Tottahan nuo edellisen postauksen jutut ovat, mutta ei niistä sen enempää, sillä tämän päivän tähti on Tico. Tänään vappuvauva, piparkakkutassu, huhtihaukku, punainen pöhkö, virtanen... täyttää 11 vuotta. Jos totta puhutaan, niin vuosi sitten en ollut ollenkaan varma, että näin kävisi, mutta tässä taas vietetään yhtä Ticon päivää. Herra on vielä ihan hyvässä kunnossa. Virtaa vielä on, mutta akut tyhjenevät nopeammin kuin aiemmin – tosin pöhkö ei ole tainnut vielä ite sisäistää asiaa. Ulkoillessa kävelee kuten ennenkin ei ole minkäänlaista vanhuuden kankeutta, tms. Siis vetreässä kunnossa on herra veteraani.
Jomin messarikyyditysten seurauksena Tico teki paluun rally-koulutukseen. Joskus tammikuussa alettiin ihmetellä elämää oikealla puolella. Tico on aloittelijoiden ryhmässä kun edistyneemmissä ei ollut tilaa, mutta eipä se haittaa, sillä tavallaan nyt aloitetaan rally alusta kun samat asiat pitää osata tehdä myös oikealla puolella + jotain uutta. Lisäksi kouluttaja osaa huomioida meidän tarpeen opiskella oikeaa puolta, joten mikäs siinä sitten vaikka aloittelijoissa ollaan.
Tico on ollut yllättävän pätevä pappa! En voi uskoa miten helposti sillä on sujunut asiat oikealle puolella. Ainoastaan ekalla kerralla oli vähän hankalaa pysyä siellä koko ajan, mutta sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa. Kun joka toinen ma ollut treeni on sujunut kuin vettä vaan, niin ei kai ihmekään, että kouluttajan mielestä Tico olisi jo valmis kisaamaan. Se jopa ehdotti yhteistä kisareissua lähikisaan. En ollut tehnyt lopullista päätöstä asian suhteen, mutta kuitenkin varasin paikan. Asia ratkesi itestään, sillä kouluttaja ei saanut paikkaa. Ilman kyytiä kisapaikalle olisi kestänyt reissata ainakin kaksi tuntia, ja sellaista en nyt haluaisi Ticon kanssa tehdä. Se kun ei ole mikään matkustusvalio, niin turhaa energiaa olisi kulunut sähläämiseen reissatessa.
En osaa sanoa, että onko Tico oikeasti valmis kisaamaan. Tosi kummalliselta se tuntuu jos niin on, kun treenejä on ollut joka toinen ma, eikä kotona oo juurikaan treenitty. Eihän oikea puoli voi noin helposti mennä 11-vuotiaan tiedostoihin? Vai voiko se mennä siksi, että Tico ei oo koskaan ollut varsinainen toko-koira, jonka kanssa on hinkattu vasenta puolta. En tiedä mitä ajatella, mutta sen tiedän, etten mä ole valmis voittajan radoille. Kyllä mun psyyke vaatisi sen, että pääsisin ensin jossain epävirallisesti sellaista kokeilemaan. Kylmiltään virallisiin näin nopeasti ei oo mun juttu. Mutta voi olla, että Ticon kanssa siinä täytyy tehdä poikkeus, sillä ei voi tietää, että miten kauan se enää jaksaa kisata.
Rally-treenien myötä huomasin, että herralla on hyvin jäävät hallussa. Tästä sitten aloin pohdiskella, että mitä puuttuu tokon avoa ajatellen. Ruutu ja merkin kierto olivat ne ainot vähän oudommat, mutta nekään eivät olleet Ticolle täysin uusia juttuja. Niitä sitten vähän treenittiin ja käytiin kokeilemassa parissa kokeessa.
