalla tavalla jumittuu.
 
Ja nyt vihdoinkin alan toiveikkaana pistämään tekstiäni julkaisukelpoiseksi. Thumps up!
 
Joo, nyt on vih-doin-kin saatu tämä riipustus tänne. Ihan ongelmatonta se ei ollut. Yksi valokuva-albumiin ladattu kuva oli kadonnut. Kun kaikki kuvat oli saatu tekstiin, päätin tallentaa kirjoituksen ja muokata sitä sitten uudestaan. Ilman sydämentykytyksiä tästä ei selvittty. Kone latailin jonkin aikaa ja sitten ilmoitti jostain virheestä. Eikä! Pitikö mun TAAS laittaa kuvat uudestaan tekstiin???!!! Näin on käynyt aiemminkin ja sitten mä oon tehnyt homman uusiksi - aiv-van turhaan, sillä, vaikka oli tullut valitusta virheestä, niin silti kirjoitus oli tallentunut. Nyt päätin ensin selvittää, että oliko kirjoitus kuitenkin tallentunut. Kyllä oli. Huh huh! Onneksi bloggaaminen ei aina ole näin vaikeaa. Muuten kyllä en jaksaisi. Ajatella, että tämän kirjoituksen tänne saamiseen meni miltei viikko!!!
 
Ettepä päässeet vieläkään musta. Mulla kävi kämmi kun latailin noita videopätkiä. En jaksa selittää sitä sen tarkemmin, mutta siitä seurasi se, etten saanut kaikkien pätkien osoitteita talteen itelleni. Senpä takia joudutte kopsimaan viivattomat linkit, ennen kuin voitte ne nähdä. En tajua, miksei niitä linkkejä voi saada enää jälkeenpäin???