Eka koe oli 14.4. Jos olisin tiennyt, että plussaa on vain muutama aste, niin en olisi ilmonnut Ticoa. Mutta viikkoa ennen ennusteet näyttivät +7, joten ilmosin Ticon. Vaan päivä oli tosi vilpoinen ja varmaan siksi Tico ei oikein halunnut mennä maahan. Senpä vuoksi liikkeestä maahan oli nolla. Toinen nolla kerättiin ruudusta. Tico meni yli ruudun. Sitten tuli pitkältä tuntunut hiljainen hetki, jolloin ei tapahtunut mitään. Ihmettelin, että mitäs nyt? Myöhemmin selvisi, että tuomari oli odottanut, että yritän korjata asiaa. En ollut tajunnut moista kun koskaan treeneissä ei oo tullut moista tilannetta vastaan. Kolmas nolla tuli noudosta. Tico vei kapulan liikkurille. Häntä heiluen jäi sen eteen seisomaan. Kun pyysin Ticoa tulemaan, niin taisi vielä käydä näyttämässä kapulaa tuomarillekin. Kun kapula oli saatu Ticolta pois, liikkuri repesi nauramaan, kuin myös mäkin, todeten, että olipa sirkuskierros.
Ei saatu tulosta kokeesta, mutta ei se harmita. Sen sijaan se harmitti, että Tico sai kaksi haukkukohtausta. Jonkin aikaa juoksi haukkuen mun ympärillä muutaman metrin säteellä eikä tullut luo. Se oli kamalaa ja pelkäsin, että kohta koiruus painelee pitkin kenttää. Kyllä se sitten lopulta tuli luo. Mutta jonkin ajan päästä kohtaus uusiutui. Nuo tapahtuivat liikkeiden välissä, ja toki vaikuttivat kokonaisvaikutukseen. Tuomari sanoi, että koiralla on osaamista, mutta haukkuminen vähentää pisteitä. Tottakai, en kinaa vastaan.
Ilmotessani Ticon 23.4. olevaan kokeeseen kuvittelin sään olevan lämmin. No ei ollut. Oli hieman lämpimämpää kuin 14.4., mutta varmaan vähän turhan vilpoista Ticolle. Tällä kertaa ei tullut haukkukohtausta, ja pisteitä tuli 252, eli meni paremmin. Ainoastaan ruutu meni nollaksi kun jostain syystä Tico lähti juoksemaan kohti tuomaria. Tällä kertaa muistin yrittää korjata, mutta sitten alkoi näyttämään, että koiruus menee ulos kehästä, joten kutsuin sen luo, ja herra tuli kiltisti. Ennen omaa vuoroaan piti odottaa puolitoista tuntia ja luulen, että se oli liian pitkä aika koiralle, joka on 11, ja joka ei osaa odottaa rauhallisesti. Energiaa meni turhaan sähläämiseen. En osaa sanoa, että vieläkö kokeillaan tokon avoa. Katellaan ja tunnustellaan asiaa. Ticon ehdoilla mennään. Mitään himotreenejä en aio asian vuoksi tehdä.
Varsinainen synttäripäivä vietettiin seuraavasti: kävin kaverin ja hänen sukulaisensa kanssa parissa lemmikkitarvikeliikkeessä. Ajatuksena oli katella Ticolle jotain lämmintä paitaa, tms. Onhan sillä tuo takki, mutta jotain vähän kevyempää oli kiikarissa.
Ekana mentiin länkkärin m&m:iin, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Sitten mentiin Zoojatariin, josta löytyi fleecepusakka. Sattuivat vielä olemaan koiranvaatteet tarjouksessa, joten silleen hyvä ajoitus.
Liikkeestä mentiin yhteen lihakauppaan kattelemaan naudan rustoluita. Kaikki pakasteina löytämäni luut ovat nykyään tosi pieniä. Kummastakaan liikkeestä en löytänyt mieleisiäni, joten kaverin ehdotuksesta piipahdettiin tuolla. Tico ei sellaisia voi syödä, mutta Jomille ne ovat hyviä hammasharjoja, Rustoluita ei ollut, joten otin karitsan sääriluita. Jomi ei ole koskaan sellaisia syönyt, joten saa nähdä, että kestääkö maha kun niitä tuossa joskus annan. Tänään hömpsi sai viimeisen rustoluun pakkasesta, joten heti ei testattu karitsan soveltuvuutta.
Reissun aikana Tico oli varsin virtaisalla päällä. Autossa oli vaikeaa pysyä paikoillaan ja liikkeissä kiinnosti asia jos toinenkin. Siis ihan tyypillistä Ticoa. Lihaliikkeeseen ei tietty voinut koiraa ottaa.
Kiitokset M, että Tico sai tälleen vähän reissaamalla spessua synttäripäiväänsä kun ei voi syödä mitään herkkuja. Hauskaa oli!
Kotiutumisen jälkeen napsin Ticosta kuvia uusi pusakka päällään. Kauaa ei oltu pihalla. Vetskulla oli meno päällä: se juoksenteli ympäriinsä ja kieriskeli hirveesti. Yrittiköhän noin karistaa vaatetta päältään, heh?
Punnasin Ticon Zoojatarissa, ja vaaka näytti 16 kg. Hyvin on pysynyt paino kurissa.
Illalla maa muuttui valkoiseksi. Näyttää tämä kevään sää olevan yhtä vaihtelevaa kuin oli talvellakin: hetki lämpöä, ja kohta miinusta, hetki aurinkoa ja kohta räntää. Vaikka onkin ollut vilpoista, niin silti oon bongannut kevään kukkia. En muista koska näin ekan leskenlehden. Ekan voikkarin näin 10.4.(!) koskaan aiemmin en oo nähnyt voikkaria niin aikaisin. Sinivuokkoja näin 23.4.
Näissä merkeissä Tico aloittaa suunnistuksen kohti vuotta numero 12. Paljon onnea rakkaalle ja iloiselle veteraani-virtaselle <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
Tämän videon kuvasin 13.4., ja idean siihen antoi Jomi. Näppärästi sujui tuplaperuuttaminen.
Seuraavana kuvia kuluneilta kuukausilta. Eihän niissä ole mitään uutta, mutta laitoin silti näytille. Kuvat ovat siinä järjestyksessä kuin ne on otettu. Kuvista voi saada käsityksen, että koirat koko ajan toohottavat, mutta niin ei ole vaan välillä istutaan ja ihmetellään.
14.2.2017
27.2.2017 Niin kuin ylempänä totesin, niin talven sää oli todella vaihtelevaa. Ei oikeastaan ollut mitään tiettyä vallitsevaa säätyyppiä vaan kaikkea oli tarjolla; jos yhtenä päivänä loiskui ja roiskui vesi, niin seuraavana päivänä saattoi pakastaa. Talvi (jos sitä sellaiseksi voi sanoa...) oli tosi liukas. Alla olevissa kuvissa on saatu hetken nauttia lumesta.
28.2.2017 Lunta oli edelleen, mutta hyvin voi huomata, että sade oli putsannut lumet puista ja vetistänyt paikkoja.
27.3.2017 Lunta on vain lumikasassa, josta koiruudet napsivat jääpaloja rouskuteltavaksi.
13.4.2017 Lunta taas ja mä tietty ikuistamassa tätä muutaman millin ilmiötä. Koirat + lumi on vaan jotenkin ihana yhdistelmä. Jomi nautti lumikasan rippeistä.
25.4.2017 Taas tuli muutaman milli lunta, joten herättyäni menin pihalle kameran kanssa. Kuvaamisen aikana sää vaihteli todella paljon. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi vuoroin räntää ja vuoroin rakeita. Yksi, joka ei muuttunut oli kova tuuli. Vaikka sää oli mikä oli, niin Tico ei tärrännyt tai näyttänyt muutenkaan siltä, että sillä olisi kylmä. Paljon en oo nähnyt sen tärräävän, mutta aina välillä kuitenkin. Mitään ns. kaavaa en ole tuohon keksinyt, eli syy on vähän mysteeri.
Mutta ite tykkäsin kun taivaalta tuli jotain valkoista. Oli ihanaa yrittää kuvata koiria näkyvässä räntä- / raesateessa. Harmi, että kuurot olivat suht lyhyitä, niin en aina oikein ehtinyt saada säätöjä kohdilleen - pumattakaan kun hömpsi sai hepulin. Tuollaisia lumisadekuvia kun saisi enemmän.
27.4.2017 Tico innostui pitkästä aikaa vippailemaan huivia.
30.4.2017 Jes! Eilen illalla satanut lumi kesti yön yli, joten heti aamulla pihalle kameran ja koirien kanssa. Lumikuvia ei voi koskaan olla liikaa.
Kommentit